perjantai 27. syyskuun 2013

Blogimaailmani

Moiks,

 
Miten teillä hurisee? Perjantai ja kaikki hyvin? 🙂 Eilen olikin sitten niin haipakkaa aamusta iltaan, että ei ehtinyt blogiin lainkaan. Kommentteihinkin on vielä vastaamatta, mutta eiköhän nekin viikonlopun aikana hoidu kuntoon. Tänään päästään taas mökille. Kyllä, viikonloppu tulee tarpeeseen.
 
Olen saanut jonkin verran kyselyjä tähän bloggailuun liittyen sähköpostitse ja kommenteissa, joten vastataan niihin nyt ihan yhden blogipostauksen verran. Kysymykset ovat liipanneet blogitekstien aiheita, lempiblogejani ja resursseja (lähinnä aikaa) bloggailuun.
 
Aloitetaan syvällisesti: Mistä blogitekstit syntyvät? Niinpä, usein mietin sitä itsekin, että miten sitä voi päivä toisensa jälkeen löytää näin liki neljän vuoden jälkeen aiheita, joista blogata. Koska kotonakin on kaikki nurkat jo kuvattu ja ostoslakko tekee sen, että mitään uutuuksia vaatekaapin tai sisustuksen saralla täällä ei nyt nähdä, niin mistä ne sitten tulevat?  Koska tämä on mun julkinen puoli päiväkirjaani, niin osa jutuista  on ihan arkipäivän tekemisiä. Päiväkirjaplörinää. Muistoja itselleni tulevaisuutta varten. Hyvänä esimerkkinä esimerkiksi mökkijutut ja -kuvat.

 

Aika usein blogiteksti syntyy valokuvasta/kuvista. Kuvailen varsinkin kotosalla tiuhaan. Välillä tuntuu, että tarkastelen tätä maailmaa siltä kantilta, että ”Hei, tuosta saisi kivan kuvan.” Tai haastan itseni ottamaan kuvan, jossa esimerkiksi valo tulee tietyllä tavalla esiin. Blogipostauksien aiheina ovat siis usein myös esineet, jotka ovat joutuneet kuvauksen kohteeksi.
 
Kuten olette huomanneet niin viimeisen parin vuoden aikana blogi on muuttunut sisustusblogista enemmänkin lifestyleblogiksi. Intohimo leivontaan ja ruoanlaittoon saa näkyä myös täällä. Jos olen kaupassa niin googletan esim hakusanalla atmaria’s ja lampaankare, jos en muista mitä tuon herkullisen ruoan reseptiin tuli. Ja jos jostain kumman syystä on jäänyt kauppalista tekemättä. Mä teen muuten listan sen mukaan, mihin kauppaan olen menossa. Siinä järjestyksessä kuin ostettavat tuolla kaupassa ovat. Jos joku muu tekee listan, menen kaupassa ihan sekaisin ja takuuvarmasti unohdan jonkun ostettavan 🙂
 
Blogitekstit syntyvät siis pääasiassa mielenkiinnon kohteistani. Kuten liikunnasta. Mutta josta on postausta taas toivottu ja sellainen on tulossakin. On työn alla 🙂  Jotkut tekstit vaativat enemmän vaivaa. Itse en pysty tekemään postausta, jos tekstin tuottamisen kanssa on ongelmia. Sellaisiakin päiviä on. Silloin postausta ei tule tai sitten postailen valmiiksi tekemiäni postauksia. Väkisin ei kannata yrittää tehdä postausta. Siitä ei hyödy bloggaaja eikä lukija. Ja kieltämättä törmään itse päivittäin postauksiin, joista huokuu se, että tehdään nyt tämä, kun on pakko. Kun halutaan lukijoita, että saadaan mainostuloja. Ei, niin se ei mene omalla kohdallani. Työstähän tämä välillä käy, mutta sitä enemmän vielä rakkaasta harrastuksesta.
 
Harrastuksesta, johon on jäänyt koukkuun.

Lempiblogejani on monta, kauimmin aikaa olen seurannut ihanan Sallyn ja Hirsitalon Marjan touhuja. Silloin nelisen vuotta sitten ei ollut kyllä montaa blogia, jota seurasin. Nyt blogeja on pilvin pimein ja jokaiseen makuun. Mikä on mielestäni elämän rikkaus! Tykkään lukea yleensä blogeja, joissa kirjoittaja on samassa elämäntilanteessa kuin itse olen (heh, keski-iän kynnyksellä ruuhkavuosien keskellä työ-ja perhe-elämää yhteensovittava täydellisyyttä tavoitteleva kulinaristi ;), mutta myös blogeja, jotka eroavat omastani täysin. Vaikka en muotia niin orjallisesti seuraakaan, niin myös muotiblogit kiinnostavat. Samoin sisustusmaultaan omastani eroavien bloggareiden blogit kiehtovat; onneksi emme ole kaikki samasta puusta veistettyjä.

Sen olen huomannut, että blogeja tulee ja menee. Yhtäkkiä huomaakin, että blogi jota on seurannut, lopettaa tuosta vaan. Silloin sitä alkaa miettimään, että onkohan blogin kirjoittajalle tapahtunut jotain. Samalla toivoen, että kaikki on hyvin. Jotenkin tässä tietää lukiemiensa blogien kirjoittajien elämästä aika paljon. Osa bloggareista on tullut tutuksi, mutta myös osa teistä lukijoista on tullut tutuksi. Te ootte sellaisia ihania virtuaalikavereita, jotka täällä jaksavat ihanan usein käydä moikkaamassa ja kommentoimassa 🙂

Nyt toivottelen teille ihanille,
leppoisaa viikonloppua
ja jatkan työntekoa vielä muutaman tunnin!
 
Sunnuntaina lienee sitten viimeisen mökkipostauksen vuoro tältä syksyltä. Ihana
nähdä onko ruska edennyt saaressa kahden viikon aikana

 

 


keskiviikko 25. syyskuun 2013

10 kuvaa kesään

Heipsis,

jo päivän toinen postaus; just kun mä teitä varoittelin, että on niin kiire, ettei ehdi edes postailemaan 😀 Mutta olen saanut pari mielenkiintoista kuvahaastetta. Tässä niistä ensimmäinen. Ihanalta Essiltä saamani 10 kuvaa kesään -haaste. Kiitos kivasta haasteesta Essi 

Haaste kuuluu näin:

Valitse yksi kotisi ikkuna, josta kuvaat koko kuvasarjasi. Valitse kuukauden päivä, jolloin kuvaat. Ota kuva samasta paikasta joka kuukausi, aina valitsemanasi päivänä ja julkaise kuva blogissasi.
Halutessasi voit julkaista kertyneistä kuvista kollaasin joka kuukausi.
Ja kappas vain, viimeisen kuvan aikoihin sinulla on kiva kuvasarja vuodenaikojen vaihtumisesta ja juhannuskin tekee tuloaan 🙂
Aikas kiva haaste eikö vain? Näkee ajan kulun ja luonnon muuttumisen. Mutta miten ihmeessä, mä muistan joka kuun 25 päivä ottaa kuvan? 🙂 Täytynee laittaa muistutus puhelimeen! Mun kuva on otettu meidän keittiön pikkuikkunasta. Tulin muuten tulokseen, että meillä ei ole kivoja näkymiä ikkunoista. Joko tietä tai sitten naapureiden taloja. Mutta keittiön pikkuikkunasta näkyy järvi. Tällä hetkellä myös kauniin oranssi vaahterakin. Sekä alakerran naapurin autoa 😀

Annan haasteen eteenpäin seuraaville bloggareille:

ja sit kaikki halukkaat toki saavat tämän napata mukaan! Olkaatten hyvät! 🙂

Nyt mittailemaan tuon pikkuisen lämpöä (taidettiin sittenkin selvitä ilman korvalääkäriä!) ja maitokauppaan mars! Täällä tuli muuten juuri lunta (noh, räntää ja itse asiassa mä en edes nähnyt sitä, mut lapset näki)..tietää kuulkaas sitä, että tänään paistetaan ekat joulutortut 🙂

Keskiviikon iltaterkuin,

keskiviikko 25. syyskuun 2013

Hurvittelemassa

Hei huomenta ihanat,

tiedättekös, että nyt kävi niin hassusti, että unohdin eilen tappotiistain olemassaolon. Hihii, kai mä stressasin niin paljon tuota Arabia-postausta (tai sitä lähinnä, kun kuvien latauksen kanssa oli ongelmia), että en noteerannut tiistaita ollenkaan. Ja koska en antanut ajatustakaan tiistain kamaluudelle niin sekään ei näyttänyt kamaluuttaan mulle. Tästä lähtien ignooraan koko tiistain! 🙂
Me hommatiin Lintsin rannekkeet jo kesän kynnyksellä, kun miehellä oli Finnairin pisteitä tarpeeksi. Tarkoitus oli mennä hurvittelemaan kesälomalla, mutta eihän me raaskittu sieltä mökiltä minnekään lähteä. Joten otettiin riski ja säästettiin rannekkeet syksylle. Viime lauantaille onneksi sattui ihan mielettömän kiva ilma. Ja mikä parasta; laitteisiin pääsi ilman jonotusta. Pikkuisempi kävi 11 kertaa karusellissa. Testasi norsun, kirahvin, kamelin ja monta muuta eläintä. Suurimman osan sai ihan privaattikyytiä. Idän pikajunassa ja muissa ”hurjemmissakin” laitteissa pyörittiin useammin kuin kolme kertaa. Eikä muita hurvittelijoita ollut kuin nimeksi. Lintsi on auki lokakuun puoleen väliin ja ainakin lauantaisin klo 13-22. Illan hämyssä tuo paikka tuli ihan satumaiseksi. Jossain vaiheessa iltaa huomasin samankaltaisuutta Tivolin kanssa. 
Tiesittekö muuten, että nuo laitteet liikkuvat lujempaa pimeällä? 😀 No ei kai oikeasti näin ole, mutta vauhti tuntui kiihtyneen, kun pimeni! En voi vieläkään uskoa, että muu perhe ylipuhui mut maailmanpyörään. Se on viimeinen paikka korkeanpaikan kammoiselle. Miestä pyysin ylhäällä räpsimään kuvia – itse pidin silmiä kiinni ja odotin, että koska päästään alas. Sen kolme kertaa, sillä tuo meni kolme kierrosta. Huh!
Verrattuna Särkänniemeen tykkään Linnanmäestä ihan tosi paljon enemmän. Ensinnäkin sinne pääsee ilmaiseksi sisään ja monet laitteet ovat ihan perheen pienemmille ilmaisia. Pieni miinus tuli siitä, että ruokaravintoloista osa oli jo sulkenut ovensa kesän jäljiltä. Ja mä niin odotin sushia koko päivän. Mutta muuten meidän perhe siirtää tulevaisuudessa heinäkuisen Lintsin reissun jatkossakin syyskuulle!
Enää kaksi yötä – sitten pääsee taas sinne rakkaalle mökille! Vieroitusoireita on ollut, kun tuli kahden viikon tauko mökkeilyyn. Vaan mitenköhän me maltetaan pysyä talvella sieltä pois? 🙂
Nyt autonnokka kohti työpaikkaa; aikainen lintu madon nappaa. Meille iski syksyn eka kuumeflunssa ja pienempi jää tänään mummulaan hoitoon. Illalla taitaa olla edessä korvalääkärireissu; sen verran korviaan valittelee. Yllättävän pitkälle päästiinkin ilman korvatulehduksia!
Kivaa keskiviikkoa 
toivottelee,
PS. mitä mieltä olette tämän postauksen suuremmista kuvista verrattuna edellisiin? Menikö liian leveiksi?

tiistai 24. syyskuun 2013

Nostalginen kattaus

Moikka,
olen otettu, että pääsin jo toisena vuotena peräkkäin Indiedays Inspiration bloggaajana mukaan huikeaan Indiedaysin Arabia-kampanjaan, jossa etsitään Suomen Kauneinta Kattausta. Ja erittäin innoissani olen, että vihdosta viimein saan näyttää teillekin nämä kuvat, joiden parissa suloisen sunnuntaini vietin. Päivä ei voisi mennä paremmin, jos sen saa viettää kauniiden astioiden, kattauksen ja hyvän ruoan parissa!

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Arabian kanssa ja se sisältää mainoslinkkejä. 
Osa esitellyistä astioista on saatu Arabialta tätä yhteistyötä varten.
Kuten te blogini  lukijoina tiedätte, katan niin arkena kuin juhlapyhänäkin. Koko perheelle, vain itselleni tai ihanille ystävillemme. Olen sitä mieltä, että kattaus on todellakin puoli ruokaa. Kauniisti katettuun pöytään on kunnia istua. Se kertoo jo pöytään istuvallekin sen, että häntä arvostetaan. Hänen viihtyvyytensä eteen on nähty vaivaa. Itse, kuten varmasti moni blogini lukijakin, ihannoin kattausta, joka on tehty rennon huolimattomasti, mutta silti kauniisti. Ryppyiset pöytäliinakattaukset, joissa lautasliinat on huiskittu sinne tänne yhdistettynä kauniisiin astioihin vetoaa ehkä tällä hetkellä minuun eniten. Kuitenkaan sellaista kattausta en tässä lähtenyt ihan hakemaan. Ollakin, että pellavaisen pöytäliinan ryppyisyys tuo kotoisuutta kattaukseeni. Ja tuota kodikasta ilmettä yhdistettynä mummulamaiseen nostalgisuuteen tavoittelin kattauksessani. 
Kesällä löysimme mökiltämme vanhan Arabian tiilen. Tai oikeastaan kaksi. Maalasin toisen valkoiseksi ja toisen säilöimme pakon edessä rakentamamme terassin koolauksiin tavallisten tiilien loputtua kesken. Tuo valkoinen tiili esiintyy tässä kattauksessa. Kuten myös mummuni vanha Arabian pilkkumi, soppakulho. Muistan, että mummulassa arkena istuttiin pöytään, joka oli katettu sinivalkoisilla Arabian astioilla. Juhlista oli kyse, jos pöytään oli katettu Arabian kultaiset Myrnat. Niinpä päätin lähteä etsimään kodikkuutta ja muistoja kattaukseeni sinivalkoisuudesta. Juhlistaen kuitenkin samalla upean Arabian 140-vuotista taivalta. Yhdistelemällä uutta ja vanhaa saa kattaukseen luotua sitä kodikkuutta, mutta samalla myös ajan hermolla olevaa trendiä.

 

 

Pidän siitä, että astiakaapissani olevia astioita on helppo yhdistellä. Kuten näitä kattauksessa käyttämiäni astioita. Katelautasiksi valikoituivat Arabia Kokon valkoiset lautaset. Kevättalvella aloittamani Arabian 140-vuotislautasten keräily osoittautui tarpeelliseksi jo tätä kattaustakin varten. Kauniit kaverukset Arja, Toini, Helka ja Heli pääsivät kattaukseni ruokalautasiksi. Kun näin Heikki Orvolan suunnittelemat 24 h astiat Helorinne & Kallion suunnittelemien sinisten koristen kera olin myyty. Minä, joka olen vannonut valkoisten astioiden nimeen. 24 h Tuokion syvät lautaset ovat nostalgiset, mutta silti niin modernit. Ulkoa valkoiset ja sisältä koristellut. Arabian Koko kulhot mustikansinisinä sointuvat Tuokio-sarjaan täydellisesti värinsä puolesta. Hieman särmää ja lisäväriä kattaukseen tuo astetta pienemmät oranssit KoKo-kulhot. Sarjaton sarjan valkoinen tarjoilukulho kulkee meillä valkoisten KoKojen kanssa kattauksesta toiseen; vieraista toisiin ja käyttötarkoituksesta toiseen.

Juhlan tai tapahtuman luonne määrittää sen, mihin suuntaan kattausta alan suunnittelemaan. Kattamiseen insipiraation saan yleensä tarjottavista, mutta joskus tarjottavat määrittelevät kattauksen. Tässä kyseisessä kattauksessa oranssin värin löytyminen lähti siitä, että yritin miettiä vastaparia tuolle siniselle. Raikastavaa ja särmää antavaa väriä. Ja koska olen armottoman ihastunut bataattisosekeittoon, niin väri oli päätetty. Oranssi keitto ja oranssit astioiden pilkahdukset kattauksessa sopivat juuri tähän syksyiseen teemaan. 
Koristeet tähän, niin kuin moneen muuhunkin viimeaikaiseen kattaukseeni, olen löytänyt luonnosta. Näin syksyllä luonto esittelee väriloistollaan parhaimmat puolensa. Ei tarvitse kävellä kuin tuohon lähimetsään, niin kattauksen lautasliinarenkaiden somisteet on hankittu ja maljakkoon poimittu luonnon antimia.

 

Tarjolla suloisena sunnuntaina oli samettista bataattikeittoa, vastapaistettuja rapeita sämpylöitä ja ikkunasta kaunis syksyinen näkymä väriloistoineen. Samettisen bataattisosekeiton ohjeen löydät täältä ja iki-ihanien Namasten sämpylöiden täältä. Timjamin ystävänä tein sämpylöiden kanssa tarjottavaksi levitteen, johon laitoin maustamatonta tuorejuustoa, merisuolaa, pippuria ja timjamia. Lisäksi ripottelin timjamia sämpylöiden päälle ennen niiden paistamista.

Ruokakattauksen jälkeen ennen vanhaan otettiin päivälevot. Ainakin meidän mummulasssa. Kun ruoka oli laskeutunut, istuttiin alas kahvipöytään. Sinivalkoiseksi katettuun. Kahvikattauksessa käytin astioina valkoisia Nero-lautasia katelautasina, Tuokio-lautasia, KoKo-vateja sekä Tuokio kahvi/teekuppeja. Mustikkakukon paistoin Arabian Uunikokkivuoassa. Mustikkakukon päälle sai halutessaan vaniljakastiketta, joka tarjoiltiin Teema kaatimesta.
Ruokakattauksessa käytetyt KoKo-kulhot saivat toimittaa kahvikattauksessa tuikkukuppien virkaa. Kannattaa kokeilla, sillä varsinkin iltahämärässä valo loistaa kauniisti tuolta sinisestä kulhosta.

 

Oletko sinä jo hurahtanut astioiden keräilyyn? Vinkkinä teille, jotka vasta nyt innostuitte kattamisesta: aloittakaa perusväreistä ja muodoista. Esimerkiksi valkoinen monikäyttöinen Arabian KoKo-sarja tai 24 h luovat jo hyvät puitteet kattamiselle. Näiden lisäksi kaappiin voi kerätä ajan saatossa värillisiä astioita. Herkullinen kattaus syntyy mielestäni silloin, kun kokeilemalla eri astiayhdistelmiä löytää sen juuri oikean combon niin värien kuin muotojenkin puolesta. Niin sisustuksessa, mutta myös kattauksessa muotojen vastakohdat tuovat kontrastia ja houkuttelevuutta. Arabian astioita on helppo yhdistellä. Minun astiakaapissani olevien kahvi- ja teekuppien malli on sellainen, että ne istuvat kauniisti kaikkien ”tassien” eli vatien eli pienempien lautasten kanssa. Lisäksi lautasia on helppo yhdistellä, sillä eri halkaisijoidensa ansioista ne menevät juuri sopivasti päällekkäin. Täältä voi käydä katsastamassa Arabian astiavalikoimaa. Onko sinulla joku suosikkisi näistä ajattoman kauniista astioista?
Ja hei, nyt kun innostuitte kattamisesta, niin ottakaahan siitä kaikkein kauneimmasta Arabia-kattauksestanne kuva ja osallistukaa Suomen Kaunein Kattaus -kilpailuun. Kilpailun voittajakattauksesta saa astiakaapin täydennystä melko mukavasti sillä palkintona on vapaavalintainen astiasto kuudelle. Aikas huikeaa! 
Osallistun tänä vuonna Suomen Kaunein Kattaus-kilpailuun alla olevalla kuvalla. Äänestämässä voit käydä täällä. Kuka muistaa vielä viime vuoden kattaukseni? Se edusti hieman toisenlaista linjaa. Täältä voitte käydä katsomassa tuota vuoden takaista Arabian astioilla tehtyä kattausta.

Nyt kipinkapin kattailemaan ja kuvailemaan! 🙂
 
Inspiroivin tiistaiterkuin,

maanantai 23. syyskuun 2013

(just another) Manic Monday

Moikkamoi,

blogger tökkii ja kuvat tulevat tänne rakeisina. Pöh. Aluksi eivät suostuneet latautumaan lainkaan! Toivottavasti ongelma on vain täällä mun päässä ja kuvat näkyy teille ok 🙂
Huihai, mikä maanantai takana. Töissä alkoi syyskiireet (taivaalliset sellaiset, tilanne voisi olla toinenkin) ja varoituksen sanana jo teillekin, että blogipostauksia ei seuraavan kuukauden aikana välttämättä heru joka päivä. Mutta koitetaan sitten panostaa siihen laatuun enemmän kuin määrään, eiks niin?! 🙂 Musta tuntuu, että olen jollain tavalla masokisti; mitä enemmän on kiire niin sitä enemmän mä nautin töistä. Se tilanne, kun things to do-listassa ei näy loppua – aivan ideaalitilanne. Aamullakin jo herätessäni mun aivot tätä nykyä raksuttavat työjuttuja. Se aiempi puolituntinen omaa aikaa (=bloggausaikaa), jonka olen viettänyt laatuaikaa kahvikupin äärellä on ehkä parasta työjuttujen prosessointiaikaa. Call me crazy, but I enjoy it 🙂
Näinä tälläisinä päivinä mä tarvitsen ehdottomasti kunnon rääkkilenkin nollatakseni tilanteen. Tänään rääkkilenkki tuli heitettyä samalla, kun Lilia oli tanssitunnilla. Ylämäkijuoksua (no oli siinä muutaa loiva alamäkikin 😉 tuollaiset 35 minuuttia reidet ja pohkeet maitohapoilla. Voin sanoa, että ei tarvitse unta hakea, kun lakanoiden väliin pujahtaa. Vihdosta viimein kesäloman jälkeen on päässyt taas juoksemisen makuun. Runner’s high on niin koukuttava tunne, mutta harmi etten ainakaan itse sitä koe ennen 50-55 minuutin juoksua. Kiireinen elämänrytmi tekee sen, että tätä nykyä tulee panostettua enemmän noihin pikapyrähdyksiin 🙂
Mutta kuulkaas, nyt huomisen postauksen valmisteluihin; ja jos suinkin ehdin niin vastailen tänään myös edellisen postauksen kommentteihin. Kiitos niistä ihanat!!!
Mukavaa viikon alkua