Maanantai-iltaa ihanat!
Mä oon täällä ihan täpinöissäni – valokuvista ja tuosta mun kamerasta, jolla olen meinannut viskata vesilintua jo monet kerrat. Hitsinvitsi, kun kerrankin mun kamera (siis toi Canonin karvalakkimalli) otti kuvia, joita ei tarvinnut käsitellä (no suoristus ja rajaus ei ole käsittelyä ;). Niin mahtavaa! Eilen aamulla lähdin ennen ysiä maitokauppaan hakemaan maitoa ja totesin kelin olevan aivan uskomaton. Heitin maidot kotiin muulle perheelle aamupuuroon laitettavaksi, nappasin kameran kaulaan ja kipaisin toppatamineissani tuohon järven rantaan. Ja mikä näky siellä odottikaan! Auringonnousu kera ihmeellisen valoilmiön; molemmin puolin auringonnousua tasaisin väliajoin oli nähtävissä kaksi ”valeauringonnousua”. Ikäänkuin valopaasit, jotka nousivat ylös taivaanrannasta. Lisäksi vielä tuo utuinen ilma. Olin myyty!
Kotiin kävelin hymyissä suin; tiesin, että kuvat onnistuivat.
Päivä kului, kuten eilisestä postauksesta näitte/luitte, mummulassa maailman parhaassa seurassa hyvän ruoan äärellä. Kolmen jälkeen virittelin jälleen toppatamineet päälleni ja lähdin kävellen kohti Pispalaa. Tiesin, että aurinko laskee 15:52, joten siksi yritin tähdätä Pispan portaiden yläpäähän. Innostuin kuitenkin järven jäällä kuvailemaan niin paljon, että jouduin ottamaan toiset portaat ylös Pispanharjulle eikä maisemat ihan avautuneet niin kuin tuolta portaiden päästä. Tarpeeksi hyvin kuitenkin. Luonto on aika ihmeellinen ♥













Otin ne tutut lenkkeilyportaat alas Pispanharjulta kohti kotia. Vaikka aurinko oli jo painunut mailleen, niin maisema oli silti kaunis. Talvinen kuura yhdistettynä kirpeään pakkaseen. Päätin kävellä kotiin jäitä pitkin. Taivas oli oranssi ja kun käännyin katsomaan taakseni kohti Pispalaa oli taivaanranta harjun takana sinertävän vaaleanpunainen. Tässä kohtaa ajattelin, että kuinka onnellinen sitä saakaan olla, että meillä on nämä neljä vuodenaikaa. Tai saatikka siitä, että pystyy nauttimaan näistä elämän pienistä asioista. Kävelin hiljalleen kotiin lumen narskuessa kenkien alla. Ja päätin, että tapahtui elämässä mitä tahansa, niin toivottavasti sitä ei ikinä menettäisi tätä kykyä olla onnellinen niistä arkisista, pienistä asioista. Ei siihen onneen paljoa tarvita, niin kuin olen täällä monta kertaa todennut ♥
Ihan superenergistä ja kivaa viikkoa 🙂
Muistetaan nauttia elämän pikkuisista onnenmurusista ja arjen kultareunoista!