TJ 2 viikkoa eli tasan kaksi viikkoa reissuun. Nyt alkaa reissun paras vaihe. Mun mielestä 🙂 Eli se, kun lähetellään hotellien kanssa sähköposteja ja sovitaan lentokenttäkuljetuksia. Ehkä siinä sivussa vaihvihkaa muistutetaan siitä, että olemme jo liki kanttiksia ja neljännen kerran tulossa samaan hotelliin (siis toiseksi lomaviikoksi), joten tämän voisi ottaa huonevalinnassa huomioon. Niin kuin viime kerralla oli otettu 😉 Jos suinkin salaa mieheltä onnistuisin levittämään pari matkalaukkua olkkarin lattialle, niin sen tekisin. Mutta tyydyn vain kaivamaan esiin biksut ja flipflopit. Vaivihkaa. Ilman turhaa matkahössötystä (miehet ei tykkää sellaisesta). Inventoin tyttöjen hellemekot ja -hatut. Fiilistelen Helsinki-Vantaan kotisivuilla ja muutan vielä kerran mieltäni siitä, mitä ajattelin O’Learys-ravintolassa syödä ennen boardingia. Katson lähtöportin jo valmiiksi ja suunnittelen, mitä kosmetiikkahankintoja vielä kentältä teen. Tiesittekös muuten, että Helsinki-Vantaalla on sellainen kirjapiste, johon saa viedä lukemansa kirjan ja vastaavasti ottaa tilalle uuden? Aikas kiva systeemi.

Mulla on ollut ihan tajuton onni matkassa, kun olen saanut reissata pienestä pitäen perheeni kanssa. Alkuun kävimme kerran vuodessa Välimeren kohteita läpi, kunnes jostain 12-vuotiaasta eteenpäin mukaan tulivat vielä vuosittaiset Lontoon matkat. Taisin olla 14 vuotias, kun osasin jo Lontoon metrokartan likipitäen ulkoa. Liekö tästä reissaamisesta vai mistä johtuvaa, mutta olen tuntenut aina oloni kotoisaksi lentokentillä. Vaihto-oppilasvuoden aikana tein reissun yksin lentäen Kanadasta Kaliforniaan parilla välilaskulla ja muistan jo silloin nauttineeni siitä tunnelmasta, kun skrollailin terminaaleista toiseen, katselin ihmisiä, juttelin vieraalla kielellä saaden apua ja lopulta löysin sen oman lähtöporttini. Luin Seventeen-lehteä ja join pullotettua vettä. Pirskottelin kasvoilleni Avènen kasvosuihketta. Koska niin ne julkkiksetkin siinä Seventeen-lehdessä tekivät. Olin olevinani niin maailmanmatkaajaa että! 🙂

Pitkät lennot eivät ole koskaan olleet mulle ongelma vaan päinvastoin. Aasian matkailusta innostuin vuonna 1997 ja sen jälkeen Euroopan rantalomakohteet ovat jääneet. Vähäksi aikaa jäi myös Euroopan kaupunkikohteetkin, sillä pitkän aikaa olin sitä mieltä, että Singapore on se yksi ja ainoa. Mutta onhan meillä täällä Euroopassakin, lyhyen lennon päässä vaikka mitä ihanuuksia. Ja niitä rantalomakohteita riittää tästä alaspäin ja länteen päin mentäessäkin vaikka kuinka paljon. Aasia ja sen kulttuuri ovat tapa, josta en näemmä pääse irti. Ihmisten ystävällisyys, ruoka, takuuvarma aurinko, lämpö (mulle kaikki yli 30 asteen lämpötilat ovat lämpimiä ja alle sen tulee kylmä :)….

Onni on mies, joka rakastaa matkustelua ja onni on lapset, jotka rakastavat matkustelua. Jotka matkahössöttävät kanssani (siis lapset, ei mies). Meillä on ollut onni matkassa, kun olemme pystyneet tarjoamaan lapsille tähän astisessa elämässään jo niin monta ulkomaanmatkaa. Itse en noin nuorena ollut vielä nähnyt Aasiaa tai Afrikkaa. Saatikka Pariisia tai Köpistä. Mun mielestä on huippua, että lapset huomaa, että elämää on muuallakin kuin Suomessa. Ihmisiä on erivärisiä ja että ei kaikkialla ole asiat yhtä hyvin kuin meillä täällä Suomessa. Etuoikeus on opettaa lapset siihen, että mikä kohteemme ikinä onkin, niin maassa maan tavalla. Toki nautimme hyvien hotellien tarjonnasta, mutta pääosin syömme paikoissa, jossa paikalliset syövät. Hymyilemme heille ja tutustumme heihin. Välillä ilman yhteistä kieltäkin. Se, kun tytsyt heläyttää hotellin siivojaalle heleällä lapsen kielellä ”sawatdikaa” ja saavat vastavuoroisesti takaisin hymyn tervehdyksineen, on ilo korvalle ja silmille. 

Meillä ei tällä kertaa ole koneessa kuin yksi ruoka ja sekin juuri ennen laskeutumista määränpäähän. Joten noin 10 tuntia mennään ilman ateriaa. Onko antaa vinkkejä, mitä ottaa lapsille koneeseen syötäväksi? Me aikuisethan pärjäämme sillä, että syömme juuri ennen koneeseen menoa jotain, mutta lapset tulevat niin herkästi kiukkuiseksi pelkkää makeaa puputtamalla 🙂

armottoman matkakuumeen vallassa