Niin se vaan vierähti uusi viikko käyntiin ja hyvillä mielin mennään, eiks niin?! No ehkä siihen hyvään mieleen tarvitsi tuon yhden kupin kahvia ja näin toisen kupposen kohdalla voi jo sanoa, että elämä voittaa 🙂 

Kävin eilen mummulassa (siis äidilläni) tien toisella puolella laittelemassa vähän tauluja äiskän kanssa seinille ja samalla räpsin muutaman kuvan. Ylimmässä kuvassa on mun suosikkinäkymäni mummulassa tällä hetkellä. Äiti toi tyhjälle seinälle Orivedeltä iskän kotitalosta eteisen lipaston ja peilin. Lipasto oli jo aikansa elänyt ja kovin kulunut, joten sen äiskä ”tuumasta toimeen” -naisena lakkasi suitsaitsukkelaan mustaksi. Vanhat tavarat ovat kauniita. Mutta joskus, jos niitä on liikaa voi tulla hieman tunkkainen vaikutelma. Tunkkaista vaikutelmaa karkoitimme valkoisilla matoilla ja rymsteeraamalla tiettyjä huonekaluja uuteen paikkaan. Esimerkiksi tuolla oikealla kädellä ylimmässä kuvassa olevassa telkkarihuoneessa tv-tason tilalla oli alkuun se ruskea vanha lipasto, jonka siirsimme toiseen paikkaan ko.huoneessa. Ja heti valostui näkymä. Tämä uusi musta pöytä+peilisetti sopii ihan taivaallisen hyvin yhteen mustan vanhan pianon kanssa joka olkkarissa on. Harmikseni se ei nyt sattunut kuviin, mutta aiempia kuvia mummulasta löytyy täältä ja täältä. Eiköhän se pianokin noissa jossain vilahda.

Vanhemmillani aloitettiin marraskuussa alakerran remppa; seiniä kaadettiin, jotta isäni (joka kulki pääosin pyörätuolin kanssa) pääsisi paremmin ja esteettömästi kulkemaan, pinnat laitettiin uusiksi ja takka pystytettiin keskeiselle paikalle eteiseen tuomaan lämpöä. Iskä ehti nähdä rempan lopputuloksen, mutta harmillisesti ei nähnyt tätä ihanaa kalustettua kodikasta kotia. Tosin mä olen kyllä sitä mieltä, että kyllä se iskä tämän näkee. Ei vain pääse siitä nauttimaan ♥

Vielä on esittelemättä mummulan alakerran lastenhuone. Odottelen hetkeä, että lelut on järjestyksessä 😉 Sekä yläkerta, jossa äidillä on toinen takkahuone, saunaosasto ja iiiiiso makuuhuone. Niihin palataan ehkä myöhemmin jossain vaiheessa. Suunnitelmissa on yläkertaankin pintaremppa. Siellä on loistavassa kunnossa oleva minun ja isäni aikoinaan laittama parketti ja maalatut seinät. Tuo vaaleansiniseksi maalattu lasikuitutapetti äiskän makkarissa ei vain enää iske tänä päivänä. Hankala se on poiskin ottaa, joten ehkä seinät levytetään samalla 6 mm:n levyllä kuin alakerrassakin.

Semmotisia näin viikon kärkeen,

esittelyssä myöhemmin tällä viikolla maailman kaunein kahvikuppi ja

äklömakeimmat leivokset (jos tykkäät suklaasta, niin stay tuned :)!

mitä mukavinta viikkoa toivotellen,

Toistanko itseäni, jos sanon että nämä sunnuntait on mun ihan lempparipäiviä? Heti perjantain jälkeen tietenkin! Sunnuntaisin on saanut jo nukuttua viikon ajalta kertyneet univelat pois ja muutenkin saanut sen pahimman ”work moodin” kadotettua. Joskus aiemmin kärsin sunnuntaiolosta, aloin stressaan jo töitä etukäteen ja mietin maanantaiaamun things to do -listaa. Mutta jotenkin se sunnuntaiolo on onneksi loistanut poissaolollaan viime vuodet. Uskon, että myös tähän on vaikutusta sillä kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla, joka tulee liikunnan ja terveellisten elämäntapojen kautta. Kestää katsokaas stressiä helpommin.

Mä olen ihan unohtanut tänä talvena nämä pakkaspäivien lemppariruoat eli pataruoat. Niin helppoa ja hyvää. Tänään pataan suljahti reilun kilon verran pilkkomaani naudan sisäpaistia (jonka ruskistin eka pannussa), lohkottuja perunoita, porkkanoita ja sipulia. Mausteeksi suolaa, rosmariinia ja laakerinlehteä. Uuniin 225 asteeseen puoleksi tunniksi ilman kantta ja sitten vielä 2,5 tuntia 125 asteessa kannen kanssa. Jopa minulle, kruntsulihaa pelkäävälle, nuo suussa sulavat lihanpalat maistuivat. Tytsyt kavereineen olivatkin sangen nälkäisiä Risto Räppääjä elokuvan jälkeen ja pistelivät poskeen pataa hyvällä ruokahalulla. Kokki kiittää ♥

Viime vuonna näihin aikoihin pääsin mukaan Snellman -kamppiikseen ja kehittelin reseptin hehkuvasta makkarapadasta. Löytyypi täältä. Ensi viikonloppuna on taas tuon vuoro. Kombo suolakurkku, punajuuri ja smetana kutkuttaa kielenkantaa 🙂

Sunnuntaisin on kiva kattaa pöytä. Ei vaadi paljoakaan vaivannäköä, kun pöydästä saa jo kivannäköisen. Epätyypilliseen tapaani ostin värikkäitä ruokaserviettejä. En vielä ole löytänyt niille käyttöä, mutta tänään ne pääsivät pöytään. Pöydän vakivaruste on tätä nykyä myös yrttisuolamylly. On muuten aikas kiva, että mies on tanskalaisen yrityksen palveluksessa; joululahjat ovat yleensä tanskalaisia ruoanlaittoon liittyviä esineitä. Kuten nämä Rosendahlin mylly tai aiemmin saamamme Menun pippuri- ja suolamylly. Peugeot on jäänyt vallan käyttämättä näiden varjossa.

Hei, nyt on pakko jalkautua hetkeksi sisäpäivän jälkeen ulos. 

Ihan hitokseen liukasta siellä, joten katsotaan kuinka pitkälle pötkitään!

Olen niin onnellinen ja innoissani teidän ihan mielettömästä runsaista kommenteistanne.

Kiitos kaunis niistä ♥ 

Illalla istahdan miehen viekkuun takkahuoneen sohvalle ja paneudun

ihan jok’ikiseen kommenttiin ajan kanssa.

toivottelee

Käväistiin äidin kanssa tänään isomummulla (eli mun mummulla; muistattekos hänellä, joka makoili sairaalassa ihan tosi huonossa viime kesänä keuhkokuumeen ja sydäninfarktin takia?) ja kotimatkalla tehtiin täsmäisku Indiskaan. Nyt on yksi turkoosi ja kaksi valkoista tyynyä kotisovituksessa. Tai palautus- ja vaihtoaika on sen 14 vrk, joten mä tässä nyt rauhassa makustelen, että onko liian paljon väriä mun mustavalkoiseen maailmaani 😉 Mitäs mieltä te olette? Pidetäänkö nämä vai palautetaanko? Tänään on ollut niin kamalan pimeä päivä, joten annan tyynyille mahdollisuuden loistaa vielä aurinkoisena päivänäkin 🙂

Aamusta heitettiin myös viikkomaitokauppakäynti Prismaan ja mukaan tarttui orkidea. Siellä olisi ollut vaikka kuinka runsaasti kukkivia pinkkejä orkideoita, mutta valkoinen sen olla pitää. Mitenkähän mä saan pidettyä tämän hengissä? Täytynee googlettaa 🙂

Mutta nyt pidemmittä puheitta kattamaan pöytää; meille tulee vieraita 🙂

Must on tullu, turkoosihullu 🙂 Kaikki lähti siitä iskän turkoosiinpäin vivahtavasta vaaleansinisestä jakkarasta. Ja sitten kun klikkasin alkuviikosta Indiskan sähköpostin auki ja törmäsin tuohon kauniiseen turkoosiin kukkakahvikuppiin tasseineen niin se oli kokolailla menoa. Tiesittehän te, että Indiskalla on nettikauppa? Taannoin liikkeessä käviessäni myyjän kanssa siitä jutskattiin ja samalla liityin ”kanttikseksi”. Ostoksista kerääntyy pisteitä ja sitten saa rahanarvoisia etuja. Ihan heti en klikkaillut ostoskoriin tuotteita, mutta tein kollaasin odottamaan sitä palkkapäivää, johon tuntuu olevan aina liian kauan aikaa. Aiemmin olin sitä mieltä, että Indiskan jutut on mun makuuni liian kruusailtuja, värikkäitä ja etnisiä, mutta niin vain se maku vuosien saatossa muuttuu. Ihan pähkinöinä olen varsinkin noihin kahvikuppeihin. Sitä paitsi olen vakaasti sitä mieltä, että kahvi maistuu kauniista kupista paremmalta. 

Fridan blogissa ihastelinkin hänen itse maalaamaansa buddha-taulua ja kerroin, että pikkuhiljaa itämainen sisustustyyli nostaa taas päätään. Tuollaisen valkoisen buddhan pään ottaisin mustalle sivupöydälle marokkolaisjuttujen viereen. East meets west. Kaikki sulassa sovussa 🙂

Turkoosia näyttäisi olevan muuten myös Hobby Hallilla, jonka mainokset tuolla taustalla blogissani aina välillä pyörii. Näinköhän on, että turquoise is new black? Mä yhdistäisin turkoosin valkoiseen ja mustaan, mutta kyllähän se toimii loistavasti niin harmaan, hopean kuin kullankin kanssa. Ja muiden kirkkaiden värien kanssa; aniliininpunaisen, oranssin, vihreän ja keltaisen kanssa. Iskeekö suhun turkoosi sisustuksessa? Mä tässä funtsasin, että se vois kyllä vaatteissakin olla aika freesi väri. Tois piristystä mustaan ja harmaaseen garderoobiin.

Nyt nauttimaan perjantaitunnelmasta töissä. 

Pakkasin juoksukassin mukaan ja viikonloppu alkaa mukavasti urheilun merkeissä, kun juoksen kotiin neljän ruuhkaa katsellen (voi kyllä olla, että valitsen vähän rauhallisemman reitin ;). 

Illan ruokailut ovat kiinalaista noutoruokaa kotosalla, joten fredagsmys-postaus jää tekemättä. 

Jos innostun kuvailemaan pähkinäkanaani, niin sitten ehkä palataan iltasella asialle 😉 Jos en, niin sitten palataan huomenissa. Mulla on porkkanakakkuhammasta kolottanut siitä lähtien, kun Sallyn kuvia kävin katsomassa. Viikonloppuna on siis luvassa leivontaa. Ja liikuntaa. Sopivassa suhteessa.

Superihanaa perjantaita &

alkavaa viikonloppua toivotellen,

Ihan ensinnä täytyy julkisesti tunnustaa; mun aamuaerobiset (tai aerobinen) jäi siihen maanantaiaamuun. Harmitus! Ei vain pääse aamuisin ylös 5.45 (huima ero 15 minuutin unilla!) ja tuntuu, että muutenkin lihakset ovat maitohapoilla. Better luck next week ja onhan se uni kuitenkin tärkeää 🙂 Ja hei, jos liikkuu illalla niin pääasia, että liikkuu eiks vaan!

No mutta, kaipasin vähän lämpöä ja pehmeyttä ruokatilaan ja kaivoin parin vuoden takaisen mattolöytöni (klik) esiin, joka osoittautui kuitenkin silloin vähän pieneksi ruokaryhmän alle. Eipä se ole sängyn alla rullalla ollessaan parissa vuodessa kokoa kasvanut 😀 Täytyy kyllä myöntää, että nyt kun veimme pöydän päissä olevat tuolit varastoon, niin matto ei enää näytä niin pieneltä. Omaan silmääni kyllä hiukkasen liian spädältä. Näyttääkö matto teidän muiden silmiin liian pieneltä? Mä katsokaas olen voinut tulla sokeaksi tämän isomattosyndrooman kanssa. Olen isojen mattojen ystävä ja tuon maton ostaisin ilman muuta isompana, jos sellainen saatavilla olisi. Aika hyvin passaa maton sävy tuohon seinänkin väriin. Kätevin mattohan tuohon ruokapöydän alle olisi muovimatto ja nyt oikein harmittaa, että veimme sen juuri oikeankokoisen muovimaton (klik) möksälle. Ja sinne se talveksi jäi. Eilen illalla nettailin mattoja, mutta sopivaa ei tullut vastaan (ellei olisi ihan hirmuisesti ylimääräistä rahaa). Joten tällä matolla mennään, kunnes ensi syksynä roudaan sen vanhan ja helposti puhdistettavan maton mökiltä kotiin.

Huomisen perinteinen perjantaipostaus on nyt uhattuna, sillä päätimme juhlistaa viikonlopun alkua ja lähteä ulos syömään. Tai vastaavasti hakea kotiin take out -ruokaa. Jo pidemmän aikaa mun on tehnyt mieli ihan peruskiinalaista eli riisiä ja hapanimeläkanaa. Tai vaihtoehtoisesti sushia. Harmillisen vähän tulee tätä nykyä käytyä ulkona syömässä (enkä nyt tarkoita kiinalaisia tms. sellaisia ravintoloita). Täällä meillä Tampereellakin on vaikka kuinka monta ravintolaa, joissa emme ole käyneet. Ennen lapsia se oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus että pari kertaa kuussa tuli syötyä ulkona. Uudet paikat tuli korkattua suht nopeaa. Mutta ehkä sitä pitäisi alkaa harrastamaan ravinteleissa syömistä taas, nyt kun lapset ovat isompia ja osaavat (silloin tällöin 😉 käyttäytyä ravintolassa.

Nyt jatkan käyttäytymistä täällä töissä, 

ruokis lähestyy loppuaan ja ruoka on jäähtyneenä lautasella 🙂