lauantai 05. maaliskuun 2016

Kotona ♥

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA HELLUREI IHANAT

ja terkkuja Suomesta! Tänä aamuna laskeuduimme Hki-Vantaalle 06.20 ja tässähän on keretty tekemään jo vaikka mitä; laukut on purettu, pian menee kolmas koneellinen pyykkiä pesuun, ensi viikon ruokatarvikkeet on käyty hakemassa (ja lisäksi 45 tulppaania, parit narsissit ja muutama karahka kirskikkapuunoksia), päiväsaunottu, kuorittu iho, värjätty kulmakarvat ja mitä muuta. Tehty nakkikastiketta ja keitetty perunoita 🙂

Kotimatka meni mukavasti, ellei pientä turbulenssia oteta huomioon. Täytyy kuulkaas hehkuttaa Balin uusittua lentokenttää. Ihan mieletön. Sieltä löytyy Burberryn, Guccin yms liikkeet niitä kaipaaville ja tosi kivanoloisia kahviloita. Singaporen Changi on edelleen yksi lempparilentokentistäni tosin. Sieltä lähdettiin piirun verran myöhässä, juuri puolen yön jälkeen. Jälleen kerran päätin tuolla Intian päällä yön pimeinä tunteina, että en astu enää jalallanikaan lentokoneeseen. Mikä siinä on, että aina tuolla Intiassa ja siitä vielä vähän ylemmäksi kohti Kabulia mentäessä on turbulenssia? Vaikka rakastankin lentämistä, niin turbulenssista en tykkää silti yhtään. Nyt sitä kesti onneksi vain viitisen tuntia eikä edes oksipusseja tarvittu 😉 …pahimmillaan tuolla reitillä sitä on kestänyt kahdeksan tunnin ajan. En muista, että Atlantin ylityslennoilla tuollaisia usein olisi, joten vissiin ne on jotkut trooppiset tuulet ja Himalaja, jotka tuon tekee.

No mutta, turvallisesti ollaan maan kamaralla 🙂 Vaikka torstaina olin vielä sitä mieltä, että on ihana lähteä kotiin, niin kyllä sitä eilen tippa linssissä hyvästeltiin Bali. Tämän aamun harmaus iski päin pläsiä ja kotimatkan nettailin jo ensi vuoden reissuja. Nyt kun on saanut kodin tuoksumaan taas asutulle, niin olen taas sitä mieltä, että ihana olla kotona. Tästä se arki lähtee taas rullaamaan. Nyt vasta huomaan kuinka poikki ja puhki olin ennen reissua. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tällä hetkellä riittää virtaa vaikka kuinka. Ehkä vihdosta viimein saan takkahuoneesta tuon yhden joululta jääneen valosarjankin laitettua pois. Hups! Arki jatkuu vielä viikon ajan sädehoitojen kanssa. Äitin vointi on tässä reilun kahden viikon aikana mennyt ihan huimasti eteenpäin! Tänään oli ihan oma itsensä kun käytiin heti aamusta vaihtamassa kuulumisia ♥ Ellei sitä oteta huomioon, että tuosta sädetyksen kohdasta ovat hiukset lähteneet. Pieni murhe siihen nähden, että jos sädetys ja sytot auttavat tappamaan sen mörön pois. Puhetta tuli niin kuin ennen vanhaa ja pirtsakka oli kuin mikä. Lisäksi tasapaino toimii jälleen ja pystyy kävelemään ilman tukea. Ilman mukkelismakkelismeininkiä. Ihan loistavaa 🙂 Hyvin on veikka vaimoineen äippää hoitanut!

Tiedättekö, me ei ostettu reissusta juuri mitään, mutta kuvissa näkyvän kauniin kaftaanin ostin. Se vainosi mua erään kaupan näyteikkunassa ja heti kun näin sen, niin päätin että tuon vielä käyn hakemassa. Reilun viikon mietin sille käyttötarkoitusta. Missä sitä sitten pitäisin? No sunnuntaiaamuisin haahuillessani täällä kahvikupin kanssa, tietysti 😀 Jos liikutte Nusa Duan alueella, niin käykäähän tuolla At the Corner -liikkeessä. Ihania vaatteita, mutta sitäkin ihanampia koruja. Korujahan ei voi koskaan olla liikaa, joten kaftaani sai seurakseen kauniin korun.

Se mun kommentteihin vastaamismysteeri ratkesi, kun sain koneen kotinetin päähän. Enää ei mene mun vastaamiset roskapostiin. Joten sellaista projektia luvassa tänään. Lisäksi ajattelin taikoa jonkun terveellisen herkun huomiselle. Otan huomenna vastuun äiskän hoitamisesta, joten pitäähän meillä iltapäiväkahville olla jotain tarjottavaa!

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

alle


perjantai 04. maaliskuun 2016

Teppanyaki

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOIMOI IHANAISET,

me ollaan tuota pikaa tsekkaamassa itseämme ulos hotellista, joten laitan nopsaa teille kuvia meidän ehkä elämyksellisimmästä ruokakokemuksesta tällä reissulla. Koska kyseessä oli aikaistettu 10 vuotishääpäiväreissu, niin haluttiin yhtenä iltana syödä vähän paremmin. Ravintolaksi valikoitui kovasti Tripadvisorissakin kehuja saanut hotellimme japanilainen Nampu-ravintola. Eikä muuten ole saanut kehuja turhaan. Uuh ja aah. Mikähän siinä on, että mun viime vuosien parhaimmat ruokakokemukset liippaavat kovin Japani-Korea akselille? 🙂

En ollutkaan aiemmin syönyt teppanyakia, mutta koska mies sitä on niin kovin kehunut, niin pakkohan mun oli kokeilla. Sosiaalinen ruokatapahtuma, jossa kokki kokkaa kuumalla levyllä silmien edessä ruoan. Meillä sattui pöytään ihania pariskuntia Australiasta. Siinä vaihdettiin kengurukuulumiset Putinin kuulumisiin (miksiköhän yhdisti Vladimirin Suomeen…). Lapset ottivat kanaa ja riisiä, jonka kanat tuo meidän masterchef paistoi levyllä ennen kuin alkoi tekemään meidän ruokia. Hyvin onnistuu pikkuisiltakin jo puikoilla syöminen. Eipä ainakaan hotki ruokia 😉 Viihdyttävä ruokakokemus, se taitaa kuvata teppanyakia myös. Lisäksi mä kyllä pidin tuosta, että istuttiin ison uun muotoisen pöydän ääressä vieraiden ihmisten kanssa. Small talkia pääsi treenaan pitkästä aikaa.

Tofusalaattia alkuun, vihanneksia, ankan maksaa, päärynää, sisäfilettä, paistettua riisiä, misokeittoa ja mitä vielä. Neljää eri kastiketta, jälkkäri joka vei kielen mennessään. Tahtoo lisää! Jos jollakulla on vinkata, mistä Suomesta saa teppanyakia tällä tavalla tehtynä, niin saa kertoa tuolla kommenttiboksin puolella. Hintaahan tällä oli paikalliseen hintatasoon verrattuna suhteellisen paljon. Nampussa oli neljä menua mistä valita ja me valitsimme sellaisen, joka sisälsi yhdeksän eri ruokalajia. Siihen nähden hinta (noin 40 euroa) ei ollut lainkaan paha!

Jep, nyt teppanyakit taakse ja kohti nakkikastiketta ja keitettyjä perunamuusia 😉

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA,

alle


torstai 03. maaliskuun 2016

Muuttunut minä

”I love getting older. My understand deepens.
I can see what connects, I can weave stories of experience and apply them.
I can integrate the lessons. Things simply become more and more fascinating.
Beauty reveals itself in thousands of forms.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEISSULIVEI!

Voi mahdoton, viimeistä iltaa Balilla vietellään. Tehtiin viimeisiä ostoksia (tuliais sellaisia) ja käytiin syömässä. Nyt tulee indonesialaista ruokaa jo korvista 😉 Haluan omaan keittiöön tekemään kaikkia raikkaita salaatteja. Haluan omaan sänkyyn nukkumaan. Lenkille pirtsakkaan pakkasilmaan. Ostamaan kaupasta tuoreita tulppaaneja maljakkoon. Käpertymään sohvannurkkaan kirjan kanssa. Heräämään aamukuudelta silmät ristissä uuteen työpäivään. Ihana loma takana ja ihana on palata kotiin! Mä olen altailla makoillessa vähän pohtinut. Asioita laidasta laitaan. Äidin äkillistä sairastumista, lasten kasvamista, parisuhdejuttuja, ystävyyssuhteita, onnellisuutta ja sitä, millainen mä olen ollut ennen ja millainen mä olen nyt. Matkailija-Maria on vuosien saatossa muuttunut.

Siinä missä aiemmin näiden löhölomien perimmäinen tarkoitus on ollut ruskettua on muuttunut ehkä eniten. Täällähän on nyt sadekausi ja joka päivä ollaan koettu jonkinasteisia sateita. Siinä missä aiemmin olisin tuskastunut jo muutamasta hassusta pilvestä on vaihtunut riemunkiljahduksiin sateen päälle sattuessa. Siinä missä aiemmin olisin vähitellen alentanut suojakertoimia loman loppumista kohden suojakertoimeen kuusi on vaihtunut loman läpiviemiseeen samoilla suojakertoimilla lasten kanssa. Siinä missä aiemmin olisin maannut suorassa auringon porotuksessa, on vaihtunut visusti aurinkovarjon alla köllöttelemiseen. Meillä on vain tämä yksi iho. Vaikka se parantuu, niin siihen jää ikuiset arvet. Muistot niistä palamisista ihan lapsuusajoista alkaen.

Siinä missä aiemmin olisin varustautunut meikki- ja hiustököttiarsenaalilla lomaa varten on vaihtunut au naturel lookiin. Kaksi viikkoa meikittömänä on ollut ihanaa! Edes se, että ripsipidennykset eivät pidä täkäläisestä ilmankosteudesta ei ole haitannut. No ok, kulmakarvat olen nyppinyt kerran kahden viikon aikana 😉 Siinä missä aiemmin olisin ostanut meikkivoidetta päivettyneen ihon sävyyn ja yrittänyt peittää pikkuisia pisamia otsalla ja poskilla on vaihtunut pisamista iloitsemiseen. Hiuksetkin ovat ihan mahdottomat, kiitos kosteuden. Ne menevät säkkärälle kuin ylikasvaneessa permanentissa. Pinneillä olen yrittänyt niitä taltuttaa kiinni, välillä siinä onnistuen ja välillä en. Oikeastaan sillä ei ole ollut mitään väliä. Tuntuu, että sitä on viimeisen parin viikon aikana hehkunut sisäisesti. Ulkoisilla avuilla ei ole ollut niinkään väliä.

Siinä missä aiemmin olen lomalla käynyt salilla liki jok’ikinen päivä on vaihtunut siihen, että olen hyvällä omatunnolla köllötellyt tuon ajan altailla tai katsellut maisemia. Kyllä mulla täällä salivaatteet oli mukana, mutta ei vain saanut itsestään irti. Siinä missä aiemmin olisin tuntenut tästä rotjailusta syyllisyyttä ja ehkä keventänyt ruokavaliota on saanut mun nauttimaan lounaan kanssa toisinaan hikoilevan oluen ja illalla syömään pitkän kaavan mukaan paikallista ruokaa.

Siinä missä aiemmin on ollut lomalla hirmuinen kiire nähdä ja kokea on vaihtunut verkkaisempaan menoon. Suunnittelemattomaan oloon. Olen havainnoinut ympäristöä tarkemmin kuin ennen. Kuunnellut yön ääniä ja ihastellut kurnuttavaa sammakkoa. Uinut varaanin kanssa ja voittanut pelkoja. Keskustellut paikallisten kanssa, kuinka raskaasti taloudellisen tilanteen päälle tämänvuotinen off season on käynyt. Ostanut säälistä heiltä parit liehulaihuhousut, vaikken niitä olisi välttämättä tarvinnutkaan. Tingannut niistä vain muodollisen vähän, sillä tajusin että he tarvitsevat sitä rahaa enemmän kuin minä.

Kyllä, minä olen muuttunut. Niin matkailijana kuin muutenkin. Yksi asia tosin ei ole muuttunut; siinä missä aiemmin olen loman viimeisinä päivinä alkanut suunnittelemaan jo uutta matkaa, on pysynyt ihan samana. Ei muuta kuin säästöpossu taas eteisen lipaston päälle ja viikkomaitokauppakäyntien avulla ruokamenot kuriin! Huomenna saadaan vielä vähän köllötellä altailla, lapsille on tainnut muuten kasvaa evät 😀 Iltakoneella suuntaamme kohti Singaporea ja sieltä puolen yön aikaan sinivalkoisin siivin kohti Suomea ja kotia. Palataan siis ihanaiset viimeistään sitten viikonlopun aikana!

MUSS JA PUSS,

alle

PS. mä muuten veikkaan, että kun päästään kotilangattoman piiriin, niin en ole enää se vihollinen, jonka kommentit (tai siis kommentteihin vastaamiset) joutaa roskapostiin 😉 Niin ja teille, kenellä tulee reissupostauksia jo korvista ulos – have no fear dears, palataan takaisin niihin tuttuihin ja turvallisiin turinoihin ♥ Tosin muutama reissupostaus on jossain vaiheessa vielä tulossa…


keskiviikko 02. maaliskuun 2016

Kultainen keskitie

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA Ubud17 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOIKKAMOI!

Huh, loma lähenee parin yön päästä loppuaan, mutta juuri miehen kanssa totesimme yhteen ääneen, että on kyllä kiva palata kotiinkin! Loma on ollut mitä ihanin – tuntuu kuin oltaisiin oltu reissussa vähintään kuukausi. Ollaan nähty ihan sikapaljon. Toisaalta ollaan makoiltu altailla ja vain oltu. Luvan kanssa. Sopivassa suhteessa kaikkia. Elämän osa-alueet ovat olleet balanssissa. Elämän tasapainosta yksi hieno esimerkki on se, että täällä osa ihmisistä, jotka kuuluvat hindu-uskontoon palvovat montaa jumalaa; niin niitä hyviä jumalia kuin pahojakin. Suhteessa, jossa löydetään se kultainen keskitie. Siitähän elämässä oikeastaan taitaakin olla kyse. Balanssista, katsokaas.

Kultainen keskitie on tällä lomalla konkretisoitunut monella eri tapaa. Siinä missä aiemmin haaveilin ihan vain lomalla lorvimisesta loppuelämän ajan on tällä hetkellä ehkä hitusen ahdistavakin ajatus. Jotta lomasta nauttii, on se toinenkin puoli niin tärkeää. Työ ja arkirutiinit. Sopivassa suhteessa molempia. On ollut hienoa huomata, että Bali ei ole vain valkohiekkaisia uimarantoja ja viiden tähden lomaresortteja. Ajaessamme pikkuisten kylien läpi rankkasateiden runtelemia teitä pitkin ja nähdessämme ihmisten todellista elämää sitä on tajunnut, että vaikkei heillä olekaan ehkä vimpan päälle uusinta teknologiaa tai edes aina puhtaita vaatteita päällä, niin silti hymy on huulilla. Ihan käsittämätöntä. Kerrassaan ihailtavaa!

Tuolla turuilla ja toreilla on myös tullut hämmästeltyä sitä yhteisöllisyyttä; yhteiseen hyvään ollaan valmiita tekemään töitä. Yhteisöllisyyttä silläkin tavalla, että perheet asuvat usein isovanhempia ja sisaruksia myöden usein saman katon alla. Yhden päivän taksikuskillemme oli ihan utopiaa, kun kerroimme asuvamme nelistään. Yritimme kyllä selittää meidän pyhäkolminaisuudesta, mummusta tien toisella puolella ja veljen perheestä kivenheiton päässä. Mutta kuski vain pyöritteli päätään 😀

Bali on täynnä kauneutta. Ihmisiä, mutta myös kauniita yllätyksiä. Siellä sun täällä pilkistää pikkuinen patsas. Temppeleitä löytyy joka kadunkulmasta. Luonto on vehreämpää kuin missään muualla. Samaan aikaan jossain tuolla alamaailmassa kytee toisenlainen Bali hämäräbisneksineen. Pelko terrorismista. Turvatarkastuksia hotellialueelle tultaessa. Metallinpaljastimia kauppakeskuksen portilla. Vastakohtia kerrakseen. Paljon sulateltavaa tällaiselle sinisilmäiselle, kaikista hyvää uskovalle turistille. Joka ajatteli nauttia vielä huomenna viimeisestä kokonaisesta lomapäivästä ja keskittyä vain niihin Balin kauniisiin juttuihin.

IHANAISTA KESKIVIIKKOA (oletan, että tänään sellainen on ;))!

alle


maanantai 29. helmikuun 2016

Pura Luhur Uluwatu

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAMOIKKAMOI!

Täällä ollaan viimeisten päivien aikoina kierrelty Balia ristiin rastiin, kuten ehkä tuolla Instagramin puolella on käynyt selväksi 🙂 Ihan taas ekaks on pakko kiittää teitä ihanista kommenteistanne; mä kyllä palaan niihin, mutta te tiedätte – koska loma. Ja se, että jostain kumman syystä meikäläisen kommentit (eli ne teidän kommentteihin vastaukset) menee tuonne roskaposteihin 😀 Josta sitten käyn ne käsin hyväksymässä. Tilannetta selvitellään…

Mä rakastan kirkkoja Suomessa ja ulkomailla. Temppelit menevät siihen samaan kastiin. Niissä on jotain niin rauhallista ja kaunista. Valtaosa indonesialaisista on muslimeja, mutta täällä Balin saarella valtauskonto on hindu. Hindulaisuus..vai miten tuo nyt oikeasti sanotaankaan. Hih, niin kuin pikkuiset matkakamut tuossa ääneen pohtivat, että osaavatko enää lainkaan suomea 😉

Joka iltapäivä (yhtä lukuunottamatta) ollaan saatu nauttia (jep, nauttia!) ukkoskuuroista. Yhtenä iltana päätimme vuokrata ex tempore kuskin ja auton ja lähteä katsomaan Pura Luhur Uluwatua – Uluwatun temppeliä. 20 kilometrin ja liki tunnin automatkan päähän. Onneksemme ukkoskuuro piti taukoa tuon temppelin vierailun ajan. Uluwatun temppeli sijaitsee noin 70 metrin korkeudessa kallion kielekkeellä. Se on rakennettu 1000-luvulla ja balilaiset uskovat, että siinä yhdistyvät Brahman, Vishnun ja Sivan jumalaiset voimat. Temppeli suojelee balilaisia meren pahoilta voimilta.

Jokseenkin oli ruuhkainen paikka, vaikkei kuvista sitä näykään. Meidän elovenatytöt aiheuttivat yleistä hämmästystä ja ihmetystä intialaisten vieraiden keskuudessa; sen sijaan, että intialaiset olisivat kuvanneet tuota kaunista temppeliä, halusivat kuvia tyttöjen kanssa 🙂 Apinoista varoitettiin, ovat kuulemma ihan hulluja. Mekin saimme todistaa erään apinan saalistusreissua, kun eräältä turistilta viettiin silmälasit päästä. Tuo meidän kuskimme sanoi mun helmikorvakoruistakin, että parempi laittaa laukkuun, ettei apina nappaa niitä!

Nyt painaa silmät väkisin kiinni, heräsimme tämän päivän reissuun ennen auringonnousua. Huomenna emme ajatelleet laittaa herätyskelloa soittamaan; luvassa on leppoisa päivä altailla. Iltasella teemme taas ehkä täsmäiskun. Temppeliin tai shoppailujen pariin. Aika näyttää, ilman suunnitelmia mennään 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle