perjantai 11. maaliskuun 2016

Aihetta juhlaan -fredagsmys

Fredagsmys14Fredagsmys12Fredagsmys13 Fredagsmys11 Fredagsmys08 Fredagsmys09 Fredagsmys10 Fredagsmys06 Fredagsmys07 Fredagsmys01 Fredagsmys02 Fredagsmys03

ILTAA IHANAISET!

Meillä on täällä parhaillaan Emma-gaalastudio tyttöjen kanssa, mutta perinteisten perjantaimyyssiruokien äärelle kokoonnuttiin vähän isommalla porukalla. Tyttöporukalla (+ yks hurmurikummipoika). Lapsille tein kinkkuananaspizzaa ja meille aikuisille kahta erilaista pizzaa. Toiseen päälle tuli tomaattipyreen lisäksi fetaa murusteltuna, parman kinkkua ja sitten uunista tulon jälkeen rucolaa ja balsamicoa. Toiseen tuli mozzarellaa, kirsikkatomaattia, pestoa ja uunista tulon jälkeen basilikaa ja balsamicoa. Instan puolella seuraavat tietävätkin, että mä vaivasin pizzataikinan aamulla ennen töihin menoa jääkaappiin tekeytyyn. Koska siitä on jo reilu pari vuotta, kun olen tämän täällä viimeksi jakanut, niin jaetaan uudelleen. Eli maailman parhaimman pizzapohjan resepti, olkaahan hyvä 🙂

PIZZAN POHJATAIKINA
1 kg vehnäjauhoja
5 dl kädenlämpöistä vettä
5-8 gr hiivaa (juu, eli sellainen pikkuinen nirhama kulmasta 🙂
0,250 dl oliiviöljyä
10 gr suolaa

Sekoita pienessä kupissa suolasta, öljystä, hiivasta ja parista ruokalusikallisesta lämpimää vettä juokseva seos. Kaada seos ja loput vedet venhäjauhojen sekaan ja sekoita ensin puuhaarukalla ja sitten käsin, kunnes taikina ei enää tartu sormiin. Kaada taikina sitten leivinpöydälle ja vaivaa siitä joustava.

Anna taikinan kehkeytyä jääkaapissa 8-9 tuntia (tai huoneenlämmössä pari tuntia). Tee taikinasta viisi palleroa ja anna kohota vartin verran. Kaulitse pallerot ohuiksi ympyröiksija (tässä välissä niitä voi heitellä ilmaan niin kuin elokuvissa…onnistui hyvin tällä reseptillä) laita mieleisesi täytteet. Paista uunin keskitasolla 250 asteessa noin 8-10 minuuttia.

*****************************

Meillä on tänään aihetta juhlaan. Äiskän reilun kuuden viikon sädehoidot on nyt loppu! 33 kertaa eli joka arkipäivä ja käsittääkseni maksimitehoilla. Huh, veikkaan että raskainta tämä oli äiskälle itselleen, mutta kyllä iso hatunnosto myös veljen vaimolle, joka on pitänyt lääkityksen suhteen minuuttiaikataulua. Tuo sädehoidon yhteydessä aloitettu sytostaattihoito on ollut sellainen aikataulutettava juttu; tunti ennen sädehoitoa, mutta kaksi tuntia ruokailun jälkeen ja puolitoista tuntia ennen seuraavaa ruokailua. Lisäksi tunti ennen sytoa on pitänyt ottaa pahoinvointilääke. Meillä on ollut käytössä excel-taulukko joka päivälle aina sädehoidon mukaan tehtynä, että lääkkeet on ajoitettu oikein 😀 Ihan kiva itsellenikin, että tästä lähtien on täysiä työpäiviä. Vaikkei tuo itse sädehoito tapahtumana olekaan kestänyt kuin pari minuuttia, niin kaikki ajomatkat sun muut ovat sitten vieneet aikaa. Ollaan hoidettu äidin kuljetukset lähipiirin voimin ja loppujen lopuksi saatiin lutviutumaan ne oikein mukavasti. Nyt huilataan kuukauden verran, sitten jatketaan sytostaatteja ainakin puolen vuoden verran.

Aihetta iloon on myös sen tiimoilta, että lääkäri oli tänään ihan yllättynyt äidin voinnista ja varsin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Tässä ajan saatossa on oppinut tuntemaan lääkäreitä sen verran, että yksikään lääkäri ei turhaa anna toivoa. Täytyy sanoa, että tuossa sädehoidon aloittamisen jälkeen itse olin jo valmis ehkä heittämään pyyhkeen kehään…sen verran huonossa kunnossa äiti reilun viikon verran makoili sairaalassa. Mutta näkisitte äiskän nyt; on alkanut olemaan päivisin omassa kodissaan yksin. Osaa keittää kahvia, lämmittää ruokaa, kävellä puuskuttamatta vaikka kuinka pitkän lenkin, vastata puhelimeen, soittaa sillä, jaksaa katsoa telkkaria, tietää taas kaiken urheilusta (kiitos Eurosportin ;)), on läsnä, hössöttää lasten kanssa ja mitä vielä. Ai niin ja osaa puhua. Asioita, jotka ehkä me ollaan otettu aiemmin itsestäänselvyytenä. Asioita, joiden tekemisen voi unohtaa ihan yhdessä yössä. Ei sitä tajuakaan, kuinka syvältä tää tauti on, ennen kuin se osuu kohdalle. Oltiin yhtä mieltä lääkärin kanssa siitä, että se huikea peruskunto siellä taustalla on auttanut. Se, että ei ole ylipainoa ja se, että ei ole muita sairauksia. Lisäksi se tahtotila ja suunnaton motivaatio kuntoutua edesauttaa ihan huikean paljon. Näillä kasvaimilla on suuri uusiutumisriski, mutta sellaisia me ei suostuta edes vielä murehtimaan. Nautitaan jokaisesta hyvin menneestä päivästä ja mennään hiljalleen eteenpäin ♥ 

Sellaisia täällä meillä tänään! Odotetaan miestä yöllä kotiin ja päästään nauttimaan sitten viikonlopusta koko perheen voimin. Huomenna juhlitaan taas, sillä suuntaamme naapuriin 15-vuotiaan prinsessan synttäreille. Tietää taas ähkypuhkumeininkiä ruokien kanssa, joten päivällä on pakko ehtiä juoksemaan 😉

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA,
muistetaan nauttia joka hetkestä 

alle


torstai 10. maaliskuun 2016

Singapore kahdessa päivässä

HEI VAAN

ja hei, mihinkäs se taas on tämäkin viikko hurahtanut? Hurlumhei vaan ja huomenna on taas perjantai 🙂 Jaksatteko vielä muuten pari reissupostausta? Ajattelin koota teille postauksen, että miten me hyötykäytettiin kaksi kokonaista päivää Singaporessa. Niin, ettei juostu kieli vyön alla, mutta kuitenkin niin, että tuo muu perhe ensikertalaisina sai edes jonkinlaisen tuntuman ko. kaupunkiin. Mulla on muuten reissun jälkeen ollut ihan hirmuinen Singapore-ikävä. On ikävä Baliakin, mutta Singaporea on vielä kovempi ikävä. Ollakin, että hetken aikaa olin eilen onnellinen juoksulenkillä tästä happirikkaasta ja pirtsakasta ilmasta. Aiemmin, pidemmillä Singaporen reissuilla, kuumuus yhdistettynä tuohon ultimaattiseen kosteuteen on jossain vaiheessa alkanut tökkimään.

Meidän hotelli oli ihan ytimessä, shoppailukatu Orchard Roadin sivukadulla, joten emme ostaneet metrolippuja. Jotenkin käveleminen on vaan se meidän juttu. Siinä näkee maisemiakin samalla. Eikä Singaporessakaan välimatkat nyt ihan hirmuisia ollut. Verrattuna esimerkiksi Pariisiin, jossa taannoin ekalla reissulla miehen kanssa käveltiin reilut 16 kilometriä ekana päivänä. Sanomattakin selvää, että seuraavina päivinä ei sitten kävelty…kiitos kantapäärakkojen 😉 Lisäksi mun mielestä Singaporen taksit on verrattain edullisia ja niitä vilisee katukuvassa vaikka kuinka. Joten pidemmille reissuille, esimerkiksi Night Safarille tai sinne eläintarhan portille, menimme taksilla.

ORCHARD ROAD

No ihan must ja veikkaanpa, että kukaan Sporessa kävijä ei jätä käymättä täällä. Edes pikaisesti. Me ei olla mitään shoppailijatyyppejä (siinä mittakaavassa, että jaksettaisiin kiertää ostoskeskuksia 20/päivä), mutta nuo ostoskeskuksien food courtit kannattaa ainakin käydä tsekkaamassa 🙂 2.2 kilometriä täynnä monikerroksisia ostoskeskuksia, sellainen on Orchard Road. Ostoskaduksi erittäin vehreä ja kaunis. Tuolla saisin kyllä viikon kulumaan, ilman shoppailujakin.SP1Singapore16Spore02 Singapore17 Spore13

NIGHT SAFARI

Singaporen eläintarhan yösafari. Kun liput ostaa netistä ennakkoon saa jopa 15% alennuksen. Mentiin ajoissa paikalle, joten jonossa seisomista oli reilun puolen tunnin verran. Jonoon näkyi kyllä kivasti tulishow, joten hyvin jaksoi jonottaa 🙂 Itse safarilla mentiin sellaisilla avonaisilla busseilla tai ”tram” :lla eli raitiovaunun sukulaisilla. Nähtiin leijonia, partapossuja, virtahepoja, kirahveja sun muita eläimiä. Tämä oli ehkä pienoinen pettymys meille aikuisille, mutta lapset tykkäsivät. Kävellen voisi seuraavan kerran tutustua eläintarhaan 🙂

Spore14 Spore16 Spore15

RAFFLES HOTEL

Rafflesiin kannattaa kävellä, joten pystyy aistimaan tunnelman jo ulkoa käsin. Rakennus on kaunis. Ehkä yksi kauneimpia rakennuksia maailmassa. Ainakin mun mielestäni. Raffles hotelli on rakennettu 1887 ja sitä laajennettiin 1904. Tuolloin sinne rakennettiin mm. Singaporen ensimmäiset sähkövalot. Joskus musta tuntuu, että olisi ihana palata ajassa sata vuotta taakse päin ja istua Rafflesin sisäpihan baarissa iltapäiväteellä. Onneksi tuo rakennus on säilytetty vielä pääosin siirtomaatyylisenä. Toki sieltä löytyy liikkeitä, kuten Cartier sun muut, joita ei varmaan silloin sata vuotta sitten ollut. Singapore Sling on must, vaikka onkin vähän hintava 🙂

Spore09 Spore06 Spore05 Spore04 Spore07

MARINA BAY SANDS -KATTOTERASSI

Tänne käveltiin suoraan Rafflesista ja ihasteltiin Marina Bay Sandsin rakennuksia jo kaukaa. Uhkaavasti näytti, että sadekuuro yllättää, joten hetken pohdimme, että kannattaako meidän mennä hissillä ylös kattoterassille. Sekin kun maksoi. Tai olisi maksanut. Menimme pääaulasta hisseille päin ja ystävällinen nainen kysyi, että ”Going for drinks?” Johon me, että juu tottakai 😀 Hissiin ja suoraan ilmaiseksi ylös 57. kerrokseen. Muuten tuo maksu olisi ollut noi 15 euroa / aikuinen. No se sade tuli ja baarin katettu puoli oli aivan täynnä. Hetken ihasteltiin näköalaa yli Singaporen sekä infinity-allasta, johon oli pääsy vain hotellin asukkailta. Lähdettiin hissillä takaisin alas ja kohti hotellia.

Spore10 Spore11 Spore12

CLARKE QUAY

…ja Boat quay. Historiallinen paikka Singapore-joen rannalla. Näin mä muistin. Mutta alue oli 15 vuodessa jonninverran kehittynyt, tai sitten lapsettomana sitä ei taannoin katsonut samoin silmin kuin nyt 🙂 Suunnattiin yösafarilta tänne syömään ja ei ollut ihan lasten paikka lauantai-iltana puoli kympin maissa. Tunnelmallisia ravintoloita, värikkäitä taloja, valoja, ihmisiä, musiikkia. Elämää! Aikuiseen makuun oikein bueno. Täältä näkee hienon valoshown, jos sattuu oikeaan aikaan paikalle. Päivällä kävimme myös kääntymässä matkalla Chinatownista hotellille.

Singapore14Spore20 Singapore15 Spore17 Spore18 Spore19

CHINATOWN

Siinä on sitä jotain. Värikkäitä taloja, ihmisiä, kuppiloita, hassuja hajuja ja kirjoituksia, joista et ymmärrä mitään. Sunnuntaina jokseenkin ruuhkainen. Tällä kertaa emme käyneet Ann Siang Hillillä aistimassa tunnelmaa, mutta seuraavalla kerralla sitten taas. Mikähän siinä on, että olen ihastunut aika monen kaupungin kiinalaiskortteliin? Taidan olla ollut entisessä elämässäni kiinalainen 😀

Singapore08 Singapore09 Singapore11 Singapore12 Singapore10 Singapore13

SENTOSA

Valkoisia hiekkarantoja, Universal Studios, tekemistä vaikka millä mitalla. Jos jokin oli 15 vuodessa kehittynyt niin Sentosan saari. Silloin 15 vuotta sitten se oli paaaljon rauhallisempi. Nyt satuimme paikalle sunnuntaina ja joka ranta oli täynnä ihmisiä. Silti olen sitä mieltä, että Sentosan saari on ihana! Sinne kannattaa mennä Mount Faberilta lähtevällä kaapelikärryllä. Tällaiselle korkeanpaikan kammoiselle oli aika extreme-juttu (edelleen), mutta näkymät ovat ihan mielettömät. Jos ottaa round tripin niin takaisin tullessa kannattaa jäädä pois jo Harbour Front Stationilla, jonka edestä saa paremmin takseja kuin Mount Faberilta. Sentosa on kuin keinotekoinen paratiisisaari. Koko perheen hassuttelupaikka. Valkoisien hiekkarantojen hiekka on muuten tuotu Havaijilta! Jos sulkee silmänsä edempänä merellä kelluvilta rahtialuksilta, niin voit kuvitella olevasi jollain trooppisella saarella 😉 Seuraavalla kerralla tarvitsee varata koko päivä Sentosalla, jotta ehditään käymään Universal Studios läpi!

Singapore05 Singapore02Singapore03 Singapore01 Singapore04 Singapore06

Aika paljon ehdittiin käymään läpi kahdessa päivässä…mutta kuinka paljon oltaisiinkaan ehditty, jos ei oltaisi nukuttu ekana päivänä puolille päivin  😀 Lisäksi aikaa jäi hotellin poolilla löffäilyyn. Parasta Singaporessa kuin ihan missä vaan on se istuminen katukahvilassa ja ohikulkevien ihmisten katseleminen. Singapore on kyllä sellainen paikka, että jos mun täytyisi asua jossain muualla kuin Suomessa, niin ykkösvaihtoehto olisi Spore! Ihan älyttömän kansainvälinen paikka, joka ei turhaa ole kuulu siisteydestään. Ystävällisiä ihmisiä ja paljon ihania sivukujia.

Kuulkaas, huomenna onkin sitten pitkästä aikaa fredagsmyyssien vuoro.
Meillä onkin aihetta pieneen juhlaan, mutta siitä lisää huomenna 🙂

TORSTAITERKUIN,

alle

PS. mikäli etsitte Singaporesta lapsiystävällistä ja yleiseen hintatasoon nähden edullista hotellia hyvällä paikalla, niin lämmin suositus Holiday Inn Orchard City Centerille!


keskiviikko 09. maaliskuun 2016

Hirmuisen hyvä lämmin lounassalaatti

salaatti2salaatti1
salaatti3 salaatti4

…aka yhden supernälkäisen naisen lounas 🙂

HEISSULIVEISSULI!

Pikaisesti ennen kuin hilpaisen kuluttamaan (piiiitkästä aikaa) juoksukengän pohjaa, tulin jakamaan teille eilisen lounaani. Potilas söi eilen pari päivää sitten tekemääni nakkikastiketta ja perunoita, joista ei sitten riittänyt mulle. Ja hyvä niin, en ole ihan nakkikastikeihmisiä, vaikka se lasten lemppariruokaa onkin. Kaivelin kaappeja sillä ajatuksella, että lounaassa saisi maistua hieman idän eksotiikka. Ja slurpsis, niin se tekikin!

ITÄMAINEN PARSAKAALISALAATTI
yhdelle nälkäiselle

2 valkosipulin kynttä
tuoretta chiliä maun mukaan
1 pieni sipuli
2 cm pätkä inkivääriä
– kuori sipulit ja inkivääri, pienistele ne ja chili
– kuullota öljyssä noin pari minuuttia

1 broilerin maustamaton filepihvi
– pienistele ja lisää pannulle
– paista, kunnes melkein kypsä

125 g tofua
1 rkl Urtekramin maapähkinävoita
1 parsakaalin kukinnot
– siivuta tofu ja kuivaa esim. keittiöpyyhkeeseen
– levitä maapähkinävoi tofun päälle ja leikkaa tofu palasiksi
– lisää tofu ja pienistelty parsakaali pannulle
– paista pari minuuttia, parsakaali saa jäädä al denteksi

kastike
2 rkl ketjap manis -soijakastiketta
1 tl sambal oelek -chilitahnaa
puolikkaan limen mehu
2 tl kookossokeria
– sekoita keskenään ja lisää pannulle
– anna salaatin porista hetken

koristeluun
kevätsipulia
cashew-pähkinää
limenlohkoja

*****************************

Tästähän saa helposti vegeversion jättämällä kanan pois. Tofun määrää voi tällöin lisätä. Mä tulin tästä annoksesta niin ähkyyn, ettei ihan heti illalla ollut nälkä.  Chilin määrä tuli vähän ylimitoitettua myös ja suuta poltteli melkoisesti. Live and learn 🙂 Täksi illaksi mulla olisi mie goreng -aineet, mutta lapset olivat sitä mieltä, että ei jaksaisi nyt indonesialaista ruokaa. Joten taidan tehdä sitä perusvarmaa arki-illan pelastajasoppaa eli kananuudelikeittoa!

Nyt sinne lenkille – ennen kuin tämä lenkkeilymotivaatio tästä katoaa! Täällä Tampereella on ainakin suurin osa jalkakäytävistä ihan asfaltilla ja muutenkin jotenkin tosi keväistä. Tykkään 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle

PS. kiitos ihanat kommenteistanne eiliseen postaukseen; palaan niihin illalla! Ja kiitos teidän paranemistoivotusten, pikkuinen potilas oli jo tänään koulukunnossa 🙂


tiistai 08. maaliskuun 2016

Kotikuvia

MOIKKELIS!

Hyvää naistenpäivää ja terkkuja sairastuvalta. Jep, arki rysähti päälle ihan rytinällä. Sunnuntaina käytiin pikkuisemman kanssa näyttämässä korvaa lääkärillä ja siellähän oli varsin kivulias korvakäytävän tulehdus. Mutta tärykalvo näytti toimivalta. Lääkäri kyllä sanoi, että jos nousee kuume, niin saattaapi olla, että tulee ihan perinteinen välikorvan tulehdus lisäksi. No eilen illalla se kuume sitten nousi. Tänään ei kuumetta enää ole, mutta korva kipuilee. Mistä sitä nyt sit taas tietää, mennäkö lääkäriin vai ei. Jos ei ole helppoa olla nainen, niin vielä vaikeampaa on välillä olla äiti 😀 Onneksi potilas on helppo laatuaan. Pötkötellään takkahuoneen sohvalla ja mä olen välillä käynyt taltuttamassa pyykkikasoja ja pyyhkimässä pölyjä.

Riehuin myös hieman kameran kanssa. Testailin miten se uusi objektiivini 17 mm f/1.8 taitaa näihin sisustuskuviin. Hyvin toimi, myös yksityiskohtakuvailuissa. Olitte pyytäneet jälleen kotikuvia, joten niitä piisaa. Kuvatulvaksi asti. Jännä juttuhan on se, että pidempään mukana pysyneiden lukijoiden (kuten myös itsenikin) silmään saattaa pistää sellainen seikka, että mikään ei ole muuttunut. Same old, same old 🙂 OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihanaa, kun aurinko pilkistelee. Sitä en muistakaan Suomessa vähään aikaan nähneeni. Auringonvalo on saanut aikaan sen jokavuotisen kevätsiivouspuuskan. Ongelma on vain se, että ei tiedä mistä aloittaa…vaatekaapeista, keittiön kaapeista vai kenties kodinhoitohuoneesta. Jos vain keittäisi vielä yhden kupposen kahvia ja lukisi muutaman sivun kirjasta. Eiköhän se selkiydy tuossa ajan mittaan se siivoushommelikin. Voipi tosin olla, että siivousinspiraatio pikkuisen ajan saatossa laskee, mutta ei sekään niin vakavaa ole 😉

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,

alle

PS. F-Securen arvonnassa SAFE viruksentorjuntaohjelman veloituksetta vuodeksi voitti Sannis 83 kommentilla ”Mukana arvonnassa:) Käyttöä F-Securelle löytyy kyllä lapsen vuoksi ja muutenkin.”. Onnea onnea, laitan sinulle vielä tänään sähköpostia 🙂


maanantai 07. maaliskuun 2016

Ystävällisyydestä

”Don’t wait for other people to be loving, giving, compassionate, grateful, forgiving, generous or friendly…
lead the way!”
OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOIKKAMOI

ja muksaa maanantaita! Siinä missä viikonloppuna riitti virtaa vaikka mihin on tänään kääntynyt ihan päälaelleen; meinasin nukahtaa töissä tämän tästä ja paluu arkeen tuntui himpun verran raskaalta 😉 Onneksi oli puolikas päivä töissä, kiitos ihanan työkaverini J:n.

Tein tuossa yhtenä päivänä reissussa ollessamme havainnon, jonka lausuin ääneen miehellekin. ”Täällä mun on niin helppo olla ystävällinen, koska vastapuoli on liki aina myös ystävällinen takaisin. Tuntuu, että olen löytänyt samanhenkisiä ihmisiä ja yhtäkkiä heitä onkin joka kadunkulma täynnä.” Rakastuin Baliin enkä vähiten ystävällisten ja aitojen ihmisten takia. Niin, olenhan mä ystävällisyydestä täällä joskus ennenkin jutellut, mutta nyt sain koko touhuun ihan uuden näkökulman. Mä olen aina luullut, että on jotenkin väärin olla ystävällinen tai olen ainakin tuntenut pahaa mieltä siitä, että ystävällisyyteeni ei aina vastata ystävällisyydellä. ”Hyvä sun on olla aina niin iloinen ja ystävällinen, kun sulla on asiat hyvin.” Pari kertaa olen saanut tällaisen kommentin. Little did they know. Eikö sitä muka pysty olemaan ystävällinen, jos elämässä on karikoita? Hevonkakat sanon mä. Oltiin sitten sädehoitohoitajien kanssa tekemisissä tai linjan toisessa päässä huutavan reklamoijan kanssa puhelinyhteydessä, niin totta hitossa mä olen ystävällinen. Miksen olisi? Onko siinä jotain pahaa?

Suu väärinpäin murahtelevat ihmiset saavat mut näkemään punaista. Tämä ystävällisyyshän on osa sitä suurta kokonaisuutta nimeltä käytöstavat. Mikä on ihmisten tekosyy olla olematta ystävällinen? Katkeruus, kateus, viha, rahattomuus, realismi, jaksamattomuus, ennakkoluulot. Ei, ei. Kerroinkin, että juttelin reissulla paikallisten kanssa siitä, miten tämä off season on käynyt heidän kukkaronsa päälle. Kuinka asiakkaita ei riitä ja täten ollen ei riitä rahaa perheen menoihin. Mutta tiedättekö, silti nuo ihanat ihmiset jaksoivat olla ystävällisiä ja hymyillä. Ja juu, tämä oli siitä riippumaton, että oliko kyseessä myyntitilaisuus vai ei. Ihmiset olivat kiinnostuneita meistä, yhtälailla kuin me olimme kiinnostuneita heistä. Tervehtivät kohteliaasti ja vastasivat siihen hymyyn hymyllä. Jossain vaiheessa huomasin poskilihasteni kramppaavan; olin hymyillyt niin paljon 🙂

Joskus muinoin, varsinkin vastakkaisen sukupuolen osalta, olen tullut ystävällisyyteni takia väärin ymmärretyksi. Oli aika, että arastelin olla ystävällinen. Väitän, että mulla on hyvä ihmistuntemus ja näen läpi, koska vastapuoli on ystävällinen keinotekoisesti. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin ystävällisyys, mikä menee mielistelyyn. Varsinkin jos toisella on oma lehmä ojassa. Tuolla reissussa ihmisten ystävällisyys oli aitoa. Näin ainakin haluan uskoa.

Tuntuu, että tässä meidän suoritusyhteiskunnassa usein oman edun tavoittelu menee sen ystävällisyyden edelle. On kiire elää elämää omien intressien ja tavoitteiden mukaan, ilman että ottaisi välillä happea ja keskittyisi hetkeksi muihin ihmisiin ja heidän hyvinvointiinsa. Sosiaaliseen kanssakäymiseen ilman mitään taka-ajatuksia. Teppanyaki-pöydässämme istui australialaisia ja voi pojat, miten hauska ilta meillä oli. Loppujen lopuksi. Aluksi mietittiin miehen kanssa, että voi kun olisi kiva olla ihan omassa pöydässä, ettei tarvitsisi jutella ja olla ystävällinen…niin, välillä se ystävällisyys vaatii energiaa, mutta kertaakaan se energia ei ole poisheitettyä energiaa. Se tulee bumerangina tuplana takaisin.

Näine (ehkä välillä sekavinekin ;)) ajatuksineen alkaneeseen viikkoon, muistetaanhan olla ystävällisiä. Vastata hymyyn hymyllä ja hymyillä, kun siltä tuntuu, vaikka vastapuoli murjottaisi!

YSTÄVÄLLISIN TERKUIN,

alle

PS. kuvat ovat yhdeltä aamulta, kun heräsimme miehen kanssa katsomaan auringonnousua laskuveden aikaan.