Saako hehkuttaa tätä ensimmäistä kunnon kevätpäivää? Juu, no hehkutan siitä huolimatta 😉 Linnut laulaa, lumet sulaa, nurmikko vihertää ihan inasen ja hei, aurinko lämmittää ihan hirmuisesti. Ekaa kertaa tänä keväänä heitin nahkatakinkin päälle ja Roshe runit jalkaan. Gotta love it!
Meillä on täällä pääsiäistouhut hyvässä vauhdissa. Tytsyt ovat serkkunsa kanssa vallanneet keittiön pöydän ja koristelevat virpomisoksia. Ajattelin sulkea silmäni hetkeksi aikaa tuolta infernaaliselta sotkulta keittiön pöydän alla ja nauttia kevättunnelmasta. Imuri taitaa kuitenkin illalla laulaa, sen verran sotkuista puuhaa tuo on. Itsekin virittelin pääsiäiskoristeita jo sinne tänne. Aika maltillisesti mennään. Neutraaleissa väreissä. Ei keltaista eikä vihreää. Tänä vuonna en taida laittaa edes pääsiäisruohoa, sillä lapsetkaan ei siitä tuntuneet olevan niin innoissaan.
Viikon päästä torstaina suuntaamme auton nokan kohti Pyhää ja Pyhän pääsiäistä. Arvatkaas, kuka lähtee mukaan? No mummu tietenkin. Vielä pitää soittaa tuonne sädehoitolääkärille, että eihän mitään estettä pitkään autossa istumiselle ole. Toinen ainakin odottaa jo reissua kuin kuuta nousevaa. Henkiselle puolelle tekee erittäin hyvää, hänellekin. Mummu saa olla päivät mökissä meidän lasketellessa. Vahtia uunissa köllöttelevää lampaanpaistia ja nukkua päikkäreitä.
Piti vinkkaamani teille muuten, että löysin eilen Löytötavaratalosta mustia, greigejä ja valkoisia sulkia (alin kuva). Niissä on rautalangat, jos haluaa kiinnittää ne jonnekin. Tiimarin loppumisen jälkeen mulla on ollut suuria vaikeuksia löytää mm. pääsiäisaskartelutarvikkeita, joten kovin innoissani löydöksestäni olin. Niin innoissani, että ostin sulkien väriin sopivan lasimaljakon 😀 Heräteostos, pitkästä aikaa!
Ai niin, sorry muuten lievästä kuvatulvasta. Mä opettelen tässä parhaillaan RAW-kuvaamisen ja kuvanmuokkauksen saloja. Ja pikkusen innostuin tuon suhteen 😉
Täällä on painittu jälleen äitiyden perimmäisten kysymysten parissa. Välillä tuntuu, että ehtiikö sitä antamaan rakkautta arjessa lapsille tarpeeksi? Osaako sitä pukea sanoiksi sen suunnattoman kiitollisuuden siitä, että meitä on siunattu kahdella ihanalla tytöllä? Ehtiikö sitä ruuhkavuosien keskellä kuitenkin olla se läsnäoleva äiti? Saan kunnian olla mukana Indiedaysin ja Vaasanin kampanjassa, minkä ansiosta pysähdyin ajattelemaan asioita taas vähän syvällisemmin. Sano se leivällä -kampanjassa kerrotaan tunteista leivän muodossa. Osoitetaan niille tärkeille ihmisille, että tykätään. Halusin ehdottomasti pysähtyä arjessa ja ilostuttaa pikkuisia koulusta kotiin palaavia kullannuppujani. Rikkoa vähän niitä arkirutiineja ja saada pikkuiset suut hymyn. Yleensä teemme läksyt eka ja sitten syömme välipalan. Kaavoja rikottiin oikein urakalla viime viikolla, sillä söimme ensin välipalan ja paneuduimme sitten vasta läksyihin 🙂
Viimeinen vuosi on ollut aivan poikkeuksellinen; olen saanut tehdä osan viikosta lyhyttä työpäivää, mikä on mahdollistanut sen, että saan olla kotona vastaanottamassa lapsia koulusta. Vaikka kuinka sanotaan, että lapset tulisi opettaa omatoimisiksi, niin mä nautin suunnattomasti siitä, että saan tehdä lapsille välipalan valmiiksi niinä päivinä, kun olen kotona. Samalla tavalla kuin meille aikuisille on kiva palata kotiin töistä valmiiseen ruokapöytään, on se lapsillekin mukava palata kotiin koulusta, kun on välipala valmiina. Kallisarvoisia hetkiä ovat nuo, kun istumme välipalan äärellä ja juttelemme koulupäivästä. Harvinaista herkkua on se, kun saan molemmat tytöt samaan aikaan koulusta kotiin. Vaikka usein nuo iltapäivät olenkin ns. etätöissä tai teen blogijuttuja, niin kyllä välipalan aika on yleensä se, kun laitan hetkeksi koneen kiinni ja keskityn lasten koulukuulumisiin.
Vaasanin Tumman Täysjyvän Taika-leipäviipaleet ovat ihanan ohuita. Paahtimessa niistä tuli herkullisen rapsakoita. Meillä lapset laittaisivat paahtoleivän päälle usein hilloa ja olen sen suhteen ollut hiukkasen tiukka viime aikoina. Tällä kertaa yllätin tytöt ja nautimme nuo sydänleipäset voin ja mansikkamarmeladin kera. Tumman Täysjyvän Taikaon leivottu täysjyvävehnästä ja -rukiista. Leivässä on runsaasti herkullisia ja terveellisiä siemeniä. Näissä leivissä on todellista #jyväntaikaa 🙂
Kyllä meillä suut kääntyivät hymyyn ja äiskän viesti meni perille. Meillä halaillaan paljon ja näytetään tunteet, mutta silti tällainen yllätys arkeen tuntui mukavalta tytöistäkin. Ylläristä intoutuneena meillä on tytöt tehneet nyt jos jonkin mallisia paahtoleipiä piparkakkumuotteja hyväksikäyttäen. Nuo leipien ylijäävät osat olen kuivattanut ja ajattelin hyötykäyttää ne seuraavassa leivontaprojektissani!
Voi kyllä, se äidin rakkaus on ihan rajaton. Oikeastaan sitä rakkautta ammentaa jostain pohjattomasta kaivosta. Ei se lopu, vaikka mitä tapahtuisi. Välillä se pakahduttaa ja välillä sen takia tuntee suurta huolta. Mutta musta tuntuu, että se on myös ihan ääretön voimavara. Sen avulla jaksaa arjessa ja se on se, mikä pitää asioiden mittasuhteet kunnossa. Ei ole mitään tärkeämpää kuin nuo lapset ja heidän hyvinvointinsa. Sitä tosiasiaa unohtamatta, että kun äiti voi hyvin, niin koko perhe voi hyvin 😉
Hei, käykäähän osallistumassa Instagram-kilpailuun, jossa jaetaan leivän taikaa. Julkaise oma leipäterveisesi Instagramissa hashtagein #sanoseleivällä #jyväntaikaa ja @vaasan_leipomot. @Vaasan_leipomot arpoo Instagram-tilillään 2 voittajaa joka viikon perjantai, jotka palkitaan herkullisin eväskorein (arvo n.40 euroa).
Pitikin viikon alkajaisiksi jakaa teille yksi herkullinen arkiruokaresepti, mutta säästetään se toiseen päivään. Nimittäin, tuli vähän ”akuutimpaa” 😉 Mä en yleensä tuskastu enkä hermostu (muuta kuin liikenteessä), mutta ihan viime viikkojen aikana olen löytänyt itsestäni täysin uuden puolen. Rakastan ylikaiken tulppaaneja, mutta viime aikoina mä olen kehitellyt niihin pienimuotoisen viharakkaussuhteen. Koska. Ne nuupahtaa ihan parin päivän sisään ostamisesta. Aiempina vuosina en ole tällaista ilmiötä havainnut tässä mittakaavassa. Juu, tiedän että ollaan jälleen ihan maailman tärkeimpien kysymysten äärellä, mutta oletteko te huomanneet saman? Olen yrittänyt kaikkia kikkoja, vähän vettä, lämmintä vettä, viileää vettä, uutta imupintaa ja vaikka mitä. Mutta aina sama juttu. Tulppaanit kasvaa pituutta ja aukeaa ihan yhdessä yössä. Sitten kun ovat niin pitkiä niin nuupahtavat. Argh.
Hih, taitaa olla että mulla on sellainen elämänvaihe kuitenkin (vaikka eilen juuri kiireestä valitin), että on aikaa paneutua ja tuskastua ihan mitättömiin juttuihin. Vaikkei ne tulppaanit nyt ihan hirmuisesti maksa, niin kyllä vähän ketuttaa kuluttaa niihinkin pari kertaa viikossa parikymppiä. Senpä takia kävin lauantaina ostoksilla ja ostin pitkästä aikaa harsokukkia. Ne kun on kuolleenakin kauniita 🙂 Neilikat on mun toinen vaihtoehto. Liljatkin kestävät muuten yllättävän pitkään. Mitä muita leikkokukkavaihtoehtoja voisi kokeilla tulppaanien tilalle? Ruusut on ihan jees, mutta jotenkin mun ruusuvaihe oli, tuli ja meni. Eikä ole tullut takaisin…
Oli miten oli, niin onneksi kyse on vain kukista! Pieni juttu, mutta sitäkin ärsyttävämpi. Ja juu, joku voi kysyä, että pitääkö niitä kukkia sitten olla maljakossa koko ajan. Vastaukseni on, että pitää. Nyt partiohommia ja mummun hiustenpesua. Jottei elämä olisi pelkkää lakastuneita kukkia 😉
Arki, sehän on tällä hetkellä ihan inasen hektistä. Noin niin kuin lievästi sanottuna 🙂 Viimeisten kuukausien aikana olen oppinut arvostamaan ihan niitä pienimpiäkin hetkiä, jolloin saan omaa aikaa. Kummasti sitä ihan vartissa ehtii sohvannurkassa rentoutumaan sisustuslehden kanssa. Indiedaysin ja McDonald’sin kampanjanmyötä sain kuin tarjottimella yhden tälläisen rentoutumishetken. Tarkoituksena kampanjassa on, että isi hoitaa lapsia ja äiti pääsee sillä välin rentoutumaan. Todettakoon nyt heti alkuun se, että meidän tytöt ovat jo niin isoja, että kyllä niitä rentoutumishetkiä ilman isin hoitovuorojakin jo ennättää ottaa. Vaikka parhaiten rentoudun silloin, kun ollaan koko perhe kotosalla, niin kieltämättä joskus on kiva viettää hetki ihan yksistäänkin.
Rakastan seurata sivusta miehen ja lasten yhteisiä touhuja. Paljon kikatusta, hassuttelua, pelejä pelien perään, uimahallireissuja. Välillä tuntuu, että kun nuo kolme lyövät viisaat päänsä yhteen, niin ihan mitä tahansa voi tapahtua. Sillä kuuluisalla ex tempore-meiningillä, mitä meidän perheessä harrastetaan 🙂 Meillä on alusta asti mies ollut tiiviisti mukana lasten hoidossa ja kertaakaan ei ole täytynyt epäillä reissussa ollessani, että mitenköhän siellä kotona pärjätään. Hassuttelun lisäksi isi on se tuki ja turva, johon tytöt nojaavat.
Yhtenä arki-iltana viime viikolla sain kauan kaivattua omaa aikaa ja mies otti vetovastuun lasten hoitamisesta ruokailuineen päivineen. Yleensä tekevät kotona ruokaa, mutta nyt pikkuinen oli ollut neljän seinän sisällä kipuisena ja mieli teki vähän herkutella helpon kaavan mukana. Lapset halusivat hieman kertoa teille illan kulusta ja siitä, mitä he yleensä tekevät iskän kanssa kolmistaan. Alla lasten itsensä kirjoittamat tekstit. Muokkaamattomina 🙂
L 8 v:
”Moi mä oon L****. Isi hoiti meitä 1 illan viikossa. Oon 8 vuotta ja pian 9 vuotta. Me pelattiin ja syötiin mc donalssia. Kun mulla oli korva käytävän tulehdus niin mc donalssi helpotti heti. Yleensä me käydään uimassa ja ollaan myös pihalla ja juodaan lämmintä kaakaoa. Äiti käy yleensä juoksemassa kun me isin ja J****n kanssa ollaan kolmistaan. Mutta nyt se oli mummunkin kanssa.”
J 10 v:
”Moi! Mä oon J**** ja olen 10 vuotta ja täytän ensi kuussa 11. vuotta.Isin kanssa on kivaa olla kolmistaan. Me yleensä pelaamme erilaisia pelejä. Ja käymme joskus myös uimassa. Kävimme mc donald:sissa hakemassa ruokaa kotiin. Olemme pihalla myös paljon, ja leikimme erilaisia leikkejä. Joskus leikimme olohuoneessa tavaranpiilotusta, siinä mä ja L**** otetaan molemmat kolme tavaraa ja sitten isi piilottaa ne ja me etsimme ne. Me myös teemme nakkikastiketta, tai mä teen isin kanssa kaksistaan. Kivointa on se että teemme yleensä erilaisia juttuja. Usein geokätköillään kolmistaan, jos äiti ei ehdi lähteä mukaan.”
Totta tosiaan, tuo oma aikani meni kyseisenä iltana kokolailla äidin asioita hoidellessa sekä pikaisella juoksulenkillä. Mutta olihan se silti sellaista arvokasta omaa aikaa. Kauaa en raaskinut olla pois kotoota, joten kesken lautapelisessioiden avasin ulko-oven hymyssäsuin; kikatus kuului jo eteiseen asti. Ilokseni huomasin, että olin saanut kotiin tuotuna salaatin Mäkkäristä.
Onko teillä arki välillä kiireistä?Jep, niinhän se tuppaa olemaan vähän kaikilla. Mutta onneksi siitä kiireestäkin on oppinut nauttimaan. Oppinut sen, että kaaoksenkin keskellä voi elää hetkessä ja tietää, että taas tulee sellainen rauhallisempi vaihe, kun voi hengähtää hetken. Hih, mä kyllä nautin arkikiireistäkin ihan täysillä. Välillä tuntuu, että jos on liian suvantovaihetta, niin keksimällä kehitän siitä tekemistä ja näin ollen luon niin sanottua kiirettä 🙂
Nyt siihen lukijakilpailuun! Vastaamalla alla olevaan kysymykseen kommenttiboksissa voi voittaa 25 euron arvoisen lahjakortin McDonald’siin. Säännöt löytyvät täältä.
Onko teillä koko perheen yhteisiä harrastuksia tai mitä yleensä puuhailette lasten kanssa?
Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu 16.3.2016. Oikein kovasti onnea arvontaan!
Joskus on ihana yllättää toinen. Ex-tempore. Kolistella keittiössä hiljaa, ettei toinen herää. Hänet, joka nukkuu pitkään raskaan työviikon jäljiltä. Hänet, joka on suhaillut taas lentokoneella ympäri maailmaa. Työn perässä. Työn, joka rytmittää arkea. Arkea, jossa välillä on kova ikävä toista.
Rakkaudesta.
Kiitollisuudesta.
#justbecauseican ♥
Raaskiskohan sitä mennä herättelemään toista, ettei kahvi jäähdy? 🙂
LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,
PS. tällä kertaa banaanipannarit ilman banaania eli just pancakes:
JUST PANCAKES (2 isoa) 2 munaa 1 kuppi (siis cup) mantelijauhoja 1/4 cup vettä loraus hunajaa 1 tl kanelia
-sekoita ja paista pannulla molemmin puolin
-nauti
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
HEIPPULIHEI!
