MOIKKAMOI!
Enpäs olisi uskonut, että koen näin suurta mökki-ikävää kotona ollessamme. Onneksi perjantaina pääsemme suoraan lentokentältä möksälle! Näin kesällä koti toimii pääosin pysähtymispaikkana. Ja siltä se kuulkaas näyttääkin 🙂 Tai näyttikin vielä eilen aamulla. Ei ollut ainakaan pelisilmän puutetta, että kutsuimme ystävät meille kotiin kylään emmekä mökille. Oli pakko siivota. Nelisen tuntia siihen hurahti ja koti oli jälleen kodin näköinen ja tuoksuinen. Ei koti ole vielä lähellekään niin siisti, että mitään asuntoesittelyjä pystyisi pitämään, mutta eiköhän sitä varten vielä puunata oikein kunnolla. Tämä viikko on aika haipakkaa, mutta ensi viikolle täytyy pyytää kiinteistönvälittäjä kylään. Pieni osviitta kotimme hinnasta on, mutta pitänee vielä pyytää ammattilaisen apua. Olemmekin saaneet jonkin verran jo kyselyjä tuttavilta ja ystäviltä. Mä uskon, että kyllä me meidän koti myytyä saadaan. Tältä alueelta kuitenkin tulee harvoin tämän kokoisia asuntoja myyntiin.
Uusi omistaja tulee saamaan kodin kauniit kuoret, mutta se, mille ei voi hintaa määrittää on kaikki ne tunteet ja ihanat tapahtumat, joita olemme täällä kodissa saaneet kokea. Muutimme tänne eräänä pimeänä tammikuun 13. päivänä, joka sattui vielä kaiken lisäksi olemaan perjantai. Täällä esikoisemme on elänyt liki koko elämänsä, pikkuisempi koko elämänsä. Jotenkin tuntuu hirmuisen haikealta muuttaa. Vaikka samaan aikaan muutto tien toiselle puolelle tuntuu äärettömän ihanalta. Kaipaan elämääni perusturvallisuutta ja sen takia olen ihminen, joka voisi asua loppuelämänsä samassa talossa. Opiskeluaikoina tuli muutettua viisi kertaa ja muistan kuinka kiva oli aina päästä sisustamaan uutta kotia. Olen tainnut tulla vanhaksi, mutta jotenkin tuntuu, että näin aikuisiällä musta ei olisi muuttamaan enää muuta kuin tämän yhden kerran. Noh, ehkä eläkeiässä sitten sinne keskustan jugendtaloon…
Ihan hirvittää jo tavaramääränkin puolesta. 150 neliöön kun mahtuu himpun verran enemmän omaisuutta kuin niihin opiskelijayksiöihin/kaksioihin 😉 Koska kokemusta muutoista ei juuri ole, niin en edes tiedä mistä aloittaa. Vaatehuoneiden karsimisestako? Kirpparipöydän varaamisesta? Astiakaappien tavaroiden läpikäymisestä? Jos siellä ruudun toisella puolella on muuttokonkareita, niin saa kertoa kommenttiboksin puolella vinkkejä. Ja hei, kysehän kun ei ole vain siitä, että me muuttaisimme tyhjään taloon vaan meillä on aikas iso projekti tuossa mummulan talon tyhjäämisessä. Kolmeen kerrokseen mahtuu muistojen lisäksi myös aivan ääretön määrä tavaraa. Se täytyy ottaa tavallaan osana surutyötä, ei tule olemaan helppoa käydä äiskän ja iskän omaisuutta läpi. Iso roskalava pihaan ja sinne ensinnä ne tavarat, jotka kuuluvat kaatopaikalle. Muistot laatikoihin ja huonekalut myyntiin tori.fi:n. Pihakirppistä tuossa jo ehdottelin, eikä se olisi laisinkaan hassumpi idea!
Nyt piirtämään nuo mummulan pohjat vielä kertaalleen, ne alkavat olla nyt viimeistä silausta vailla valmiit. Hiukkasen niihin tuli muutoksia, mutta nyt on toimivat pohjat ja mikä pääasia; toteuttamiskelpoiset! Katsotaan ehdinkö ennen Köpiksen reissua kuvailemaan niitä teille tänne, mutta viimeistään sitten viikonloppuna/ensi viikolla 🙂
TIISTAITERKUIN,
Klapihommien lisäksi ollaan tänään siivottu vierasmökkiä. Tehty sinne lokoisat oltavat ja lueskeltu kynttilänvalossa. Sain vihdosta viimein reilun kuukausi sitten aloittamani kirjan päätökseen ja sain ottaa luettavaksi Katherine Pancolin Mimmit-trilogian. Viime vuonna ahmin ko. kirjoittajalta Krokotiilin keltaiset silmät
