maanantai 21. marraskuun 2016

Kotoilua ja käsitöitä (& alekoodi)

9

HEI IHANAT JA SULOISTA VIIKON EKAN PÄIVÄN AAMUA!

Se on jälleen se aika vuodesta. Kun kietoudutaan sohvannurkkaan viltin alle, kuunnellaan sateenropinaa tai vastaavasti ihastellaan kuurankukkia ikkunassa, nautitaan takkatulen lämmöstä ja käperrettään varpaat villasukkien lämpimään syleilyyn. Hetkinen, villasukkien? Juu, juuri niiden talvipäivien ja -iltojen pelastajien, joista meidän perheellä on akuutti pula. Mutta ei ole enää kauaa, sillä pääsin mukaan Adlibriksen  kampanjaan juuri kreivin aikaan. Villasukkakutomo tien toisella puolella lopetti yllättäen toimintansa, joten vastedes olemme villasukkien suhteen omavaraisia. Meillä ollaan oltu Adlibriksen verkkokaupan suurkuluttajia, mutta tähän asti vain kirjojen suhteen. Ihana yllätys oli se, että nyt Adlibrikseltä saa myös tarvikkeita villasukkakutomoon. Tai vaikka villapaitakutomoon. Käsityötarvikkeita löytyy ihan jokaiselle käsitöistä kiinnostuneelle. Jos jonkinlaisia laadukkaita lankoja, kaiken kattavissa kauniissa sävyissä, pehmeitä, ohuita, muhkeita ja puikkoja puisia tai virkkuukoukkuja ihanissa väreissä.adlibris-langat-20-of-23adlibris-kollaasiadlibris-langat-18-of-23adlibris-langat-12-of-23

Villasukkakutomo tien toisella puolella on tähän asti pitänyt huolen, että perheemme varpaat pysyvät lämpiminä. Sen lisäksi sieltä sai lyhyellä varoitusajalla konsultaatiota; ei ole kerta eikä kaksi, kun olen kiikuttanut kantapäävaiheessa olevan kutomukseni sinne hetkeksi hoitoon. Hoidosta noudettuani tuon kutomukseni kantapääongelma on yleensä ratkaistu. Mikäli hoito kesti tarpeeksi kauan, niin myös kärkiosan kavennukset olivat valmistuneet suitsaitsukkelaa. Varsin kätevä villasukkakutomo, eikö? Vastedes taistelen itse läpi tuon kantapääosan ja kavennuksen. Ehkä tällä iällä on jo aikakin 🙂 Onneksi Adlibris auttaa tässäkin asiassa, sillä käsityökirjoja löytyy varsin kattavasti. Kampanjan tiimoilta tilasin itselleni Rakas Villasukka -kirjan. Huokaillen olen sitä selaillut ja ihastellut kauniita malleja. Huokaissut myös helpotuksesta, sillä tuosta kauniista teoksesta löytyy myös villasukan kutomisen perusteet. Niiden avulla onnistuu kantapäät ja kavennukset. Mutta ennen villasukkien maailmaan sujahtamista, on yksi akuutimpi projekti.adlibris-langat-14-of-23adlibris-langat-22-of-23adlibris-langat-2-of-23adlibris-kollaasi2adlibris-langat-10-of-23

Mummu kutoi villasukkien lisäksi myös säärystimiä. Esikoisen säärystimet jäivät kutomatta, mutta kuopus saa nauttia mummun tekemistä säärien lämmittäjistä päivittäin. Senpä takia ennen villasukkien maailmaan sukeltamista otin työn alle nuo puuttuvat säärystimet. Kysyin esikoiselta speksit ja sain vastaukseksi ihanan isot ja löysät, raidalliset. Adlibriksen langoista tähän tarkoitukseen sopii täydellisesti Adlibris villalanka, joka on 100% villaa. Valkoista, harmaata ja tuollaista kauniin sumuisen sinisen sävyä. Hyvät niistä äiti vielä tulee, totesi toinen ja otti kaulasta kiinni.

Alku aina hankalaa ja niin tässäkin tapauksessa. Aluksi loin silmukat 40 cm pyöröpuikoille ja tulin tulokseen, että silmukoita luodessani olin ehkä jännittänyt liikaa. Silmukat olivat armottoman kireällä eikä niiden jatkojalostus onnistunut sitten mitenkään. Muuta kuin hammasta purren ja puikkoja armottomasti puristaen. Purku ja uusi yritys. Seuraavalla kerralla silmukat olivat niin löysällä, että kieppuivat puikon ympäri pakoon kutimia. Vielä kerran. Kolmannella kerralla annoin puikkojen laulaa. Silmukoita syntyi ja nopealla tahdilla. Niin nopealla, että havahduin siihen, että silmukoiden ympärysmitta riittäisi molempien säärien kattaviin säärystimiin 🙂 Lopulta huomasin, että kaksi oikein kaksi nurin joustinneuletta syntyi hurjan mukavalla vauhdilla. Puikkojen kilinä vei hetkeksi lapsuuteen ja sille beigelle kulmasohvalle. Pelle Hermanniin ja siihen, kun se suurin tuki ja turva istui sohvalla vieressä kutomassa. Villasukkia, mitäs muutakaan.adlibris-langat-23-of-23adlibris-langat-11-of-23adlibris-langat-6-of-23

Tuossa sohvalla kutoessani aloin jälleen nauttimaan kutomisesta. Yhtä paljon kuin silloin seitsemän vuotta sitten, kun hurahdin tuubihuivien kutomiseen. Yhtenä talvena syntyi viisi tuubihuivia enkä vieläkään voi ymmärtää, miten yhteen niistä olen saanut tehtyä jopa palmikkoneuletta muistuttavaa kuviota. Tai luikertavia matojahan ne taitavat enemmän muistuttaa, mutta pääasia, että yritin 🙂 Sitkeys on toivottavasti mukana myös pian alkavassa villasukkaprojektissanikin. Tavoitteena on säärystimien lisäksi kutoa hurmurikummipojalle villasukat joululahjaksi. Adlibriksen Alpakkalanka sopii pehmeytensä puolesta pikkuisten varpaiden lämmittämiseen mainiosti.

Jottei kutomisharrastus tuntuisi liian helpolta, niin olen asettanut itselleni jo tavoitteen villasukkien haltuunottamisen jälkeenkin. Adlibrikseltä tilaamillani varsin kauniilla bambupuikoilla ajattelin kutoa elämäni ensimmäisen neulepaidan. Lepakkohihaisen ja lanteilta piukan. Sieluni silmin näen sen kauniin vaalean beigen värisenä. Adlibriksen lankavalikoima on muuten varsin kattava. Villalankaa löytyy 21 kauniissa sävyssä ja Alpakkalankaa yhdeksässä kauniin hillityssä värissä. adlibris-langat-21-of-23adlibris-langat-13-of-23adlibris-langat-19-of-23adlibris-langat-17-of-23adlibris-langat-15-of-23

Kutominen ja kotoilu. Siinä omat suunnitelmani tämän talven varalle. Jos kuulostaa hyvältä suunnitelmalta myös sinun korvaasi, niin käyhän katsastamassa Adlibriksen valikoima lankojen ja puikkojen suhteen. Ilo on minun puolellani, kun saan ilmoittaa että koodilla ATMARIAS10, saatte Adlibriksen langoista 10% alennusta 17.12. 2016 asti. 

Lanka- ja puikkopaketti saapui yhtä nopeasti kuin tilaamani kirjapaketit. Parissa hassussa arkipäivässä. Oikeastaan Adlibris on meillä ollut se joulujen jokavuotinen pelastaja; se joka toimittaa kirjalahjat kotiin alta aikayksikön. Josko tänä vuonna kuitenkin onnistuisi ostamaan lahjat ilman viime hetken paniikkia.

Nyt takkaan tuli ja puikot viuhumaan. Toinen säärystin valmistunee näillä näppäimillä. Koska viikonloppuna tuli tehtyä aika paljon töitä (sen siivousrumban lisäksi), niin hyvillä mielin voi vähän kotoilla tähän väliin 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle

YHTEISTYÖSSÄ: ADLIBRIS

lifie


sunnuntai 20. marraskuun 2016

Kolmas kerta toden sanoo?

2

MOIKKAMOI,

ja terkkusia melkein Turkkusesta. Lähdettiin pakoon asuntoesittelyä tuonne miehen syntymäkaupunkiin. Juu, meillä on tällainen Turku-Tampere vastakkainasettelu 😉 Eipä toinen ehtinyt Turussa kuin kaksi viikkoa elämästään asua, mutta juuri sen verran, että saan siitä hiukan kiusotella. koti-2-of-7
Jälleen kerran on sateinen ja varsin rospuutto marraskuinen päivä. Kuten kahdella aiemmalla kerralla, kun meillä on ollut asuntonäyttö. Ne kaksi kotiamme, jotka olemme tätä ennen myyneet ovat menneet ensiesittelyssä kaupaksi. Marraskuisina sunnuntaina, jolloin on ollut pimeää ja sateista. Ne kaksi kotia olemme myyneet ilman välittäjää. Aamulla olemme paistaneet pullia, jotta kodin on täyttänyt pullantuoksu. Taustalla on soinut klassinen musiikki ja kynttilät ovat tuoneet tunnelmaa pimeyden keskelle. Tällä kerralla meillä on apuna superpro-kiinteistönvälittäjä, johon luotamme täysin. koti-5-of-7

Eilen puunasimme kodin jälleen lattiasta kattoon. Illalla kympin jälkeen lopettaessamme olo oli kuin joulusiivouksen jäljiltä. Ainoa mikä erotti joulusiivouksista oli se, että kuusta ei oltu kannettu yöksi sisään sulamaan eikä viime yönä tarvinnut valvoa uunissa olevaa kinkkua. Mutta sen voin sanoa, että tänä jouluna meidän joulusiivoukset on nyt tässä. Toivotaan, että myös asuntoesittelyitä varten tehtävät siivoukset ovat nyt tässä. Vaikkei meillä mikään kiire kotia olekaan myydä, niin kauhulla odotan että jos joka lauantai tästä monta viikkoa eteenpäin on vastaava siivousproggis edessä 😀 Kolmas kerta toden sanoo, toivottavasti tässäkin tapauksessa saamme siis kotimme nopsaa myytyä. Ihan jo vain tuon siivousjutunkin takia.koti-6-of-7

Mutta nyt kommenttien pariin. Niin kauan tuo koiruli nukkuu tyytyväisenä häkissään. Tämä reissu onkin hyvää treeniä Tobylle tulevaa Pyhän matkaa varten. Yleensä ollaan heitetty Pyhän reissu noin yhden pysähdyksen taktiikalla, mutta vastedes pysähdellään koirulin tarpeiden mukaan. Ollaan Tobya ajelutettu aika paljon lyhyitä matkoja ja on tottunut autoiluun. Tykkää autoilusta kyllä, mutta aina aluksi vähän itkee ja vinkuu. Kunnes muistaa, mikä homman nimi on.

Nyt vaan peukut pystyyn, että koti menee kaupaksi. Vaikkei sitä pullantuoksua, kynttilöitä tai klassista musiikkia tällä kertaa olekaan 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


perjantai 18. marraskuun 2016

Fredagsmys, oh yes!

8

SHALOM IHANAT

ja hei kiitos ♥ Kiitos ihanista viesteistänne eiliseen postaukseen (ja kaikkiin postauksiin ikinä), sillä kuten olen täällä aiemminkin maininnut, niin te olette myös suuri osa tätä surutyötä ja paranemisprosessia. Oma perhe, läheiset, ystävät (luen teidät tähän joukkoon) ja tämä blogi on ollut niitä, jotka ovat pitäneet elämänsyrjässä kiinni, silloinkin kun ei jaksaisi. Silloin kun hengityskin tuntuu liian vaivalloiselta. Silloin olen tullut tänne ja antanut sormien näpytellä. Paennut pahaa oloa vastaamalla kommentteihinne. Tekemällä postauksen. Saanut muuta ajateltavaa ja hei nauttinut siitä ihan suunnattomasti! Palaan kommentteihinne viikonlopun aikana, mutta niitä on tullut luettua monen monta kertaa viimeisen 24 h:n aikana. Saan niistä älyttömän paljon voimia!

Kelpaiskos ruokavinkki viikonlopulle? Aina siitä lähtien, kun katsoimme eilen Tomi Björckin Huippukokki landella on mieleni tehnyt ihan älyttömästi kimchiä. Sitten jotain hieman makeaa ja täyteläistä kastiketta. Marinoituja punasipuleita. Tulisen makeaa lihaa ja avotulella paistettuja leipiä. Pitkän kaavan mukaan Marian keittiössä ei kimchiä tehty eikä leipiä paistettu avotulella, mutta hit the spot. Kovin odottelin koko päivän, josko reseptit eiliseen ohjelmaan olisi tullut eetteriin, mutta eivät tulleet. Joten sovelsin. Senpä takia mulla ei ole valitettavasti antaa teille tarkkoja mittoja ja määriä, vaan homman nimi meni tänään näin:fredagsmys-17-of-17 fredagsmys-16-of-17fredagsmys-11-of-17fredagsmys-7-of-17 fredagsmys-3-of-17fredagsmys-12-of-17 fredagsmys-8-of-17 IDfredagsmys-13-of-17

Klo 11.00 Ota 800 g naudanjauhelihaa huoneenlämpöön (tai jos löytyy lampaan tai hirven jauhelihaa niin aina parempi).
Klo 11.30 Surauta jauheliha sauvasekoittimella sileäksi. Mausta pippurilla ja suolalla. Pienistele sekaan tuoretta minttua. Muotoile jauhelihasta pari pötköä ja kiedo pötköt tiiviisti folioon. Paista 100 asteessa 4,5 tuntia.

Tässä välissä istu sohvannurkassa ja mieti, miten luotiin silmukoita puikoille. Jep, tästä lisää maanantaina 😀 Kun saat silmukat luotua niin pura ne kolme kertaa vain ihan varmuuden varalta. Lopulta ala kutomaan kaksi oikein kaksi nurin joustinneuletta. Kunnes tulee aika vaihtaa langansävyä ja mietit, että miten se nyt tehtiinkään. Tässä vaiheessa huomaat myös että se takka, joka aiemmin toi niin paljon tunnelmaa tuntuu nyt tuskaisen kuumalta. Taistele, taistele. Ja loppujen lopuksi ole onnellinen, että sait pariin tuntiin kudottua noin 20 cm joustinneulosta.

Klo 15.30 Suikaloi kaali ohuiksi siivuiksi. Lisää kulhoon. Lorauta päälle valkoviinietikkaa, srirachaa, hunajaa, kalakastiketta ja lopuksi murskaa mukaan yksi solovalkosipuli. Ai niin ja ripsottele reilusti mukaan chilirouhetta. Sekoita hyvin ja anna tekeytyä huoneenlämmössä.
Klo 15.40 Pienistele yksi punasipuli ja lorauta sekaan omenaviinietikkaa ja hunajaa. Jätä sipulisuikalekaverukset tekeytymään.
Klo 15.45 Sekoita 200 g ranskankermaa, loraus soijaa sekä hunajaa. Laita tekeytymään jääkaappiin.
Klo 16.00 Ota jauhelihapötköt viilentymään huoneenlämpöön.fredagsmys-5-of-17fredagsmys-9-of-17fredagsmys-6-of-17fredagsmys-14-of-17fredagsmys-2-of-17

Tässä vaiheessa voisit käydä vaihtamassa juoksuvaatteet, sillä mikään ei uhmaa paremmin marraskuun kökköä ja sateista iltaa kuin kunnon Volbeat ja volat kaakkoon lenkki. Mieti etukäteen jo juoksulenkkisi ja valitse sellainen lenkki, jossa on mahdollisimman paljon ylämäkiä. Tsemppaa itseäsi ja vaimenna jo edeltä se ääni olkapäältäsi. Se, joka kuiskii vienolla äänellä ”kävele, kävele, et jaksa juosta, kävele”. 

Klo 16.45 Sekoita kulhossa vehnäjauhoja, kuivahiivaa, kädenlämpöistä vettä, suolaa, hunajaa ja öljyä, kunnes sinulla on sellainen pitsataikinaa muistuttava pohja. Anna tekeytyä huoneenlämmössä siihen asti kun palaat lenkiltä. Mutta ennen lenkille lähtemistä laita viilenneet jauhelihapötköt viilentymään vielä lisää pakastimeen.

Tarkista heijastinvarustelusi ja laita Spotifysta soittolista päälle. Huikkaa lapsille moikat ja lähde uhmaamaan ulkoilmaa. Kotiin saaavuttuasi juokse suoraan suihkuun ja heitä likomärät vaatteet päältäsi. Ota kuuma suihku, mutta ei liian kuuma, sillä keittiössä on ihan älyttömän kuuma. Kiitos uunin, joka on pauhannut koko päivän.

Klo 18.20 Ota toinen jauhelihapötkö pakkasesta, kuori se foliosta ja raasta juustohöylällä lihasuikaleita. Asettele ne leivinpaperin päälle ja laita 200 asteeseen vartiksi.
Klo 18.30 Muotoile taikinasta noin 20 cm halkaisijaltaan olevia ohuita ”lättyjä” ja paista ne molemmin puolin valurautapannulla runsaassa öljyssä. Paiston aikana voit kattaa kimchin, sipulin ja kastikkeen tarjoiluastioihin. Kun liha on valmis voit asetella senkin nätisti kulhoon ja sprayata päälle vähän oliiviöljyä.

TARJOILU: aseta täytteet leivän päälle, taita leipä kahtia ja syö käsin. Hyvä seura ja lasi punaviiniä kruunaavat ruokakokemuksen. Sekä se, että on viikonloppuilta.fredagsmys-1-of-17

Pidempään mukana olleet lukijat ehkä muistavatkin sen parin vuoden takaisen kotona tekemäni kebabin. Tämä muistutti etäisesti sitä, mutta tykkäsin, että nämä tekemäni leivät ja tuo kovin himoitsemani kimchi veivät voiton yksi nolla. Mutta nyt taitaa takkahuoneen sohva viedä voiton. Maailman paras tunne on se, kun tietää että huomen aamulla saa nukkua. Ennen kuin härdelli taas alkaa. Sunnuntaista näyttöä varten täytyy taas puunata. En tiedä kuka täällä sotkee, mutta ei tietoakaan siitä siisteystasosta, joka vielä alkuviikosta vallitsi kuvaajan käydessä 😀

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA,

alle


torstai 17. marraskuun 2016

Tasan vuosi sitten

49

HEIPPA IHANUUDET!

Vuosi sitten tänään en vielä tiennyt, että tulevasta vuodesta tulee elämäni raskain. Että tasan vuoden päästä osaan kunnioittaa elämää rutkasti enemmän ja että suhtautumiseni asioihin on kokenut totaalisen muutoksen. Vuosi sitten tänään en myöskään tiennyt, että edessäni tulee olemaan ajanjakso, joka painaa hartioilla vielä pitkään. Ajanjakso, jossa huolta ja murhetta riittää 218 päivän ajan. Ajanjakso, josta löytyy myös naurua ja ilonpilkahduksia. Toivoakin. Taistelua ja lopulta sen ymmärtämistä, että on pakko luovuttaa ja nostaa kädet ylös. Rakkaudesta, jotta toinen pääsisi tuskistaan.
talvi-1-of-4

Tasan vuosi sitten tänään heräsin tuskaisen kuumeisena. Edellispäivänä lääkäri oli antanut ukaasin, että ellen lepää kotona on oikea paikka sairaala. Pitkittynyt flunssa oli keuhkokuumeen rajoilla. Hevoslääkekuuri tainnutti pakostakin vuoteen pohjalle. Tasan vuosi sitten tänään soitin äidille puoli yhdentoista maissa ja mietin, miksei äiti vastaa puhelimeen. Kunnes muistin, että oli hurmurikummipojan kanssa seurakunnan kerhossa. Iltapäivällä heräilin unestani ja mietin, että onpas kumma kun äiti ei soita takaisin. Puoli viiden maissa heräsin, kun joku koitti kylmällä kädellä tulikuumaa poskeani. Äiti oli tullut käymään ja oli kovin huolissaan voinnistani. Kysyi tarvitsenko kaupasta tai apteekista mitään. Siinä samalla panin merkille, että äiti näytti poikkeuksellisen väsyneelle ja harmaalle.talvi-4-of-4

Jossain vaiheessa kuulin makuuhuoneeseen, että lapset lähtivät mummulaan ja ajattelin, että hyvä niin, mutta toivottavasti antavat mummun levätä. Seitsemältä ulko-oveemme koputettiin ja siitä lähti käyntiin tapahtumasarja, jollaista en olisi ikinä uskonut kokevani. Hätäkeskukseen soitto, ambulanssin tulo, matelevat minuutit. Epävarmuus. Unettomat yöt ja pienet toivon pilkahdukset. Jalkojen alta vedettiin matto pois liki yhtä monta kertaa kuin annettiin toivoakin. Henkisesti ihan äärettömän raskasta aikaa. Yhdessä silmänräpäyksessä en ollutkaan enää se heikompi osapuoli, hoidettava. Vaan se vahvempi, terveempi osapuoli, joka huolehtii ja hoitaa. Tasan vuosi sitten näin äidin viimeisen kerran omanlaisenaan. Seuraavien 218 päivän aikana oli muutamia kertoja, että äidin ääni vaikutti siltä samalta kuin ennen sairautta. Kun nauru hersyi entisenlaisenaan ja ilmeet olivat ne samat vanhat. Mutta muuten tuntui, että olimme jo menettäneet sen, joka meille oli niin rakas ja tuttu.talvi-3-of-4

Tasan vuosi sitten tänään en olisi voinut kuvitellakaan selviäväni tapahtumarumbasta selväjärkisenä. Vaikka välillä tuon 218 tuskaisen päivän aikana tuntui kuin olisin ollut linkoavassa pesukoneessa, niin on tuo ollut koko elämäni opettavaisin jakso. Elämänkoulu, jollaista en kuitenkaan soisi kenellekään. Syöpä on ”one son of a bitch” ja sen tekemän tuhotyön seuraaminen läheltä on pysähdyttävää. Niin kaikkivaltiaita aina kuin kuvittelemme olevamme, niin emme ole. Sen tajuaminen on toisaalta kovin helpottavaa. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Senpä takia hetkessä eläminen ja pysähtyminen on tärkeää. Kokeminen, näkeminen ja haaveiden todeksi muuttaminen. Toisten ihmisten kunnioittaminen ja se, että ollaan ystävällisiä. Ikinä ei tiedä, mitä vastapuoli käy läpi. Nauravan katseen takana saattaa olla rutkasti surua ja huolta. Siellä saatetaan olla parhaillaan linkousvaiheen kohdassa, jossa kierrokset ovat kovimmillaan.talvi-2-of-4

Vuosi sitten tänään illalla en vielä tiennyt, että vuoden päästä olo on näinkin levollinen. Että jostain sisältä kumpuaa kaiken tapahtuneen jälkeen kuitenkin ilo ja onni. Luotto elämään ja siihen, että elämä kantaa on vahvempi kuin koskaan. Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on lukijoita, jotka elävät tällä hetkellä sitä painajaista, jota me elimme 218 päivän ajan. Tiedän, että en osaa teitä lohduttaa eikä mitkään sanat riitä tsemppaamaan tarpeeksi. Mutta sen haluan sanoa, että vielä elämä voittaa ♥

TORSTAITERKKUSIN,

alle

PS. ja ei, meillä ei ole noin talvista kuin kuvissa. Mutta hei, nelisen vuotta sitten joulukuun alussa oli! Sitä samaa odotellessa 🙂


keskiviikko 16. marraskuun 2016

Muistojen aarreaitta ♥

6

HEISSULIVEI,

ja pahoitteluni postaustulvasta tälle päivälle. Tiedostan, että kaksi postausta per päivä on vähän liikaa 😉 Kuten olen aiemminkin kertonut, niin suurin osa postauksista tulee tehtyä fiilispohjalta. Ja nyt tuli fiilis, että on pakko päästä kertomaan tämän päivän ajankohtaisimmat. Mä katsokaas tajusin, että mitä enemmän me tuolla mummulassa tien toisella puolella myllätään, niin sitä vakuuttuneempi olen siitä, että mummula on kuin aarreaitta. Katsokaahan noita messinkisiä kynttiläjalkoja. Täydelliset, eikö? Hitaana hämäläisenä olen nyt vasta syttynyt kultaan ja messinkiin. Better late than never. Sillä tuolla mummulassa on aika paljon kultaisia juttuja ja jonkin verran näitä messinkisiä. Hopeanvärisiä / hopeisia sisustustavaroita löytyy myös.candle-holders-2-of-6 candle-holders-4-of-6candle-holders-3-of-6

Vintit ovat nyt vihdosta viimein tyhjät ja oikeastaan ainoat tyhjennettävät ovat keittiö (huh, sitä kattilamäärää!) ja lastenhuone. Veljen vaimon kanssa vietimme tuolla tänään muutaman tehokkaan tunnin ja kävimme läpi joulukoristeita. Oih, osasta tuli mieleen lapsuudenjoulut. Ne sellaiset kuin pakkanen paukkui ja kettu juoksi Oriveden mummulan pihapiirin läpi. Kun ikkunasta pystyi katsomaan kauriita, jotka söivät puuhun kiinni jäätyneitä omenia. Osa koristeista on sellaisia, joita en voisi kuvitellakaan laittavani tänne nykyiseen kotiin. Mutta tuonne vanhaan puutaloon, jossa lattia narisee ja seinistä käy huiku, ne sopivat kuin nenä päähän. Voipi olla, että vuoden päästä jouluna lähtee vähän laukalle joulukoristeiden suhteen ja meillä on esillä kaikki lasten tekemistä koristeista tuohisiin koristeisiin, enkelilasipalloja ja Mailegin tonttuja unohtamatta. Ai että, sitä odotellessa 😀candle-holders-6-of-6 candle-holders-1-of-6 candle-holders-5-of-6

Mietin tuossa myös sitä, että mikä onni on, että äidillä oli älyttömän hyvä maku sisustusesineidenkin suhteen. Tai toisaalta, jos ei olisi ollut, tavarasta olisi helpompi luopua. Nyt jokaisen esineen kohdalla tulee mietittyä, että josko tuota vielä joskus käyttäisi. Mutta se sotii sitä karsinta-ajattelua vastaan aikas pahasti. Osa tavaroista on kyllä pakko laittaa myyntiin ja mitä pikemmin sen parempi. Mietin kirppispöytää ja blogikirppistäkin, mutta ehkä Huutiksessa kuitenkin on suurempi kysyntä. Mitenkään blogini lukijamääriä aliarvioimatta. Linkkaan tuon Huutiksen tai Tori.fi:n tänne heti, kun saan tuotteet sinne laitettua.

Tuossa siivousoperaation jälkeen oli pakko vetäistä taas päikkärit. Huomaan, että kun on vähänkään henkisesti raskaampaa hommaa, niin uni on ihana pakokeino. Jätin vielä pienen karvaisen kaverin nukkumaan, sillä enhän mä malttanut varttia pidempää pötkötellä. Ajateltiin tämä ilta ottaa löysin rantein. Ei siivota yhtään vaatekaappia tai heitetä ainuttakaan kaatopaikkakuormaa. Otetaan elämästä ilo irti ja käydään ajamassa uusi rantatien tunneli läpi. Lupasin tarjota koko perheelle myös siivet, joten ruokahuoltokin on hoidettu. Arki-iltojen luksusta ♥

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,

alle


« Vanhemmat
Uudemmat »