keskiviikko 15. maaliskuun 2017

Täällä taas ♥

4

ID
HEISSULIVEI IHANAT,

eilinen päivä meni matkustamiseen ja nyt ollaan kotona! Yllättävän jouheasti meni kotimatkan 11 tunnin lento; näin vanhemmiten nuo päivälennot ovat luksusta. Ehtii katsomaan vaikka kuinka monta leffaa ja lukemaan kirjaa. Ei ole painetta sille, että pitäisi yrittää nukkua niin kuin yölentojen aikana. Lentokentältä kurvattiin suoraan hakemaan Tobya kasvattajalta hoidosta ja enpäs osaa sanoa, kumpi oli enemmän innoissaan jälleennäkemisestä; koira vai me 🙂 Eilisen illan ja tämän päivän perässäni on kulkenut pieni valkoinen varjo. Herkeämättä. Nyt on parkkeerannut päiväunille tuulikaappiin, etten vaan poistu ovesta ilman että hän on tietoinen asiasta.

Kuten kerroin, niin reissu oli erittäin onnistunut. Puoliakaan siitä ei tehty, mitä suunniteltiin, mutta ihan ne pelkät löffäilypäivätkin tulivat tarpeeseen. Reissu oli niin onnistunut, että oli tosi kiva palata kotiinkin. Harvemmin näin. Yleensä se reissuhaikeus iskee viimeistään vikana lomapäivänä. Juujuu, vaikkei haikeutta olekaan, niin kyllä täällä ollaan jo alettu ensi talvilomasuunnittelut 😉 Ai että, kun olisi vielä vanhan ajan matkatoimistoja ja pääsisi sinne töihin suunnittelemaan ihmisten reissuja. Nyt täytyy vaan laittaa se säästöpossu taas lihotuskuurille. Paljosta olen valmis luopumaan, jotta pääsen kerran vuodessa hyvinvointireissulle perheen kanssa. Laskin tuossa, että säästän vuodessa parin perheenjäsenen lentolippujen hinnat sillä, että en käy ripsi- tai kynsihuollossa kuukausittain. Se on paljon se! Tai osta merkkivaatteita juuri nimeksikään. Niin ne prioriteetit muuttuvat iän myötä. Jotenkin sitä haluaa satsata koko perheen elämyksiin enemmän kuin materiaan. Sydäntä lämmittää se, että ollaan pystytty tarjoamaan tytöillekin mahdollisuus nähdä maailmaa. Puhua paikallisten kielellä edes muutama sana. Ihana oli huomata, että esikoinen pärjää hienosti englannilla. Pikkuisempi ei ihan tuolla Thaimaassa espanjalla pärjännyt, mutta opetteli sitten tilaamaan laskun thaiksi. Erittäin ylpeä oli tuosta hälle suodusta tehtävästä, laskun tilaamisesta nimittäin 🙂

Kyllä tänä aamuna klo 03.30 herätessäni mietin, että seuraavan kerran voisi reissata saman aikavyöhykkeen sisällä. Mikälie tuota koiruliakin herätellyt, mutta alkoi suurinpiirtein noihin aikoihin vinkumaan ja oli sitä mieltä, että nyt olisi leikin aika. Puuh. Joten aivot lyövät tällä hetkellä hiukan tyhjää ja tekstin tuottaminen takkuaa. Palaan reissupostausten vastaamattomiin kommentteihin heti, kun tilanne helpottaa. Nyt on parempi sulkea kone ja ummistaa silmät hetkeksi. Illalla pitäisi väkisin pysyä hereillä, sillä en ajatellut ottaa tavaksi herätä samaan aikaan, kun Aamulehti kolahtaa postilaatikkoon…

Ihana olla taas kotona ja päästä arkeen kiinni ♥

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. täällä on oikeasti kevät tullut! Eilen nähtiin pari joutsenta matkalla ja lunta ei ole enää juuri lainkaan. Mies yritti houkutella illalla hiihtolenkille, mutta saas nyt kattoo. Vesihiihdoksi taitaa mennä 😉


sunnuntai 12. maaliskuun 2017

Sunnuntain syvälliset

14

HELLUREI IHANAT!

Pysähtyminen. Ajatteleminen. Elämän jatkuminen. Se, missä tämä irtiotto tuli hyvään saumaan töiden kannalta, tuli tämä myös hyvään saumaan elämässä muutenkin. Kuten tiedätte, niin meidän elämä on aika tapahtumarikasta. On remonttia, muuttoa, sitä sun tätä, ruuhkavuosia ja vaikka mitä. Viimeiseen kolmeen vuoteen olemme menettäneet kolme rakasta. On surtu ja itketty. Jatkettu eteenpäin. Mutta kertaakaan ei ole tullut pysähdyttyä. Kunnolla pysähdettyä. Prosessoitua asioita. Kunnolla mietittyä sitä, että ei sitä voi aavistaakaan menettävänsä isänsä ensin 65-vuotiaana, sen jälkeen mummunsa ja vajaata vuotta myöhemmin äitinsä 67-vuotiaana. Ei se elämän käsikirjoitus näin pitänyt mennä…

Kun kaikki ylimääräinen riisutaan ympäriltä ja kuulee vain oman hengityksensä, sirkkojen sirityksen ja pauhaavat aallot taustalla. Silloin sitä tietää, että nyt on se hetki. Täydellinen hetki pysähtyä, prosessoida ja jatkaa eteenpäin. Niin hurjan paljon kiitollisempana jälleen. Kiitollisena niistä asioista ja ihmisistä, jotka ovat ymärillä. Ilman tätä suunnatoman suurta positiivisuutta ja myönteistä elämänasennettani asia ei olisi näin. Ilman hirmuista elämän nälkää se jokin veisi mukanaan. Syvä ja pimeä kuilu, johon voisi helposti upota. Tavallaan ymmärrän heitä, jotka tuonne kuiluun syöksyvät aika ajoin. Uskon, että vaikka kuinka pyristelee vastaan, niin se imu vie mukanaan.

Jos ei mulla olisi tuota maailman rakkainta aviomiestä, maailman rakkaimpia lapsia ja maailman rakkaimpia ystäviä, niin se kuilu olisi jo kutsunut. Oli elämän nälkää tai ei. Törmäsin tuossa taannoin sanontaan, jota jäin miettimään:

”When asked if my cup is half-empty or half-full, my only response is that I am thankful I have a cup.”

Tähän astihan olen aina toitottanut sitä, että lasi on puoliksi täynnä. Mutta en ole tajunnut olla kiitollinen siitä, että mulla on edes se lasi. Kaikilla ei näin valitettavasti ole. Tuntuu, tämä reissu on avannut silmäni sen suhteen, että ”Hei, mulla on oikeasti vahva ote elämään.” Lasi kuvaa tässä mielestäni sitä elämän nälkää ja asennetta elämään. Se, miten lasin täyttää on pitkälti itsestään kiinni. Elämän varrelle heitellään esteitä ja epämieluisia asioita. Jäädäkö vatvomaan niitä vai jatkaako elämää? Elämässä tulee tilanteita, joissa ei tunne oloansa välttämättä hyväksi tai mieluisaksi, mutta nähdäkö noissa hetkissä kuitenkin jotain hyvää? Pienet kimaltavat pilkahdukset, jotka kielivät siitä, että kaikki kääntyy vielä hyväksi.

Monet pitää kiitollisuuspäiväkirjaa. Vaikka itse en joka päivä asioita kirjaakaan alas, niin nukkumaan mennessä mietin niitä pieniä asioita, joista olla kiitollinen. Olkoon se vaikka sitten älyttömän hyvin maustettu bolognesekastike tai miehen punertava parransänki. Ei sen tarvitse olla mitään isoa. Pääasia, että osaa olla kiitollinen ♥ Vaikkei se elämän käsikirjoitus aina menekään niin kuin sen toivoisi menevän, niin silti koen saaneeni elämässäni paljon. Asiat olisivat voineet olla huonomminkin. Elämän pelikortit ovat siitä jännä juttu, ettei ikinä tiedä, minkä käden saa. Pitää vain osata sopeutua ja pelata korttinsa parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Kiitollinen olen siitäkin, että pieni kuvausassari otti tuon kuvan. Vaikka vähän jaloista puuttuu ja tärähtäneisyyttä korjasin kuvankäsittelyllä 😉 Kiitollinen siitä, että loma on tehnyt tehtävänsä ja se on tuntunut pit-käl-tä. Innolla odotan, mitä keksitään, kun palaan kotiin. Monta postausideaa on jo päässä ja suurin osa niistä liittyy mummulan remppaan. Hei, kuinka kiitollinen olenkaan myös siitä, että meillä on mahdollisuus muuttaa tuonne lapsuudenkotiini ja tehdä siitä omannäköisemme! Päällimmäisenä tällä hetkellä on ajatus I’m alive ja se tuntuu ihan älyttömän hyvälle 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


lauantai 11. maaliskuun 2017

Clean & healhty living

2

MOIKKAMOI IHANAT!

Vaikka loma onkin vallan ihanaa aikaa, niin kyllä mulla on nyt jo hieman arkea ikävä. Ikävä jokapäiväistä bloggaamista. Yritän pitää näppini erossa tietokoneesta, mutta näin illansuussa, kun lapset viettävät aikaa mobiililaitteillaan saan yleensä hyvän hetken käsitellä kuvia ja jäsennellä päivän aatoksia alas. Mitä muutakaan sitä tekisi? 😉

Reissupäivän jälkeen päivät ovat kuluneet altailla. Sitä oppii aina arvostamaan ihan vain sitä itseään eli löffäilyä, kun yhden päivän väliin touhottaa menemään. Ollakin, että inasen alkaa puutumaan altaalla löffäilyyn. Mutta sellaisen hetken tullen olemme käyneet tyttöjen kanssa hieronnassa tai vaihtoehtoisesti kävelyllä rannassa.

Tiesin, että Marriotin tultua mukaan hotelli on panostanut myös terveellisimpiin ruokiin. Niistä merkkinä toisen aamiaishuoneen valmiiksi tehdyt chiamangovanukkaat ja birchermysli. Mutta se, mitä emme tienneet on tuo uusi cafeteria, jossa ruokalista notkuu toinen toistaan herkullisempia ja terveellisempiä ruokia. Balillahan joka kulmasta löytyi smoothie- ja acaibowleja tarjoavia kahviloita, mutta täällä Phuketissa en ole vielä törmännyt yhteenkään. Instagramissa näin yhden raakakakkukahvilamainoksen, mutta unohdin ottaa ylös, missä tuo sijaitsee täällä.ID

Niin paljon kuin rakastankin paikallista ruokaa, niin kyllä kroppa kaipaa jo kaikkia herkullisia kotikutoisia salaatteja, siskonmakkarasoppaa ja tuoretta ruisleipää voilla. Ah autuus. Pitääkin tehdä keskiviikoksi kauppakassitilaus valmiiksi, jotta kotona on ruokaa. Terveellistä ja puhdasta kotiruokaa ja aineksia raakakakkuun. Tästä lähtien jatketaan taas clean & healthy living -meiningillä.

Palatakseni tuohon hotellin terveelliseen kahvilalöytöön, Wellness @ Nham Toc:iin, söimme siellä miehen kanssa lounaaksi puoliksi tuon kaikkien aikojen suosikkisalaattini eli som tam -papaijasalaatin. Se oli astetta tulisempi versio, mutta hitsivie kiilasi kyllä aika kärkeen kaikista syömistämi somtameista. Suun polttelua lievensi banaanihunaja- ja mangokookospirtelöt. Molemmat kookosmaitoon tehtyinä ja ilman lisättyä sokeria.

Oi vitsit, nyt tuli kyllä taas nälkä. Joten suihkun kautta iltaruokaa etsimään. Taidamme kiivetä rappuset ylös tuohon naapuriravintolaan. Iltaruoan jälkeen loppuilta kuluukin kivasti kuokkavieraina häissä. Parvekkeen alle on viritetty ihan uskomattoman hienot puitteet illan häille. Voin laittaa tuonne Insta Storyyn häätunnelmia, jos tekin haluatte mukaan kuokkimaan 😀

IHANAN LEPPOISAA LAUANTAITA,
(jep nyt ollaan jo päivistä perillä ja enää 3 päivää ja reilut 4 tuntia,
kunnes saan karvaturrin syliini ♥)


torstai 09. maaliskuun 2017

Postikortteja paratiisista

10

IDkohkradan

…voi tuota koiraa! ♥

HEISSULIVEI !

Eilisestä merimatkasta muistuttaa keinuva ja auringosta hieman hutera olo, ei kiva. Iltapäivä on kulunut täällä sisällä vällyjen välissä, mutta vielä täältä noustaan. Mutta näitä kuvia Koh Kradanilta katsellessani voin vain todeta, että se oli sen arvoista. Autio Sunset beach ja sen lisäksi aivan mieletön snorklausspotti saaren toisella puolella. Vailla muita turisteja. Vaellus läpi viidakon Lost Paradise Resorttiin lounaalle, yksi erittäin hikoileva olut. Lisää kävelyä viidakon läpi Kradan beachille. Nauttimista ja leppoisaa menoa. Hieman myös ihistystä. Jep, se hiekka + aurinkorasvasyndrooma 😀

Päivä oli ihana, mutta ihana oli palata hotellin siisteyteen ja suihkuun. Leikittiin mielikuvitusleikkiä, että olisiko meistä yöpymään Lost Paradise Resortin bungaloweissa, vailla ilmastointia, sisävessaa tai yöllistä sähköä. Gekkojen ja käärmeiden armoilla 😉 Ei meistä nykyisin ehkä olisi, mutta siinä olisi tavoitetta. Ehkä sitten eläkkeellä. Ollaan ehkä liian high maintenance sen suhteen, mutta onko siinä jotain vikaa? Jos ei tykkää hiekasta eikä hiestä. Haluaa sen suihkun ja ilmastoinnin. Viileät lakanat, joiden syliin pujahtaa, kun on ottanut liikaa osumaa auringolta.

Kyllä, tämä meidän happy place on jälleen osoittautunut ykköspaikaksi. Hiekka on samettista ja vesi turkoosia, vaikkei yhtä kirkasta tähän vuodenaikaan olekaan kuin tuolla paratiisisaarella. Uima-altaat palvelevat loistavasti meitä hiekka+aurinkorasvaihistysihmisiä ja uima-altailta löytyy kylmät suihkut, joissa käydä viilentymässä. Täältä on hyvä tehdä päiväretkiä ja palata aina iloisin mielin takaisin. Heh, ei muuten olla ainoita, jotka täällä viihtyvät. Palaavia asiakkaita on useita ja yksi pariskunta on käynyt täällä 17. kertaa. Kyllä mekin tänne vielä palataan, vaikka välillä käydään katsomassa muuta maailmaa 🙂

Nyt koittamaan josko partsilla pystyisi olemaan. Keinuttaminen on loppunut ja seisominenkin onnistuu ilman, että näkee tähtiä 😉 Josko kuulkaas tänään nähtäisiin vihdosta viimein tuolla kommenttiboksin puolella…vastaamisten merkeissä!

IHANAA ”EN OLE KARTALLA, MIKÄ VIIKONPÄIVÄ ON” -PÄIVÄÄ,


tiistai 07. maaliskuun 2017

Onnistuneen loman merkit

8

HEISSULIVEI IHANAISET!

Toivottavasti siellä päivät sujuu mukavasti ja hymy väreilee huulilla♥ Täällä on loma puolivälissä ja kuin varkain se on hiipinyt tuonne takaraivoon; koti-ikävä. Kyllä, tehän tunnette mut. Maailman matkaaja, mutta silti armoton kotihiiri. Jonkun mielestä ehkä luuseri sen suhteen, mutta minkäs sille voi, että koti on maailman paras paikka 🙂 Silti mieli halajaa ulkomaille. Kuten kerroinkin, niin tämä loma ja irtiotto tuli niin tarpeeseen. Vuosi sitten Balilla lomaillessa kun ei oikein pystynyt keskittymään lomaan äiskän sairauden takia. Mietti koko ajan, että mitäköhän sinne kotipuoleen kuuluu. Niin sitä on nytkin tullut mietittyä (kiitos tuon supersuloisen koirakaverin), mutta silti on pystynyt rentoutumaan. Rentoutumaan niin, että on helppo hengittää. Huomaan, että kun on kiire, niin alan hengittää täysin pintahengitystä (en kuitenkaan ihan hyperventiloimaan) ja suggestoin itseni sellaiseen tekemisen meininkimoodiin. Ei sillä, rakastan sitä, kun on monta rautaa tulessa. Tänä vuonna joulun jälkeisenä aikana on ollut ehkä vähän liian monta rautaa tulessa. On ollut ihana maata täällä hieronnassa meren kohinaa kuunnellen. Virkistävä tunne, kun vihdoin veri kiertää ihan päähän asti 😉
Loma on siis ollut onnistunut sillä

-ekaa kertaa tänään sanoin sen ääneen: ”Olisin jo valmis palaamaan kotiin.”

-kiitos ihanien instagram-kuvien olen haaveillut olohuoneen keväisemmästä ilmeestä enkä malta odottaa, että saan synkät tekstiilit kaappiin. Haluan sisustamaan!

-ihan ekaa kertaa ikinä mietin tänään, että ollappa keväthangilla hiihtämässä. Minä, aurinkoaddikti.

-tänään oli eka kerta tällä lomalla, kun mietin, että nyt ei kyllä enää jaksaisi tätä aurinkorasvan levitysrumbaa 😀

-ikävöin Tobya niin paljon, että olen jo pian sitä mieltä, että meidän reissut on nyt reissattu (miten te muut koiraihmiset pystytte lähtemään ulkomaille ja jättämään koiran hoitoon?)!

-ikävöin niitä nappisilmiä, jotka aamulla tuijottavat sängyn laidalla ja sitä vienoa vingahtamista, joka kysyy, että joko pääsisi ulos aamupisulle?

-uskokaa tai älkää, niin ikävöin jopa niitä unenpöppörössä tehtyjä aamulenkkejä, joiden jälkeen on niin mahdottoman hyvä olla.

-kahden viime päivän aikana olen sisustanut mummulan silmissäni täysin. Ollakin, että tuossa oli kuukauden mittainen aika, että koko remontti vähän ihisti. Ei pystynyt edes ajattelemaankaan sisustusjuttuja.

-olen mielessäni visioinut vaikka mitä kivoja fredagsmys-reseptejä enkä malta odottaa, että pääsen tekemään ruokaa (ei sillä, muiden tekemää ruokaa on ollut ihan kiva syödä)

Niin että kyllä. Täällä on yksi entistä ehompi bloggaaja. Se kiire ja loman tarve ei välttämättä ole välittynyt sinne ruutujen toiselle puolelle, sillä se ei onneksi päässyt niin pahaksi. Mutta kunhan täältä kotiudun, niin antaa palaa vaan 🙂 Postausluonnoksiakin on jo kertynyt vaikka millä mitalla. Altailla löffätessä kun on aikaa miettiä elämää ja elämästä tämä rakas blogini kertookin. Hei, sellainen juttu pitää vielä kertoa, että tuossa yksi päivä kävimme siellä omalla paratiisirannallamme. Parin minuutin pitkähäntävenematkan päässä olevalla Freedom beachillä. Se on mennyt ihan pilalle 🙁 Se oli jo viimeksi iltapäivästä vähän ruuhkainen, mutta silloin emme tainneet tietää kuinka pahaksi ruuhka voi mennä. Olisi harhaanjohtavaa markkinointia kehua sitä paratiisirannaksi. Siinä missä aiemmin siellä sai nauttia hiljaisuudesta on vaihtunut meteliin ja ihmismassoihin. Musiikkia kuuluu joka ämyreistä ja mikä pahinta, meininki on kuin muurahaiskeossa konsanaan. Aivan ylikansoitettu. Ei kiva. Kalat olivat edelleen värikkäitä. Mikäli merestä löytyy vapaa kohta, jossa kastaa snorkkelimaski veteen.

Mutta hei, hätä ei ole tämän näköinen; huomenna herätyskello pirahtaa klo 05.20 ja suunta käy kohti tuntematonta. Neljä eri snorklausspottia, rauhaa ja rakkautta. Viimeksi täällä teimme PhiPhi -saarilla snorkauskierroksen ja nyt lähdemme vielä edemmäs merta kalaan. Koh Kradan, Mook, Nok ja Rok odottaa. Hassuahan tässä on se, että veljen perhe on ollut nyt viikon tuolla suunnalla ja huomenna vaihtavat maisemaa. Ehditäänhän me sitten nähdä kotipuolessakin ihan tarpeeksi 😉

Nyt reissureppu valmiiksi ja kohti uusia seikkailuja. Retkipäivän jälkeen on vielä viisi kokonaista päivää vailla ohjelmaa. Eiköhän me niistäkin nautita ihan täysin rinnoin. Ehkä käydään testaamassa tuo hotellin oma privaattiranta kera snorkkeleiden. Yhdeksi Phuketin parhaista snorkaluspaikoista sitä tuossa kehuttiin!

AURINKOISIN TERKUIN,

PS. ja ehei, kampaaja-Kristalle tiedoksi, että tämä jokaisen kampaajan kauhu ei ole mennyt leikkaamaan itse itselleen otsista; kuvat ovat viime huhtikuulta 😉 Piti laittamani Freedom beach kuvia, mutta niissä ei näy rantaa juuri lainkaan. Ihmisiä senkin edestä!


« Vanhemmat
Uudemmat »