maanantai 08. toukokuun 2017

Lupaus kesästä

HEIPPAHEI!

Menipäs myöhäiselle tämän päivän postaus; päivä kului leipoessa. Ei kuvissa näkyvää pavlovaa vaan jotain ihan muuta. Lisäksi pääsin pitkästä aikaa istahtamaan kampaajan tuoliin. Kesä otetaan vastaan blondina napakan polkan kanssa. Katsotaan, josko huomenna saisi blogiinkin asti kuvia. Hei, tuossa kampaajan tuolissa istuessani satuin katsomaan ulos ja ai että, tuli kyllä kuulkaa ihan mieleen ne ensimmäiset lumisateet loka-marraskuun taitteessa. Tosin tällä kertaa lumisade ei saanut sitä pakahduttavan lämmintä fiilistä leviämään tuonne syövereihin niin kuin ensilumen aikaan. Varsin talvisesta säästä huolimatta olen vakuuttunut, että kyllä se kesä sieltä tulee. Olo on odottava ja toiveikas! Viikonloppuna mökin kesähuoneessa oli varsin kesäinen tunnelma. Tai ainakin lämmittävä aurinko antoi lupauksen kesästä, jos ei muuta. Varma kesän merkki meillä on ensimmäinen leivottu pavlova. Pidempään mukana olleet lukijat taitavatkin muistaa, että kolmisen vuotta sitten menin sekaisin pavlovan laskuissa siinä kohtaa, kun sitä oli tullut tehtyä 17 kertaa. Yhden kesän aikana. Jep, pari vuotta meni vähän vähemmillä pavlovilla, mutta nyt pavlova taas maistuu. Täytteitä varioimalla saa vaihtelua. Milloin päälle pääsee kermavaahto, mustikat ja valkosuklaaraaste, milloin rahkakermavaahtoa ja marjoja. Vaahtoutuva vaniljakastike, bastogne-keksit ja mansikat. Jouluaikaan pavlovaan menee hienosti luumukermavaahto, karpalot ja kinuskikastike.

Tällä kertaa pavlovan täytteeksi pääsi purkki kermaa vatkattuna, purkki kuningatartuorejuustoa ja ripaus sokeria. Mansikoita ja pensasmustikoita. Koristeeksi sitruunamelissaa. Pavlovan pohjan olen tehnyt aina alla olevalla superhelpolla ohjeella. Ei jaksa alkaa kikkailemaan etikoiden ja maizenoiden kanssa. Unohdin kuinka tehokas mökin uuni on ja marenkipohja otti hieman rusketusta enemmän kuin piti. Makuun ei onneksi vaikuttanut.

PAVLOVAN MARENKIPOHJA

3 kananmunan valkuaista
2 dl sokeria

-vatkaa huoneenlämpöiset valkuaiset kovaksi
-lisää sokeri ja vatkaa, kunnes vaahto on jämäkkää ja kiiltävää
-levitä vaahdosta lusikalla leivinpaperille noin 1,5 cm korkea ympyrä
-paista 120 asteisessa uunissa 10 minuuttia ja laske lämpö sitten 100 asteeseen.
-jatka paistamista noin 1,5 tuntia, kunnes marenki on kovaa.

Pavlovahan on mitä parhain vierasvara mökillä. Ja paranee vain seuraavan päivän rääppiäisiin. Hei, palataan kommentteihin illemmalla. Kiitos niistä ihanat! Meillä on täällä pienimuotoinen suursiivous kesken ja nyt on kuulemma lattiapesun vuoro. Ja se on mun hommiani! Ai niin, piti teillekin kertomani, että saatiin tänään Tobyn tutkimusten tuloksia ja virtsatieinfektiota ei ollut. Pelkästään noita kivuliaita kiteitä pissassa. Joten saadaan lopettaa ab-kuuri. Kipulääkettä jatketaan vielä muutama päivä. Toivotaan, että kiteet sulaa ruokavalion myötä eikä kipukohtaus uusiudu. Ainakaan mökillä kaukana lääkäristä, jos saa valita 

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,

PS. viime viikolla tyhjennettiin veljen vaimon kanssa mummulan keittiö ja löysimme tuollaisen ruusukannun. Mitään merkkejä siitä ei pohjasta löydy, joten tuskin on rahallisesti arvokas. Itselleni sitäkin arvokkaampi. Ihanaa mummulameinikiä saatiin myös mökin kesähuoneeseen kannun myötä 🙂


sunnuntai 07. toukokuun 2017

Suomalaisen luomujäätelön lumoissa & arvonta

SULOISTA SUNNUNTAIAAMUA!

Miltä kuulostaisi mustikkajäätelö, joka maistuisi aidosti mustikalle? Sellaiselle metsästä suoraan mustikkavarvusta suuhun laitetulle mustikalle? Mansikkajäätelö, joka maistuisi lapsuuskesien mummolan mansikkapellosta poimitulle mansikalle? Vaniljajäätelö, joka tuoksuisi vaniljatangolle ja jonka maku saisi sinut sanattomaksi? Raparperijäätelö, jonka maistaessasi alkaisit välittömästi hyräilemään saku sammakkoa? Jonka maku veisi sinut suoraan takapihan raparperipuskien alle? Pääsin maistamaan juurikin näitä aitoja makuja JYMYn kaupallisen yhteistyön merkeissä. 

Ennen kuin kerron teille lisää suomalaisesta luomujäätelöstä, haluaisin tehdä pienimuotoisen tunnustuksen. Olen aivan koukussa jäätelöön. Ollut sitä jo reilut parikymmentä vuotta. Opiskeluaikoina tentteihin lukiessani ei ollut lainkaan tavatonta, että söin yhden kokonaisen litran jäätelöä siinä lukiessani. Kyllä, aivan yksin. Tuon jälkeen yleensä kyllä kaivoin villasukkaa jalkaan ja villatakkia päälle 🙂 Jäätelö kuuluu tätä nykyä laatuhetkiin. Niihin hetkiin, kun koko talo on tyhjä ja saan istahtaa hetkeksi keittiön pöydän ääreen. Yksi on pysynyt kaikki nämä vuodet; aika usein minulla on paha tapa edelleen syödä jäätelöä suoraan purkista. Minulla on myös hassu tapa sulattaa jäätelö ennen syömistä. Kymmenisen minuuttia keittiön tasolla pakkasesta ottamisen jälkeen on jäätelö parhaimmillaan. Myös JYMY -luomujäätelö.

Maistelin kattavasti JYMY-jäätelömakuja ja jos pitäisi yksi suosikki valita, niin se olisi tuo mustikka. Miten voi jäätelö maistua niin aidosti mustikalle? Sitä söin eräänä iltapäivänä kesken työkiireiden pitämälläni tauolla. Kyllä, suoraan purkista. Halusin kuitenkin myös kokeilla, miten mustikka sopii yhteen tuon  JYMY-sitruunajäätelön kanssa. Tein jäätelöannoksen kahdelle, jonka voi jakaa esimerkiksi sen parhaimman ystävän kanssa maailmaa parantaessaan. JYMY-jäätelöt ovat puhtaita single-makuja ja näin ollen niitä voi yhdistellä vapaasti.

JYMY-jäätelöt tehdään luomumaidosta, joka tuodaan jäätelötehtaalle aamulla tuoreena ja vastalypsettynä, Suomisen maitotilalta. Jäätelötehdas sijaitsee Aurassa, vain lehmänlaukan päässä luomutilalta. Kaiken perustana on luomumaito. Sekä luomumaitoon yhdistettävät aidot ja puhtaat marjat, kahvin, suklaan, vanilja- ja lakritsajuuren. Kaikki luomua nekin. JYMYn tapa valmistaa jäätelöä ei ole se kaikista helpoin, mutta se takaa, että JYMY-jäätelö tarjoaa aina luonnollisen puhtaan ja poikkeuksellisen herkullisen nautinnon. Voitteko kuvitella, että jopa vaniljansiemenetkin irroitetaan käsin, vaniljatangosta veitsenkärjellä hellävaroin raaputtaen. Käsityön määrä JYMY-jäätelöiden valmistuksessa on valtava, mikä yhdessä puhtaiden luomutuotteiden kanssa takaa maistuvimman jäätelön, jota olen eläissäni syönyt.

Vaikka yleensä omiin herkutteluhetkiini syön jäätelön sellaisenaan, suoraan siitä purkista, niin tässä kampanjassa halusin viedä perinteisen banana split -jäätelöannoksen astetta korkeammalle. Sellaiseen muotoon, jota kelpaisi tarjota esimerkiksi aikuisten illanistujaisissa kauniissa kesäillassa jälkiruoaksi. Tuomaan lempeyttä, aitoutta ja iloa ystäville. Ensiksi jauhoin morttelilla yhden pötkön suklaakeksejä murusiksi, lisäsin niihin hieman luomuvoisulaa ja painelin vanhan kakkuvuoan pohjalle. Otin palloja JYMY -vaniljajäätelöstä, – suklaajäätelöstä ja mansikkajäätelöstä ja ladoin niitä vuokaan keksipohjan päälle. Jäätelöiden väliin pienistelin yhden banaanin. Koristeluun käytin pakastekuivattua mansikkaa ja luomupistaasipähkinöitä. Pari tuntia pakkasessa ja noin 10 minuutin sulatus ennen tarjoilua. Simppeliä ja nopeasti valmistuvaa. 

Pidän JYMY-jäätelöiden ulkoisesta ilmeestä ihan hirmuisen paljon. Konstailematon ja samalla tyylikäs. Kuten makukin, niin tuo ulkonäkökin iski allekirjoittaneeseen. Molemmat kielii puhtaasta luonnosta, kesäilloista, herkutteluhetkistä, nautinnosta, aitoudesta ja suomalaisuudesta. Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi mäntyluomujäätelö on saanut kultaista otetta purkkiinsa. Tuo mäntyjäätelö on muuten mustikan ohella toinen suosikkini. Se maistuu millekäs muulle kuin männylle. Suomalaiselle metsälle. Jotenkin tuli kaikista jäätelömauista hirmuisen nostalginen olo. Ne kuljettivat minut sinne lapsuuskesiin maalle. Just sinne Oriveden mummulaan, josta olen teille kertonutkin. Jossa klompsuttelin puukengillä navettaan mummun perässä lypsylle.

Nyt teilläkin on mahdollisuus päästä maistamaan, miltä maistuu aito ja autenttinen JYMY-jäätelö. Kertomalla tämän postauksen kommenttiboksissa

Millaisia jäätelöannoksia sinä tekisit JYMY-jäätelöstä?

olet mukana lahjakorttiarvonnassa. Sain arvottavakseni kolme kappaletta 30 euron lahjakortteja, joilla voi ostaa JYMY-jäätelöä. Arvonta alkaa nyt ja päättyy 14.5. Täältä löydätte arvonnan säännöt. Onnea arvontaan!

Tiedättekö, sen lisäksi että tämä kampanja sai mut suomalaisen luomujäätelön lumoihin sai se mut olemaan ihan älyttömän ylpeä meistä suomalaisista. Ylpeä Suomesta. Meillä on aivan käsittämättömän hienoa osaamista ja jos kaikki tuotteet valmistettaisiin näin suurella sydämellä ja pieteetillä kuin nämä sympaattiset luomujäätelöt, niin meillä ei olisi kuulkaa huolen häivää. JYMY -luomujäätelöissä maistuu Suomi ja suomalaisuus. Kaikki se, mistä meidän kannattaisi olla ihan hurjan ylpeitä. Varsinkin tänä Suomi100-vuonna 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ JYMY


lauantai 06. toukokuun 2017

Kesän ekat mökkiterkut (kuvatulvavaroitus)

HEIHEI HELLUREI!

Liekö silmiini asennettu lo-fi -kuvankäsittelyfiltteri vai mikä, mutta tänä aamuna järvi näytti sinisemmältä kuin ikinä. Luonto vehreämmältä, vaikkei vielä ole edes lehti puissa. Tai sitten se on vain se mökin taika, joka saa aistit ääritilaan. Yhtä kaikki, ihan älyttömän ihana eka yö mökillä. Was about time! Tosin eipä ne jäät olleet vielä ihan täysin sulaneet; meidän ja naapurin vene oli laskettavissa, muut venerannan veneet ovat veden äärellä vasta tänään.

Mies laittoi eilen vesipumppuja kuntoon ja itse tein mökin suursiivouksen tyttöjen kanssa. Karvainen kaveri kirmasi vapaana sydämensä kyllyydestä. Söi käpyjä ja tikkuja minkä ehti. Kunnes yhtäkkiä alkoi vinkumaan. Tärisi ja jännittyi täysin. Ei suostunut liikkumaan. Pelkäsin jo, että sai halvaantumiskohtauksen, mutta onneksi siitä lähti liikkeelle. Mentiin sisälle ja sängylle pötköttämään. Reppana läähätti ja kuolasi. Alkoi tiputtelemaan pissaa sänkyyn ja silloin tiesin hajusta, että taitaa olla parempi käyttää lääkärissä.

Meidän kotieläinlääkäri oli lähin ja sinne soittaessani kaikki ajat olivat täynnä. Mutta täytyy kehua kyllä tuota Eläinystäväsi-lääkäriasemaa, sillä lupasivat ottaa meidät kaikesta huolimatta vastaan. Äkkiä moottori kiinni veneeseen ja mies tiputti esikoisen, Tobyn ja mut vastarannalle. Kerittiin kuin kerittiinkin lääkäriin ennen sulkeutumisaikaa ja moninaisten kokeiden ja ultran jälkeen epäilykseni pisutulehduksesta vahvistui. Toki vielä viljelyn tulokset vahvistavat sen lähipäivinä. Lisäksi löytyi struviittivirtsakiteitä, joiden tilannetta nyt myös seurataan. Pikkuinen sai tipalla nesteytystä ja suoneen ekan antibiootin ja kipuannoksen. En voinut muuta kuin nöyrästi kiitellä lähtiessämme, sillä ell ja hoitaja tekivät meidän takia liki tunnin ylitöitä. Suuri kunnioitus heille!

Olin varannut eiliselle illalle Cinco de Mayon kunniaksi tex mex -henkiset myyssiruokatarpeet, mutta ysin jälkeen illalla, kun rantauduimme takaisin saareen, mentiin sieltä mistä aita on matalin. Miehen synttärin kunniaksi piti kippistellä kuplivalla, mutta yksi jääkylmä siideri sai riittää. Mökkisauna ja mökkisänky. En muista, koska tuo meidän karvainen kaverikaan olisi aamulla nukkunut niin pitkään kuin tänään. Ties kuinka kauan tuo vti on vaivannut.

Tänään on jo aivan eri poitsu, virtaa riittää kuin pienessä kylässä 🙂 Hidas aamupala ja vähän paikkojen kuntoon laittoa. Laitettiin vierasmökki kuosiin, sillä saamme kesän ekan yövieraan. Tällä hetkellä huristelemme taas kohti Tamperetta ja tyttöjen tanssinäytöstä. Sen jälkeen haetaan esikoisen ystävä mukaan ja suunnataan takaisin saareen. Josko sitä tänä iltana juhistaisi sitten mökkikauden avajaisia ja miehen eilisiä synttäreitä. Mökkihöperöiden elämä on taas astetta ihanampaa, kun mökkikausi alkoi 

LEPPOISAA LAUANTAITA IHANAT,


torstai 04. toukokuun 2017

Sympaattisen sähköautoilun puolella & testitulokset

HEIPPAHEI

ja sähäkkää torstaiaamua! Niin se vain kaikki kiva päättyy aikanaan. Myös minun ja tuon sähköautoystäväni yhteinen matka. Sain Nissan LEAFin testikäyttöön kuukauden ajaksi osana Nissanin kaupallista yhteistyötä. Haikein mielin hurauttelin sillä takaisin Nissan Nordicin konttorirakennuksen eteen Espooseen. Toisaalta, tuon viimeisen matkan aikana annoin palaa; testasin sähköakun kestävyyttä moottoritiellä kovassa vauhdissa, testasin miten akun varaustaso muuttuu laskettaessa nopeutta 10%, ohittelin rekkoja, kuuntelin musiikkia Bosen kaiuttimista ja vain nautin ajamisesta.  Jos tämän koejakson tiivistäisi yhdellä sanalla niin se sana olisi miellyttävä. Mikä LEAFista tekee miellyttävän? Ihan ensinnäkin se, että se on todella hiljainen. Äänetön kumppani, jonka suusta et kuule murinaa, kun laulaa hoilotat epävireessä ajaessasi. Kun käynnistät auton napista, niin et huomaa auton olevan käynnissä. Muuta kuin palavista valoista kojelaudan näytössä. Siinä vaiheessa havaitset auton olevan käynnissä, kun peruuttaessasi pois kotipihasta kuuluu vaimea piippaus peruutuksen merkiksi. Liikennevaloista kaasutettaessa miellyttävyys näkyy hiljaisuuden lisäksi kiihtyvyytenä. Voi kuinka monta autoa me olemme yhdessä jättäneet taaksemme liikennevaloissa. Tiedän, että osa meistä suomalaisista on vielä skeptisiä ja varautuneita sähköautoiluun. Eivät ehkä usko, että sähköauto on kykeneväinen siihen kaikkeen mihin perinteiset autot. Ja ilokseni voin kertoa teille, että LEAF on kykeneväinen vielä enempään. Se on kykeneväinen antamaan ajonautinnon, jollaista saa hakea.

Toki miellyttävyyteen vaikuttaa myös ajatus siitä, että sähköauto on ekologisempi vaihtoehto kuin perinteinen polttoaineella käyvä auto. Ajaessa kun hiilidioksidipäästöjä ei tule. Taisin teille aiemmin kertoakin, että viimeisten vuosien ajan olen siirtynyt pikkuisin askelein kohti luonnollisempaa elämää. Niin hyvinvointiin liittyvissä asioissa, valinnoissani ruokakaupassa ja nyt viimeisen kuukauden ajan myös autoilussa. Omatunto tuntuu puhtaalta, kun voin pienillä valinnoilla vaikuttaa siihen, että ainakin omalta osaltani olen huolehtinut siitä, että lapsillani ja heidän jälkeläisillään olisi vihreämpi maapallo.

Meillä LEAFiin ihastui koko perhe. Eikä vähiten nuo lapset, jotka toivat ystäviäänkin tapaamaan autoa, joka ei pidä juuri lainkaan ääntä 🙂 Heitimme tyttöjen kanssa ennen auton palautusta jäähyväisajelut. Olin pessyt auton käsin edellisenä iltana kotipihassamme, sillä ajattelin että kunnioituksena sitä kohtaan on mukava kruisailla puhtaalla autolla. Niin vain kävi, että sääolosuhteet olivat varsin kuraiset jäähyväisajeluaamuna ja auto pääsi vähän likastumaan. Ei se menoa tosin haitannut. Alunperin suunnittelin jäähyväisajelulla suuntaavamme Laukontorille mansikoita ostamaan, Hämeenkadulle ihmisvilinää ihastelemaan ja kurvaavamme Pyynikin kautta kotiin.Koska sää oli kaikkea muuta kuin mansikkaisen kesäinen, niin kurvasimme suoraan läpi kauniin Pispalan Pyynikille. Parkkeerasimme LEAFin ja kävelimme näkötorniin munkeille. Vaikka sää oli hyytävän viileä, niin silti löysimme merkkejä keväästä, joita hetken ihastelimme. Otimme muutamat kuvat ja ajelimme hissukseen kotia kohti. Siinä samalla näytin tytöille Finlaysonin trikoon vanhan tehdasrakennuksen ja näytin paikan, missä teini-iässä rymyttiin koulujen loppumisen kunniaksi. Esikoinen istui repsikan paikalla ja napsi kuvia. Meillä oli ihan tosi kiva viimeinen ajelu tyttöjen kanssa. Taidetaan muutenkin olla sellaisia fiilisautoilijoita. Musiikki raikaa ja maisemien vaihtuessa kommentoimme näkemäämme.Palatakseni tuohon LEAFin miellyttävyyteen. Yksi osa sitä on tuo kaiken kattava NissanConnect EV-telematiikkajärjestelmä, josta kerroinkin jo aiemmassa postauksessani. Tuon 7-tuumaisen monia toimintoja sisältävän kosketusnäytön lisäksi on olemassa maan mainio sovellus NissanConnect, jonka saa ladattua puhelimeen. Se sisältää huikeita toimintoja, muun muassa:

– auton etsintätoiminto
– akun tilan tarkistaminen
– latauksen etäkäynnistys
– ajoanalyysejä
– ilmastoinnin päälle kytkeminen / pois kytkeminen etänä
– akun lämmityksen aloittaminen / lopettaminen kauko-ohjauksella
– ECO-haasteen tarkasteleminen auton ratissa ja muualla

Harmikseni sain tunnukset appiin vasta viikko ennen testiajon päättymistä, mutta jo tuon lyhyen ajan perusteella olen numero- ja diagramminörttinä perehtynyt ajamiseni statistiikkaan. Siihen kuinka paljon ECO-puita olen kerännyt eli kuinka paljon ajollani olen puita pelastanut. Siihen kuinka muu maailma on pystynyt samaan. Kuinka paljon sähköä LEAF kulutti ja kuinka paljon lisävarusteita käytin. Tähän vajaan kuukauden testijaksoon ajoin noin tuhat kilometriä. Kaupunkiajoa pääasiassa, pois lukien auton haku- ja palautusreissut sekä reissu ihanalle Emilialle. Olen kehunut tuota sähköautoystävääni vuolaasti, mutta löysinkö kuherruskuukautemme aikana mitään parannettavaa? Kaupunkiajossa ei ainuttakaan seikkaa tule mieleeni. Käsi sydämellä voin tämän todeta. Mutta jos ajaisin pitkää matkaa esimerkiksi työkseni niin tuo sähköauton akun latauksen tarve / kesto voisi koitua omalla kohdallani kohtaloksi. Tämän hetkisten toimintasäteiden ja latausaikojen puitteissa. Vaikka pikalataus ei kestäkään kuin reilun 30 minuuttia, niin se voisi kiire aikataululla koitua hankalaksi. Sähköautojen toimintasäteet kasvavat koko ajan, kuten myös kasvaa pikalatausverkon kattavuuskin. Ideoin jo mielessäni sellaisen matkalaturin, joilla ladataan puhelinta. Joku virtalähde, josta saisi tarpeen mukaan LEAFinkin akkua ladattua ajon aikana.

Tällä hetkellä käytössäni on isäni vanha auto, mutta kun tulee tarve vaihtaa autoa, niin kyllä LEAF on vaihtoehto numero 1 omalla kohdallani. Se latautuu tarvittaessa näppärästi yön aikana autokatoksessa sähköpistokkeesta. Ei tarvitse siis talvipakkasilla seisoa sormet kohmeessa tankilla. Tai ajella pyhällä hengellä, kun ei jaksa pysähtyä huoltoasemalle 😉 Mieheni voi todistaa, että olen maailman huonoin auton tankkaaja. Sitten kun ollaan jo höyryillä, löydän yleensä tieni bensikselle. Tuota autoani kun ei tällä hetkellä niin näppärästi ruokitakaan kotipihassa kuin sähköautoystävääni.

Miltä elämä on nyt tuntunut ilman tuota hiljaista ystävääni? Hieman hassulta, kieltämättä. Totuin autoon kuukauden aikana ja ajoin kaikki omat ajoni sillä. Mietin jo, että jos ikävä oikein kovaksi kasvaa, niin täytyy varata aika koeajoon täältäIkävää helpottaa myös tuo meidän sähköautojen ystävien facebook -ryhmä. Siellä päivittäin käyn katsomassa viimeisimmät kuulumiset sähköautoilun saralla.

SYMPAATTISESTI SÄHKÖAUTOILUN PUOLESTA,

YHTEISTYÖSSÄ NISSAN

 


keskiviikko 03. toukokuun 2017

Remppakuulumisia / muutama vaihekuva

HEISSAN IHANAT!

Ja anteeksi, että olen ollut niin laiska remontin välivaihepostaaja. Jotenkin kuvien otto keskeneräisistä nurkista ei ole niin kovin mieluisaa 😉 Rempan välivaihepostauksia aina kyselette, joten nyt sellaisen vuoro. Yläkerta eli makuuhuonekerros alkaa olemaan jo aika kivalla mallilla. Kolmen makuuhuoneen katot on valmiit, seinät pohjamaalattu (yksi huone pintamaalissa), kylppäri on saanut kaakeleiden päälle kalusteet. Loppuviikosta saapuu putkari, joten saadaan wc-istuin ja hanatkin laitettua.

Ei siitä kauaa ole kuin tila näytti tältä (ylemmät kuvat tuosta seinän vierestä heti oikealla):

Tuo kuopuksen vintille tehty huone on niin tavattoman ihana, että olen yrittänyt saada sitä meidän vanhempien käyttöön. Turhaan 😉 Lähtötilanne oli varsin pimeä. Kapean uuden ikkunan ansiosta valo tulee virtaamaan aina rappukäytävään asti. Oveksi tulee valkoinen seinän sisään liukuva liukuovi. Vielä seinät maalaten, lattia ja listat. Avot! Pienistä ikkunoista näkee auringonlaskun ja koko huone värjäytyy silloin lämpimän sävyllä. Senpä takia pitäydytään (täälläkin huoneessa) viileissä sävyissä seinissä ja lattiassa.

Pari kuukautta takaperin huone näytti tältä:

Käyn kuvailemassa meidän muiden makuuhuoneita, kunhan saadaan raivattua niitä vähän tyhjemmiksi. Sillä aikaa vilkaistaan nopsaa vielä keskikerroksen kylppäriin, josta tulee vieraskylppäri. Näin jälkikäteen olen niin onnellinen tuosta Aitokiven Carrara -marmorilaatasta, jonka seinään valitsimme. Käynti veskiin on aulasta ja vessan ovisuun vieressä on kiiltävästä kaakelista tehty takka. Mätsää kuulkaas niin hienosti tuohon veskiin. Ja veski takkaan 🙂

Tästä lähdettiin. Veski on alunperin rakennettu pikkuwc:n ja vaatehuoneen tilalle:

Aikamoinen muutos jo nyt, eikö? Lattiaan olisimme halunneet isoa laattaa kylppäreihin, mutta valitettavasti vanhan talon rakenteet & muut tekijät eivät sallineet unidraineja. Joten mennään sillä 10 x 10:llä. Kellarikerroksen lattiavalu kuivuu vielä ja vahvasti olen sitä mieltä, että antaa kuivua rauhassa. Saadaan nämä muut tilat valmiiksi toukokuun loppuun mennessä ja kesäkuu rakennetaan miehen mancavea. Tai no, eihän me mitään rakenneta vaan ne meidän kultaakin kalliimmat remppamiehet!

Kaikki suunnittelu- ja remppapostaukset muuten löydätte täältä. Nyt kohti…ette ikinä arvaa mitä! Jep, jos ne jäät eivät ole sulaneet, niin jopa meitsinkin positiivisuus on koetuksella ;D Itkupotkuraivarit siinä tapauksessa nähtävissä tuolla InstaStoriesin puolella…

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,