ja hei ihan mahtavan pirtsakkaa tiistai-iltaa sinne ruutujen toiselle puolelle! Tiedättekö ne arki-illat, kun on töiden jälkeen vähän sellainen vetopoisolo, eikä ihan hirveesti huvittais muuta kuin oikaista sohvalle? No tänään oli sellainen ilta. Työreissusta palannut mies makoili toisella sohvalla ja itse otin koiran kainaloon ja lösähdin toiselle sohvalle. Tätä ennen toki olin laittanut lohen uuniin ja täysjyväriisin poreilemaan. Siinä vaihdoimme kuulumisia ja manasin ääneen energian puutetta. Töissä oli kiirettä, mutta sekään ei selittänyt sitä, että miksi olin kuin kuiviin puristettu tiskirätti.
Sitten kuulkaas sen tajusin; mitä enemmän makaan sitä flegmaattisemmaksi muutuin. Nousin ylös aivan fantastisen ruokaidean kanssa. Koska riisiä ja lohta tulee syötyä vähintään kerta viikkoon, niin päätin että tänä tiistai-iltana meillä jatkojalostetaan tuota ruokaa. Lohiburritovuoka tuli ensimmäisenä mieleeni, kun aloin miettimään jatkojalostuskohdetta. Mustapapuja löytyy tätä nykyä aina kaapista, samoin maissia. Korianteria, limeä ja tacosalsaa. Salaattia jääkaapista löytyy silloinkin kun siellä on vain valo sekä myös punaista paprikaa ja avokadoa.
Sillä aikaa kun riisi ja lohi tekeytyivät, pilkoin salaatit kulhoihin. Pilkoin myös valmiiksi paprikat, avokadot ja korianterin. Siivutin limen ja puraisin yhdestä limen palasta maistiaisen. Tuossa vaiheessa huomasin jo hymyileväni. Yhtäkkiä se energia palasi takaisin ja Marian keittiössä oli tekemisen meininkiä. Ah, miten rakastankaan ruoanlaittoa! ♥
LOHIBURRITOVUOKA
uunilohta
keitettyä riisiä (meillä oli tänään täysjyväriisiä, mutta kaikki käy) purkki mustapapuja korianteria limen mehua suolaa
-sekoita riisi, mustapavut, pilkottu korianteri ja limen mehu sekaisin
-mausta suolalla (ellet sitä tehnyt jo riisiä keitettäessä)
salaattisekoitusta paprikaa säilykemaissia avokadoa tacosalsaa jalapenoja korianteria
-asettele salaattisekoitus lautasille
-lisää riisi ja lohi
-lisää pilkottu paprika, avokado ja säilykemaissi
-mausta mielen mukaan tacosalsalla, jalapenoilla ja tuoreella korianterilla
Kuinka helposti syntyikään ruoka, joka maistui aivan taivaalliselle? Joka näytti ihanan värikkäältä? Joka oli kaiken lisäksi konstailematonta ja terveellistä? Erittäin helposti. Tämä oli sarjassamme puolessa tunnissa valmis arkiruoka. Puikot eivät ihan meksikolaishenkiseen ruokailuun taida sopia, mutta koska mä tykkään syödä likipitäen kaikki kulhoruoat puikoilla, niin vaistomaisesti ne tuli otettua nytkin esille. Hei, koska eilinen päivä meni harakoille, niin se tietää, että tänään painetaan yötä myöten. Onneksi se runosuonikin tuntuisi olevan jälleen kunnossa 😉
Nyt se on tullut ihan virallisesti todistettua; mulla on sydän paikallaan. Heh, tarkoittaen toki fyysisesti sen sijaintia. Olen ollut siitä onnekas, että en ole montaa kertaa ollut lääkärissä tutkittavana. Saatikka sairaalassa. Mutta nyt kun osallistun tuohon alle 50-vuotiaiden aivoverenkiertohäiriöitä tutkivaan tieteelliseen tutkimukseen, on mua tutkittu enemmän kuin ikinä. Tänään oli se paljon pelkäämäni sydämen ultra ruokatorvea pitkin.
Panikoimiseni rauhoittui sillä, kun vakuuttelin itselleni kuinka hyvässä asemassa olen; saan mennä terveenä tuohon arvokkaaseen tutkimukseen, josta saan arvokasta tietoa. Yleensä kun tuohon tutkimukseen menevät potilaat, joilla on joku vaikea sairaus tai epäillään jotain vaikeaa sairautta. Sen lisäksi sain antaa oman panokseni lääketieteelle ja tieteelliselle tutkimukselle. Silti musta tuntuu, että olen vielä hurjan paljon velkaa TAYS:lle niistä kaikista hoitokerroista, kun omia läheisiäni on siellä hoidettu ♥
Eihän se miellyttävä kokemus ole, sitä ei sovi kieltäminen. Mutta ei niin paha kuin mitä ajattelin. Liki puolitoistasenttisen letkun nieleminen tuntui ennen toimenpidettä vallan mahdottomalta, mutta hei – siitäkin selvittiin ilman yökkäilyjä. Sydämessä oli kaikki hyvin. Se pumppasi tehokkaasti ja oli suorituskyvyltään jopa parempi kuin ikäisilläni. Kiitos kuulunee juoksu- ja hiihtoharrastukselle sekä niille (pääosin) terveille elintavoilleni.
Nyt odotellaan, että kurkun puudutus lakkaa ja pääsee syömään. Puoli kymmeneltä aamupäivällä olen syönyt viimeksi ja se saa aikaan sen, että kroppa huutaa armottomasti Big Macciä. Tyytyisi kuulemma myös Pizza Hutin Meat Loversiin, joten saas nähdä 😉
Sitä helposti tulee ajateltua, että kärsii jostain vakavista taudeista. Sydänkohtaus on tuloillaan ihan just, jos rinnasta pistää. Aivoissa on ainakin tennispallon kokoinen kasvain, jos pääkipu ei heti laannu. Ja mitäs vatsakipu, sielläkin voi olla jotain ylimääräistä. Eihän se muuten kipuilisi. Myönnän, että minussa ehkä joskus muinoin asui pieni luulotautisairaudesta kärsivä. Se oli sitä aikaa, kun ehti tarkkailla liikaa itseään ja kroppaansa. Huomasin, että sen jälkeen kun lapset syntyivät, niin moiseen ei ole ollut aikaa. Siitä huolimatta tämän päivän tutkimustulokset tuntuivat erittäin mieluisilta. Takaraivoon on ehkä jäänyt kytemään, että mitäs jos.
Nyt ei tarvitse enää jossitella, ainakaan tuon sydämen suhteen, vaan nauttia elämästä ja keskittyä elämiseen. Seuraavaksi on pakko keskittyä nielemisrefleksin toimintaan, ottaa auto alle ja ajaa minne sydän maha vie. Palataan illalla kommenttiboksin puolella ja huomenna taas vähän järkevimmillä jutuilla. Jotenkin tuntuu, että tämä päivä meni nyt tässä…aamupäivällä ei yksinkertaisesti pystynyt tekemään mitään jännitykseltä ja nyt on sellainen helpotuksen huokaisuolo, että aivot lyö edelleen vähän tyhjää 😉
ja sangen suloista sunnuntaiaamua ihanat! Se olen jälleen minä täällä, se Maria joka on hurahtanut luonnollisempaan hyvinvointiin ja jolla on kunnia jakaa tätä ilosanomaa teille tämänkin vuoden ajan Lifen brändilähettilään ominaisuudessa. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa. Tällä kertaa keskustelumme aiheena on luonnonkosmetiikka.
Ollaan jonkun verran teidän kanssanne täällä blogissa sivuttu luonnonkosmetiikkaa. Olen kertonut, että viimeisen vuoden aikana olen pikkuhiljaa siirtynyt käyttämään enemmän luonnonkosmetiikkaa. Korvannut niitä vanhoja synteettisiä kosmetiikkaputeleitani luonnon omia aineita sisältävillä purnukoilla. Varoituksen sanana muuten, tähän luonnonkosmetiikkatouhuun jää koukkuun. Tuntuu, että uusia tuotteita syntyy kuin sieniä sateella ja kaikkia uutuuksia pitäisi päästä testailemaan 🙂
Kurvasin tuossa viime viikon tiistaina vielä vähän voipilaana Lielahden Lifeen oman Life-konsulttini Maaritin juttusille. Kuten aina ennenkin niin myös tuon tapaamisen jälkeen olin energiaa ja elinvoimaa täynnä. Sen lisäksi, että sain mukaani hurjan määrän tietoa luonnonmukaisesta kosmetiikasta, sain mukaani myös uusia tuotteita testattavaksi. Kiitos viime vuoden yhteistyön, osa tuotteista onkin minulla ollut jo käytössä pidempään. Yhtenä tavoitteenani tälle vuodelle oli siirtyä käyttämään täysin luonnonkosmetiikkaa niin ihon- kuin hiustenhoidossa että meikeissä. Ihonhoidossa käytössäni on vallan luonnontuotteet, mutta hiustenhoitamiseen ja meikkeihin kaipaisin tänä vuonna toimivat luonnonmukaiset tuotteet valikoimiin.
”Mitä luonnonmukainen kosmetiikka on? Itse näen sen niin, että luonnonkosmetiikka on ennen kaikkea lempeä tapa hoitaa itseään. Mutta myös lempeä tapa luonnolle. Meillä kun on vain tuo yksi luonto, josta pitää pitää huoli. Sen takia olen viime vuosina alkanut kiinnittämään huomiota muun muassa siihen, ettei tuotteita, joita käytän ole testattu eläimillä. Luonnonmukaisia tuotteita ei ole testattu eläimillä. Meillä on myös vain yksi iho, suurin elimemme, jota tulisi vaalia. Tuotteilla, joissa olisi mahdollisimman vähän mitään keinotekoista. Meillä on tämä olemassa oleva elämä, joka tulisi handlata niin, että voisi hyvin jokaisella elämän osa-alueella. Olkoon ulkoinen itsestään huolehtiminen yksi näistä osa-alueista. Sitä ei kuitenkaan tulisi katsoa pelkästään irrallisena, vaan uskon vakaasti siihen, että mitä suustamme sisään laitamme, heijastuu myös ulospäin. Esimerkiksi ihon kunnossa. Viikon lomareissun jäljiltä, kun ruokailut oli vähän rempallaan, tajusin tämän jälleen. Iho reagoi ruokavalion radikaaliin muutokseen sameudella ja pienillä näpyillä.”
Olemme keskustelleet Maaritin kanssa paljon siitä, mitä minun ikäiseni 42-vuotias nainen voi tehdä pitääkseen ihonsa, ja toki itsensä kokonaisvaltaisesti, kunnossa. Jokaisessa keskustelussamme pinnalle nousee sana nimeltä kollageeni. Neljäkymmentä vuotta täytettyäni huomasin selvästi ihossani sen, että se alkoi menettää kimmoisuuttaan. Tämä johtuu nimenomaan siitä, että kollageenia tuottavien solujen toiminta hidastuu merkittävästi jo 25-vuotiaana kulminoituen siihen, että nelikymppisenä nuo solut lopettavat kokonaan toimintansa. Iho ei ole enää niin kimmoisa ja pyrkii maan vetovoiman ansiosta alaspäin. Huh, mitä luettavaa, mutta tässä asiassa ei ole nyt syytä kaunistella 😉
Ennen kuin siirryn kertomaan ulkoisista luonnonkosmetiikan tuotteista, ajattelin nostaa esille tuotteen, jota olen nyt vuoden verran syönyt. Nimittäin kollageenijauheen. Muistatte varmasti viime vuodelta, kun kerroin, että kollageenin tuotannossa C-vitamiini näyttelee suurta osaa. Skingain Beauty Booster -jauhe sisältää kollageenin lisäksi C-vitamiinia, joka edistää kehon omaa kollageenin tuotantoa. Olen huomannut, että kollageenituotannon väheneminen ei näy vain ihossani vaan myös nivelissäni, hiuksissani ja kynsissäni. Joten varsin monipuolinen tuo aamusmoothieen lisäämäni jauhe!
Nyt kun iho voi sisältä päin hyvin (kiitos kollageenijauheen sekä terveellisten elintapojeni), niin on aika siirtyä katsastamaan ihonhoitorutiinejani. Miten hoidan aamu- ja iltapesut? Miten hemmottelen itseäni ulkoisesti? Aamuisin minulla on tapana pestä kasvot ihan vain kylmällä vedellä. Taputella ne kuiviksi pehmeällä pyyhkeellä. Kasvovettä en ole aiemmin aamuisin käyttänyt, mutta jostain alkuvuodesta luin, että sitä olisi hyvä käyttää myös aamuisin ja olen huomannut, että se kyllä tekee ihon vastaanottavammaksi seerumille ja päivävoiteelle. Dr. Hauschka Kasvovesi elvyttää ihon luonnollisia toimintoja hellävaraisesti. Se kirkastaa ja elävöittää ihoa.
Ah, tuo kirkastus on se, jota ihoni tänä päivänä kaipaa! Taikapähkinän ja masmalon yhdistelmä aktivoi ihon aineenvaihduntaa ja saa ihon tuntumaan raikkaalta ja elinvoimaiselta. Mitä en tiennyt on se, että kasvovesi myös kosteuttaa ihoa. Se kosteutus kun on tällä iällä kaiken a ja o. Kasvoveden jälkeen ennen meikin pohjustusainetta seuraa se kosteuttavan aineen hellä taputtelu iholle. Näin keväisin siirryn jo suosiolla kevyempiin ihon kosteuttajiin. Itselläni kun on pintakuiva rasvoittuva iho (kyllä, edelleen), niin ne talvella käyttämäni täyteläiset voiteet eivät enää tule kuuloonkaan.
Olen kuukauden päivät käyttänyt aamuin illoin Puhdas+ Bee Venom -seerumia. Talvella käytin ko. sarjan voidetta. Bee Venom eli mehiläisen myrkky on uudenlainen keino häivyttää ihon ikääntymisen merkkejä ja kohottaa kasvoja luonnollisesti. Bee Venomin vaikutus perustuu sen kykyyn tehostaa elimistön omaa kollageenin ja elastiinin tuotantoa. Tuo seerumi on ollut aivan suosikkini. Se ei jätä liian rasvaista pintaa vaan sellaisen hyvän mattapinnan, jolle oikeasti voisi varmastikin jo levittää meikkivoiteen tai töpsötellä mineraalipuuterin päälle. Tiistaina Maaritin luona käydessäni sain käsiini tuotteen, josta koko some puhuu. Noh, ainakin melkein kaikki 🙂
Nimittäin Evolve Organic Beauty -hyaluronihapposeerumin. Se kuulemma toimii kaikille ihotyypeille ja tekee iholle ihmeitä! Palaan vielä tämän tuotteen käyttökokemuksiin myöhemmin, mutta sanottakoon heti, että luotto siihen on suuri. Se on huippukosteuttava ja lupaa vähentää ryppyjä merkittävästi. Tuo kimmoisuutta ja antaa iholle hehkua. Kuulostaa hyvälle!
Siinä lyhykäisyydessään ihonhoitorutiinini aamuisin. Joskus aamuisin kiireessä laistan kaikesta muusta paitsi kasvojen huuhtelusta, mutta iltaisin panostan meikkien pois pesemiseen. Ja vaikkei meikkiä olisikaan ollut, niin ilman iltapesuja en mene nukkumaan. Olen käyttänyt viime ajat puhdistukseen vaahtoavaa geeliä, mutta nyt sain testattavakseni Magical Konjac Sponge -ihonhoidon ihmesienen! Kyllä, tuolla sienellä pesen kasvot iltaisin.
Sientä löytyy jokaiselle ihotyypille erikseen ja itse asiassa tästäkin löytyisi kollageenia sisältävä sieni. Valitsin kuitenkin tuon ruusun terälehdistä tehdyn kasvojen pesusienen, sillä mitä lähemmäs kesää mennään, niin kasvoni tuppaavat rasvoittumaan. Sieni hillitsee talineritystä, tekee ihosta heleämmän sekä tukee samalla aikuisen ihon toimintoja. Aivan täydellinen siis!
Mikäli olen käyttänyt päivällä meikkiä, niin sienen kanssa voi puhdistusta tehostaakseen käyttää Dr. Hauschka Puhdistusvoidetta. Kehäkukan, kamomillan, mäkikuisman, masmalon ja mantelin yhdistelmä palauttaa ihon rasvatasapainon sekä elävöittää ja kirkastaa ihoa hellävaraisesti. Puhdistusvoide vaikuttaa ihohuokosia supistavasti. Puhdistuksen jälkeen on kasvoveden vuoro, jonka olen oppinut imeyttämään iholle. Eli en sivele sitä vanulapulla vaan suihkutan tuosta kätevästä suihkepullosta suoraan kasvoille ja käsillä töpöttelen niin kauan että kasvovesi imeytyy ihoon. Toistan tämän muutaman kerran.
Silmänympärysvoiteen käyttö on sellainen, jonka aina laistan. Tiedän, että se ei ole lainkaan hyvä juttu. Mutta koska ryppyjä silmäkulmiin ei ole vielä tullut sen koommin, niin olen ajatellut virheellisesti etten muka tarvitsisi silmänympärysvoidetta. Aina aika ajoin tsemppaan asian kanssa, mutta viime aikoina se on jäänyt. Joskus silmäni ovat alkaneet punoittamaan silmänympärysvoiteen käytöstä ja olen tullut tulokseen, että silmänympärysvoiteen kuuluu olla ehdottomasti hajuton. Sitä on tuo testiin saamani Weledan Granaattiomena Silmänympärysvoide, joka sisältää muun muassa granaattiomenan öljyä ja arganiaöljyä.
Tämän jälkeen vuorossa on kasvojen kosteutus. Joko tuolla Puhdas + Bee Venom -seerumilla tai Evolven Organic Beauty -hyaluronihapposeerumilla. Joskus aikoinaan luulin, että rasvoittuva iho ei tarvitse kosteutusta. Mutta sitä se nimenomaan tarvitsee. Silloin muinoin kuivatin ihoni karrelle ja mietin, että miksi se vaan pukkaa rasvaa ulos. Sen yksinkertaisen asian takia, että se koitti kosteuttaa itse itseään.
Yksi ulkoinen kauneusvinkkini on muuten myös se, että varsinkin meidän, ketkä kärsitään rasvoittuvasta ihosta, olisi syytä vaihtaa tyynyliina tarpeeksi usein. Itse teen sen kerran viikkoon. Hei ja tuohon piti vielä palaamani; rasvoittuvan ihon kanssa kyse ei ole enää näin 40-vuoden tuolla puolella kärsimisestä, sillä olen huomannut että tämä rasvoittuva kasvojen ihoni ei ole ihan niin altis rypyille kuin esimerkiksi kuivempi ihoalueeni tuossa dekolteella! Eli puolensa silläkin 🙂
Kuorin kasvojeni ihon noin kaksi kertaa viikossa ja kerran viikossa hemmottelen sitä naamiolla. Näissäkin olen siirtynyt luonnonmukaisiin tuotteisiin. Niistä lisää joku toinen kerta. Edellisvisiitillä Maaritin luona juttelin halustani saada pidemmät ripset, mutta luonnollisesti. Maarit antoi minulle mukaan Puhdas+ Beauty Oil -Risiiniöljyn, jota olen nyt aina iltaisin muistaessani levittänyt ripsien tyveen sekä kulmakarvoihin! Pienoista muutosta on jo havaittavissa 🙂
Kyselinkin teiltä aiemmin neuvoja tuon liki 13-vuotiaan tyttäremme ihonhoitoon. Iho on sileä kuin vauvan peppu eikä siinä näy vielä murrosikä lainkaan. Silti huolellinen puhdistaminen on kaiken a ja o. Esikoisen iho on herkkä ja lievästi allerginenkin, joten Magical Konjac Sponge Aloe on oikea tuote, sillä se puhdistaa ihohuokoset ja kuorii hellävaroen kuolleita ihosoluja kasvoilta kirkastaen ihon pintaa. Samalla se kosteuttaa ihoa luonnollisesti ja tasapainottaa ihon pH:n.
Kyseessä on 100% luonnonsieni, joka ei sisällä väri-, lisä- tai säilöntäaineita. Kasvot ovat hieman atooppiset ja kuivat, niin ihmesienen kanssa voi silloin tällöin käyttää luomukookosöljyä. Esikoiselle sopii myös tuo sama kasvovesi kuin minulle, joka kosteuttaa myös hänen nuorta ihoansa siinä missä omaa, jo vähän ikääntynyttä ihoanikin.
Dr. Hauschka Med Jääruoho -tehovoideon omiaan esikoisen kasvojen, sillä se soveltuu juurikin kuivan ja atooppisen ihon hoitoon kosteuttaen ja suojaten sitä. Taiveihottumaan sekä kaulalle välillä ilmestyviin kuiviin läiskiin esikoinen saa jatkossa kokeilla Dr.Hauschkan Med Potentilla -akuuttivoidetta, joka katkaisee kutina- ja raapimiskierteen ja täten ehkäisee myös ihotulehduksia. Se on jännä juttu, että kasvojen ihosta tulee huolehdittua esimerkillisen hyvin. Mutta sitten vartalon iho, toki sitäkin rasvaan, mutta voin myöntää, että siinä minulla olisi parannettavaa. Sillä se sama vähentynyt kollageeninmuodostus, joka veltostuttaa kasvojen ihoa, veltostuttaa yhtä lailla myös vartalon ihoa. Tutustuin vuosi takaperin Life Body & Soul -tuotesarjaan ja se oli menoa kerrasta. Ensinnäkin tuotteiden ulkonäkö on täysi kymppi, mutta tuotesarjan monipuolisuus ja tuotteiden laatu on se, jonka ansiosta ne ovat päivittäisessä käytössäni.
Hoitava ihonhoitotuotteiden tuotesarja on kehitetty nimenomaan pohjoismaiseen ilmastoon ja sen huomaa; tuotteet ovat erittäin tehokkaita! Ne sisältävät luonnollisia ja luomutuotettuja ainesosia, ja ne on valmistettu Pohjolassa. Kattavasti esittelin tuotteet viime vuonna tässä postauksessa, joten käykäähän vilkaisemassa. Tänään keskityn kertomaan teille miten pyrin hemmottelemaan ihoani Body & Soul -tuotteiden avulla.
Let’s Carpe -suihkugeeliä on saatavilla myös raikkaana sitruksen tuoksuisena, mutta itse tykkään tästä pehmeästä ja miellyttävästä mantelintuoksuisesta geelistä. Se kosteuttaa kookosöljyn ja aloe veran avulla. Iho tuntuu ihanalta tämän jälkeen eikä se kiristä. Kesäisin käytän vartalon kosteuttajana Get Yang -vartalovoidetta, joka jättää ihon ihanan kosteutetuksi. Manteliöljy, aprikoosinkiviöljy ja sheavoi tekevät ihosta sileän ja tasapainoisen. Se imeytyy nopeasti, mikä on suuri etu. Kun haluan oikein hemmotella ihoani, niin hemmottelen sitä täyteläisellä Spoil Your Skin -vartalovoilla. Kerran viikkoon kuorin, jos muistan, vartalon ihon Rub It In -kuorintavoiteella. Se on ihanan täyteläinen ja jopa kermainen. Siitä löytyy muun muassa oliivinsiementä, aloe veraa, kookosöljyä ja kaakaovoita. Iho jää kuorinnan jälkeen silkkisen pehmeäksi eikä lainkaan kuivaksi.
Tuotesarjasta löytyy myös käsisaippuoita, deodorantteja, jalkojen hoitotuotteita sekä ihania öljyjä eri tarkoituksiin. Meillä on kylpyhuoneessa käsisaippuana Cleanse Your Consious -käsisaippua ja useampi vieraamme on jo ihastellut tuotetta. Lapsille olemme yrittäneet painottaa näin flunssa-aikaan, että käsiä saisi olla pesemässä koko ajan. Tämä käsisaippua ei juuri kuivata käsiä, mutta siitä huolimatta rakastan hemmotella käsiäni käsivoiteella. Touch Me Softly -käsivoide on kulkenut käsilaukussani vuoden päivät. Toinen tuubi on yöpöytäni laatikossa. Aivan älyttömän ihana ja riittoisa käsivoide, joka ei tee käsistä lainkaan tahmeita tai rasvaisia. Tuoksu on jälleen se miellyttävä manteli!
Kiitos, jos jaksoitte lukea tänne asti! Kuten huomaatte, niin olen aivan hurahtanut aiheeseen. Eikä edes päästy hiustenhoito- tai meikkijuttuihin saatikka edes pintaa syvemmälle luonnollisemmasta ihonhoidosta. Palataan näihin vielä myöhemmin tänä vuonna! Nyt siihen arvontaan; sain arvottavakseni teidän ihanien lukijoiden kesken kaksi Lifen Body & Soul -tuotesarjan tuotepakettia (arvo á 50 euroa). Arvontaan osallistuminen on jälleen helppoa, vastaamalla alla olevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttikentässä olette mukana arvonnassa:
Käytätkö luonnonkosmetiikkaa tai aiotko siirtyä käyttämään luonnonkosmetiikkaa?
Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy viikon päästä eli 25.3. klo 10.00 Arvonnan säännöt löydätte täältä.
Hei muistuttaisin teitä vielä parista tärkeästä jutusta:
♥ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saattetämän vuoden ajan alennusta 20%koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista! ♥
♥ Lifen liikkeissä on meneillään ketjukampanja aina tuonne 1.4. asti, jonka aikana on huikeita tarjouksia tuotteista. Joten kannattaa piipahtaa Lifen liikkeessä sekä keskustella samalla Lifen ammattitaitoisen henkilökunnan kanssa, jolta saa myymälässä konsultaation kautta apua ja vinkkejä sopiviin tuotevalintoihin! ♥
Elettiin joulukuuta 2009, ruokatuntia. Hetken mielijohteesta Nokialla eräs nimeltä mainitsematon naisihminen, kahden lapsen äiti, päätti perustaa blogin. Rekisteröityi blogspottiin ja lainasi kuvan netistä. Kirjoitti tekstin ”Tässä on mun haave.” Kuvassa näkyi kaunis konjakinruskea kalenteri. Painoi julkaise -nappia ja jäi odottamaan. Asensi blogin sivupalkkiin kävijälaskurin. Mitään ei tapahtunut. Jatkoi blogin päivittämistä ja ihmetteli, että kuinka ne ihmiset löytävät bloginsa. Alkoi jättämään kommentteja muiden blogiin. Keväällä 2010 tapahtui jotain mullistavaa; lukijoita alkoi ilmestymään blogiin. Äitinsä lisäksi. Eräänä päivänä tuli tieto, että joku oli jättänyt kommenttia. Sen jälkeen kommentteja alkoi tupsahtelemaan tämän tästä.
Tuon ensimmäisen kommentin myötä vasta-aloittanut bloggaaja sai rohkeutta ja varmuutta. Hän rakasti kirjoittamista. Hän rakasti tarinoita. Positiivisia juttuja, elämänmakua sivuten. Blogi täyttyi positiivisuudesta ja sen siivittämänä blogi täyttyi positiivisista, hymy huulilla kirjoitetuista kommentteista. Joihin bloggaaja päivätyönsä ohella yritti aina vastailla parhaansa mukaan. Jossain vaiheessa hän huomasi olevansa koukuttunut. Ei vain blogin kirjoittamiseen, vaan ihmisiin, jotka blogissa kävivät.
Joulun alla 2013 koettiin ensimmäinen blogikriisi; suuri suru kohtasi bloggaajaa ja hän mietti, että pystyykö enää ikinä kirjoittaa blogia. Piti vajaan viikon tauon ja ikävä kirjoittamiseen oli suuri. Teki suunnanmuutoksen ja päätti, että blogissa saa näkyä elämä. Palasi blogin pariin ja kertoi, että elämä eikä sen myötä blogikaan tule enää ikinä olemaan entisenlaisensa. Ottakaa tai jättäkää. Koska elämä ei todellakaan ole aina hopeareunuksilla vuorattu, sai blogissa myös näkyä elämän realiteetit. Pelkäsi ihmisten vastaanottoa, sitä että mitäs jos ne rakkaiksi käyneet lukijat hylkäävät.
Pelko oli turhaa. Sai vertaistukea ja lohdutusta. Sellaista, millaista ei ikinä olisi edes kuvitellut saavansa tuntemattomilta ihmisiltä. Sai tuosta hurjasti uskoa ja luottamusta siihen, että olemalla oma itsensä pärjää hienosti blogimaailmassa, joka alkoi elämään blogien kulta-aikaa. Pikkuhiljaa ajatus siitä, että blogista saisi ammatin nosti päätään. Hyppy tuntemattomaan tapahtui verkalleen ja bloggaaja mietti silloinkin, että näinköhän on, että joku haluaisi maksaa siitä, että haihattelee täällä pää pilvissä ja välillä rypee pohjamudissa. Kuitenkin säilyttäen vaikeinakin aikoina sen uskon elämään. Blogista kasvoi kuin vaihvihkaa hänelle työ, jollaisesta ei ollut ikinä unelmoinutkaan.
Vuodet vierivät ja ne samat ihanat lukijat jättivät edelleen kommentteja. Bloggaaja käsitti, että nuo tärkeät rivit kommenttiboksissa eivät olleet vain kommentteja. Ne olivat arvokkaita dialogeja, joiden avulla side hänen ja lukijoidensa kesken syveni. Siinä missä hän oli koukuttunut kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen oli hän koukuttunut myös kommentteja jättäviin lukijoihinsa. Oli aikoja, että hän mietti kaksi kertaa ennen blogipostauksen julkaisua. Että kehtaako sitä nyt julkaista. Enää hän ei pelkää. Hän tietää, että täällä blogissa hän saa olla oma itsensä. Jutella välillä niitä ihan höpsöjä juttuja ja miettiä maailmaa siltä kantilta, miltä tuppaa miettimään. Ei ole oikeita ja vääriä asioita. Ei ole oikeita tai vääriä kannanottoja. Ei ole oikeita tai vääriä mielipiteitä. Sen tajuaminen helpotti bloggaajan työtä suuresti.
Hän oppi luottamaan siihen, että ne lukijat, tuntemattomat ihmiset, joihin oli vuosien varrella tutustunut, eivät teilaa. Ainakaan suorilta kädeltä. Hän oppi suvaitsemaan myös lukijoidensa eriäviä mielipiteitä. Oppi ottamaan ne rikkauksina. Oppi rakastamaan debaatteja kommenttiboksin puolella ja kaikkein eniten rakasti sitä, että se, mikä hänelle on tärkeää tuottaa joillekin jokapäiväistä iloa.
Tässä välissä hän, eli minä, joudun pyyhkäisemään silmäkulmasta kyyneleen, sillä olen jälleen kerran niin onnellinen lukijoista, eli teistä, siellä ruudun toisella puolella. Minulle olisi riittänyt se, että näen kävijätilastoista teidän käyvän lukemassa mun juttuja. Jotenkin en osaa edes sanoiksi pukea sitä, kuinka äärimmäisen kiitollinen olen jokaisesta teistä. Jokaisesta kommentista, jonka jätätte. Siitä tosiasiasta, että te, rakkaat lukijat olette äänestäneet mun blogiani niin paljon, että seisoo tuolla Inspiration Blog Awards -ehdokkaiden joukossa Vuoden tarinankertojana. ”Tämän sarjan vaikuttajien kirjoituksia luetaan kuin hyvää lehteä tai koukuttavaa kirjaa. Nämä vaikuttajat osaavat maalata hetkestä kuin hetkestä mielenkiintoisen ja heidän kuulumisensa kiinnostavat laajaa yleisöä.”
Tuntuu hassulta kirjoittaa tätä tähän, mutta jotenkin mun mielessä kytee kysymys, että mitä mä olen tehnyt ansaitakseni teidät ja tämän kunnian? Tuolla näen omat kasvoni ihanan Idan, Olgan, Julian ja kaikkien muiden huikeiden tarinankertojien joukossa. Enkä voi sitä vieläkään ymmärtää todeksi, jos rehellisiä ollaan.
Mutta koska mä luotan teihin, niin olen vakuuttanut itselleni tässä muutaman päivän aikana, että siellä mä olen, koska te olette näin päättäneet. LÄMMIN KIITOS ♥ Teidän ja minun, meidän tarinalle ei näy loppua. Nautitaan siis matkasta ja ennen kaikkea nautitaan tästä hetkestä. Lauantai-iltapäivästä, jolloin kalenterin mukaan pitäisi olla jo kevät, mutta luontoäiti on päättänyt, että nautitaan talvesta, nyt kun sellainen meille suotiin.
LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,
se tämän tarinan bloggaaja kukkamekossa 🙂
PS. palatakseni tuohon bloggaajan haaveeseen konjakinvärisestä kalenterista; se haave on toteutunut, mutta tässä vuosien varrella bloggaaja tajusi, että ei se konjakinvärinen kalenteri onnea tuo. Ei se tuo edes helpotusta arkeen, jos sen kalenteriosio on viimeksi päivitetty vuonna 2014. Mutta kaunis se on edelleen, siitä ei pääse mihinkään 😉
viikonloppua näkyvissä! Eipäs kun taidettiin just muuten kosauttaa maihin. Noin kuvainnollisesti. Ihana viikonloppu on täällä. Perjantaimyyssit ovat myös täällä. Tunnelma Marian bistrossa on letkeä. Hyvää ruokaa, lasi viiniä ja myöhemmin leffaa, jonka alkutekstien aikana ennalta sopimattomat treffit nukkumatin kanssa. Viime viikonloppu kun meni sairastaessa, niin nyt on kiva pitkästä aikaa viettää viikonloppua täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Huomenna meillä molemmilla on töitä, mutta illalla päästään kaksille eri synttäreille koko perheen voimin. Josko sunnuntaina uskaltaisi jo hiihtämään?
Jotenkin olen tosi varovainen urheilun kanssa tälläin flunssan jälkeen. Tai siis lähinnä sen takia, että kun ei vieläkään tiedetä mikä tuo mysteeritauti oli. Vaikka olo on hyvä, niin taas tänään töissä huomasi, että väsyy edelleen tosi helposti. Joten parempi ottaa nyt iisisti.
Hei, niitä myyssiruokia piti tulla esittelemään eikä jaarittelemaan sairauskertomuksia. Mutta noiden ihanien sielunsiskojeni kanssa ollaan todettu, että mitä vanhemmaksi tullaan, niin sitä enemmän jutut pyörii niiden kremppojen ympärillä 😀 Ruoaksi meillä oli tänään salaattia (yllätyys…) sekä tuollaista bruschettapannua. Jossain aikoja sitten törmäsin kuvaan, jossa oli sotkettu paistinpannulle leipää, juustoa ja tomaattia. Siitä lähtien olen miettinyt, että sitä pitäisi kokeilla. Tulipahan kokeiltua ja voin sanoa, että eipä jäänyt viimeiseksi kokeiluksi. Sieluni silmin näen tämän herkun valmistuvan kesällä mökillä grillissä. Ympärillä kesäillan lämpö ja poskilla päivän auringon hehku.
-leikkaa patonki ohuiksi viipaleiksi
-pese tomaatit ja levitä ne sekä patongit uunipellille
-ripsottele päälle oliiviöljyä ja suolaa
-paista uunissa 225 asteessa grillivastuksen alla, kunnes tomaatit ovat ottaneet hieman väriä
(käännä patonkeja, kun ruskistuneet)
-kun tomaatit ovat saaneet vähän väriä, ota uunipelti pois uunista
-lado uuninkestävään paistinpannuun (tai uunivuokaan) patonkia, tomaattia ja revittyä mozzarellaa
-pienistele sekaan pari valkosipulia sekä tuoretta basilikaa
-kierrä koko komeuden päälle muutama kierros mustapippuria
-paista 225 asteessa, kunnes juusto alkaa sulamaan
Kyllä se perjantai tuntuu taas astetta mukavammalle näin, kun ei ole viettänyt päivää kotitoimistolla. Perjantaimyyssithän lähtivät aikoinaan siitä, kun aloitin työt äitiyslomien ja hoitovapaiden jälkeen. Töiden jälkeen kaarsin kotiin kauppakassien kanssa ja vaatteet vaihdettuani huomasin löytäväni itseni usein keittiöstä ruoanlaitosta. Se on mulle se rentouttava juttu. Varsinkin perjantai-iltaisin. Se nollaa jotenkin menneen työviikon ja toivottaa viikonlopun tervetulleeksi. Niin tänäänkin ♥
TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,
PS. pahoitteluni jälleen kerran, että kommenttien vastaamisten kanssa kestää; huomenna olen omistanut puoli päivää blogitöille, joten ensi töikseni silloin vastaan teille. Ellen jo tänään sitä intoudu tekemään 🙂
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
