perjantai 04. toukokuun 2018

Arkipäiväistä sinulle – elämys toiselle

HEIPPA IHANAT!

Viime sunnuntaista lähtien ajatukseni ovat tämän tästä palanneet erääseen naishenkilöön, kenet tavattiin Tobyn kanssa lenkillä. Tuohon kovin kauniisti ja arvokkaasti ikääntyneeseen, mutta silminnähden jo hauraaseen vanhukseen. Katselimme koiran kanssa lenkkipolun varrella olevassa rutakossa hyppiviä vesikirppuja ja tapani mukaan höpötin ääneen. Näin kaukaa lähestyvän rouvan ja mielessäni ajattelin, että kuinka hienoa että toinen jaksaa vielä sauvakävellä, vaikka ikää oli varmasti reilusti yli 80-vuotta. Lähemmäksi tultuaan sain häneen katsekontaktin. Hymyilin ja hän hymyili takaisin. Jatkoin vesikirpuista ääneen höpöttämistä, kunnes tajusin, että tuo vanha rouva oli pysähtynyt taaksemme. Ei sanonut mitään, katsoi vain lammikon pinnassa väreileviä vesimuodostelmia.

”Kyllä luonto on sitten kaunis.” sanoin ääneen ja nousin ylös katsomaan vanhusta. Huomasin, että hänellä oli silmät kostuneet. Luulin sen johtuvan iän tuomasta kuivuudesta. ”Sitä minäkin tässä juuri jäin katsomaan.” hän sanoi ja katsoi tuota valkoista karvaista kaveriamme. Siitä aloimme sitten juttelemaan. Hänen koirarakkaudestaan ja siitä, kuinka haluaisi koiran, mutta ei niin korkealla iällä enää voinut ottaa. ”Asun kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja siinä on jo tekemistä, että jaksan itse kavuta raput.” rouva jatkoi. Hetken ajattelin, että koirahan voisi tuoda mukavaa vaihtelua elämään ja kyllähän sellainen jo raput kapuaisi itsekseen ylös. Kunnes tajusin, että ehkä rouva ei tosiaan jaksaisi viedä koiraa ulos tarpeilleen montaa kertaa päivässä, sillä raput olivat haasteelliset. ”Sitäpaitsi, ei minulla ole ketään tukiverkostoa kuka auttaisi koiran kanssa. Olen ihan yksin. Ja mitä sille koiralle sitten tapahtuisi, kun minä tästä jonain päivänä…” hän jätti lauseen kesken ja pyyhkäisi silmäkulmaansa.

Tuossa vaiheessa huomasin itsekin pyyhkiväni silmäkulmaani. Juttelimme vielä hetken aikaa ja jopa Toby, jolla on aina kiire touhuttaa eteenpäin istui ihan hiljaa vieressäni ja kuunteli. Lopulta toivotin vanhukselle mukavaa sunnuntaita ja kevään jatkoa. Käännyin jatkamaan matkaa toiseen suuntaan. Kuulin selkäni takana hauraan äänen: ” Odota…piti vielä sanoa kiitos. Kiitos sinulle nuori nainen tästä ihanasta elämyksestä.” 

Siinä missä itselleni on ihan arkipäivää jutella tuntemattomillekin ihmisille, aloittaa keskustelu vaikka tavaratalon hississä tai lenkkipolulla, koki tuo kaunis ja hauras vanhus keskustelumme elämykseksi. Siinä missä itselläni on ympärilläni suuri joukko ihmisiä, keiden kanssa keskustella, ei tällä rouvalla ole välttämättä päiväkausiin juttuseuraa lainkaan. Se sai minut pohtimaan jälleen sitä, kuinka paljon meillä täällä Suomessa on yksinäisiä. Varsinkin yksinäisiä vanhuksia. Mitäs jos tänä viikonloppuna yritettäisiin jokainen antaa edes yksi elämys jollekin. Se voi olla vaikka vain hymy satunnaiselle vastaantulijalle. Muutama vaihdettu sana tai pään nyökkäys tervehtimisen merkiksi.

Tänään myöhään illalla saan reissussa rähjääntyneen jälleen kotiin. Huomenna suuntaamme aamusella mökkivenerantaan. Sen verran kuulimme paikalliselta ilmapumpun korjaajalta, että järven pitäisi olla auki. Sitä odotellessa 🙂 Jokohan se mökkikausi tästä nyt viimeinkin starttaisi?

PERJANTAITERKUIN,


keskiviikko 02. toukokuun 2018

Makuuhuoneen raikkaampi ilme & suuri sisustusale

MOIKKAMOI!

Muistatteko, kun tuossa pari vuotta takaperin joulun aikaan esittelin teille ihanan ja sympaattisen sisustusliikkeen? Ihan tuossa ala-asteeni vieressä Hyhkyssä, teollisuuskiinteistössä on toiminut aina näihin päiviin asti MoodFactory – Tunnelmatukun kuluttajamyymälä. Sitä on pyörittänyt vanhat tuttuni, sisarukset Tomi ja aina niin hersyvän iloinen Johanna. Jossu näin meidän kesken 🙂 Eilen luin Facebookista suru-uutisen; tuo ihana sisustuskauppa loppuu liiketoimintakauppojen myötä. Sisarukset pääsevät kokeilemaan toisenlaista vapautta. Sitä, millaista on arki ilman yrittäjän vastuuta ja velvollisuuksia. Hatunnoston paikka 

Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei voi olla totta! Miksei tullut käytyä moikkaamassa Jossua ja Tomia useammin tuossa kotimatkani varrella sijaitsevassa liikkeessä! Tänään korjasin heti tilanteen ja kurvasin Nokialta ruokiksella veljen vaimon kanssa paikan päälle. Ei sillä, että mitään sisutukseen liittyvää olisin tarvinnut, mutta kieltämättä tuo eilen näkemäni uutinen sai sille kannalle, että josko sitä pikkuisen päivittäisi makuuhuoneen sisustusta raikkaammaksi. Näin kesää kohden mentäessä se lattialla ollut punainen itämaistyylinen matto tuntui ehkä liian lämpimältä. Olen etsinyt verkkokaupoista mattoja, tuloksetta. Tuolla MoodFactoryssa tänään tajusin sen jälleen; jotta kivijalkamyymälät kannattavat, tulisi meidän vähentää nettishoppailua. Jälleen kerran tunsin pienen piston rinnassani.

MoodFactorylla on kaikki normaalihintaiset tuotteet tästä päivästä lähtien niin kauan kuin tavaraa riittää -30% tai osa jopa -50%. Tuo kuvissa näkyvä kaunis ja erilainen matto sympaattisine palluroineen on Intiassa käsin kudottu. Matolle ei jäänyt alennuksen jälkeen juurikaan hintaa. Sitä paitsi, se sopii ihan älyttömän hyvin tuon aiemmin talvella esittelemäni patinoituneen puupenkin kanssa (puupenkki saatu aikoinaan bloginäkyvyyttä vastaan). Symppiksiä puupenkkejä muuten on tai ainakin päivällä vielä oli jäljellä eri kokoisina! Mattojakin sinne jäi vielä ainakin yksi. Osasta kauniista esineistä ja matoista on enää yksi kappale jäljellä, kun taas joitain löytyy runsaammin.

ID

Kaksi kaunista sinistä tyynyä ja tuo savelta näyttävä puuvaasi täydentävät makuuhuoneen sisustuksen. Niitä en suunnitellut ostavani, mutta tuolla tunnelmallisessa liikkeessä iski tietynlainen haikeus; mitä jos en törmää näihin tuotteisiin enää? Jäävätkö ne kummittelemaan ja harmittelenko jälkeenpäin, kun en niitä ostanut? Tehän tiedätte, että viime vuosina on tullut tehtyä harkittuja ostoksia. Nämä eivät kuulu siihen kategoriaan, mutta ne kuuluvat siihen ”rakkautta ensi silmäyksellä” -kategoriaan 😀

Rakastan tuota makuuhuoneen uutta raikasta, mutta silti hämyistä ilmettä. Tuon hieman uudistetun sisustuksen myötä löysin paikan myös talvella MoodFactorysta ostamalleni kauniille balilaishenkiselle puuveistostaululle. Se on kaunis kuin koru, vai mitä? Hieman jäin harmittelemaan, että olisiko pitänyt ostaa vielä kynttilävarastot täyteen. Kynttilöitä kun oli tarjolla huikean edullisesti. Näyttäviä lasipurkissa olevia tuoksukynttilöitä sai kaksi kymmenellä eurolla. Ja hei, en edes tiedä oliko kaupan, mutta eräs valkoinen sivupöytä/senkki jäi kummittelemaan mieleeni. Onko meillä paikkaa sille? Ei, mutta mökillä ehkä olisi 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. tämä ei ollut kaupallinen yhteistyöpostaus, vaan silkasta ystävien auttamishalusta tehty postaus 


tiistai 01. toukokuun 2018

Plan B eli ihana päivä

HEIPPAHEI

te ihanat ja heippahei toukokuu! Vitsit, ensi kuun jälkeen on heinäkuu 🙂 Mutta eletään eka tämä yksi lempparikuukauteni ikinä. Vaikka ulkona vihmoo vettä, niin toukokuu tuntuu silti jo niin paljon kesäisemmältä kuin huhtikuu. Vaikka mökkijärvi oli tuosta meidän lahdenpoukamasta vielä jäässä, niin sekään ei haitannut. Koska toukokuu. Vaikka kannettiin mökkitavarat nöyrin mielin takaisin kotiin, niin silti olo on tänä toukokuun ekana jotenkin tosi kepeä ja iloinen.

Tiedän, että jotkut teistä siellä päästelevät ärräpäitä, kun lukevat seuraavan lauseen, mutta silläkin uhalla. Jälleen kerran olen sitä mieltä, että (melkin) kaikella on tarkoituksensa. Sillä että ei tänään päästykään mökille. Päivästä kehkeytyi ihan mielettömän kiva ja onhan tässä vielä tätä päivää jäljellä. Kotimatkalla saatiin miehen kanssa päähämme käydä pikaisesti kauluspaitaostoksilla. Äkkiä mökkirönttöset vaihtoon kotona ja kohti Ratinaa.

Siinä miehen maksaessa kassalla kuulin siniraitaisen paidan huutelevan hiljaa nimeäni. En tiedä oliko se nuo kirjaillut kukat vai mikä, mutta olisittepa nähneet miehen ilmeen, kun noin viidessä sekunnissa palasin paitahyllyn vierestä kassalle hänen taaksensa. Tuo kuvissa näkyvä paita kädessäni. Nosti vain kulmiaan eikä sanonut mitään. Ilmeestä pysyin lukemaan seuraavia asioita: Sullahan on vaikka kuinka monta sinivalkoraitaista paitaa! Kuinka paljon kukkavaatteita meinaat ostaa, nehän on jo kohta pois muodista! Minne ajattelit tuonkin paidan saada mahtumaan? 😀

Ja kas ei sitä paitaa tarvinnut saada mahtumaan mihinkään, sillä otin sen heti käyttöön. Sopii tällaiseen keväiseen olotilaan. Jouduimme tuottamaan tytöille pettymyksen, sillä toivoivat Jungle Juice Barista Pink Panther -smoothieita. Jos viime kerralla tyttöjen kanssa odotettiin niitä reilu vartti, olisi odotusaika nyt ollut ainakin tuplaten. Niin hirmuinen väenpaljous. Kaupan kautta kotiin smoothieainekset kassissa. Ihan hyvältä nuo omatekemät smoothietkin maistui. Raikkailta ja keväisiltä.ID

Tänään on ollut ihana lämmitellä takan lämmössä, lukea sitä ruotsalaista dekkariani (mutta vitsit, että se on raaka!) ja vaan olla möllöttää. Plan B on tässä vaiheessa jo osoittautunut sen pienoisen ketutuksen arvoiseksi. Sen ketutuksen, kun näimme venerannan olevan jäässä. Ketutus kesti pari sekunttia. Siinä vaiheessa, kun mies raahasi laiturille muutaman kiven murikan ja huomasimme tekevämme sitä kuuluisaa murikkatestiä testataksemme jään paksuuden kikattelimme jo asialle. Lähikahvilan, Aurettaren, vappumunkit ja kahvit viimeistään toivat hyvän mielen. Tuo paikka on muuten ihana. Pullollaan myös vanhoja myytäviä astioita ja esineitä. Ihan siinä Seitsemisen kupeessa. Jos ohi ajelette, niin kannattaa piipahtaa 🙂

Mökille varaamani makkarat pääsevät illalla takkaan paistumaan. Mökkitunnelma on kaukana, mutta hei ainakin siitä edes pikkuisen muistuttaa nuo viikko sitten venerannasta kotiin tuomani mustikanvarvut, jotka pukkaavat lehtiä pintaan. Tarinan opetus? Se, että ota elämä sellaisena kuin se tulee. Älä anna mönkään menneiden suunnitelmien pilata päivää, vaan keksi varasuunnitelma. Plan B voi jossain tapauksessa osoittautua jopa sitä alkuperäistä suunnitelmaa kivemmaksi. Olisihan se kurja ollut tällä kelillä laittaa mökkiä kesäkuntoon. Mieluummin teemme sen tulevana lauantaina auringonpaisteessa. Ellei sitten jääkausi ole päättänyt viivästyttää meidän mökkikautta vielä viime vuoden mökkikauden aloitustakin pidemmälle 🙂

IHANAA VAPPUPÄIVÄN ILTAA! 

PS. pahoitteluni, että meitsi puokkoilee yhtäkkiä postauksissa. Jotenkin nyt tuntuu, että näiden samojen nurkkien kuvaaminen ei kiinnosta. Varsinkaan kuin sisustuksen suhteen ei ole tapahtunut mitään muutoksia. Joten kuvaillaan sitten vaikka noita ”uusia” hiuksia. Joista kyllä tykkään edelleen ihan himputin paljon!


maanantai 30. huhtikuun 2018

Iloista vappua! (+ piirakkavinkki vappupiknikille)

MOIMOI!

Ja hei ihanaa vappuaaton iltapäivää 🙂 Onko siellä jo kannat katossa? En ole oikeastaan koskaan ollut vappuihminen. Tämäkin vappu menee hyvästä ruoasta ja ystävien seurasta nauttien, mutta sen kummempia vapputraditioita meillä ei ole. Silloin kun lapset olivat pieniä, kävimme vappupäivänä vapputorilla. Nyt kun lapset eivät sinne juuri hinkua, niin jätämme vapputorin suosiolla väliin. Ihmismassat vaihtunevat mökin talviteloista poislaittoon, suomeksi sanottuna kesäkuntoon laittamiseen siis. Sillä edellytyksellä toki, että järvi on sulanut!

Huomista vuoden ekaa mökkipäivää (huomaatteko, että joku on vähän optimistinen? :D) ajatellen leivoin suolaisen piirakan. Otamme sen mukaan saareen lounaaksi. Piirakassa maistuu mehukas tomaatti, vuohenjuusto ja valkosipuli. Tuoreet yrtit ja lähestyvä kesä. Vappupiknikillä en ole ollut sitten opiskeluvuosien, mutta ehkä huomenna sään niin salliessa voisimme virittää mökin terassille viltin ja nauttia lounaan siellä.

VAPPUPIKNIKIN MEHEVÄ PIIRAKKA

1 suolainen piirakkapohja

3 tomaattia
100 g vuohenjuustoa
puolikas punasipuli
2 valkosipulin kynttä
2 dl kermaa
2 munaa
ruohosipulia
suolaa & mustapippuria
päälle tuoretta basilikaa

-levitä piirakka pohja piirakkavuokaan
-siivuta sen päälle tomaatit
-murustele vuohenjuusto kerman sekaan ja lisää pienistellyt valkosipulin kynnet, punasipuli, ruohosipuli, suola ja mustapippuri
-paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia

Tämä piirakka muuten maistuu hyvälle kylmänäkin. Tai jopa paremmalle kuin lämpimänä.Tarjolle lisäksi salaattia ja ehkä jotain kylmää ja kuplivaa! Huomaan, että mitä lähemmäs kesää mennään, ruokavaliooni tupsahtelee salaattiannoksia. Jotenkin tekee mieli kaikkea raikasta ja kevyttä. Heh, ainakin näin juhlaviikonlopun jäljiltä. Vieläkin olen ihan fiiliksissä tuosta viikonlopusta. Eilen illalla sohvalla kynttilänvalossa mietiskellessäni tulin tulokseen, että enpäs ihan heti muista, että olisin ollut noin paljon tyttöjen kanssa kuin viikonloppuna. Koska kumpikaan ei huidellut ystävillään kylässä vaan olivat kotona, tuntui tuo yhdessäolo vallan ihanalle. Eilinen shoppailupäiväkin sai hymyn kaikkien huulille, ja jalat maitohapoille. Itse en juurikaan mitään ostanut, lukuunottamatta IG storiesiessa vilauttamaani BB-voidetta, mutta tytöille ostettiin muutamia vaatteita. Jos tuo vappupiknikin mehevä piirakka vie kielen mennessään, niin sitä vei kyllä eilinen kylmä lounaspitsanikin. Paistetun pitsapohjan päällä oli wasabituorejuustoa, kylmäsavulohta, kapriksia, punasipulia ja sitruunamehua. Avot!

Mutta nyt pikainen siivous ja sitten hakemaan reissumiestäni lentokentältä. Jonka kone muuten laskeutuu reilun puolen tunnin päästä ja täällä mä vielä kökin, koti siivoamatta. Kodin siisteyden viis, kuinka ihanaa saada taas koko perhe kokoon…ainakin seuraavaksi 24 tunniksi, ennen kuin lentokenttä kutsuu jälleen ♥ Mutta ei ajatella tulevaa vielä. Nyt keskitytään nauttimaan kevään juhlasta, ystävistä, toisistamme ja huomenna – mökkikauden korkkauksesta! Näiden puheiden jälkeen voipi olla pienoinen pettymys, jos sieltä häntä koipien välissä kotiin palaamme. Tosin vaihtoehto b eli leffamaratonia koko päivä ei kuulosta sekään hassummalta! 🙂

ILOISTA VAPPUA! 🎈


sunnuntai 29. huhtikuun 2018

Suloisen sunnuntaiaamun ajatuksia

HEIPSULIHEI JA HUOMENTA!

Täällä vielä pötkötellään sängyssä pikkuisemman, Martta-koiraa katsovan kullannupun ja erään pienen valkoisen unikaverin kanssa, joka on kerällä tuossa jaloissani. Tänä sunnuntaiaamuna ei ole kiire vielä minnekään. Sitten kun synttärisankari juhlavieraineen herää, olen luvannut heille croissant-aamiaisen. Mutta siihen asti ajattelin pysyä vällyjen välissä.

Viikonlopun juhlaputki oli erittäin onnistunut. Hauska oli seurata, miten 11-vuotiaiden jutut eroavat 13-vuotiaiden jutuista. Ja voin kertoa, että ne eroavat paljon! 🙂 Hauska oli myös huomata, miten molemmat ikäryhmät ovat vuosien saatossa tulleet omatoimisimmiksi juhlijoiksi. Eilen illalla sain jopa mahdollisuuden kesken juhlien käydä lenkillä. Ja hei missä ihanassa keväisessä säässä! Tuossa ennen Tahmelan rantaa pysähdyin kuuntelemaan ja valehtelematta kuului ainakin kuuden eri linnun laulanta.

Joutsenpari lipui kohti lokkeja ja kanadanhanhipari oli rantautunut ihan kuvausetäisyydelle. Pispalan harjun värikkäät talot nauttivat keväisestä ilta-auringosta ja ellei olisi huomioinut sitä seikkaa, että puissa ei ole lehtiä, niin kelin puolesta olisi mennyt ihan kesäillasta. Eilen lenkillä mietin sitä, että kuinka paljon vanhemmuus on tuonut lisää. Kuinka paljon sitä tulee tehtyä lasten tähden.

Ei se aina ollut omasta mielestäni maailman ihaninta vetää kurahaalarirallia ja istua hiekkalaatikon reunalla päivästä toiseen. Mutta se tuli tehtyä lasten tähden. Vuosittain on tullut järjestettyä toisille kivoja synttäreitä. Lasten tähden. Aina puhutaan vanhempien velvollisuudesta. Mä kokisin asian niin, että kun kerta on saanut kunnian olla vanhempi, niin kaikki nämä jutut ovat sellaisia etuoikeusjuttuja eikä velvollisuuksia. Jopa suurin osa kasvatusjutuista. En koe, että mulla olisi esimerkiksi velvollisuus kasvattaa näistä meidän primadonnista kelpo kansalaisia. Vaan mulla on suuri etuoikeus näin tehdä.

Lasten ilo on oma iloni myös. Mikään ei ole palkitsevampaa ja sydäntä lämmitävämpää kuin kuulla se kikatus. Tai nähdä ilo, odotus ja pieni jännitys oman lapsen silmissä. Kuten näissä eilen ennen synttäreitä otetuissa kuvissa esikoisen silmissä ♥ Molemmat lapset ovat odottaneet tätä sunnuntaita kuin kuuta nousevaa; pidämme tyttöjen päivää aamusta iltaan. Tai puolesta päivästä iltaan. Mennään vähän hummailemaan kaupungille ja olen luvannut synttärilahjaksi ostaa molemmille vähän vaatteita. Illalla löydetään vielä toivottavasti joku leffa, jonka äärellä päättää kiva juhlaviikonloppu. 

Vielä ei kuulu mitään heräilyn ääniä alakerrasta, joten taidan tarttua ihkaensimmäiseen Maria Wern -kirjaani. Kuin huomaamatta olen siihen aivan koukuttunut. Luulin, että Fjällbacka -sarjan jälkeen ei mikään ruotsalainen dekkarisarja tunnu miltään. Ihana huomata, että väärässä olin 🙂

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,