lauantai 17. marraskuun 2018

Olettamuksia & totuuksia

HEIPS JA HUOMENTA IHANAT!

Olen tainnut täällä bloginkin puolella kertoa, että en yleensä pidä olettamuksista. Erityisesti, kun joku olettaa jostain toisesta jotain negatiivista. Tietämättä asioista sen syvemmin. Mieluummin perustan mielipiteet faktoihin. Välttämättä faktoja ei ole aina saatavilla ja väistämättä sitä tulee tehtyä olettamuksia 🙂

Varsinkin meistä, ketkä esiintyvässä somessa (työkseen) on varmastikin vaikea tietää sitä koko totuutta. Kun välissä on bittiavaruus. Uskon kuitenkin, että jos tätä tekee täydestä sydämestä ja omana itsenään, niin kuin itse teen, niin saa välitettyä seuraajilleen varmastikin totuudenmukaisimman kuvan. Olemme tainneet yhden blogipostauksenkin verran jutella siitä, kuinka tärkeää minulle on se, että se olen niin täällä blogissa kuin IG:ssä ja FB:ssä aito oma itseni. Ollakin, että olen välillä se vähän blondahtava hössö hassuine juttuineni. Tai sitten toisinaan maailmanmenoa liikaa pohtiva ja analysoiva herkkis. Mutta minä se olen.

Kyselin teiltä IG Storyn puolella olettamuksia minusta. Näitä on meinaan ollut muiden bloggaajien kohdalla tosi kiva lukea. Siinä on tutustunut muihinkin bloggaajiin paremmin. Sain hurjan paljon vastauksia, kiitos kaunis vielä niistä ♥ Alla olettamukset sekä oma kommenttini. Täytyy kyllä sanoa, että aika hyvin te minut tunnette 🙂 (pahoitteluni muuten etten voi blogiin laittaa ihania emojeita, joita olettamuksiin liititte…) 

”Oot lempeä leijonaemo. Et varmaankaan stressaa turhasta ja olet nautiskelija. Harmooninen”
Olen horoskoopiltanikin leijona ja taidan kyllä olla aikamoinen leijonaemo tarpeen tullen myös. En stressaa enää turhaan ja kyllä, nautiskelen elämästä. Elämä on myös balanssissa 🙂

”Olet rauhallinen ja lempeä.”
Hei tää on hauska, tosi moni on kuvaillut minua aiemminkin rauhalliseksi. Ne, jotka tuntevat mut paremmin, tietävät että varsinkin aiemmin olin varsinainen duracell-pupu ja rauhallisuus on tullut vasta iän myötä 🙂 Lempeys on yksi suurimmista haaveistani!

”Rehellinen, sosiaalinen, perhe tärkein.”
Välillä ehkä liiankin rehellinen, mutta en koskaan satuttaisi ketään tuolla rehellisyydelläni. Sosiaalinen olen kyllä, mutta iän myötä olen oppinut nauttimaan myös yksinolosta. Perhe on kaikki kaikessa!

”Lämmin, huumorintajuinen, syvällinen. Perhekeskeinen.”
Joskus muinoin eräs entinen työkaveri sanoi, että olen niin kova, että sopisin verotarkastajaksi 😀 Hän ei tainnut tuntea minua hyvin. Sinä tunnet. Olen mielelläni lämmin kuin kova ja kylmä. Syvällisyys vaihtelee, välillä on kausia, että syvällisyyteni hieman ihistää itseäni.

”Olet ihana ja rakastava äiti!”
Tätä pitäisi kysyä lapsilta ja mieheltä, mutta kyllä, rakastan lapsia suuresti ja täydellä sydämellä 🙂

”Tää perustuu faktaan: oot sydämellinen ja ihana ihminen.”
Saatiin väliin vähän tälläistä ihanan sielunsiskon tuntemusta! 🙂

”Niin tunteella ja positiivisella ajattelulla varustettu Maria! Olet todella hyvä ja ihmeelline…(tähän pätkäsi puhelimessani kommentti)”
Tunteikas, se olen sekä positiivinen. Tämäkin osui ja upposi!

”Olet järkevä ja viisas. Et suutu helposti etkä rähise kotona.”
Välillä tuntuu, että on hyvä, että olen naimisissa noinkin järkevän miehen kanssa kuin olen, sillä tuppaan ajattelemaan asioita enemmän tunteella kuin järjellä. Mutta olen mä toisinaan myös rationaalinen ja viisaskin. Vaikka meidän perheessä Mensan jäsenlehti ei valitettavasti tule minun nimelläni 😉 Totta, minua on vaikea saada suuttumaan enkä juurikaan rähise kotona!

”Olet huippu!”
Tämäkin tuli tuosta vierestä, ei olettamus vaan mielipide irl 😉

”Ekan kerran osuin tiliisi jollain osumalla ja joulukorttitarina oli ihana. Ei whatsupp-korteille.”
Ihanaa, kun saatiin ekakertalaiseltakin kommenttia! Tykkään tarinoida. Se ehkä näkyy teksteistäni teille 🙂

”Olet aina iloinen, urheilullinen, hyvä äiti ja erinomainen kokki!”
99,8% ajasta olen iloinen, mutta kyllä mullakin huonoja hetkiä on. Ei huonoja päiviä, vaan sellaisia ohimeneviä hetkiä, kun tuntuu vähän ikävältä. Mutta yleensä ne hetket menee nopsaa ohi. Juoksuun olen hurahtanut (tasapainona ruokahurahdus :D), äitiys on tärkeintä elämässä ja ah, ruokakuvat onnistuvat aina…usein myös makukin 😉ID

”Olet lempeä, mutta tarkka.”
Olen lempeä ympärillä olevia ihmisiä kohtaan ollut aina ja viimeisten vuosien aikaan olen onneksi oppinut olemaan lempeä myös itselleni. Tietyissä asioissa olen tarkka, mutta jos mieheltäni kysytään, niin hän voisi sanoa minua hiukka suurpiirteiseksi (ainakin mitä astianpesukoneen täyttämiseen tulee ;D).

”Olet sympaattinen ja sydämellinen, jalat maassa oleva tyyppi.”
Sympaattisuus ja empaattisuus ovat sellaisia juttuja, joista olen hirmuisen ylpeä. Olen huomannut, että niiden avulla pääsee pitkälle elämässä. Jalat on maassa ja pää usein pilvissä 😉

”Tienaat paremmin kuin keskituloiset.”
Tienaan ihan hyvin, mutta koulutukseeni ja työkokemukseeni nähden noin puolet mediaanista. Teen kahta työtä, enkä tee kumpaakaan täysin rahan takia 🙂

”Olet positiivinen, sydämellinen.”
Niin ihanaa, että se positiivisuus on paistanut läpi blogissa ja somessa. Sydämeni on myös suuren suuri!

”Olet lämmin ja hyväsydäminen ihminen.”
Awws, mä en oikeasti kestä näitä teidän kommenttejanne. Se, että monessa kehutaan minua hyväsydämiseksi saa kyynelen silmäkulmaan. Olen otettu.

”Rikas.”
Riippuen miten rikkaus määritellään. Jos ei oteta huomioon materialistista rikkautta tunnen olevani miljonääri. Mitä rahaan ja omaisuuteen muuten tulee, niin täytyy sanoa, että kovasti olen tehnyt töitä, jotta olen saanut elintason tälle tolalle. Mutta se ei tarkoita silti sitä, ettenkö välillä viivyttäisi laskujen maksuja palkkapäivään.

”Olet huipputyyppi!”
Täytyy myöntää, että mä perisuomalaisena vaatimattomana ihmisenä punastelen välillä teidän kommenteille. Te olette huippytyyppejä! 🙂

”Vahva persoona. Pomolady.”
Täytyy sanoa, että musta on tullut vahva. Tiedän, että selviän mistä vain. Mutta harmi, että se vahvuus on tullut vain kivisen tien kautta. Eli menetyksistä ja kurjista asioista, joita on tapahtunut. Hih, pomolady omasta mielestäni (kotona), mutta kyllä se taitaa olla mies, joka meillä määrää kaapin paikan 😀 Töissä olen monien pomo, mutta totta puhuen en osaa käyttäytyä pomon tavalla. Työyhteisössä me ollaan kaikki samalla viivalla. Kunnes jonkun täytyy ottaa vastuu ja olla se pomo.

”Tyylikäs, ahkera, hyvä kokki.”
Oih, en pidä itseäni juuri tyylikkäänä (jos siis on kyse pukeutumisesta), sillä en seuraa trendejä. Luotan klassikkoihin, ehkä tyylikkyys tulee siitä 🙂 Ahkera olen. Tykkään saada asioita aikaan. Kokkikolmonen minussa rakastaa asua keittiössä lieden äärellä.

”Mun olettamus on, et olet työpaikallakin sellainen kaikki huomioonottava ja kiltti ihminen.”
Kuten tuossa ylläkin sanoin, niin vaikka se on kaikkia johtajuusteorioita vastaan, niin olen töissäkin lempeä ja hyväsydäminen. Luotan sympaattiseen johtotapaan enemmän kuin auktoritääriseen natsimeininkiin 😉

Hei kiitos kaunis vielä teille jokaiselle ♥ Jos joku haluaa vielä heittää olettamuksia, niin kommenttiboksi on sitä varten. Vastailen niihin sitten 🙂 Huomenna opitte tuntemaan minua vielä paremmin, sillä tuo paras kaverini on vastaillut kiperiin kysymyksiin minusta. 

Nyt vielä kolmas kuppi kahvia ja sitten autonnokka kohti Turkkusta. Tänään taidamme saada ensimmäisen kerran jouluruokaa. Namskis!

LEPPOISAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,


perjantai 16. marraskuun 2018

Pikkujoulujen kruunu: piparimokkapalakakku


Kaupallinen yhteistyö: Maldon


ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Pikkujoulukausi taitaa olla jo kuumimmillaan. Joko siellä on heitetty pikkujoulukausivaihde päälle? Meillä vietettiin työpaikan pikkujouluja viime viikonloppuna, mutta tarkoituksena olisi vielä viettää joulukuussa ystävien kanssa pikkuisia joulujuhlia eli pikkujouluja. Tarjoilujen suunnittelu on joka vuosi yhtä ihanaa! Perinteisiä jouluruokia ei meidän pikkujouluissa nähdä, vaan keskitytään suolaisissa pikkunaposteltaviin ja jouluisiin salaatteihin. Jälkkäreihin tykkään panostaa erityisesti. Joulutortut ovat vakiovieraita jälkiruokapöydässä ja kun vieraita on paljon, niin jouluisista kakuista riittää monelle syötävää. Perinteisten glögijuustokakun ja kuorrutetun maustekakun lisäksi tänä vuonna pikkujoulupöytään pääsee syntisen hyvä piparimokkapalakakku. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa.

Piparimokkapalakakku juontaa juurensa mokkapaloihin, tai suklaapeltiin, jota mummullani ja äidilläni oli tapana leipoa. Vuosien saatossa olen muokannut reseptistä kakkuversion. Tänä vuonna mokkapalakakku sai lisämausteekseen piparin. Joka muuten antaa jouluisen makunsa lisäksi myös mukavaa suutuntumaa kakulle. Kuorrutteen päälle pääsi kristallilunta eli Maldonin hiutalesuolaa. Itse asiassa tuo suolan maku teki tälle makeahkolle kakulle hyvää. Muutenkin tykkään, että leivonnaisiin sopii ripaus suolaa tasoittamaan makeutta.

PIPARIMOKKAPALAKAKKU

Pohja
2 munaa
3 dl sokeria
1 tl Maldon -hiutalesuolaa
4 dl vehnäjauhoja
2 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
150 g sulatettua suolatonta voita
1,5 dl maitoa
5 piparia murusteltuna taikinan sekaan
5 piparia murskattuna valmiin kakun väliin

Koristeluun
Maldon -hiutalesuolaa

-vaahdota munat ja sokeri
-lisää joukkoon nostellen varovasti yhteen sekoitetut kuivat aineet, maito ja sulatettu voi
-kaada irtopohjavuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa noin 35-40 minuuttia. Tarkista tikulla kypsyys vielä ennen uunista pois ottamista.
-annan pohjan jäähtyä hyvin ennen sen puoliksi leikkaamista ja täyttämistä
-leikkaa kakkupohja puoliksi ja levitä alapohjalle murskattua piparia ja reilu kerros kuorrutetta
-laita kansiosa kuorrutteen päälle ja levitä kuorrutetta kakun päälle reilusti
-koristele Maldon -hiutalesuolalla

Kuorrute
300 g tomusokeria
6 rkl voita
4 rkl makeuttamatonta kaakaojauhoja
6 rkl vahvaa & kylmää kahvia

-sulata voi kattilassa, lisää muut aineet
-sekoita niin kauan miedolla lämmöllä, että tomusokeri liukenee
-anna kuorrutteen jähmettyä hieman, jotta se pysyy nätisti kakun välissä ja päällä

Suolaista kinuskikakkua on tullut aiemmin koristeltua Maldonin suolalla ja tykkään, että kauniilla kristallikiteillä saa helposti näyttävyyttä leivonnaisiin. Maun lisäksi! Niin kuin tähän pikkujouluiseen piparimokkapalakakkuun. Oletteko te tottuneet käyttämään suolaa myös makeissa leivonnaisissa? Jos ette, niin kehoitan kokeilemaan. Maltti kaikessa ja muistutuksena, että suolaa riittää tosiaan vain ihan pikkuinen ripaus. Niin, ettei se maistu suolalle, vaan sen verran vähän, että se tuo esiin leivonnaisen muut maut.

Nyt kun ruokapuoli pikkujouluja varten on mietittynä saa siirtyä toiseen ihanaan osa-alueeseen, nimittäin koristeluihin. Joulussa ehdottomasti ihaninta on tämä odotus. Se, kun pikkuhiljaa laskeudutaan itse juhlaan pikkuisten jouluisten juttujen myötä ♥ 

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,


torstai 15. marraskuun 2018

Terveiset joulukorttitehtaalta!

HEIPSAN IHANAT!

Muistan lapsuudesta sen, että jossain vaiheessa joulukuuta postilaatikosta alkoi tipahtelemaan joulukortteja. Sellaisia, joiden kuvapuolta usein koristi joulupukin lisäksi talli, hevonen, tonttu, kauralyhde ja vielä jostain nurkasta kurkkasi hiiri tonttulakki päässä. Kortin toisella puolella oli hyvän joulun toivotus sekä käsinkirjoitettu nimiä, joista en saanut selvää. Yksi päivä joulukuusta oli varattu sille, että matkasimme Orivedelle mummulaan ja äiti kirjoitti mummun kortit. Tähän en tiedä syytä, mutta ehkä se oli se, että äidillä oli parempi käsiala kuin anopillaan. Tai sitten mummu ei vain jaksanut kirjoittaa reilua paria sataa korttia itse.

Mutta aina kun meille tuli mummulta ja papalta kortti, oli mummu itse harakanvarpaillaan sen kirjoittanut. Kotikadun nimeen oli luikahtanut aina ylimääräinen h-kirjain, joten katu viittasi ydinkokeisiin ja ohjuksiin 😀 Oma nimeni oli poikkeuksetta Marja eikä Maria. Kortin kultaisesta glitteristä jäi sormiin pitkäksi aikaa kultahippuja.

Monesti olen miettinyt, että kuinka ihana ele korttien lähettäminen tänä päivänä onkaan. Harmistellut, kun itseltäni kortit on jääneet muutamana vuonna askartelematta ja lähettämättä. Tuntenut piston sydämessäni, kun olemme silti saaneet joulukortteja ystäviltä ja sukulaisilta. Kyllähän iloisten joulutoivotusten toivottaminen tekstarillakin käy, mutta kyllä kortti on aina kortti. Henkilökohtaisempi. Ja vaikka se kortti olisikin ostettu, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että toinen on nähnyt vaivaa sen eteen.

Tänä vuonna päätin olla ajoissa liikenteessä. Mietin, että olisi kiva tehdä jotkut tosi siistit ja trendikkäät kortit. Kunnes huomasin itseni katsomassa valmiskortteja. Poissaolollaan loistivat ne vanhan ajan joulukortit, joissa oli niin paljon katseltavaa, että kuva oli kuin Mauri Kunnaksen kirjoista konsanaan. Tajusin, että mun jouluni saa olla värikäs. Siinä saa olla tonttuja ja punaista. Ei sen tarvitse olla mustavalkoista ja graafista. Trendivärejä ja -kuoseja.

Ostin taannoin maitokauppareissulla askartelumateriaalit joulukortteihin pitkän pähkäilyn jälkeen. Nyt ne on askarreltu. Yksinkertaiset ja näin jälkeenpäin harmittaa, että niistä ei löydy sitä väri-iloittelua, jota varsinkin tänä tulevana jouluna kaipaan. Vielä kun muistaisi kirjoittaa kirjekuorien päälle osoitteet ja postittaa kortit. Mielellään ennen sitä 21.12., mikä yleensä on ollut meikäläisten korttien postituspäivä 😉

Pikkutyttönä jouluaattoaamuna usein otin ison pinkan joulukortteja pianon päältä, joulutähden viereltä, istuin sohvalle ja yritin arvuutella, mitä korteissa lukee. Kuka oli lähettäjä. Kulutin näin aikaa, joka jouluaattona tuntui matelevan hitaasti. Silloin meidän äidillä oli tapana säästää osa joulukorteista. Ja tiedättekö, ne on vieläkin tuolla alakerran pahvilaatikoissa. Jossain niistä monesta, jotka kätkevät paljon muistoja sisäänsä. Joita ei ole pariin vuoteen avattu. Ehkä olisi aika avata laatikot, etsiä vanhat joulukortit ja nostaa ne tuohon pianon päälle  Ja hei kenties askarrella osasta niistä ensi vuonna joulukortit! Ainakin saisin mieleiset. Mikälisikäli ensi vuonna kortteihin haluan värejä, hevosia, tonttuja ja kauralyhteitä. Glitteriä unohtamatta 🙂

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 14. marraskuun 2018

Valoisampi makuuhuone – tilaa unille & unelmille

*yksi postauksen tuote saatu Lifestä

MOIKKAMOI!

Yleensä sitä näin syksyllä (vai puhutaanko jo alkutalvesta?) tulee haikailtua tummien sävyjen perään. Reilu kuukausi sitten toin töistä farkunsinistä maalia, tarkoituksenani maalata makuuhuoneen seinät. Suunnitelmissa oli sellainen hämyinen ja pesämainen tila runsaine tekstiileineen, jonne käpertyä illan tullen. Mitä vielä! Viikonloppuna löysin itseni kaivamasta kaapin perukoilta vaaleita vuodetekstiilejä esiin. Tummansiniset helmalakanat vaihtuivat valkoisiin ja tummanharmaa päiväpeite samanmoiseen, mutta beigeen. Harmaat pellavavuodevaatteet saivat väistyä valkoisten tieltä. Mikä siinä muuten onkaan, että valkoiset lakanat tuovat heti sellaista ihanaa hotellifiilistä? Makuuhuone raikastui kertaheitolla. Onneksi en vielä ehtinyt maalata seiniä!

Yhtäkkiä vaaleus tuntui kovin ihanalle. Kun ulkona on pimeää, niin vastaavasti tuntuu, että makkarissa on nyt tilaa unille. Vaaleus toi mukanaan myös tietynlaista raikkautta, jota olen makuuhuoneeseen kaivannut. En vain tiennyt, että minä hämyisten talvisävyjen ystävänä nauttisin näin paljon vaaleudesta. Tuntuu, että makuuhuoneessa on tilaa unelmille. Unelmointi on muuten jälleen yksi marraskuun suoma lisäilo elämään. Koska muutoin sitä ehtisi unelmoimaan? Lötköttelemään päiväpeiton päällä ja antaa haaveiden lentää?

Meillä ei ole vieläkään makuuhuoneessa lämmityspatteria päällä. Usein illalla vielä tuuletankin huoneen. Mikä ihanampaa kuin käpertyä villasukat jalassa viileiden lakanoiden väliin. Suihkauttaa kielen alle Nuku hyvin -melatoniinisuihketta* ja antaa unen tulla. En ole varmastikaan ainoa, ketä väsyttää näin marraskuussa, mutta usein käy niin, että sitten nukkumaan mennessä ei väsytäkään. Vaikka varsinkin iltaruoan jälkeen on ihan valmista kauraa unille. Tuosta suihkeesta olen niinä iltoina tuntunut saavan apua, kun uniaika on mennyt ohi. Huomaan, että niinä päivinä kun käyn juoksemassa on myös oltava tarkka siitä, ettei käy liian myöhään juoksemassa. Kroppa käy ikäänkuin ylikierroksilla vielä nukkumaan mennessäkin, mikäli juoksulenkki ajoittuu liian myöhään.

Makuuhuone sai myös osansa erään jouluhullun kosketuksesta 🙂 Jouluvalot verhon syrjässä riittävät iltaisin valaistukseksi ja tuovat ihanaa tunnelmaa. Toinen huonekuusi pääsi olohuoneeseen, toinen makkariin. Vielä tekisi mieleni viritellä vähän isoja paperitähtiä sängyn päätyyn…

Mutta sitä ennen virittelemään perheelle iltaruokaa. Tyhjästä on vähän paha nyhtästä, mutta yritetään. Jotenkin sitä taas unohti kaartaa kotiin kaupan kautta ja jääkaapissa oli vastassa fetakuutioiden lisäksi vain valo!
Loppuviikko kuluukin kotitoimistolla muun muassa kuvauspuuhissa – toivotaan, että kirkkaat kelit jatkuvat 🙂

IHANAA KESKIVIIKKOILTAA TOIVOTELLEN,


tiistai 13. marraskuun 2018

Mitäs, jos vain lopetettaisiin valittaminen?

MOIKKAMOI!

Hei huomasitteko muuten, että neljän jälkeen töistä lähteissä oli kirkkaampaa kuin moneen päivään? Hämärää, mutta kirkasta. Ainakin täällä Tampereen seudulla oli. Ja mikä hassuinta, tuli yhtäkkiä keväinen fiilis 😀 Olen ihan samoilla linjoilla kuin noin 99,9% meistä suomalaisista; marraskuu on tositosi pimeä ja välillä tuntuu, että se on todellakin sieltä syvältä. Mutta, vuosien varrella olen tullut siihen tulokseen, että a) se marraskuu loppuu jossain vaiheessa ja b) ei se valittamalla parane. Niin kuin ei parane mikään muukaan asia tässä elämässä. Positiivisuus ruokkii positiivisuutta. Samaa mieltä olen valittamisesta. Huomaan itsekin valittavani välillä pimeydestä, mutta ehkä se on se positiivisuus, jota syntyessä annosteltiin mulle muutama kauhallinen liikaa, mikä auttaa kahlaamaan läpi marraskuun.

Itse uskon ajatuksen voimaan. Siihen, että kun osaa kääntää ajatusnappulat kaakkoon (missä positiivisuus ja tsemppi sijaitsee), niin aika monesta asiasta selviää. Myös marraskuusta. Mä huomaan, että saan marraskuun pimeillä energiaa siitä, että pyrin ajattelemaan positiivisesti. Löytämään marraskuustakin niitä positiivisia puolia. Kun oikeasti osaa viisveisata siitä, että se aurinko on ja pysyy piilossa ja kanavoi energiansa vaikka kynttilänvalossa hyggeilyyn, huomaa yhtäkkiä marraskuun selän taittuneen.

Helppo olisi jäädä vellomaan itsesääliin sohvannurkaan, kun silmät lurpsii väkisin kiinni. Antaa marraskuun varastaa viimeisetkin energian rippeet. Mutta tiedättekö mitä? Sekin on ihan sallittua. Itse tosin olen saanut marraskuusta ystävän itselleni, kun olen lähtenyt  ulos. Vaikka sitten vain kävelylenkille, mutta ulos kuitenkin. Mikään ei ole ihanampaa, kun avata kotiovi ja astua sisään marraskuisessa pimeydessä heitetyn lenkin jälkeen.

Aika moni asia on sellainen, joihin pystymme itse vaikuttamaan. Marraskuu ja sen pimeys taas lukeutuvat niihin, joille me emme voi mitään. Omalle ajatusmaailmamme taas useimmiten pystymme tekemään jotain (poislukien toki mielen sairastumiset sun muut vakavat jutut). Mutta niin kauan kuin ei ole sen vakavammasta asiasta kyse kuin marraskuusta, ajanjaksosta joka kestää vaivaiset 720 tuntia, niin mitäs jos vain lopettaisiin valittaminen ja kanavoitaisiin energiamme johonkin muuhun? Somefeedit ovat viime päivinä täyttyneet marraskuumasentelusta, mutta eihän sen näin täytyisi olla. Kokeillaanko miltä tuntuu, jos vain annettaisiin marraskuulle piutpaut ja jatkettaisiin elämää niin kuin ei oltaisiin koskaan tähän mörkömarraskuuhun törmättykään?

Onko siellä ruutujen toisella puolella ketään muuta, joka kuuluu mun kanssani tuohon 0,1% suomalaisista? Heistä, keiden mielestä marraskuu on ihan jees ♥ Viime vuonna jaoin viisi marraskuun nujertamisvinkkiäni. Sen verran olen vuodessa kasvanut ajatuksen tasolla, että enää en yritä edes nujertaa marraskuuta. Sillä minkä mä tälle marraskuulle voin. Some things never change 😉 Nyt hämmentämään iltaruoaksi valmistuvaa riisipuuroa ja sytyttämään muutaman kynttilän lisää. Jos Mr. Marraskuun perimmäisenä tarkoituksena on saada  ihmiset nauttimaan kotona olemisesta, niin siinä hän on jälleen tänä vuonna onnistunut.

TUNNELMALLISTA TIISTAI-ILTAA TOIVOTTAEN,

PS. kuvista ei oikein näe, mutta ostin sellaisen jouluvalovaloverhosysteemin (hmm…) verhon taakse olohuoneeseen ja tuntuu, että olkkarissa paistaa koko ajan aurinko, vaikka ulkona onkin pilkkopimeää!