maanantai 25. helmikuun 2019

Muistoja, joita ei mitata rahassa ♥

HIPHEI JA HELLUREI!

Ja lämpimiä terkkuja Koh Yao Yailta! Vaikka wifi tökkii melko lailla, niin sain kuin sainkin kuvia siirrettyä blogiin. Ehkä vähän liikaakin 😉 Sorry kuvatulvasta, mutta olen saanut niin paljon kyselyitä tästä meidän majoituksesta ja pyynnön laittaa kuvia blogiin. Aika moni on kysynyt myös sitä, että mitä kautta löydetään hotellit reissuihin. Tekisi mieli vastata, että ihan sattumalta. Yleensä mä olen se, joka nettailee hotelleja ja esittelee ne sitten miehelle. Kertaakaan ei olla kaduttu hotellivalintaa, vaan kaikki on menneet nappiin. ID

Yleensä katson hotellit Booking.comista. Laitan kriteerit kohdilleen ja katson karttahausta. Jos maksaa majoituksen heti, saa usein runsaan alennuksen. Mutta useimmiten ollaan maksettu vasta paikan päällä. Siinä kun ehtii vaihtamaan majoitusta monta kertaa odotellessa reissua. Joiltain hotelleilta saa parhaat diilit varatessa hotellit suoraan hotellista, ilman välikäsiä. Niin kuin nyt tällä reissulla.

Tämä nykyinen majoituksemme on kyllä kaikista ihanin ikinä. Toiseksi hintavinkin, kyllä. Kaikista kallein satsaus oli Atlantis Dubaissa, mutta se ei suinkaan ole ollut paras. Vaan moni edullisempikin hotelli on kiilannut ohi tuon. Eli aina raha ja laatu eivät mene käsi kädessä. Tässä Santhiya Koh Yao Yai Resort & Spassa kyllä ollaan saatu jokaiselle pennille vastinetta. Varattiin ja maksettiin villa vuotta etukäteen. Early bird promotion oli sen verran hyvä. Oikeastaan ei edes varattu näin isoa villaa. Kaksikerroksista.

Vaan yksi kerroksinen. Mutta jo lentokentällä saatuamme laukkuihin tägit, joissa oli villamme numero huomasin, että tämä villa on ainut laatuaan. Ainut näin iso villa koko resortissa. Kiitollisia olemme upgreidauksesta, mutta kyllä vähempikin olisi riittänyt 🙂 Täällä hotellilla kuljetaan sellaisilla avolava-autoilla. Alkuun mietin, että onkohan liian vaivalloista. Mutta lomalla on aikaa odotella. Soitetaan respaan, kun tarvitaan kyyti. Hurautetaan pari minuuttia tuohon ”assembly pointille” ja valitaan uusi auto sen mukaan, minne ollaan menossa. Kätsyä!

Moni on kysellyt myös sitä, että oliko tänne vaikea tulla. No ei ollut, lennot Phuketiin ja sitten varasimme hotellin kautta kuljetuksen. Autolla noin puoli tuntia satamaan ja siitä reilu 20 minuuttia veneellä saarelle. Eli älyttömän vaivattomasti pääsimme paratiisiin. Jossa vietämme vielä kolme yötä. Sitten jatkamme matkaa toiseen paratiisiin.

Nyt takaisin kokeilemaan, josko tuossa terassilla ”tarkenisi” olemaan. Tai pystyisi olemaan. Mittarissa on 38 astetta ja auringossa varmastikin lähemmäs 50. Vajaan tunnin päästä meidän perheen naiset pääsevät hierontaan ja mies käy vetämässä hikitreenin. Illalla luvassa hyvää ruokaa ja Suitsin vikat jaksot. Mitähän me sit alettaisiin katsomaan? Täytyykin mennä tsekkaamaan teidän taannoiset suositukset!

Vaikka me ollaan reissattu viimeisten viidentoista vuoden aikana niin paljon, että tuolla rahalla oltaisiin saatu asuntolainat maksettua pois, niin silti olen sitä mieltä, että ollaan saatu rahoille niin paljon vastinetta, että niitä kokemuksia ei voi edes rahassa mitata. Se, että lapset näkevät maailmaa, tutustuvat uusiin ihmisiin ja kulttuureihin, oppivat kieliä ja mikä tärkeintä – oppivat arvostamaan Suomea, on tässä elämänvaiheessa tärkeämpää kuin asuntolainan poismaksu. Tärkeämpiä on ne muistot, joita ei voi rahassa mitata 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


perjantai 22. helmikuun 2019

Out of office

ID

HYVÄÄ HUOMENTA IHANAT!

Poissaoloilmoitus on aktivoitu sähköpostiin, työpöytä jäi eilisen jäljiltä puhtaaksi. Kaikki keskeneräiset työt saatiin tehtyä loppuun ja töitä tuli tehtyä jo ennakkoonkin. Loman jälkeinen jet lag ei ole tehokkain kaveri töissä, joten olin kaukaa viisas ja ennakoin. Seuraavan parin viikon aikana lomaillaan. Lomaillaan siihen tyyliin, johon olen tottunut viimeiset reilut viisitoista vuotta lomailemaan. Mutta en laita sitä lainkaan pahakseni. Kiitollinen olen, kun mulla on tähän mahdollisuus. Tarvittaessa olen sähköpostin ja puhelimen päässä. Vaikken niiden vieressä koko ajan päivystäkään. Joskus aina multa kysytään, että millaista lomaa se on. Eikä uskota, kun kerron, että mulle se on lomaa.

Blogistakaan tuskin tulee pidettyä pitkää breikkiä. Tiedän, että jo muutaman blogittoman päivän jälkeen iskee hurja kaipuu kirjoittelemaan. Kertomaan kuulumisia ja mikä tärkeintä, kyselemään mitä teille kuuluu ja miten Suomessa maailma makaa. Tällä kertaa suuntaamme aluksi kohteeseen, jonka wifistä en menisi takuuseen. Mikäli tuo eco resort tarkoittaa sitä, että sähköäkin säännöstellään 😀 Toisaalta, eipä se olisi huono idea viettää wifin ulottumattomissa muutamaa päivää heti loman alkuun. Loppuloman vietämme meidän home away from home -paikassa. Siellä treffataan rakas veljen perhe. Toisella puolella maailmaa. Viimeksi, kun tällä kokoonpanolla siellä olimme, oli myös äiskä mukana. Nyt yksi puuttuu.

Vaikka en yleensä tunne kaipaavani lomaa, niin tällä hetkellä kaipaan lomaa siltä osin, että saan itse päättää päiväohjelman. Maailman parhaiden reissukamujen kanssa toki. Odotan, että saan keskellä päivää ummistaa silmäni, kuunnella äänikirjoja, käydä pulahtamassa turkoosissa vedessä ja nauttia lämmöstä. Sitä, että kun auringon laskettua suuntaa suihkuun, niin varpaiden väleistä varisee hiekkaa kilokaupalla. Kun hiukset vaalenevat auringossa ja nenän varsi täyttyy pisamoista.

Seuraavat kaksi viikkoa tulee vietettyä kokolailla ylläolevissa maisemissa. Pahoitteluni jo valmiiksi, että kommentteihin vastaamiset tulee kestämään. Että blogissa voi olla hiljaiseloa. Pahoitteluni myös jo etukäteen siitä, että IG feedini ja storyn puoli tulee täyttymään auringosta ja iloisista ihmisistä. Naurusta ja rakkaudesta 

“Because in the end, you won’t remember the time you spent working in the office or mowing your lawn. Climb that goddamn mountain.”
– Jack Kerouac

PERJANTAITERKUIN,


torstai 21. helmikuun 2019

Terveellisempi välipalavinkki koko perheelle & arvonta



Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Linkosuon kanssa.


 

HEIPPAHEI!

Tiedättekö ne ihanat muistot lapsuudesta, joita ajatellessa tulee vain yksinkertaisesti niin hyvälle mielelle. Itselläni yksi tällainen lapsuudenmuisto liittyy mummuuni, pianotunteihin ja Linkosuon Café Siilinkariin täällä Tampereella. Alakouluikäisenä hyppäsin koulun jälkeen bussiin, huristin kohti kaupunkia ja treffasin mummun kanssa kerran viikossa ennen pianotuntiani. Sama aika, sama paikka. Siihen aikaan, kun ei ollut kännyköitä, niin piti vain luottaa, että mummu odottaa siellä Siilinkarin vakkaripöydässä. Vakkarivälipalan kanssa.Tuolloin itselläni toimi välipalana Linkosuon vaniljawiener.

Vieläkin tänäkin päivänä tuon vaniljawienerin maistaessani tulee mieleen mummuni. Ollakin, että välipalat ovat kyllä noista ajoista muuttuneet hurjan paljon terveellisemmiksi 🙂

Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Linkosuon kanssa ja sen merkeissä tulin kertomaan teille meidän perheen tämän hetken välipalasuosikeista. Joista itse asiassa muodostui välipalasuosikkejamme jo ennen koko kampanjaa. Kuopuksella on ollut talven aikaa kerta viikkoon sellainen liikuntatunti koulussa (kolme tuntia putkeen), johon ovat saaneet ottaa välipalaa mukaan. Kerran halusi kaupan hyllyltä sinivalkoisen pussin Linkosuon Rye Sport -ruisvälipaloja. Häneltä oli jäänyt muutama ruisnappi jäljelle ja koulupäivän jälkeen tarjosi myös minulle maistettavaksi yhtä.

Tuo kermaviilin ja sipulin makuinen pieni ja rapea ruisnappi vei kielen mennessään. Niin hyvänmakuinen ja rapsakka se oli, että tuosta lähtien meillä on löytynyt kaapista aina vähintäänkin yksi kerta-annospussillinen (50g) Rye Sport Sour Cream & Onionia hätävarana. Treenin jälkeen nautittavaksi, automatkalle, lapsille välipalaksi tai vaikka sinne koulun liiksatunnille evääksi. Myös vierasvarana aivan loistava tuote. Makuvaihtoehtona on suolaisen Sour Cream & Onionin lisäksi myös makea Vadelma-Jogurtti

 Listasin alle muutaman asian, miksi Rye Sport ruisnapit ovat omasta mielestäni hyvä välipalavaihtoehto:

kotimaisia
muita välipaloja, esimerkiksi välipalakeksejä, alhaisempi sokeripitoisuus
runsaskuituisia
on the go -välipala on helppo ottaa mukaan
proteiinia 11-15 g / 100 g
kerta-annospussi on juuri sopivan kokoinen, jopa jaettavaksi
 helposti saatavilla; löytyy kaupoista välipalakeksi- tai kuivaleipähyllystä

Perheen pienemmille on saatavilla myös Lol Oats maustettuja kauranappeja. Jotka ovat vehnättömiä, runsaskuituisia ja täynnä hyviä rasvoja. Lisäarvoa näihin tuovat lisäaineettomuus ja vegaanisuus! Meidän pienet ovat jo sen verran isoja, että heille maistuvat mieluummin nuo ruisnapit. Itse tykkään kyllä myös kauranapeista. Silti koko perheen suosikki on tuo kermaviilillä ja sipulilla maustettu ruisnappi. Varoituksen sanana: niihin tulee himo!

Oletteko te maistaneet näitä rouskuvia ja maistuvia uutuusvälipaloja? Jos ette ole, niin suosittelen lämmöllä. Viidellä teistä lukijoistani on mahdollisuus voittaa Linkosuon Rye Sport & Lol Oats – tuotepaketin vastaamalla tämän postauksen kommenttiboksin puolella alla olevaan kysymykseen:

Missä tilanteissa teillä syötäisiin näitä herkullisia ja terveellisempiä välipaloja?

Arvonta-aikaa on 27.2.2019 asti ja arvonnan säännöt löydätte täältä.

TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 20. helmikuun 2019

Sarjassamme helppo ja herkullinen arkiruoka

HEISSAN IHANAT!

Hah, sieltä se maaginen sana taas tuli. Täydestä sydämestä. Musta tuntuu, että olen tämän vuoden puolella jakanut koko ajan näitä helppoja ja herkullisia arkiruokia, mutta koska niille selvästi on kysyntää, niin jatketaan samaan malliin, eiks niin? Arkiruoka kun on yksi arki-iltojen ehdottomista ilostuttajista. Bongasin uusimmasta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä niin hyvältä kuulostavan pastareseptin, että pakkohan sitä oli testata. Meidän perhe on pastansyöjiä, ei siitä pääse mihinkään. Pastaa ja perunaa menee ja paljon. Eli herra Atkinsin oppeja ei noudateta Marian keittiössä. Joskus niitä noudatettiin ja todettiin kyllä hyväksi, mutta palattiin pian vanhaan, tuttuun ja turvalliseen.

Yleensähän sitä tulee tehtyä pastaan tomaattikastike, mutta tällä kertaa pastaan pääsi paahdettu paprika-harissatahnakastike. Jossa oli ripaus maapähkinävoin pehmeyttä ja makeuttajana vaahterasiirappia. Ihan täydellinen makukombo tuollainen tulisenmakea. Harissatahnan määrää säätelemällä pystyy hyvin säätelemään pastan tulisuutta. Mikäli teillä on lapsia, jotka eivät ole tottuneet kovin tuliseen ruokaan, niin suosittelen vähentämään harissatahnaa yhteen ruokalusikalliseen.

Alla resepti tähän tämän arki-illan pelastajaan: (alkuperäinen ohje siis Glorian Ruoka & Viini -lehdestä)

🌶️ Punainen muhammarapasta 🌶️
4:lle

1 tlk paahdettuja paprikasuikaleita
3 rkl makeuttamatonta maapähkinätahnaa
2 rkl harissatahnaa
1 rkl tomaattipyreetä
2 tl vaahterasiirappia
ripaus suolaa
3 rkl öljyä

Lisäksi
keitettyä pastaa
persiljaa

-valuta paprikat ja soseuta ne, maapäähkinätahna, harissa ja tomaattipyree sauvasekoittimella.
-lisää siirappi ja suola, lisää öljy ohuena nauhana
-tarjoile keitetyn pastan ja tuoreen persiljan kanssa

Pastan aseman ajoi tuorespagetti, joka valmistui muutamassa minuutissa. Eli tämä on jälleen niitä viidessä minuutissa valmistuvia arkiruokia. Sellaisia, joita olen oppinut viime aikoina arvostamaan todenteolla. Ja kuten yleensä on tapana, niin myös tämän pastan seuraksi tarjolla oli salaattia!

Sen verran uusi tuttavuus oli itselleni tuo muhammara, että vähän googlettelin. Tulin tulokseen, että lisäämällä kuivattuja leipämurusia tähän pastakastikkeeseen siitä saisi myös oivan dipin kasviksille tai pitaleivälle. Ja ajatuksissani jatkojalostin jo tätä ohjetta yhdistämällä siihen Jennin uunifetapastan fetat ja tomaatit. Namskis!

Mutta nyt saapuneiden pakkaskelien kunniaksi koiranpesuprojektiin; saas nähdä kuinka monta shampootusta vaatii…toinen on viime päivien aikana muuttunut valkoisesta harmaaksi 😀

KIVAA KESKIVIIKKOILTAA TOIVOTELLEN,


tiistai 19. helmikuun 2019

Pieni sana – mahtava voima

IHANAA ILTAA!

Mä olen kuuluisa yhdestä huudahduksesta; ihanaa! Veikkaan, että jos otettaisiin yhteenveto kaikista käyttämistäni sanoista elämäni aikana, niin tuo ihanaa olisi kärkikahinoissa. Siinä, missä se ärsyttää monia, niin seison jokaisen ihanaa -huudahdukseni ja -huokaukseni takana. Aina tuo ”ihanaa” tulee täydestä sydämestä. Jopa silloin, kun sillä on vähän sarkastinen merkitys 😉

Töissä saankin välillä noottia sanasta, jota viljelen tämän tästä. Mutta hei, elämä on ihanaa. Velikulta osaa jo todeta itsekin kuinka ”ihanaa” joku asia onkaan. Heti sen jälkeen, kun on ko. asiaa minulle marmattanut. Näkee kasvoistani, että pian se tulee….ihanaa -huudahdus! Ihanaa, sanottuna edes vitsillä saa hymyn huulille ja kepeän mielen.

Kävellessämme loskateitä pitkin räntäsateessa lounasravintolasta takaisin työpaikalle muiden valittaessa olosuhteita, päästän tuon ”ihanaa” -lausahdukseni. Ja hei, kaikki nauraa. Tai ainakin tirskuu toivottomalle minulle, joka yrittää ylläpitää positiivista mielialaa. Ja kas, heti kaikilla on parempi mieli.

Ajaessamme miehen kanssa marraskuussa pilkkopimeässä meinasimme joutua perheriitaan. Ja todettakoon, että tätä tapahtuu ehkä kerran vuoteen. Mies päästeli ärräpäitä ja manasi marraskuun alempaan hemmettiin. Itse totesin nauru suusta purkautuen, että ”Eikä, tää on ihanaa!” Mielipideasioistahan ei voi riidellä. Ja loppujen lopuksi nauroimme molemmat sille, että ei kaikki voi olla niin ihanaa.

Oletteko huomanneet, kuinka huikea voima positiivisella ajattelulla on? Elämä ei ole, eikä sen kuulu suinkaan aina olla, ihanaa. Mutta noistakin hetkistä selviää ajattelemalla mielessään sanaa ”ihanaa”. Mulla ainakin auttaa tuon pienen sanan miettiminenkin. Vaikka sitten vaikka hammasta purren ja sarkastisesti. Töissä alkoi vilunväreet ja mietin, että kuume tästä vielä puuttuisikin. Kuinka kertakaikkisen ”ihanaa” se olisi 😀 Tänään keräilin työpäivän jälkeen itseäni sohvalta ennen pilatesta ja orastava flunssa oli viedä takaisin sohvan pohjalle. Mietin kuitenkin, että kuinka ihanaa olisi pilateksen jälkeen.

Ja hei niinhän se oli. On vieläkin. Olo on euforinen. Sanana ihana on yksi kauneimmista, mitä tiedän. Merkitykseltään se on jopa vielä enemmän. Se antaa toivoa ja uskoa niinä hetkinä, kun elämä ei ole niin kovin ihanaa. Ja vastaavasti tekee ihanasta hetkestä vielä ihanamman 

TIISTAI-ILTATERKUIN,