tiistai 16. huhtikuun 2019

Kevään trendit pukeutumisessa


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sokoksen kanssa.


HEIPPAHEI IHANAT!

Kevät ja sen myötä kevään trendit pukeutumisessa alkavat pikkuhiljaa näkymään katukuvassa. Samaan aikaan, kun päivä pitenee, askel ja vaatetus kevenee. Tykkään, että näin keväällä meistä ihmisistä kuoriutuu jopa verrattain kepeästikin pukeutuvia ilopillereitä katukuvaan. Pitkän, pimeän ja kylmän talven jälkeen nautin suunnattomasti kevyemmästä pukeutumisesta. Talvikengät ja -takit ovat joutaneet säilöön odottelemaan uutta talvea ja tuntuu, että yhtäkkiä eteisen kaapeissa on tilaa vaikka kuinka paljon.

Kaupallisen yhteistyön myötä pääsin Tampereen Sokokselle keskustelemaan kevään trendeistä alan rautaisen ammattilaisen, myyntipäällikkö Tuija Laaksosen kanssa. Tiedättekö, kun itse sitä valitsee aina tietynlaisia vaatteita itselleen. Oli ihana saada asuvalintoihin ulkopuolista apua. Ja näin ollen rutkasti uutta näkökulmaa ja vinkkiä siihen, millaiset vaatteet minulle sopii. Tuijan kanssa kävimme läpi kevään trendejä ja sitten kiertelimme kattavasti kolmannen kerroksen naisten vaateosastolla.

Olen aina tykännyt käydä ostoksilla Sokoksella. Niin vaate-, sisustus- kuin elintarvikeostoksillakin. Mielestäni naisten vaateosasto on yksi kattavimmista, joka Tampereelta löytyy. Sieltä löytyy jokaiselle jotakin ja kertaakaan en ole jäänyt ilman palvelua. Nytkin sovituskopissa vaatteita sovittaessani kuulin monta ystävällistä ”Voinko olla avuksi?” -kyselyä verhon toiselta puolelta. Ystävällisyys ja ammattitaitoinen asiakaspalveu ovat sellaisia asioita, joita itse arvostan ostoksilla ollessani.

Tämän kevään trendinä vaatteissa näyttäytyy pelkistetty tyyli maanläheisissä värimaailmoissa. Ja sehän sopii minulle loistavasti, nimittäin olen maanläheisten värien, varsinkin ruskean ja beigen sävyjen ystävä. Onneksi oli Tuija mukana valitsemassa vaatteita kuvauksiin, jotta saatiin vähän muutakin näkökulmaa ja värivaihtelua kevään trendeihin. Katukuvassa kyllä näkyy päästä varpaisiin beigeen pukeutuneita, mutta tänä keväänä väriä ja iloa tuovat maanläheinen vihreä, keltainen ja terrakotta. Jotka menevät iki-ihanan vaaleansinisen kaverina myös ihanasti!

Kevään tyyliä rytmittävät rennot kesäiset raidat, hulmuavat helmat, huivit ja korikassit sekä -hatut. Olen aina ollut mekkotyttöjä, mutta tänä keväänä olen sitä oikein luvan kanssa. Tietämättäni aiemmin, että olen aivan trendin aallon harjalla pukemalla neuleen hulmuavan helman kaveriksi. Katukuvassa näkyy myös rentoja paitapuseroita sekä väljälahkeisia housuja. Väljälahkeiset housut ovat tämän kevään suurin ihastukseni. Voiko olla mukavampaa housumallia?

Kokosimme Tuijan kanssa minulle viisi eri asukokonaisuutta Sokoksen valikoimista. Kaikkiin asukokonaisuuksiin pystyy yhdistämään keväisen korikassin ja matalapohjaiset kengät. Tämän kevään vaatteet ovat helposti myös yhdistettävissä keskenäänkin!

Rentoa pellavaa ja raitaa

Ensimmäinen asu tuntui päälläni siltä, että se on löytynyt vaatekaapistani aina. Rennot, mutta silti tarvittaessa juhlavat Tiger of Swedenin pellavahousut saavat olla vähän normaalia pidemmät lahkeista. Pellava saa myös käytössä hieman rypistyä ilman paheksuvia katseita. Vaaleiden pellavahousujen yläosaksi valitsimme Marc O’Polon ihanan 100% puuvillaneuleen. Jossa on kevään trendien mukaisesti raitaa ja hei, ihanat oranssit yksityiskohdat hihansuissa. Jalkaan Unisan mukavat mokkanahkaiset kävelykengät ja olalle huolettoman kesäinen KN Collectionin korikassi.

Liehulahjetta ja puutarhatunnelmaa

Vaalea neule on tämän kevään luottotuotteeni. Se menee niin mekkojen kuin erilaisten housujenkin kaverina. Varsin monipuolinen tuote. Kuvissa näkyvä Marc O’Polon luonnonvaalea neule on ihanan pehmeä ja tarvittaessa lämminkin. Oletteko koskaan kuulleet vaatemerkistä Lanius? Itselleni tuo oli aivan uusi tuttavuus, mutta tällä hetkellä uusin ihastukseni. Eikä vähiten sen takia, mitä merkki edustaa. ”Lanius-merkin tunnuslause ”Love fashion / Think organic / Be responsible” kattaa yrityksen koko toiminta-ajatuksen. Mallistoja luotaessa johtoajatuksena kestävä kehitys, ympäristönäkökulma ja vastuullisuus näkyvät koko yrityksen toiminnassa.”

Kauniita, mutta myös ympäristöystävällisiä vaatteita. Niitä on ilo kantaa. Kuten Laniuksen ihania,ehkä hieman puutarhahenkisiäkin housuja, jotka hehkuvat trendiväreissä. En muuten muista, koska olisin yhtä mukavia housuja päälläni pitänyt.

Raitalahjetta ja rentoutta

Koska väljälahkeiset housut ovat tänä keväänä kovaa huutoa, niin niitä Sokokselta olisi löytynyt vaikka kuinka monet. Valitsimme edellisten housujen lisäksi myös Part Two:n raitahousut, joissa saavat lahkeet liehua. Näihin housuihin olisi ollut samaa printtiä oleva yläosa, mutta koska ihastuin niin tuohon vaaleaan neuleeseen, yhdistin housut sen kanssa. Ja se korikassi, se kulkee tämänkin asun mukana olalla luontevasti. Jalkaan sujahti TOMS denimkangaskengät. Tiestittekö muuten, että jokaista myytyä kenkäparia kohden TOMS lahjoittaa yhden kenkäparin vähävaraisille, apua tarvitseville lapsille? Ihana idea!

Sailorihenkistä, kepeää ja tyttömäistä

Raidat ovat itselleni olleet vuosikausia se juttu kevät- ja kesäpukeutumisessa. Yhtä vallitseva vaatekaapin ominaisuus kuin mekotkin. Sen lisäksi, että vierailulla Sokoksella sain kattavan tietopaketin kevään trendeistä, tutustuin moniin uusiin brändeihin. Kuten edellä esittelemääni Laniukseen että alla olevissa kuvissa olevaan Y.A.S:iin. Y.A.S -mallistosta löytyy erittäin hyvännäköisiä vaatteita, jotka sopivat hinnaltaan monen kukkarolle. Ihastuin varsinkin Y.A.S:n mekkoihin, kuten alla olevaan sailorihenkiseen raitamekkoon. Ihanien yksityiskohtien lisäksi tykkään helmasta, joka on takaa pidempi.

Mukavaa, pitkähelmaista ja -hihaista

Joskus on kesällä niitä paikkoja, että pitää olla käsivarret peitettyä. Kuten useimmissa työpaikoissa. Raidallinen Y.A.S:n kauluspaitamekko on tarpeeksi peittävä, mutta samalla ihanan kesäinen. Tarvittaessa vähän virallisempi, mutta myös rento. Mekko menee niin päivään kuin iltaankin. Illan tullen voi pari ylintä nappia avata ja nauttia keväisen kaupungin tunnelmasta. Heittää vaikka farkkutakin harteille tai tuon vaalean ihanan neulepaidan. Laukuksi korikassi, pienemmässä tai suuremmassa koossa.

Tänä keväänä on helppo olla tyylikäs. Jos kuvailisin jotenkin kevään trendiä niin ehkä se olisi huoleton. Lahkeet saavat liehua, materiaalit voivat olla muodikkaasti rypyssä ja maanläheisiä värejä sekä printtejä on lupa yhdistellä oman maun mukaan. Sehän muodissa tärkeintä onkin, että tuntee pitämänsä vaatteen omakseen. Itse ainakin arvostan suuresti vaatteiden mukavuutta. Tänä keväänä vaatteet ovat nimenomaan mukavia.

Mikä nousi sinun suosikkiasuksesi? Vaatteita Sokokselle kuvauslainasta palauttaessani olin niin ihastunut niihin, että teki mieli mennä kassan kautta kotiin kaikkien vaatteiden kanssa. Muutaman kuitenkin ostin omakseni, sillä en ole juurikaan vaatteita vielä tälle keväälle ostanut. Osaatteko arvata mitkä? 🙂 Tästä lähtien kynnys käyttää ammattilaisen apua vaatevalinnoissa on matala. Aina ennen sitä on jotenkin ajatellut, että ei muka kehtaisi pyytää apua henkilökunnalta. Ei kehtaa vaivata. Sokoksen henkilökunnalta kehtaa. Ja oikeastaan ennen kuin ehtii itse pyytämään apua, on apua auliisti jo tarjottukin. Sen huomasin jälleen tässä yksi päivä, kun olimme miehelle ostamassa Sokokselta vaatteita. Sen sijaan, että minä olisin käynyt hakemassa sovituskopin verhon takaa kuikuilevalle miehelle uusia kokoja ja malleja, saimme erittäin ystävälliseltä myyjältä apua valintoihimme.

TRENDIKKÄIN TIISTAITERKUIN,


maanantai 15. huhtikuun 2019

Juhlahumua & synttäritarjottavia

HELLUREI

ja hellät tunteet ♥ Nyt on taas juhlittu rakkaiden tyttäriemme sukulaissynttärit. Muutama rakas ja tärkeä olivat joukosta pois. Ovat olleet jo muutamia vuosia. Mutta uskon, että olivat kuitenkin erittäin paljon hengessä mukana. Se, että lapset ovat syntyneet molemmat samassa kuussa helpottaa syntymäpäiväjuhlien järjestelyä. Kahdet syndet samoilla juhlilla. Vaikka mieluusti sitä kutsuisi lähisukua ja lasten kummeja useamminkin kylään. Niin harvoin kuin nykyään nähdään. 

Joka vuosi päätän, että puolitan edellisvuoden tarjottavat. Ja arvatkaas kuinka monena vuonna olen näin tehnyt? Jep, en kertaakaan. Mulla on niitä tiettyjä tarjottavia, joita tarjoa joka ikinen vuosi. Mihin sitä seepra raidoistaan pääsisi 🙂

Tämän vuoden tarjoilut olivat seuraavanlaiset:

Pikkupitsoja
Kinkkupiirakkaa
Kinkkuruisnappeja
Katkarapuruisnappeja
Porkkana- ja kurkkutikkuja sekä hummusdippiä
Hummussipsejä, sipsejä ja dippiä
Suklaaseen dipattuja mansikoita ja vaahtokarkkeja
Tuulihattuja
Kinuskikakku
Geishakakku
Mansikka-sitruunaraakakakku
Nameja

Jälleen kerran eilen suolaiset tekivät kauppansa, mutta kinuskikakun ja raakakakun loput päätyivät pakkaseen. Geishakakusta on vielä reilusti yli puolet jäljellä ja se on jääkaapissa. Kinkkupiirakan loput vein töihin kahvipöytään ja namit piilotettiin tytöiltä hyvään piiloon 🙂 Täältä vanhasta postauksestani muuten löytyy juhlatarjoilut tyttöjen synttäreiltä aina vuodesta 2013 vuoteen 2018 asti!

Eilen illalla kuvia käsitellessäni en voinut jälleen kuin ihmetellä. Missä vaiheessa niistä pikkuisista on kasvanut tuollaisia 12- ja pian 14-vuotiaita nuoria naisen alkuja? Ihan käsittämätöntä. Toinen on jo hujahtanut pituudessa ylitseni, kengänkokokin on isompi kuin itselläni. Toinen on niin sirpakka ja pienoinen, että en tiedä kehen on tullut. Kaksin käsin syötän ruokaa, mutta pituus kasvaa. Painoa ei tule. Ei ole saanut äitinsä geenejä…voiskohan äiti omia jostain tyttärensä geenit 😉

Yhtä kaikki, kokoon ja pituuteen katsomatta, musta tuntuu että meidän neitokaiset ovat varsin onnellisia ja tasapainoisia. Sellaisia äidin ja iskän mussukoita, joita saa vielä rutistella. Paitsi julkisilla paikoilla. Jotka maastoutuvat autolla ajaessamme ja huikkaavat repsikan penkin jalkatilasta ”Meniks se jo ohi?”. Jotka maitokaupan käytävillä katoavat nanosekunnissa kuin tuhka tuuleen nähdessään tuttuja. Välillä äiskän ja iskän kanssa on vähän noloa olla julkisilla paikoilla. Mutta sekin kuulunee ikään 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


sunnuntai 14. huhtikuun 2019

Miksi jättäisin äänestämättä?

SULOISTA SUNNUNTAIAAMUA IHANAT!

Täällä on täysi tohina päällä iltapäivän synttärikemuja varten ja pieni jännitys vatsanpohjassa ei suinkaan johdu tyttöjen sukulaissynttäreistä, vaan siitä, että tänään on äänestyspäivä. Arvokas päivä, jota kenenkään ei tulisi aliarvioida. Kenenkään ei myöskään tulisi aliarvioida oman äänensä merkitystä.

Tiedän, mä olen ehkä vähän turhankin jyrkkä mielipiteessäni, mutta olen sitä mieltä, että olisi silkkaa hölmöyttä jättää äänestämättä. Joskus parikymppisenä sain puhelimen välityksellä satikutia siitä, että en dagen eftereissäni ollut jaksanut nousta sängystä äänestämään. Meidän äiti oli oikea ”käytä äänesi ja käytä se oikein” -natsi 😀 Silloin lompsin viime tingassa illan suussa pyjamahousuissa äänestämään. Äiskän ja iskän ehdokasta.

Muistan lapsuudestani äänestyspäivät. Ne olivat ikäänkuin juhlapäiviä. Jolloin mentiin koko perheen voimin alakoululleni äänestämään. Sen jälkeen mentiin usein Kissanmaan mummulaan vaalikahveille. Tarjolla oli mummun tekemiä ässäkeksejä. Enhän tuolloin ymmärtänyt itse äänestämisestä mitään. Puolueista tai arvoista. Mutta sen tajusin, että äänestäminen on tärkeää. Ja ässäkeksit suussa sulavia.

En keksi yhtäkään syytä, miksi jättäisin äänestämättä. Estynyt menemästä paikan päälle äänestyspäivänä? Sitä varten on ennakkoäänestyspäivät. En löydä oikeaa ehdokasta? No valitse sellainen, jonka arvot vastaavat eniten omiasi. Ei kukaan ehdi mun elinaikanani mitään päätöksiä tehdä? Lakiehdotusten läpivieminen vie usein aikaa, mutta ajattele asia niin, että millaisen maapallon ja millaisen Suomen jätät jälkipolvillesi. Millaisen tulevaisuuden haluaisit?

Olen kolmella eri vaalikoneella saanut erilaisia tuloksia. Siinä, missä aiemmin oli yksi vahva puolue, on nyt rinnalle noussut toinen varteenotettava vaihtoehto. Vieläkään en tiedä ketä äänestän. Mutta sen tiedän, että äänestän. Vaikka sitten geishakakun täyte jäisi laittamatta tai ruisnapit täyttämättä.

Muistakaahan äänestää!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


lauantai 13. huhtikuun 2019

Koukussa pohjoismaisiin rikossarjoihin & Viaplay -arvonta


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa.


 

LAUANTAI-AAMUPÄIVÄÄ IHANAT!

Miten teidän lauantaiaamu on sujunut? Usein arjen kiireisyydessä mietin, että ihanaa kun tulee viikonloppu ja saa rentoutua. Kukin meistä rentoutuu tavallaan, mutta itselleni yksi tehokkaimmista rentoutuskeinoista on uppoutua lempparisarjoihin ja -leffoihin. Olemmekin jutelleet täällä blogissakin rakkaudestani Reddingtoniin, tuohon The Blacklistin karismaattiseen hurmuriin. Josta ei oikein ota selvää, mutta jonka seuraamista ei voi jättää kesken.

Meidän perheessä lauantailla on syvempi merkitys kuin vain ensimmäinen lepopäivä arjen jälkeen. Lauantaiaamut kuluvat todellakin relaten;  aamupalan jälkeen on yleensä treffit Reddingtonin kanssa. Padin Viaplay-sovelluksesta klikkaamme usein Blacklistin uusimman jakson rullaamaan jo aamupalapöydässä. Mutta ei kerrota sitä lapsille, sillä ruokapöydässähän meillä ei moisia katsota. Usein siirrymme jossain vaiheessa jaksoa alakertaan katsomaan juonen käänteitä telkkariruudulta.

Vaikka tuo Blacklist on yksi ehdottomista suosikeistani, on rinnalle noussut täysin uusi suosikkigenre. Nimittäin Nordic noir. Pohjoismaiset rikossarjat ovat vieneet minut aivan mukanaan. Alkuun ne tuntuivat jotenkin liian synkiltä. Ehkä ne olivat maisemiltaan myös liian samanlaisia kuin mihin oma silmä oli tottunut. Ihmiset astetta rujompia ja vakavampia. Ainakin verrattuna amerikkalaisiin vastaaviin. Nordic noir -sarjoissa ei liiemmin näy palmuja tai donitseja. Enkä niitä rehellisyyden nimissä ole kaivannutkaan.

IG storyssa tekemäni pienimuotoisen gallupin mukaan 78% teistä vastanneista on ko. genren kannattajia. 22% vastaajista ei niinkään. Jos vetäisin mutkat suoriksi, niin sanoisin, että 22% vastaajista ei tiedä mitä menettää. Mutta been there – done that. En mäkään ole aina ollut synkän ja maagisen Nordic noir -genren kannattaja. Ennen kuin jäin täysin koukkuun. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa ja se johdattelee teidät Oslon keväisille kaduille, juhlahumuun ja huikean rikossarjan ensi-iltaan. Mutta myös Viaplayn huikeaan Nordic noir -tarjontaan.

Ennen kuin kerron teille tarinaa tämän postauksen kuvien takana ja kerron uudesta suosikkisarjastani, haluan jakaa teille omat suosikkini Viaplayn Nordic noir -sarjoista. Ensi kosketukseni Nordic noir -rikoksiin sain kirjojen kautta. Muistan ahmineeni Maria Wernejä kirjojen ja äänikirjojen kautta, kunnes huomasin, että Viaplaylta löytyy viisi kautta Anna Janssonin kirjoihin pohjautuvia Maria Wern -jaksoja. Vaikka taustajuoni elää koko ajan, niin jokaisessa jaksossa on oma selvitettävä murha- tai katoamismysteerinsä. Mikäli ette ole vielä päässeet ihan sisälle Nordic Noir -genreen, niin Maria Werneista on hyvä aloittaa. Ne ovat vielä aika ”kevyttä” katseltavaa.

Tanskalainen Dicte houkuttelee myös. Tanskalainen elämänasenne, ihana Århus ja kauniit sisustukset. Niin ja ne murhat. Todella monipuolinen ja ajatuksia herättävä sarja. Tein IG Storyn puolella vähän galluppia teidän suosikkisarjoistanne ja ylivoimaiseksi voittajaksi nousi Silta. Tiedättekö, miten meidän ekalla kerralla kävi, kun katsoimme Silta -sarjaa? Katsoimme reilut viisi minuuttia ja totesimme, että onpa masentava ja hämärä ohjelma. Silloin emme tienneet, että niinhän ne pohjoismaiset rikossarjat vähän ovatkin. Ei näkynyt pepsodenttihymyjä tai turhallista small talkia. Vaan sitä itseään, karua ja konstailematonta pohjoismaista sielunmaisemaa. Aurinko harvoin paistaa ja yhtä harvoin näkee ihmisten hymyilevän.

Nordic noir -sarjojen juju piileekin ehkä juuri siinä; vaikkemme (toivottavasti) murhiin samaistukaan, niin samaistumme niihin luonnekuvauksiin, joita ruudun välityksellä saamme. Tulee tunne, että hei – nää on mun ihmisiä. Just tällä tavalla mäkin asiaan suhtautuisin. Sarjat antavat myös selkäpiitä karmivia kylmiä väreitä, mikäli sellaisia kaipaa. Itse olen vähän pehmo ja usein heitän kädet silmille jännän paikan tullen. Tirkistelen sormien välistä ja kiitän onneani, että tuki ja turva istuu siinä vieressäni sohvalla.

Nyt keväällä Viaplay räjäytti potin parin Viaplay alkuperäissarjan kanssa. 1.3. alkoi kriitikoiden ylistämä tanskalainen rikossarja Kylmäveriset Tappajat. Joka on meillä katsomislistalla, mutta jonka pariin emme ole vielä ehtineet. Viime torstaina alkoi Viaplayn alkuperäistuotantosarja Wisting, jonka tiimoilta matkasin ihanan ystävän ja kollegan Emilian kanssa sarjan ensi-iltaan Osloon. Tietämättä lainkaan, millainen tapahtuma oli kyseessä, laittauduimme juhlatamineisiin hotellilla kaikessa rauhassa. Kävelimme Sentraleniin, lyhyen matkan päähän hotelliltamme, jossa Wisting-tilaisuus pidettiin. Siinä samalla ihastelimme Oslon kaunista arkkitehtuuria.

Sentralenin sisäänkäynnin punainen matto johdatti sisään tilaisuuteen kuin Hollywoodissa konsanaan. Silmä näki kauniita, laittautuneita ihmisiä. Hymyileviä ihmisiä, joita kaikkia yhdisti ainakin yksi asia. Nimittäin intohimo Nordic noir -sarjoihin ja halu juhlistaa Wistingiä. Wisting -rikosromaanit ovat Norjalaisen Jørn Lier Horstin kirjoittamia ja niihin perustuva Viaplayn alkuperäissarja on yksi Norjan suurimmista draamatuotannoista. Vaikken juurikaan norjalaisia näyttelijöitä tunne, niin sarjan päähenkilöä esittävä Sven Nordin oli kieltämättä jostain tuttu.

”William Wisting on työteliäs rikostutkija, joka uhraa kaiken – jopa perhe-elämänsä – työnsä vuoksi. Lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja vaimo on muuttanut pois. Sarjan alussa joulurauhaa uhkaa Norjan rikoshistorian laajin sarjamurhatapaus. Samaan aikaan Wistingin rikostoimittajana työskentelevä tytär tutkii hämärää kuolemantapausta, joka on sattunut Wistingin omalla kotikadulla.”
/ Viaplay

ID

Nautimme Emilian kanssa tilaisuuden juhlahumusta ja suussa sulavista cocktail-paloista. Poppareista ja lasillisesta kuplivaa. Tarjoilijat olivat pukeutuneet teeman mukaan FBI-takkeihin sekä valkoisiin kuolemansyyn tutkijoiden haalareihin. Koko tilaisuus oli niin hienosti järjestetty! Punaiselle matolle olisi saanut mennä kuvattavaksi, mutta me siirryimme suoraan takavasemmalle tarkkailemaan ihmisiä. Tv-kameroita, salamavalojen räpsintää ja puheensorinaa.

Sitten tuli aika siirtyä itse saliin katsomaan ennakkonäytöksenä sarjan ensimmäinen jakso. Ennen ennakkonäytöstä pääsimme hieman sisään sarjaan haastatteluiden myötä. Vaikka sarjan näyttelijöitä ja kirjailijaa haastateltiin norjaksi, niin silti sieltä pystyi poimimaan sanan tuolta ja sanan sieltä. Yllätyksekseni jopa ymmärsin jotakin. Oli hienoa nähdä kaikki sarjan näyttelijät samalla lavalla. Yhtäkkiä sitä tajusi, kuinka iso produktio oli kyseessä ja kuinka kiitollinen sitä sai olla, että pääsi juhlistamaan sarjaa paikan päälle.

Mitkä vaikutelmat ensimmäinen Wisting-jakso antoi? Jos olisin voinut taputtaa encorea ja saada sen avulla sarjan toisen jakson näytettäväksi, niin olisin sen tehnyt. Ensimmäisen jakson jälkeen sielu kaipasi lisää Wistingiä. Onneksi toista jaksoa ei tarvinnut kauaa odottaa, nimittäin Viaplay starttasi sarjan torstaina kahdella ensimmäisellä jaksolla.

Arvonta

Kolmella teistä on mahdollisuus voittaa 2kk ilmaista Leffat & Sarjat -paketin katseluaikaa Viaplayssa. Arvontaan osallistuminen on helppoa; kerro tämän postauksen kommentiboksissa, mitä sarjoja sinä katsoisit Viaplayn kautta ja olet mukana arvonnassa. Arvonta-aika loppuu lauantaina 20.4. klo 12. Arvonnan säännöt löytyvät täältä

Yllä olevasta trailerista pääsee hiukkasen jyvälle siitä, mistä Wisting kertoo. Kannattaa siis katsoa se ensi hätään! Mikäli muuten leffasuositusta kaipaatte lauantai-iltaan, niin Viaplayn valikoimiin tuli maaliskuussa  ihanaakin ihanampi A Star is Born! Meillä viikonloppu jatkuu nyt Blacklistin ja iki-ihanan Reddingtonin merkeissä, sillä Wistingin kanssa on treffit taas ensi torstaina. #VIAPLAYVIIKONLOPPU, ihanaa laatuaikaa Viaplayn parissa jatketaan illalla Bohemian Rhapsody -leffan merkeissä. Mielellään sitä istuisi telkkarin ääressä koko lauantain, mutta huomiset tyttöjen sukulaissynttärit tarkoittavat sitä, että sohvannurkan sijaan kutsuu keittiö 🙂

LEPPOISAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,

PS. Kaunis kiitos vielä kerran Viaplay Suomi ja ihana Erika unohtumattomasta reissusta 


perjantai 12. huhtikuun 2019

Fredagsmys / Valkosipuliset chilihodarit

MOIKKAMOI IHANAT

ja hei kannat kattoon! Tajusin tänään, että edessä on kolme tynkäviikkoa. Ihan hullua. Tai hullun hienoa 🙂 Vaikka omassa työssäni viikonlopun ja arkipäivien välinen raja on häilyvä eikä selkeää työ- ja vapaa-aikaa useinkaan ole, niin silti nuo pitkät viikonloput ovat ihania.  Ainakin, jos kyse on pääsiäisestä. Palmusunnuntain pikkuisille virpojille ostin makesia. Sillä taka-ajatuksella, että jos ei ovikello soi, niin kelpaavat tulevan sunnuntai-iltapäivän sukulaissynttäreillä varmasti. Viikonloppuna on siis tiedossa leipomista synttäreitä varten, mutta ajatuksissa on myös ulkoilua ja rentoilua. Chillailua telkkarin äärellä.
Ja hei, grillailua sekä kesän kukkasista haaveilua. Norjassa ihanan Emilian kanssa ollessamme sain muutaman hyvän vinkin pihan kukkaloiston takaamiseksi. Enää ei puutu kuin se, että tuo takapiha sulaisi lumesta ja voisi istuttaa perennat penkkiin. Paljon ja tiheästi, tällä ohjeella mennään pihan perennoiden suhteen.

Iltaruoan suhteen taas mentiin helposti ja epäterveellisesti 😀 Mutta ah, niin herkullisesti! Perjantai-iltana saa herkutella. Valkosipuliset chilihodarit olivat niin hyviä ja hei yksi hodari on niin täyttä tavaraa, että eipä tarvitse enempää syödä. Näistä tuli kyllä niin maistuvia. Rapsakoita, mutta silti pehmeitä. Suloisen tulisia.

VALKOSIPULISET CHILIHODARIT

hot dog sämpylöitä
tulisia makkaroita/nakkeja/vegenakkeja
tomaattimurskaa / säilykekirsikkatomaatteja
loraus hunajaa
ripaus suolaa
50 g voita
2 valkosipulin kynttä
1 chili
250 g mozzarellaa
cheddaria raastettuna
punasipulia
(kaura)ranskankermaa
korianteria

-kuori ja pilko valkosipulin kynnet
-sekoita sulatettua voita, pienisteltyä korianteria ja pilkottu valkosipuli sekaisin.
-paista makkaroita/nakkeja/vegenakkeja (käytimme Tulikeppejä) öljyssä paistinpannulla noin viisi minuuttia
-lisää puolikas purkki tomaattimurskaa (käytimme kirsikkatomaatteja) ja yksi siivutettu punasipuli
-anna porista kymmenisen minuuttia ja mausta hunajalla + suolalla
-laita hodarisämpylät uuniastiaan ja valele valkosipulivoita niiden sisään ja ulkopintaan
-murustele hodarin sisään hieman mozzarellaa, aseta makkara/nakki/vegenakki (+tomaattikastiketta) juuston päälle ja revi lisää mozzarellaa nakin päälle
-raasta lopuksi cheddaria koko komeuden päälle
-paista uunin grillivastuksen alla 225 asteessa, kunnes juusto on sulanut
-sekoita ranskankerma,ripaus suolaa ja tuoretta korianteria sekä siivutettua chiliä sekaisin ja tarjoile hodareitten kanssa
-nauti!

Koukkasin tänään töiden jälkeen hakemassa tilaamani kauppakassit. Niitä olikin yllättäen 12. Tilaus oli kieltämättä paljon isompi kuin aiemmin, sillä tilasin synttäreille leivonta-aineksia. Silti suurin osa pusseista oli vain puolillaan täynnä. Eli veikkaan, että kuudella kassilla olisi selvitty. Alkoi hiukka ahdistamaan, että muovikasseja oli niin paljon. Harmistus, ettei palvelusta ole saatavilla kesto/paperikasseja. Mieluusti moisista hieman enemmän maksaisin!

Huomenna blogissa tuliaisia Norjasta, murhajuttuja ja arvontaa. Nyt potslöjöksi sohvalle jääkiekon pariin. Vielä kun tietäisi, kumman puolella me ollaan 😀

IHANAA PERJANTAI-ILTAA,