Niin se vain eilen iltainen lepo ja droppi auttoivat ja orastavasta flunssasta enää jäljellä lievä kurkkukipu. Mutta kuumeinen ja veto pois olo on tiessään. Jihuu! Mistäköhän muuten johtuu, että näin vanhemmiten ei tarvitse kuumemittarin värähtää kuin vähän yli 37 asteen ja heti tuntuu, että on varmasti yli 38 kuumetta 🙂 

Työvaiheista tuohon maalaamaani vitriiniin kyseltiin eli hioin vitriinin pinnan sieltä täältä kevyesti. Suojasin nuo lasit maalarin teipillä reunoistaan. Ja sitten vain otin laadukkaan siveltimen käteeni ja aloin sutimaan. Kerta vesiohenteista kalustemaalia riitti peittämään tuon puun punaisuuden täysin. Mun mielestä oli ihanaa, että kun maali oli kuivunut niin vitriinistä tuli enemmän esiin nuo ”ajan patinat”. Muistattehan, että vesiohenteista kalustemaalia ei voi hirveästi mennä enää korjailemaan, kun se on tasoittunut. Eli kannattaa kerralla vetää sellainen kerros, ettei tule valumia tms. 

Tässä muutama räpsy tuosta vitriinistä; nuo takkahuoneen muut acaziat odottavat viikonloppua. Eilen illalla en jaksanut käsitellä tuota tv-tasoa. Miten musta jotenkin tuntuu, että tuon jo käsitellyn vitriinin vastakkaiseen nurkkaan (jossa on tällä hetkellä viinikaappi) aloin haikailemaan ihanaa lukunurkkausta sellaisella ihanaisella, mutta sirolla (huonetta ei sovi täyttää enempää) tuolilla…

mä oon just tälläinen, en malta pitää omia salaisuuksiani ominani. Hih, FB-tykkääjille lupasin tänään laittaa sneak peek kuvan tuosta maalatusta vitriinistä ja laitoinkin, mutta laitetaan se nyt tännekin, koska oon niin innoissani (ja että mieskin näkee miltä meillä näyttää, sillä ei ole liittynyt FB:iin…harvinaisuus tänä päivänä ;)! Eli 1,5 tuntia kevyttä työtä ja takkahuoneen punaruskea vitriini muuttui maalisudin viuhahdellessa mustaksi. Suurin työ oli noiden lasien suojaus. Alunperinhän mulla oli tarkoituksena vetää laseihin tartuntapohjamaali ja sitten sama musta kalustemaali koko vitriiniin. Mutta onneksi mies sanoi painavan sanansa ja lasit jäivät lasille. Ihan hyvä näin (vaikea myöntää, että mies oli kerrankin oikeassa ;), vaikka ajattelin aluksi, että mua hämää noi kirjat kun tuppaavat olemaan vähän kirjavia. 

Huomen illalla, kun mies palautuu työreissusta niin saa nostaa television tasolta pois. Saadaan sitten viikonlopuksi musta telkkaritasonkin takkahuoneeseen. En uskalla luvata, että ehdin huomenna ottamaan valoisalla ajalla kuvia tästä muutoksesta, kun on vähän töitä, mutta viimeistään viikonloppuna näette vähän selvempiä kuvia. Toisaalta, ovathan nämä iltakuvat aika tunnelmallisia…kaikessa keltaisuudessaan 😉 ♡

Tuolla sosiaalisen median puolella (klikklik) eilen jo kerroinkin uskomattomasta löydöstäni. Olen siivoillut keittiönkaappeja kirpparia varten ja viimoisena kaappina oli tuo inhottava kulmakaappi (syvä ja sellainen, jossa on ne kaksi pyörivää ritilähyllyä). Ajattelin, että siellä on vain kevyttä romua, sillä eihän nuo ritilähyllyt hirmuisesti painoa kestä. Mutta siellä alaritilällä, ihan perimmäisessä nurkassa oli laatikko, jonka nähtyäni ilahduin sanoinkuvaamattoman paljon. Siellä oli aikoinaan (siis joskus tosi kauan aikaa sitten) miehen kummitädiltä lahjaksi saamamme Tapio Wirkkalan Iittalalle suunnittelema Jäänsärkijä kulho. Sillon nuorempana (siis liki teininä) ei ymmärtänyt ja ehkä osannut niin arvostaa suomalaista designia. Mutta kuten monessa muussakin asiassa, niin myös tässä ikä ja elämänkokemus tuovat tietämystä ja arvostusta tiettyihin asioihin. Lisäksi Tapio Wirkkalan suunnittelemat Ultima Thulet ovat päässeet juhlapöytään vasta viime vuosina. Näin aikuisen silmin katsottuna ne näyttävätkin kerrassan kauniilta.

Löysin eilen kaappeja siivotessani myös kuivuneet jäkäläni; parin vuoden vuoden ajan ne ovat olleet käytössä, mutta tämän vuoden jälkeen ne joutavat kyllä roskikseen. Huiskulassa  kävin varta vasten hakemassa valkoisia hyasintteja Jäänsärkijä-kulhoa varten, mutta ne tulevat myyntiin vasta ensi viikolla. Joten otin mukaani muutaman hopealangan. Tuohon keskelle sommittelin aluksi myös yhtä kynttilää, mutta olisi tullut liian sekava soppa. Blingbling-kristallilanka tuo hieman arvokkuutta asetelmalle.

Maitokaupasta tarttui mukaan tämän vuoden ensimmäinen tonttu. En tiedä jääkö se vielä lopullisesti esille, mutta ainakin sillä oli erittäin tehokas vaikutus tänään lounaspöydässä; siskonmakkarakeitto, jota eilen yököteltiin, upposi pieneen shoppailuystävääni alta aika yksikön. Tällä kotitontulla on näet yöaikaan tarkoitus raportoida joulupukille päivän tapahtumista ja kilteistä lapsista ♥

kiva kun taas poikkesit ♥