Tuolla sosiaalisen median puolella (klikklik) eilen jo kerroinkin uskomattomasta löydöstäni. Olen siivoillut keittiönkaappeja kirpparia varten ja viimoisena kaappina oli tuo inhottava kulmakaappi (syvä ja sellainen, jossa on ne kaksi pyörivää ritilähyllyä). Ajattelin, että siellä on vain kevyttä romua, sillä eihän nuo ritilähyllyt hirmuisesti painoa kestä. Mutta siellä alaritilällä, ihan perimmäisessä nurkassa oli laatikko, jonka nähtyäni ilahduin sanoinkuvaamattoman paljon. Siellä oli aikoinaan (siis joskus tosi kauan aikaa sitten) miehen kummitädiltä lahjaksi saamamme Tapio Wirkkalan Iittalalle suunnittelema Jäänsärkijä kulho. Sillon nuorempana (siis liki teininä) ei ymmärtänyt ja ehkä osannut niin arvostaa suomalaista designia. Mutta kuten monessa muussakin asiassa, niin myös tässä ikä ja elämänkokemus tuovat tietämystä ja arvostusta tiettyihin asioihin. Lisäksi Tapio Wirkkalan suunnittelemat Ultima Thulet ovat päässeet juhlapöytään vasta viime vuosina. Näin aikuisen silmin katsottuna ne näyttävätkin kerrassan kauniilta.

Löysin eilen kaappeja siivotessani myös kuivuneet jäkäläni; parin vuoden vuoden ajan ne ovat olleet käytössä, mutta tämän vuoden jälkeen ne joutavat kyllä roskikseen. Huiskulassa  kävin varta vasten hakemassa valkoisia hyasintteja Jäänsärkijä-kulhoa varten, mutta ne tulevat myyntiin vasta ensi viikolla. Joten otin mukaani muutaman hopealangan. Tuohon keskelle sommittelin aluksi myös yhtä kynttilää, mutta olisi tullut liian sekava soppa. Blingbling-kristallilanka tuo hieman arvokkuutta asetelmalle.

Maitokaupasta tarttui mukaan tämän vuoden ensimmäinen tonttu. En tiedä jääkö se vielä lopullisesti esille, mutta ainakin sillä oli erittäin tehokas vaikutus tänään lounaspöydässä; siskonmakkarakeitto, jota eilen yököteltiin, upposi pieneen shoppailuystävääni alta aika yksikön. Tällä kotitontulla on näet yöaikaan tarkoitus raportoida joulupukille päivän tapahtumista ja kilteistä lapsista ♥

kiva kun taas poikkesit ♥