Tästä vuodesta tulee hyvä vuosi; viime vuosi oli jo kerrassaan hyvä, mutta aina on varaa petrata! Syksyn kotonaolon aikana vahvistui käsitykseni siitä, kuinka tärkeää on olla läsnä. Hyvin usein rankkojen työpäivien jälkeen ei vaan yksinkertaisesti jaksa paneutua lasten kanssa syvällisiin keskusteluihin ja leikkeihin. Mutta tänä vuonna aion olla työpäivienkin jälkeen läsnä. ♥ Jaetaan tähän vielä tuo sosiaalisessa mediassakin jakamani alkaneen vuoden tavoitteeni: 

Joten läsnä ollaan ja nautitaan joka hetkestä, eiks joo! 🙂 Viime vuonna taisin nauttia aikasta paljon sisustamisesta. Siinä olin kovin läsnä, heh. Aluksi mietin, että eihän meillä mitään ole tapahtunut sisustuksen osalta. Mutta kyllä sain aikamoisen listan aikaiseksi. Sisustuksen saralla teemana on ollut back to the old. Monta muutosta on tullut tehtyä, mutta monasti on palattu siihen vanhaan. Tuttuun ja turvalliseen.

– uusi työtuoli

– mustaksi lakattu arkkupöytä

– liitutauluseinän valkaiseminen 

– uusi seinäkalenteri (joka olikin liian musta ja jykevä olohuoneeseemme)

– eteisen lipaston päällinen uusiksi – peili siitä makkariin ja tilalle tauluja 

(tämäkin palautui parissa kuukaudessa takaisin)

– maaliskuussa ihastuin greigeen

– rahi muuttui mustaksi

– olohuoneen peili siirrettiin lattialle ja suunnittelin peiliseinälle taulukollaasia 

(tämäkin muuttui pian takaisin vanhaan)

– Acazia-yöpöydät saivat myös mustan lakan pinnotteekseen

– Acazia-sivupöytä lakattiin mustaksi ja siirrettiin takkahuoneesta makuuhuoneeseen

– Acazia-kirjahylly sai niin ikään myös mustan lakan päällensä

– takkahuone koki suurimman muutoksen verhoilla, peilillä ja matolla

– syksyllä sisustuksen ilmettä tummennettiin verhoilla myös olohuoneessa, 

ruokatilassa ja makuuhuoneessa

– makuuhuoneen vaatekaapin sivuseinä sai mustan maalin pintaansa

– eteisen vanha matto jouti roskikseen ja siihen tuli ihanan pehmeä nukkamatto

– myös ruokatilan matto vaihtui lapsiystävällisempään muovimattoon

– keittiön seinä sai tauluhyllyt

– tekstitauluja ilmestyi lisää

– washiteipeillä sai mukavasti ilmettä sisustukseen

Muuten sisustuksen osalta nautittiin keväisistä illoista, kun valo on kellertävää. Nautittiin kesällä takapihan sisustamisesta (tästä erikseen juttua) ja valoisista illoista. Syksyn pimeillä fiilisteltiin takkatulen ja kynttilöiden äärellä ja lokakuun lopusta lähtien alkoi ilmestyä hieman jouluisia juttuja sisustukeen.

Välillä iski suunnitteluinspiraatio ja piirtelin suunnitelmia niin keittiön kuin olohuoneenkin osalta. Se, tuleeko ne toteutettu jo vuonna 2013 jää arvoitukseksi. Muutenkin uskon, että tilanne pysyy vakaana suurempien muutosten osalta. Täältä (klikklik) löytyy juttu Sisustuksemme top 5 vuonna 2012.

Ihan tässä lähitulevaisuudessa (ehkä jo huomenna) alkaa ilmeen valkoistaminen kohti kevättä. Jep, ne harmaat verhot vaihtuvat takaisin valkoisiin. Alla oleva kuva sai mut aloittamaan muutoksen ruokatilasta. Tervetuloa kevät ja tervetuloa valo! ♥

Seuraavaksi sitten juttua ruokavuodesta 2012. Aikas paljon tuli leivottua ja jaettua reseptejä. Ajattelin koota niistä teille omat suosikkini yhteen postaukseen. Lisäksi tammikuun aikana palaan saamiini haasteisiin sekä teiltä lukijoilta tulleisiin juttuvinkkeihin. Jos teillä on vielä lisää postausaiheita, joista haluaisitte lukea, niin otan ne mielelläni vastaan. Ai niin, ja biksukuntoon projektin loppumetrit alkaa nyt (tai huomenna :). Siitä lisäinfoa tulossa myös.

Kiitos ihanat kommenteistanne postauksiin, palailen vastailemaan niihin myöhemmin. 

Nyt prinsessavaatteet päälle ja yhden ihanan prinsessan synttäreille ♥

kotona ollaan ♥ Loppujen lopuksi eiliseen kotimatkaan tuli muutama mutka. Ensinnäkin ajokeli oli suurimman osan ajasta aivan katastrofaalinen. Aluksi näkyvyys oli metrin luokkaa. Oulusta pari tuntia alaspäin tie oli yhtä jääkenttää ja alijäähtynyt vesi jäi pyyhkijän sulkiin kiinni. Lisäksi pieni potilas oli valvottanut mua edellisen yön korvakipunsa takia ja loppujen lopuksi itki koko matkan Haaparannasta Ouluun. Onni onnettomuudessa oli, että Oulun Mehiläisessä oli korvalääkäriaika vapaana juurikin kun siitä olisimme ohi ajaneet. Aluksi ajattelin odotella, että josko korvakipu menisi ohi kipulääkkeellä, mutta äidin vaisto osui taas oikeaan. Märkivä tulehdus molemmissa korvissa ja lisäksi silmätulehdus, joka oli kehittynyt ajomatkan aikana. Stydit kipulääkkeet, ab-kuuri ja silmätipat matkaan ja menoksi. Kotona oltiin myöhään illalla ja nyt väsyttää kovasti. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ehjinä ollaan kurjasta ajokelistä huolimatta ♥ (Ai niin, tähän väliin pitää purnata; eikö teitä ärsytä ne kuskit, jotka 100 km nopeusrajoituksella ajavat piirun verran alle 90 km tunnissa ja sitten kun tulee ohituskaista niin vetävät tallan pohjaan, ettei vaan kukaan ohita? Näitä kuskeja osui eilen tielle enemmän kuin laki sallii :D)

Uudenvuodenaaton suunnitelmat hieman muuttuivat, sillä enhän mä raski tuota pientä potilasta hoitoon viedä (enkä kipeänä muutenkaan viitsisi), joten meillä Mr N. menee käymään tupareissa ja sen jälkeen syömme oman perheen kesken, paukuttelemme muutamat raketit ja valamme tinaa. Saas nähdä jaksammeko tänä vuonna valvoa puoleen yöhön 🙂 

Sain joulupukilta Pipsa Hurmerinnan kokkikirjan ja pikaselauksella voin sanoa, että olen koukuttunut 🙂 Tänä iltana tuosta kirjasta valmistunee kardemummalohi, bataattiranskikset ja jälkkäriksi rosmariinipiparit kera juustojen. Perästä kuuluu reseptien ja makukokemusten suhteen!

Kulunut vuosi on mennyt ohi silmänräpäyksessä; varsinkin viimeinen neljä kuukautta, kun olen lomaillut kotosalla. Ajattelin heti ensi vuoden alusta koota yhteen menneen vuoden; samaan tyyliin kuin monessa blogissa onkin jo tehty 🙂 

Haluan kiittää sinua kuluneesta vuodesta ♥ Koska tosiasiahan on se, että ilman teitä lukijoita tämä bloggaaminen olisi tietyllä tavalla turhaa. Toki blogin kirjoittaminen on itsellekin tulevaisuutta varten tietynlainen ”päiväkirja” ja inspiraatiokansio, jonne kootaan ne ihanimmat asunnot ja jutut. Mutta sitäkin tärkeämpänä pidän tätä vuorovaikutusta, jonka teidän ihanien lukijoiden kanssa jaan blogin kautta. Olen tutustunut aivan uskomattoman mielenkiintoisiin uusiin ihmisiin. Samantyylisiin ja samanlaiset arvot itseni kanssa jakaviin. Mutta myös tutustunut ihaniin uusiin ihmisiin, jotka tuovat uudenlaista katsomusta asioihin. Tämä bloggaus ja sen kautta tapahtuva sosiaalinen kanssakäyminen on yksi elämän rikkauksista ♥ Joten kaunis ja nöyrin kiitos teille lukijoille, ihania ja parhaita olette ♥

Mutta nyt rosmariinipiparien taikinantekopuuhiin ja sitten siivoamaan joulu pois kodista suitsaitsukkelaan! 🙂 

pikaisesti ennen rinteisiin lähtemistä tulin muistuttamaan teitä, että olettehan muistaneet käydä tuolla Arabian Suomen kaunein kattaus-kilpailussa äänestämässä suosikkianne ja lisäämässä oman kattauksenne? Ihania kattauksia joulun aikaan on näkynyt monissa blogeissa, joten käykäähän lisäämässä kattauskuvanne tuonne kilpailuun. Palkinnot ovat huikeita! Vielä pari päivää eli tämän vuoden loppuun aikaa osallistua kilpailuun ja käydä äänestämässä. 

Itse olen mukana tuolla kilpailussa kahdella kattauksella; ruoka- ja kahvikattauksella. Ruokakattaukseni kutsumanimi on Kimallus ja kahvikattauksen Kuura. Lisäkuvia löytyy täältä 

Ikionnellinen ja kiitollinen olen, kun pääsin mukaan Arabian ja Indiedaysin kampanjaan Indiedays Inspiration bloggaajana. Kuten aiemmin mainitsin, niin sisäinen keräilijäni heräsi henkiin. Aiemmin en ole juuri astiastoja keräillyt. Lukuunottamatta vihreää Teemaa tai Pentikin Vaniljaa, josta saatiin kokonainen tusina häälahjaksi. Joten sen jälkeen ei juuri keräiltävää ollut. Nyt olen kamppiksen innoittamana jatkanut keräilemistä mm. Arabian Nero-lautasilla, jotka neliön muotoisena sopivat hyvin kahvikattaukseen noiden KoKo-kuppien ja lautasten alle. Ja ruokakattauksiin ne menevät tarjoiluastioina. 

Keräilyinnostuksen lisäksi muhun on iskenyt kattausinnostus. Ja nyt mulla on ainakin nämä välineet, jotka helpottavat tätä harrastusta huomattavasti 🙂 Ihanaa istua kauniisti katettuun pöytään hyvän ruoan äärelle! Itse asiassa odotan jo tammikuun alkua senkin takia, että pääsen töihin ja perjantait alkavat taas tuntumaan perjantaille. Perjantaisinhan meillä on ollut jo pidempään tapana tehdä ruokaa pitkän kaavan mukaan ja koota mennyt viikko yhteen. Kattaukseen ei olla juuri panostettu, mutta nyt otan senkin työn alle.

Joten hiphip äkkiä äänestämään tänne ja lisäämään oma kattauskuvanne kilpailuun. 

Ja kiitos kaunis teille, jotka olette kattauksiani äänestäneet ♥

Loma lienee onnistunut, kun on sekaisin päivistä! Elän tiistaita tai keskiviikkoa enkä ole varma, että onko nyt 28. vai 27. päivä. Täytynee laittaa puhelimeen hälytys, kun on kotiin lähdön aika 😉 Pikkuinen potilas onneksi koki ihme paranemisen ja eilinen vietettiin taas rinteessä. Nyt aamusta kävimme salilla ja tulimme mökille pikaiselle lounaalle. Sitten loppupäiväksi mäkeen. Täällä on enää vain 8 astetta pakkasta ja pyryttää hieman. 

Ohessa lupailemiani, stailaamattomia,  kuvia mökistämme päivännäöllä. Hassu juttu, mutta tämä taitaa olla ainoa paikka, jossa sekä minä että miehemme pääsemme oven avattuamme eroon työstressistä. Taitaa olla sellainen rentoutumisen mekka koko möksä! Mökkimme (vanhempieni sellainen 🙂 on juuri sopivan pieni ollakseen kodikas; alakerrassa on olkkari, keittiö, ruokahuone, makkari, wc, suihku ja sauna. Parvelle mahtuu nukkumaan 6-8 hlöä. Iso varaava takka hallitsee koko mökkiä. Ja hassua, ettei täällä möksällä edes nuo mäntypaneeliseinät osassa tilaa haittaa ollenkaan. Kotona ne valkaistuisi samantien 🙂 Tuon kuusen tilalla on muun ajan vuodesta samanlainen korituoli kuin sohvan vieressä.

Katsotaan, josko seuraavassa postauksessa olisi tunturimaisemia!

Mikäpäivätänäänon-terkuin,

PS. täältä (klikklik) löytyy lisäkuvia möksästä

Harmistus siitä, ettemme löytäneet täältä kunnon kuusta väistyi suru-uutisten tieltä. En pysty edes kuvittelemaan Artun vanhempien surua ja tuskaa tällä hetkellä 🙁 Vaikka jouluinen tunne on vallannut mielen, niin silti on jokin asia, joka painaa rintaa. Eikä se ole se kuusi. Onni on, että meillä on nuo molemmat rakkauspakkaukset täällä viettämässä joulua kanssamme ♥

Itse asiassa, nyt kun kuusi on koristeltu niin se on maailman kaunein. Se ei ole kasvatettu, sen oksat eivät ole tarpeeksi jämäkät pitelemään kaikkia koristeita eikä se ole väriltään sellainen hopean vihreä. Mutta se sopii tänne meille niin hyvin.

Näihin kuviin rauhoitumme joulunviettoon.

 Nähdäänhän taas viimeistään joulun jälkeen? 

Yritän ottaa päivännäöllä kuvia tästä meidän tunnelmallisesta mökistä.