tiistai 26. helmikuun 2013

Kirpparilöytö!

14

Moimoi!

Must on tullu, kirpparihullu 🙂 Meidän työpaikan vieressä on kirppari, jossa aina tasaisin väliajoin tulee piipahdettua. Sieltä löysin sen juhlamekon vitosella, Lilialle Viking Goretexit reilusti alle kympillä ja tämän sympaattisen keraamisen astian kihvelikahveleille. Aikas söpö mun mielestä ♥ Jo pidemmän aikaa olen kärsinyt materiaähkystä; sellaisesta ettei tee mieli ostaa kotiin mitään uusia huonekaluja tai sisustusesineitä. Mutta näitä kierrätysjuttuja ostan ilomielin. Ei kaiken tarvitse olla uutta ja kiiltävää 🙂

Meillä tuota kihvelikahvelien säilytysvirkaa hoiti aiemmin se sama metallinen Ikean purkki, joka löytynee joka toisesta suomalaiskodista. Mutta tämä keraaminen tuo vähän lisää kotoisuutta. Ollaankohan meillä lipsumassa taas vähän romanttisempaan sisustukseen näin kevään kynnyksellä? Tokkopa, mutta linjoja pehmennetään kyllä hieman.

Liittyen kuntoiluihin; Prismasta löysin halvalla uuden 8 kg:n kahvakuulan. Ja voin sanoa, että kahvakuulan tuplaaminen sai aikaan sen, ettei tarvitse salille mennä huhkimaan. Hyvin tuolla kasikiloisella saa paikat kipiäksi 😀

Nyt vastailemaan ihaniin kommenteihinne ed.postauksiin ennen kuin kahvitauko loppuu. 
Kiitos jälleen niistä ihanat ♥

Tiistaiterkuin

maanantai 25. helmikuun 2013

Ihan pian pihalla

31

Moikkamoi!

Ootteko muuten huomannut, että tiet alkavat olla aikas keväiset? Lumipenkat sulaa vettä tielle? Linnut laulaa? Mulla ainakin on ihan kevättä rinnassa. Ja nyt kun tälle viikolle on vielä luvattu aurinkoa ja reilua plussaa niin avot. Taidan kaivaa puutarhakirjani esille 🙂 Hih, ne joita ei siis ole aiemmin edes selattukaan. Meidän takiksellahan on kukkia vain ruukuissa; muuten nurmikkoa, kivialtaita, tuijia ja havukasveja. Mutta nyt mä haluan perustaa pienen kukkamaan. Sellaisen, jossa kukkii koko ajan jotkut kukat. Ja jos yhtään mitään näistä jutskuista ymmärrän, niin mun olis ehkä pitänyt olla valveutuneempi viime syksynä. Vai ehtiikö heti keväällä istuttelemaan mitään sipuleita tms? 
Kukkapenkin perustamisen lisäksi ihan ekana keväällä, kun aurinko lämmittää tarpeeksi ja yöllä pysyy plussalla on edessä tuo terassin käsittely. Viime kesän kiiruut tekivät sen, ettei vain ehditty sitä käsittelemään. Mutta nyt en ajatellut antaa kantaa yhtään tuoliakaan terdelle, ennen kuin se ja kaiteet ovat mustat (tai harmaat….mietin vielä ja tutkailen töissä viime kesänä maalamiani koelautoja; harmaa puuöljy ei näytä kauniin harmaalta ruskean päällä). Alla olevat kuvat ovat täällä jo osaltaan vilahdellutkin vuosi takaperin, mutta teitä uusia lukijoita on tullut sen verran paljon lisää, että ei varmasti haittaa, että nämä taas vilautan 🙂
Nuo mun viime keväänä istuttamani ”mummokukkaset”, petuniat ja pelakuut, eivät muuten selvinneet meidän kuumalla takapihalla. Vai oliko viime vuonna kuuma? No kuolivat joka tapauksessa yllättävän aikaisin. Lisää vinkkejä kestävistä kesäkukista kaivataan. Jos on lämmin kesä niin tuo meidän takapiha on kuin pätsi. Siihen ei sovi tuulikaan. Mutta en valita; odotan, että pääsen tuonne hikoilemaan hyvä kirja kädessä. Kylmää limonadia siemaillen. 
Kesäpäivissä ihanimpia on ne, kun ollaan perheen kanssa touhuttu ensin ihan koko päivä pihalla ja sitten kolmen neljän aikaan mies alkaa virittelemään grilliä. Mä teen salaatin sun muut lisukkeet. Nautitaan kylmää kuplivaa tai valkoviiniä ja odotellaan ruoan valmistumista. Ja ruoan jälkeen illalla hilpastaan pikaisesti järveen uimaan ja viilentymään yöunia varten. Niin, tuo takapiha on siis pätsi kesäisin, mutta arvatkaas kuinka kuuma meillä sisällä on. Nuo isot ikkunat ovat ihan kivat, silloin kun ne ovat puhtaat ja silloin kun muistaa kesäaamuna sulkea sälekaihtimet.
Mutta nyt kesäisistä tunnelmista takaisin nauttimaan vielä pariksi 
kuukaudeksi tästä keväästä. Ihanaa aikaa tämäkin 🙂
Muksaa maanantaita,
jaksaa jaksaa 🙂

sunnuntai 24. helmikuun 2013

Sunnuntaita ja suklaaleivosta

24

Ihanaa sunnuntai-iltapäivää! 

Risuja edestä, risuja takaa 🙂 Kirsikkapuunoksia löysin Prismasta, kiitos ihanalle Sallylle vinkistä! Nyt niissä alkaa olemaan jo muutamia hennon vaaleanpunaisia kukkia. Kaunista. Liekö näissä syy esikoisen poskien punotukselle, nuhalle ja aivastelulle. Tiedä häntä, mutta alkaa vaikuttamaan siitepölyallergialta. Pöh.
Viikonloppu on taas kääntymässä siihen vaiheeseen, kun ei voi muuta kuin ihmetellä, että mihin viikonloppu taas hujahti? No paljon on saatu aikaan; juhlittu pientä kummityttöämme ja tänään muutettu isomummu (mun mummu) palvelutaloon. Voin sanoa, että ei ole tuollaiselle vanhukselle helpoimmasta päästä luovuttaa ja antaa periksi sille, että omassa kodissa ei enää pärjää. Varsinkin, kun päätöksen takana olemme me muut. Sukulaiset, jotka sivusta olemme seuranneet kunnon huononemista. Mutta eiköhän mummu tuonne uuteen ihanaan palvelutaloon tai oikeastaan ryhmäkotiinkin sopeudu. Liki kaikki omat huonekalutkin saimme kannettua (miehet kantoi) mukanamme ja ikkunasta näkyy pala Tampereen historiaa ♥ 
Eilen paistoin pois loput jouluisista torttutaikinalevyistä. Pinnasin Pinterestissä kuvan, joka sai tälläisen ei-suklaafanaatikonkin lipomaan suupieliään 🙂 Ohjeissa puhuttiin jotain jostain viinikivestä, joten skippasin sen kohdan ja loin oman ohjeen 😀
S U K L A A R U U D U T

torttutaikinalevyjä
Sulata levyt, leikkaa kahtia ja ohenna reunoja hieman sormilla. 
Voitele munalla ja paista 200 asteessa 10 minuuttia.
150 gr maitosuklaata 
2 valkuaista
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
Sulata suklaa pieninä paloina mikrossa. Vaahdota valkuaiset kovaksi ja kiiltäväksi vaahdoksi. 
Lisää sokeri, vaniljasokeri ja suola. Kääntele varovasti joukkoon sulatettu suklaa. 
Nostele lusikalla torttutaikinalevyjen päälle ja paista 180 asteisessa uunissa vielä noin 
10 minuuttia tai kunnes reunat kauniin ruskeat
****************************************************
Näissä oli mun makuuni ihan sopivasti suklaata. Ei liikaa, kuten useimmissa täälläkin esittelemässäni ohjeissa. Ja maistuivat muuten tänäänkin vielä hyviltä kahvin kanssa Bondin loppua katsellessa. Aloitettiin leffa jo eilen illalla Putouksen jälkeen, mutta molemmat joutuivat antamaan unelle periksi.
Nyt pikaiselle lenkille sulattelemaan tuota leivosta 
(kehtaanko edes mainita lounaaksi nauttimaani Big Mac- ateriaa ;D) 
ja sen jälkeen uusi 8 kilon kahvakuula tosi toimiin.
Kiitos jälleen kivoista kommenteistanne ed. postauksiin. Illalla vastailen ajan kanssa. Ja hei, mä olen niin otettu, että oikeesti olette kokeilleet tuota makkararespetiä ja vielä tykänneet siitä. I’m so happy! 🙂
Suloista sunnuntain jatkoa ♥
PS. tänään avattiin joulukalenterista eka luukku, nro 24. 
Enää 23 yötä ”Biksukuntoon 212 päivässä” -projektia jäljellä 🙂

keskiviikko 20. helmikuun 2013

Keltaisen jakkaran uudet kaverit

12

”When life gives you lemons, 
grab salt and tequila!”
No ehkei kuitenkaan vielä näin aamusta uppoa tuo tequila, vai mitä? 🙂 Ja parin erittäin, erittäin huonon tequilakokemuksen (tai oikeammin post-tequilakokemuksen) jälkeen ei kyllä uppoa mihinkään vuorokaudenaikaan. Mutta muuten tuo sanonta kiteyttää sen elämänohjeen, jonka mukaisesti yritän elää.  Vaikka elämässä välillä tulisi vastoinkäymisiä, niin silti nekin tulisi muuttaa vahvuuksiksi ja löytää joka hetkestä jotain hyvää. Life is what you make of it. Joten eletään hetkessä eikä murehdita muiden tekemisistä. Kohdellaan muita niin kuin toivottaisiin itseämme kohdeltavan. Näin mä ainakin teen; arvatkaas kuinka monta ärtynyttä murahdusta olen saanut päiväkodin pihalla aamuisin, kun olen toivottanut hyvät huomenet ”ventovieraille” vastaantulijoille, jotka tuovat/lähtevät tuomasta kullannuppujaan hoitoon. Ihana seurata ihmisten reaktioita, kun toivottaa pirteästi hyvät huomenet. Työmatkalla autossa yleensä hihittelen näille aamumöröille 🙂
Hyvää huomenta sinullekin, viikon puoliväliä viedään jo! Ihan ensinnäkin haluan kiittää teitä jälleen; kiitos kaunis niin kivoista kommenteistanne. Vuorovaikutus on tämän bloggaamisen suola. Ja toiseksi haluan toivottaa tervetulleeksi uudet lukijat; ihanaa että olette löytäneet tienne tänne!
Kuten silloin pari viikkoa takaperin uumoilin, niin keltaisia tulppaaneja ei meille joka kauppareissulla osteta. Yleensä tuossa ruokapöydällä on valkoisia tulppaaneja tai neilikoita. Kuten nyt. Ja koska seison edelleen sanojeni takana, että tuo keltainen piristysruiske keittiössämme tarvitsee vastaparikseen toisen keltaisen tavaran niin päätin, että keltaista tulee löytymään taulu(i)sta tuolla tauluhyllyllä. Aluksi pähkäilin erilaisten tekstiprinttitaulujen kanssa, mutta koska nyt tuntuu, että meillä on ihan liikaa tekstiprinttiä ripoteltu ympäriinsä niin vastaus löytyi tuolta Sisustustrendit haastepostauksesta. Botanical prints on tämän vuoden hitti. Ei pelkästään kankaissa vaan myös seinillä; tapeteissa ja tauluissa. Taulut printtasin paksummalle paperille täältä ja täältä.
Nyt vain tuntuu siltä, että nyt on aika siirtää tuo ihana matto odottelemaan taas mustavalkoharmaata syksyä ja vaihtaa vaaleampaan. Vielä kun löytäisi jostain vaalean muovimaton edullisesti, vinkkejä otetaan vastaan 🙂 Lisäksi pallovalot joutavat roskiin; tällä hetkellä niistä ei pala yksikään. 
Tänään saan ainakin osan ihanista työkavereistani takaisin töihin sairastuvalta (influenssa on kaatanut jo kaksi perhettä töistä petiin). Joten otin kameran mukaani, josko sitä toivottua ”Päivä Marian kanssa” -postausta varten saataisiin oteltua tänään lisää kuvia 🙂 Ja illalla/yöllä saan miehen kotiin Tanskan reissusta. Tuliaistoiveena on ihan mitä vain Tine K:lta. Saas nähdä miten käy 🙂
Kivaa keskiviikkoa!

tiistai 19. helmikuun 2013

Hehkuva makkarapata

17

Hyvää tiistaihuomenta blogistania! 

Kun kuulin, että pääsin Indiedays Inspiration-bloggajana mukaan suomalaisen perheyritys Snellmanin haastekampanjaan kehittelemään reseptin uudesta Kunnon lenkkimakkarasta olin pakahtua onnesta ja otin haasteen ilomielin vastaan! Enkä vähiten sen vuoksi, että seison itsekin vahvasti suomalaisten perheyritysten puolella vaan myös senkin takia, että Snellmanin tuotteista ei löydy kammoksumaani kamaraa ja sian- ja naudanlihatuotteet valmistetaan ainoastaan puhtaista suomalaisista raaka-aineista.

”Me Snellmanilla haluamme valmistaa kaiken niin hyvin kuin mahdollista ja laadun suhteen emme halua tehdä kompromisseja. Raaka-aineiden on oltava laadukkaita ja puhtaita. Sian- ja naudanlihan tulee olla eettisesti tuotettua suomalaista lihaa omilta perhetiloiltamme. Kunnon lenkkimakkara sisältää 77% suomalaista lihaa. Snellmannilla emme käytä tuotteissamme kamaraa eli siannahkaa, vaan pelkästään kunnon suomalaista sian- ja naudanlihaa.”

Minun lisäkseni 24 muuta (ruoka)bloggaajaa ovat luoneet oman reseptinsä Snellmanin Kunnon lenkkimakkarasta ja osallistuvat Snellmanin kotisivuilla reseptikilpailuun. Joten käy ihmeessä tutustumassa herkullisiin resepteihin ja äänestämässä omaa suosikkiasi sekä osallistumaan arvontaan! Arvontaan osallistuneiden kesken arvotaan illallinen huippuravintolassa sekä hotelliyö Helsingissä! Täältä löytyvät kaikki kilpailureseptit ja täältä minun suunnittelemani resepti tästä herkullisesta uutuuslenkkimakkarasta.
Perinteisesti meillä on makkarasta valmistettu uunimakkaraa, makkarakastiketta tai -keittoa. Tai ulkotakassa takkamakkaraa. Mutta näin talviaikaan ajatus lämpimästä ja hieman tulisesta makkarapadasta tuntui houkuttelevimmalta reseptivaihtoehdolta. Lähdin kehittelemään reseptiäni siltä pohjalta, että siitä löytyisi myös vähän särmää. Ehkä hivenen makeutta, mutta myös suolaista kirpeyttä ja jälkipotkua. Pataruoissa pidän siitä, että ne pystyy jättämään muhimaan esimerkiksi pulkkamäen tai hiihtolenkin ajaksi uuniin. Näin suunnittelin myös tämän reseptini toimivan ja loistavasti tämä lihaisa makkara tuon hauduttamisen kestikin. Ja näin jälkikäteen voin todeta, että tästä tuli kyllä sellainen sunnuntaiherkku, että sitä tulee tehtyä hetimiten uudelleen.
Suolaisen makea hehkuva makkarapata vienosti tulisella jälkimaulla 
hehkuu punaisena kilpaa pakkasilman rusottamien poskien kanssa.
Hehkuva makkarapata

500g Snellman Kunnon lenkkimakkaraa
3 porkkanaa
3 punajuurta
pala lanttua
2 punasipulia
2 suolakurkkua
1 tlk (400 g) hyvälaatuista tomaattimurskaa esim. la Bio Idea
kourallinen persiljaa
1 mieto punainen chili
3 valkosipulin kynttä
2 rkl soijakastiketta
2 rkl sweet chili kastiketta
loraus juoksevaa hunajaa
vettä
suolaa
mustapippuria
tarjoiluun:
smetanaa
tuoreita sämpylöitä tai maalaisleipää
Kuori ja paloittele Snellman Kunnon lenkkimakkarat. Paista niitä hieman paistinpannulla voissa. Siirrä makkarat odottamaan valurautaiseen uunipataan. Pese, kuori ja pilko porkkanat, punajuuret, lantut ja punasipulit. Kuutioi suolakurkut pieniksi. Lisää näiden jälkeen pataan hyvälaatuinen tomaattimurska sekä vettä yhden tomaattimurskapurkillisen verran. Hienonna persiljaa noin kourallisen verran, poista chilistä siemenet ja pilko pieneksi. Kuori valkosipulin kynnet ja painele niitä niitä hieman rikki esimerkiksi leveällä veitsellä. Lisää em. aineet pataan. Sekoita keskenään soijakastike, sweet chili kastike ja hunaja. Sekoita seos padassa olevien aineiden kanssa sekaisin. Mausta tarvittaessa vielä suolalla ja mustapippurilla. Paista 200 asteisessa uunissa ensin puoli tuntia ilman kantta, minkä jälkeen laske asteet 175:een ja lisää padan päälle kansi. Annan muhia uunissa pari tuntia tai kunnes juurekset ovat kypsiä.  Nauti smetanan ja tuoreen sämpylän kera.

Meillä reseptin mukaisesta annoksesta söi kaksi aikuista ja kaksi lasta. Padan pohjalle jäi vielä sen verran, että me aikuiset saimme seuraavan päivän lounaan siitä. Mikäli haluat tulisemman version makkarapadasta, niin kehotan lisäämään toisen chilipalon. Meillä lasten takia pitää hieman säädellä tuota tulisuusastetta. Kehittelemäni padan herkkua ovat nuo makoisat makkarat, mutta myös tuo kovakuorinen sämpylä, jota dipataan makkarapadan liemeen. Sämpyläreseptin ohje löytyy täältä. Smetana taittaa mukavasti makeantulista makkarapataa. Muutenkin tätä oli kiva syödä, sillä oikeassa kädessä pidettiin haarukkaa ja vasemmassa sämpylää, jonka avulla autettiin ruokaa haarukkaan. Lapsillakin oli hauskaa, kun kerrankin sai luvan kanssa jättää veitsellä harjoittelun pois 🙂

Minusta tuli jälleen makkaran ystävä, jauhomakkarat saa vastedes jättää kaupan hyllylle! Mutta varoituksen sanana; tähän makkaraan tulee himo. Muutama palanen sitä eksyi suuhun jo ennen paistamista. Ja muutama ennen uuniin menoa, mutta kyllä tuonne pataankin niitä vielä jokunen riitti 🙂

Lisää herkullisia makkarareseptejä löytyy täältä!

Tiistaiterkuin,

« Vanhemmat
Uudemmat »