HEIPPAHEI!

Tänään tuossa aamukahvilla istuessani ja maailmaa ihmetellessäni tajusin, että meidän kesälomat ovat muuttuneet aikalailla. Lasten kasvamisen myötä. Siinä missä taannoin kierrettiin kesälomalla Muumimaailmat, Junibackenit sun muut, ei meillä enää kuuluu aamupalapöydässä vinkunaa siitä, että minne voitaisiin lähteä. Kun kaikki muutkin menee. Ihan parasta lomatekemistä on kuulemma se, kun vaan ollaan. Tuo viime postauksessani kirjoittama lista lomapuuhasteluista on myös lapsille se mieluinen lista. Tämä lämmittää mun mieltäni kovin. Olen sitä mieltä, että koska arki on kaikessa kiireessään aika hektistä, myös noilla koululaisilla, niin pitkä kesäloma saa olla vaikka kokonaan vailla ohjelmaa. Jos niin haluaa. On suorastaan fantastista, että osaa vaan olla. Vaikka mahdollisuus olisi tehdä paljonkin, niin silti on kullanarvoista tietää, että ne elämän parhaimmat hetket ovat ilmaisia.

Päivän tähtihetki on usein auringonlaskun ihmettely yhdessä. Se voi olla metsässä vaeltelu ja luonnon ihmetteleminen. Tunne, kun sulkee karvaisen kaverin syliinsä ja nuuskuttaa turkin tuoksua. Voitettu korttipeliturnaus tai se euforia, jonka kokee löylyjen osuessa juuri nappiin. Ihan vain se, kun saadaan aamulla istua samaan aamupalapöytään.

Meillä lapset ovat saaneet kokea paljon ja nähneet jos jonkinlaisia sirkushuveja ympäri maailman, mutta silti arvostan suuresti sitä, että eivät niitä kaipaamalla kaipaa. Tietävät, että on mahdollisuus tehdä asioita, mutta tietävät myös sen, että onni ei löydy sieltä vuoristoradan äkkijyrkän alamäen vauhdista. Toiselta puolen maailmaa. Vaan onni on tässä ja nyt.

Äitinä koen onnistumisen tunnetta sen suhteen, että olen saanut lapset arvostamaan niitä ihan tavallisia juttuja elämässä. Sen, että on ihan ookoo rauhoittua oman perheen kesken ja osata nauttia siitä. Vailla ohjelmaa ja vailla jatkuvia whatsup-keskusteluita siitä, että mitä tehtäisiin. Musta tuntuu, että lapsetkin nauttivat näistä päivistä. Vaikka ne kaverit niin tuikitärkeitä ovatkin. Mutta vielä tulee aika (nopeammin kuin tiedämmekään!), kun ne kaverit on taas arjen ykkösjuttu ja rumba siitä, mitä tehdään ja kenen kanssa ollaan voi alkaa. Tavallaan joku pieni osa minusta kapinoi kaikenmaailman kesäisiä rahareikiä vastaan. Joissa jonotetaan satojen muiden ihmisten kanssa ja saadaan yhteen luokattoman huonoon lounashetkeen kulumaan helpostikin yli viisikymmentä euroa. En ole koskaan ollut se äiti, joka nauttii massatapahtumiin osallistumisesta. Joskus tunsin syyllisyyttä siitä, että en ole sellainen äiti kuin monet äidit ovat. Joka ottaisi kuvia possujunan kyydissä matkaavista pikkuisista ja jaksaisi olla huvipuistossa aukeamishetkestä viimeisen härvelin sammumiseen saakka. Eikä mun onneksi tarvitse sellainen äiti ollakaan 🙂

Postauksen kuvat ovat eiliseltä, kun teimme pienen retken tuohon kivenheiton päähän Seitsemiseen. Edelleen iso suositus. Kävelimme jälleen sen suosikkireittimme, Haukilammelle ja takaisin. Tällä kertaa emme grillanneet makkaraa vaan palasimme mökille syömään.

Ehkä se kesäloman syvin olemus ja ilo lapsille loppuviimein on se, että me vanhemmat osaamme olla läsnä. Irti työkuvioista. Silloin lapsetkin ehkä rauhoittuvat paremmin hetkeen ja osaavat nauttia niistä pienistä jutuista ♥

Onko ihan ookoo vaan olla vai pitääkö kesälomalla olla jotain erikoista tekemistä?

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

PS. etupihan terassilta kuului just iloinen huuto ”Äiti, olisit nähnyt kuinka ison kalan lokki just nappas tuosta meidän edestä!”. Tää on just tiivistettynä se, jota yritin koko postauksen ajan teille kirjoittaa 🙂

HEIPPAHEI!

Joku viisas on sanonut, että loma on ihmisen parasta aikaa. Yhdyn tähän täysin. Tosin olen kyllä vakaasti sitäkin mieltä, että arki on ihmisen parasta aikaa. Näin lomalla toki tuntuu, että just nyt on se paras aika. Kuuluun siihen koulukuntaan, joka ei juuri välitä mitä keliä kesälomalla on. Se kun on niitä juttuja, joihin emme pysty vaikuttaa. Sen takia olemme kehitelleet tässä vuosien varrella mieluista lomatekemistä, jota tehdä myös sadekelillä. Mistä tuli muuten mieleeni, että niin aurinkoisena kuin tämä sunnuntai valkenikin, niin tuossa oli juuri parin tunnin pätkä, kun sataa ripsotteli ja oli kylmä. Niin kylmä, että kaivoin villasukat jalkaan 😀 

Päikkärit. Tämä on oman lomapuuhastelulistani top 1. Ollut jo monet vuodet. Harvoin sitä arjessa tulee annettua itselleen lupaa päikkäreille, mutta lomalla – hei jos siltä tuntuu, niin peitto korviin 🙂

Palapelit. Eikä mitkään heittämällä tehtävät palapelit vaan sellaiset vähän haastavammat. Palapeli, jonka voi levittää huolella olkkarin pöydälle ja jatkaa sitä aina kun siltä tuntuu. Note to self: liika taivas palapeleissä on hieman liian haastava. Kuten myös valkoinen Taj Mahal.

Korttipelimatsit. Aivan parhaita. Me ollaan parin vuoden ajan läiskitty porukalla räväytystä. Joka myös vissiin shanghaina tunnetaan. Pitäisi muistuttaa mieleen taas ristiseiska ja muut klassikot.

Lukeminen. Aijettä. Olen täysin nyt hurahtanut tuohon Letto-lukulaitteeseen, mutta yhden kirjan jouduin ostamaan pokkarina, kun sitä ei Lettoon saanut. Edelleen jatkan Fjällbacka -sarjan lukemista. Aloitin sen silloin maaliskuussa Thaimaassa ja veikkaan, että saan ko. sarjan loppuun syksyllä.

Saunominen. Aamusauna, päiväsauna ja iltasauna. Puusaunan lempeitä lämpöjä ei voita mikään. En tykkää olla kovin kovissa löylyissä tai saunassa kerrallaan kovin pitkään, joten vilvoittelutauot saunan terassilla kuuluu omaan saunomisrituaaliini. Jääkylmän vissylasin kanssa.

Syöminen. Syöminenhän on aina hyvä vaihtoehto eikö? 🙂 Lomalla ruoanlaitto mennään joko sieltä missä aita on matalin (makkarat avotulelle) tai sitten nysvätään ruokaa vähän pidempään. Tälle ekalle lomaviikolle meillä on ruokalistalla savustettua kalaa, pulled porkia, sitruunaista broileria, hampurilaisia ja kyllä, yhdelle päivälle myös grillattuja makkaroita.

Kaikenlainen nysvääminen. Tiedättekö, kukkien laittaminen, kakun koristeleminen, paikkojen kunnostaminen. Sellainen mukava puuhastelu ilman kiristävää vannetta otsalla. Omaan ja muiden viihtyvyyteen panostaminen.

Leipominen. Mun ja tyttöjen yhteinen harrastus. Meillä esikoinen leipoi tänään mutakakun sillä aikaa, kun itse olin suorittamassa tuota lomatekemisten kunkkua (ks. kohta yksi). Mutakakun kuuluu olla sisältä juuri tuollainen valuva. Vain vaniljajäde puuttui, muuten makuelämys hipoi täydellisyyttä ♥

Nyt pilvet onneksi kaikkosivat, joten takaisin ulos kirjan kanssa. Ehkä se on kuulkaas taas se kultainen keskitie, ei aurinkoa ilman sadetta. Ei nautintoa ilman hieman kärsimistä. Elämä ottaa ja antaa, mutta pääasia, että balanssi säilyy ja osaa joka hetkestä nauttia ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

HEI HELLUREI IHANAT!

Luontokuvaaja Nurmi on ollut taas vähän vauhdissa, pahoitteluni kukkakuvatulvasta 🙂 Terkkuja möksältä. Onneksi pääsimme lähtemään, sillä eilen aamulla näytti vielä siltä, ettei välttämättä uskalla lähteä. Ihmettelin koiraa, joka herätti jo anivarhain. Oli levoton. Ihan kuin jotain vailla. Söi aamuruokansa ja käytiin pariin otteeseen ulkona. Punki ja tunki ihan iholle. Vinkui. Sitten alkoi oksentamaan. En edes tiedä, miten niin pienestä voi tulla niin paljon ulos. En edes ehtinyt hätiin ajoissa vaan nyt taitaa kaksi mattoa ja yksi sohva mennä kaatikselle…

Tuon jälkeen käveli hoippuvin jaloin keittiön pöydän alle. Ei ottanut kontaktia, läähätti vain ja tuijotti eteensä. Tässä vaiheessa mietin, että nappaan koiran kainaloon ja hurautan eläinlääkäriin. Päätin kuitenkin soittaa sinne ensin. Pyysivät tarkkailemaan, mutta jos vointi ei ala paranemaan tai jos se huononee niin ei muuta kuin sinne. Tunnin verran majaili istualteen siellä pöydän alla. Vähitellen lopetti läähättämisen, mutta silti oli kuin muissa maailmoissa. Lopulta lähti hitaasti, mutta varmasti kohti vesikippoansa ja joi. Meinasin purskahtaa itkuun pelkästä helpotuksesta.

Sain kuin sainkin houkuteltua toisen pienelle lenkille, sillä piti varmistaa, että ne taannoiset struviittikiteet olleet palanneet pahempina takaisin. Eivät onneksi olleet, vaan hienosti nosti jalkaa. Kovin voipunut toinen oli koko päivän ja vain nukkui. Kuitenkin ”äidin vaisto” sanoi, että kyseessä oli onneksi vain vatsatauti. Iltapäivästä otin puheeksi mökillelähdön ja tsudum, toinen singahti pystyyn ja tuulikaappiin valmiiksi odottamaan.

Ihmeparantuminen ja kenellä nyt ei näin tapahtuisi, kun ottaa puheeksi mökin 😀 Nyt siis kaikki hyvin, mutta on se huoli toisista ihan hirmuinen. Sitä mieltä olen, että lasten ja koiran kanssa ei voi olla liian varovainen ja kun vaisto sanoo, että kantsii lähteä lääkäriin niin silloin on syytä lähteä.

Tämä lauantai on mennyt jotensakin eilisestä toipuessa. Se huoli tai lähinnä helpotuksesta huokaiseminen sai kovin voipuneen olon. Mutta mikäs tässä lomalla ollessa, näitä tällaisiakin päiviä toki saa olla. Kiitos jälleen ihanat kommenteistanne edellisiin postauksiin ja pahoitteluni, että niihin vastaaminen kestää. Huomenna, kun häädämme miehen sunnuntaigolfille, niin otan kommentit työn alle 🙂

IHANAA LAUANTAI-ILTAA,