Terkkuja mökiltä! Piti tekemäni eilen myyssipostaus, mutta niin latisti tunnelmaa se fakta, että huomasin ottaneeni kameran mukaan, mutta ilman muistikorttia. Kyllä oli niin pro-meininkiä tältä bloggaajalta että. No hei, eipä ole tarvinnut kuvailla kauniita sadepisaroita lehdillä tai hämäränhyssyisiä myyssejä. Huomasitteko hieman katkeran sävyn lauseessa? Hyvä 😉 Mennään siis kännykkäkuvilla.
Meillä on tänä kesänä ollut jotenkin lasten kesken vähän erilaisempi ilmapiiri kuin aiempina kesinä. Pientä nahistelua ja välillä suoraa huutoa. Vastarintaa ja auktoriteetin kyseenalaistamista. Vaikka ne ajat, kun ollaan oltu yhdessä ollaan oltu sitä 100%:sesti, niin silti veikkaan, että muuttokiireet ovat osaltaan aiheuttaneet väsynyttä ilmapiiriä tyttöjenkin kesken. Silti päivittäin kuulee riitasointujen lisäksi myös sulosointuja. Olen niitä kirjannut ylös tässä kesän aikana.
”Voidaanko äiti tehdä puuroa aamupalaksi?”
Aamen. Tämän lauseen kuullessani olen viiden sekunnin sisään jo tekemässä puuroa. Meillä syödään itse asiassa tällä hetkellä taas puuroa liki joka aamu ja menneellä viikolla syötiin iltapalaksikin puuroa monena iltana. Aamulla kaurapuuroa ja iltaisin helmipuuroa. Ensimmäistä mustikoiden kanssa ja toista kaneliripsautuksilla 🙂
”Saanko mennä jo nukkumaan?”
Kyllä saa. Kesällä meillä on rytmit heittäneet häränpyllyä ja veikkaan, että kun koulut alkavat, niin rauha on maassa jo kello yhdeksän aikoihin illalla.
”Voitaisko syödä sipsien sijaan kasvisdippiä?”
Meillä syötäisiin sipsejä (kermaviilisipuli sellaisia) tämän tästä. Onneksi aina silloin tällöin esikoinen esittää toiveen kasvisdipistä illan leffailtaan.
”Jos haluut voin tulla sun kanssa lenkille pyörällä.”
Kaikki lasten vapaaehtoinen liikunta saa isot probsit. Ylipäätään kaikki aika pois puhelimelta on hyvästä 🙂
”Käy kattoon mun huoneessa, mä siivosin sen.”
Jos tämä on tehty oma-aloitteisesti niin aa että. Meillä esikoinen yllättää aika usein lausumalla nämä sulosoinnut.
Toinen taas on sellainen hamsteri, että viihtyy hieman epäsotkuisessa huoneessa. Ihania molemmat, yhtä kaikki.
”Vein koiran jo ulos.”
Meillä on viime aikoina koiran ulosviemiset olleet takkuamista. Ollaan kokeiltu vuoropäiviä ja vaikka mitä. Jotenkin aina on muka jotain parempaa tekemistä. Kun koulu alkaa pitää kehitellä joku systeemi tähän. Me vanhemmat kyllä viedään päivän eka ja vika lenkki, mutta lapsille jää siihen väliin pari kolme lenkitystä.
”Tuutko tekeen mun kans legoilla?”
Ne hetket, kun tytöt leikkivät sulassa sovussa keskenään ovat puhdasta kultaa. Ylipäätään se, että tekevät jotain kinastelematta yhdessä on kullanarvoinen juttu.
”Äiti, voidaanko me leipoa teille jotain?”
Tää on kyllä vähän kaksipiippuinen juttu, sillä sotkuinen keittiö. Mutta yleensä leipomukset ovat ihan älyttömän hyviä. Tykkään, että lapset oppivat kotona ruoanlaiton ja leivonnan jalot taidot.
Jokos siellä on pyöräytetty mustikkapiirakat kansallisen mustikkapiirakkapäivän kunniaksi? Täällä tehtiin iltapäiväkahville hätsynpikaisesti piirakka. Peruspiirakkataikinaan laitettiin kanelikardemummatuorejuustonokareita ja ai vitsit, tulipas muuten mehevä!
Palaan huomenna edellisen postauksen kommentteihin. Kiitos kaunis niistä, ihanan paljon mielipiteitä tuon pöydän suhteen 🙂 Taidan käsitellä sen ensin kuvankäsittelyn avulla ja katsoa, mikä väreistä sopii parhaiten. Nyt Trivial Pursuit -matsin pariin!
Elokuu on se viimeinen kesäkuukausi. Kuukausi, joka sulostuttaa vielä lämpimillä ja aurinkoisilla päivillään. Joka saa pimenevine ja viilenevine iltoineen kaivamaan kuitenkin kaapista päällensä pitkälahkeista ja -hihaista. Muistutuksena saapuvasta syksystä. Kaupallisen yhteistyön myötä Elloksen kanssa pääsin kertomaan teille välikausimuodista ja omasta välikausipukeutumisestani.
Puhukoot säätilastot mitä puhuvat, mutta minun mielestäni kesä on ollut säiden puolesta mekkokesä. Mekon kanssa on kyllä usein joutunut pitämään farkku- tai villatakkia, mutta mekoissa on liehuteltu menemään. Välillä villasukkien kanssa sisätiloissa, mutta aika monena päivänä myös varvassandaalit jalassa. Elokuussa, kun siirrytään henkisesti kohti syksyä, siirrytään myös pukeutumisen suhteen kohti viileämpiä ilmoja. Mekot vaihtuvat villasekotteisiin ja ne kaikista kesäisimmät kukkamekot laskostetaan odottamaan seuraavaa kesää. Vaikka kukat syksyn muodissa ovatkin!
Kesästä en silti vallan halua luopua. Valkoinen farkku on ollut tänä kesänä itselleni jälleen se juttu. Ellos Collectionin Celine-housut ovat päällä aivan mielettömän mukavat! Strechvillä ja vielä korkealla vyötäröllä varustetut. Harmikseni olen onnistunut muuttotohinoissa pudottamaan huomaamatta muutaman kilon, joten olisin voinut tilata numeroa pienemmät housut, jotta ne olisivat olleet hivenen tiukemmat. Kapeat lahkeensuut kääntyvät näin elokuussa vielä kesäisesti muutamalle kerrokselle.
Paljastaen nilkat. Sillä välikausivaatetuksessa nilkat saavat näkyä. Sen lisäksi, että ylitin itseni asukuvien myötä (näitähän ei liiemmin blogissani ole nähty), ylitin itseni tilaamalla korkokengät. Tummanvihreinä. Juurikin muuton yhteydessä kuulin miehen taivastelevan, että kuinka monet mustat korkkarit nainen tarvitsee. No, tänä syksynä on korkokengät muun väriset kuin mustat. Aina haaveilen, että käyttäisin töissä sisäkenkinä korkokenkiä. Ehkä tänä syksynä otan tämän haaveen toteutukseen. Pääsee tuo korkokenkärivistö vaatehuoneesta käyttöön.
Nora-avokkaatovat mokkaa ja niissä on pehmeä nahkavuori. 8 cm korko on juuri omiaan tällaiselle tennari-ihmiselle, joka haluaa opetella korkokenkien käyttäjäksi. Takaraivossa siintää äitini puheet sanfransiscolaisista naisista ja heidän kauniista jaloistaan. Kipittävät kuulemma menemään ylä- ja alamäkiä korkokengissään 🙂
Off shoulder -puseroita ei voi olla koskaan liikaa. Henkareissani roikkuu toinen toistensalaisia kopioita vaaleansinisenä, joten tätä välikausiasua ryhdittämään valitsin raidat. Ivy-puseroa voi käyttää olkapäät paljastavana versiona tai sitten nostaa pääntien olkapäille. Viileisiin päiviin olkapäät paljastavan paidan kanssa kannattaa ottaa mukaan neuletakki. Ikinä kun ei tiedä elokuun keleistä, millaiseksi ne päivän mittaan muuttuvat. Elloksen Consciuous Choice -valikoimiin kuuluva Carin-neuletakki on ihanan miellyttävää viskoosia/puuvillaa.
Asu kruunaantuu Ellos Collectionin hopeanvärisellä Rannekorulla sekä Marlin Hoop -korvakoruilla.
Loppukesän välikausivaatetuksessa näkyy tänä vuonna kukkia, farkkua, röyhelöitä ja pastellisävyjä. Kuulostaa ihanan naiselliselta eikö? Perinteisen collegepaidan sijaan elokuussa pukeudun astetta fiinimpään collegepaitaan. Ellos Collectionin roosanvärinen Alice-collegepaita on mukavan ohutta collegekangasta ja nuo kauniit solmittavat nauhat hihansuissa toimivat ihastuttavina detaljeina. Tänne alle valkoinen kauluspaita, niin asusta saa vielä vähän muodollisemman.
Roosa toimii loistavasti valkoisten farkkujen kanssa, mutta syvyyttä asuun saat denim-sinisillä farkuilla. Nanna Cropped -farkutovat ensimmäiset cropped-malliset farkut vaatekaapissani. Yleensä kun sieltä löytyy piukkoja, vartalonmyötäisiä farkkuja tai sitten ääripäitä eli löysiä boyfriend-farkkuja. Mallaillin ja mallailin näitä enkä osannut päättä onko ne minua vai ei. Mutta siinä mallailun ohessa tulin tulokseen, että ovat mukavat päällä. Menevät hienosti valkoisten tennareiden kanssa. Mukavuutta tuo korkea vyötärö ja särmää muuten naiselliseen asuun nuo kulutetut yksityiskohdat.
Tänä päivänä tulee tehtyä melkein kaikki vaateostokset netistä. Tykkään Elloksen verkkosivujen kattavasta valikoimasta; muodin lisäksi nettikaupasta löytyy tuotteita aina kauneuteen, sisustamiseen ja elektroniikkaan liittyen. Viime vuosina on tullut enemmän selailtua tuota sisustuspuolta, mutta yllätyin erittäin positiivisesti vaatevalikoimankin suhteen. Elloksen omien tuotemerkkien lisäksi löytyy iso valikoima muita lempivaatemerkkejäni. Tilauksen teko on helppoa ja mikä tärkeintä, toimitus erittäin nopea ja luotettava.
Miten teillä näkyy kesän vaihdos syksyyn vaatekaapissanne? Jos rehellisiä ollaan, niin olen aina keskittynyt vain lasten välikausivaatetukseen. En ole ajatellutkaan, että onhan meillä aikuisillakin tarvetta välikausipukeutumiselle. Usein teemme sen kyllä tiedostamatta. Lisää inspiraatiota välikausimuotiin löydätte Ellos Transition Collection -välikausivaatevalikoimasta, joka hivelee ainakin allekirjoittaneen silmää. Muutama kukkapaita sieltä vielä huutelee nimeäni 🙂
Joko siellä on palailtu arkeen? Itselläni ainakin tämä alkanut arki on tehnyt hyvää. Pääkopalle, sielulle ja ruumiille. Olenkin kertonut, että rakastan lomailua, mutta en osaa tehdä sitä kovin kauaa. Viikko on sopiva aika. Liian pitkä toimettomuus ja rotjailu kostautuvat pitkällä aikavälillä ja olosta tulee sellainen blaah-olo. Jos tiedätte mitä tarkoitan.
Koko kesän olen suunnittellut, että kun arki alkaa niin ruokavalio ja liikunnat laitetaan ruotuun. Deadlinena 15.8. Laitoin ruokavalion jo eilen ruotuun. Kerrasta poikki. Putsplankko. Maanantaina kun kuuluu kaikki tälläiset elämäntapamuutokset aloittaa 😉 Kesällä ja lomalla saa herkutella hyvällä omallatunnolla, mutta näin arjessa koen, että herkuttelu tekee hallaa. Kyllähän sitä kesälläkin tuli syötyä aamuisin puuroa ja salaattia lounaalla, mutta kaikki se muu napostelu. Se lähti kieltämättä vähän lapasesta.
Itse olen aikoinaan ollut sokeririippuvainen. Opiskeluaikoina aamupala muodostui puolikkaasta Pims -keksipaketista. Iltapala haettiin alakerran Makuunista. Sitä tuli tosi kärttyisäksi ja levottomaksi sokeriniksoissaan. Lasten ollessa ihan pieniä oma kahvihetkeni kruunaantui aina jollain makealla. Kolmisen vuotta sitten raakaleivonta katkaisi sokeririippuvuuteni. Pääsin irti valkoisesta sokerista ja voi vitsit, miten hyvä sitä olikaan olla. Kaiken bonuksena iho hehkui kuin parikymppisenä. Sen jälkeen en ole liiemmin tykännyt karkeista ja pullista.
Paitsi tänä kesänä. Siinä, kun lapsille haettiin namipussit pyysin heitä ottamaan minullekin samalla salmiakkipääkalloja. Hyvin pian huomasin itse olevani kauha karkkikiposta lappaamassa omaan pussiini niitä pääkalloja. Selkärankani makeisten suhteen oli kuin ameeboilla konsanaan. Mökille mentäessä ja tultaessa kyläkaupan jätskit ovat olleet must. Viime sunnuntaina mökiltä kotiinpäin ajellessa pyysin tuomaan itselleni jäätelön sijaan makuvissyn. Jossain kohtaa viikonlopun aikana itseäni alkoi äklöttämään tuo sokerikylläisyys.
Vaikka muuton myötä housut ovat sangen löysät vyötäröltä, on vatsan täyttänyt sellainen höttö. Kesähöttö. Karkkihöttö. Kuplivahöttö. Sellainen höllyvälöllyvä ja voin vain kuvitella, että siellä ne salmiakkipääkallon jälkeläiset vetävät yhdessä letkajenkkaa sen kuplivan kanssa, joka saa kieltämättä vieläkin kielen kannat napsumaan 😀
Eilen aamulla sen päätin. Nyt loppui herkuttelu viikolla. Perjantai-illasta lauantai-iltaan se on sallittu; maltillisesti. Mutta ettei jää putki päälle. Sen kanssa pitää olla tarkkana. Pitkään aikaan en ole leiponut raakakakkuja, joten sellainen on suunnitelmissa pikimitten. Palastelee raakakakun pakkaseen ja sulattaa sieltä tarpeen tullen makean nälkään palasen. Lisäksi ajattelin palata noihin menneiden vuosien ”sallittuja herkkuja” -postauksiini saadakseni inspiraatiota ja motivaatiota.
Kokemuksesta tiedän, että pari seuraavaa viikkoa tulevat olemaan kituisia. Jo tänään on pääni ollut hieman kipeä. Kroppa huutaa herkkuja. Eilen illalla vastasin huutoon siemennäkkileivällä. Ei se kroppa sitä ihan mukisematta niellyt, mutta ah, kuinka hyvä olo itselleni tuli. Veikkaan, että tuolla jossain alaselässäni muhii pitkittynyt tulehdustila. Sokerihan tiettävästi ylläpitää tulehdustilaa, joten kokeillaan tulehduskipulääkkeiden lisäksi, miten sokeriton auttaa alaselkäkipuun.
Lisäksi eilen illalla otin muuttolaatikoiden purkamisurakan keskellä kymmenminuuttisen ja venyttelin. Takareidet ja pakarat tuntuvat olevan piukeina kuin viulunkieli. Pilates-kirjankin löysin muuttolaatikosta, joten täältä tullaan taas. Pikkuhiljaa kohti liikunnan ja kehonhuollon iloa. Jälleen kerran pitää soimata pikkuisen itseäni…miten ihmeessä mä päästin itseni tähän jamaan? 😀 Kiirettä on helppo syyttää, mutta kuka tahansa voi kiireenkin keskellä katsoa mitä suuhunsa laittaa. Ottaa sen puolituntisen ja käydä hölkällä.
Katse eteenpäin ja uudella innolla alkaneeseen arkeen. Odotan jo nyt sitä vireystilan nousua, joka tapahtuu kun jättää kaikki ylimääräiset herkut pois. Kun arjesta tekee terveellisemmän, niin uskon että se arki tuntuu vieläkin enemmän luksukselta. Puhumattakaan siitä, mikä vaikutus terveellisemmällä arjella on arjessa jaksamiseen ♥
ENERGISIN TIISTAITERKUIN,
PS. saanen esitellä teille uuden ystäväni; varsin kuvauksellisen ja kauniin punaisen lehtikaalin, joka pääsee tänä iltana iltapalapöytään rapsakkaana lehtikaalisipsinä 🙂
ja huisin ihanaa alkanutta viikkoa! Kello soi kukonlaulun aikaan ja vetäisin lenkkivaatteet päälle alta aikayksikön. Ne, jotka olin eilen illalla asetellut nätisti sängyn jalkopäässä olevalle tuolille. Ajattelin aloittaa viikon liikunnallisissa merkeissä. Sillä nyt se kroppa ei enää sano asiaansa niin kiltisti kuin taannoin. Nyt se viestittelee moninaisine kolotuksineen ja särkyineen siitä, että tarttis tehdä jotain. Mitä tekee lenkkikamuni, tuo valkoinen karvainen otus? Venyttelee, löntystelee perässäni alakertaan ja kun otan hihnan esiin huomaan, että toinen on piiloutunut sohvalle tyynyjen taakse kuorsaamaan 😀 Enhän mä siinä sitten pystynyt lenkille lähtemään, sillä toisella olisi voinut sillä aikaa tulla hätä. Hei, huomenna uusi yritys! Tälle päivälle ohjelmassa blogitöitä. Kuvauksia, kuvankäsittelyä ja kirjoittamista. Ainoa, mikä pitäisi ennen kuvauksia löytää on silitysrauta. Mihinköhän sellainenkin on tullut laitettua muuton yhteydessä? 😉
Tällä kertaa kurkistetaan kodin sydämeen eli keittiöön. Keittiöön pääsee aulasta heti vasemmalle käännyttäessä. Rakastan tuota uutta keittiötämme ja jo tämän reilun viikon käyttökokemuksen jälkeen voin sanoa, että se on oikein toimiva. Vaikkei yläkaappeja olekaan, niin enpäs ole niitä kertaakaan kaivannut. Astianpesukone on nostettu mikron alapuolelle, mikä on edelliseen astianpesukoneeseemme ihan luksusta. Ei sillä, lautaset ovat alalaatikossa astianpesukonetta vastapäätä säilössä, joten pikkuisen kumartumista tulee 🙂
Säilytystilaa on oikein loistavasti, vaikka aluksi uumoilin, että täytyy viritellä lisää avohyllyjä. Huomaan, että meillä on aiemmin hamstrattu säilykkeitä ja kuivamuonaa. Enemmän kuin tarve vaatii. Ja totta tosiaan, osa astioista ja kodinkoneista odottaa vielä alakerran bistron kaappeihin pääsyä. Joten hyvin on pärjätty olemassa olevalla säilytystilalla. Mikäli muuten haluatte, voin tehdä keittiön säilytystilasta erillisen postauksen? Pitääkin pitää kaapit järjestyksessä sitä varten.
Edellisessä kodissa meillä oli keraaminen liesi ja tämä uusi on induktioliesi. Meillä on tällä hetkellä vain kolme kattilaa, jotka siinä toimivat. Täytyy tuoda mökiltä lisää, sillä aikoinaan veimme sinne induktioliesikattiloita. Uuni on osoittautunut ihan älyttömän tehokkaaksi. En malta odottaa, että saan joulukinkun tuonne uuniin. Uuni pitää sisällään kaikkia hienoja toimintoja, joita varten täytyy vielä joku päivä tutustua manuaaliin perinpohjin. Jos sinne uuniin huutaisi, että yksi savustettu nieriä, niin tulisikohan sellainen? 😀
Alunperin tilasimme Festivon jääkaappipakastinyhdistelmän rosterisena, mutta ah, miten onnellinen olen, että saimme sen vielä tilauksen jälkeen vaihdettua valkoiseksi. Tuo korkea seinä koostuu jääkaapin, mikron ja astiapesukoneen lisäksi kuivamuonakaapista. Apteekkarin kaappia siihen suunnittelimme, mutta päädyimmekin korkean kaapin sisällä oleviin ulosvedettäviin laatikkoihin.
Tasot ovat vielä ihanan tyhjät (omaan silmääni, mutta kyllähän sieltä jo nyt tavaraa löytyy). Voi kunpa ne tuollaisina saataisiin pysymäänkin! Sitä vain kertyy keittiön tasolle niin helposti kaikkea roinaa. Päädyimme tasomateriaalissa valkoiseen kvartsiin. Valkoiset kvartsitasot ovat Kivijalosteelta (*näistä saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan) ja palaan niihin vielä tuonnempana. Laitetaan ne oikein kunnon testiin ja palataan testituloksiin myöhemmin 🙂
Pienennetty ikkuna kaipaa vielä sälekaihtimia sekä puuttuvaa ikkuna-avainta karmeineen tuohon tuuletusikkunaan. Jälkeenpäin on tullut monta kertaa mietittyä kuinka hyvä päätös oli nostaa ikkunan alareunaa. Aiemmalla ikkunalla, kun ei olisi saatu tasoa yhtenäiseksi, vaan siihen olisi pitänyt tehdä madallus ikkunan eteen. Ikkunan edessä on patteri, joten kivitasossa on siinä kohden ritilät. Patterin säätövipstaakkeli taas löytyy yhden laatikon takaa.
Kyllä, keittiölle pisteet 5/5. Yritin etsiä ennen kuvaa, mutta harmikseni olen poistanut muistikortilta kaikki viime vuoden ”turhat” kuvat. Keittiö oli pyökinvärinen. Kaunis ja tunnelmallinen. Mutta ei meidän makuumme. Joku voisi sanoa, että keittiön kuuluisi olla vanhan talon henkeä kuvaava. Ehkä näinkin, mutta meille on tärkeää, että keittiö on meidän näköisemme ♥
ILOISIN MAANANTAITERKUIN,
PS. Täältä vanhasta postauksesta löytyy keittiön suunnittelukuvat. Aika hyvin tuli suunnitelman mukainen, eikö? 🙂
Vihdosta viimein minulla on ilo ja kunnia toteuttaa teidän kovin toivomanne valokuvausvinkkipostaus kaupallisen yhteistyön myötä Olympuksenkanssa. Konkreettisin esimerkein ja niin, että te vähemmänkin valokuvanneet saatte postauksesta jotain irti. Aloitetaan ensin omasta valokuvaustaustastani. Perustin blogini loppuvuonna 2009 ja näin jälkikäteen ensimmäisten vuosien pokkarilla otettuja kuvia katsoessani en voi kuin todeta, että kehitys on ollut huima. Ensimmäisen järkkärini ostin vuonna 2012. Se oli ihan toimiva, mutta painoi hurjan paljon ja vei tilaa laukussani. Ei tehnyt mieli ottaa tuota järkkäriäni mukaan joka paikkaan.
Vinkki! Kikkaile kameran väriasetuksilla. Yleensä kuvaan neutral -asetuksella, mutta auringonlaskuun sopii vivid tai shade kuvausasetus, joka saa kuvasta kauniin lämpimän!
Valokuvauksen suhteen koin aimo harppauksen eteenpäin syyskuussa 2014, kun sain testiin ensimmäisen Olympukseni. Pienen, kauniin ja sisustukseen sopivan Olympus PEN E-PL6 -minijärkkärin. Yhtäkkiä huomasin, että kamera kulki mukanani kaikkialla eikä edes Suomen hämärtyvät ja varsin tunnelmalliset syysillat, pimeistä talvi-illoista puhumattakaan, olleet este valokuvaukselle. Innostuin myös ruokakuvauksista ja sitä myötä ruoanlaitosta. Muu perhe, varsinkin mies, kiitti ja kumarsi vaimon viihdyttyä paremmin keittiössä 😉 Keväällä 2016 sain testiin Olympuksen OM-D E-M10 -kameran ja tuntui, että valokuvaukseni meni kertaheitolla astetta ammattimaiseksi. Aloin kuvaamaan kuvat ”raakakuvina” RAW-muotoisena. Pikkuhiljaa siirryin kameran A-asetuksesta, jolla saa määritellä itse aukon ja valotuksen, kohti manuaaliasetusta, joka antaa kuvaamiselle täysin vapaat kädet.
Tämän kampanjan myötä olen testannut kuukauden päivät tuon aiemman kamerakaverini päivitettyä versiota Olympuksen OM-D E-M10 Mark II -kameraa. Se jatkaa aiempien Olympusten voittokulkua ja musta tuntuu, että kuvien laatu on vielä parempi kuin aiemmin. Mikäli mahdollista. Huikea tehopakkaus pienessä koossa. Painoa vaikuttavalla metallirunkoisella rakenteella on vain 390 grammaa. Katseen kestävä ja klassiset muodot omaava kamerakaveri, joka mahdollistaa tämän ihanan työni tekemisen. Vaikka kuinka tykkäänkin, että monivivahteinen ja sujuva teksti rikastuttaa blogipostauksen, niin kyllä blogipostauksen suuri osa tulee visuaalisesta ilmeestä. Valokuvista.
Nyt kun ollaan saatu kamera-asiat selvitettyä, niin on luonnollista siirtyä valokuvauksen erittäin tärkeään osa-alueeseen eli objektiiveihin. Olympus M.Zuiko 14-42mm f/3.5-5.6 kittilinssiä tai muitakaan zoomattavia objektiiveja en käytännössä käytä lainkaan. Tykkään kuvata kiinteän polttovälin objektiiveilla. Tämä siis tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että niissä ei ole zoomia. Mitä pienempi polttoväli, niin sitä enemmän kuvaan mahtuu. Kautta aikain suosikkiobjektiivini on ollut Olympuksen valovoimainen 45 mm f/1.8 -objektiivi.
Tehän tiedätte, että rakastan kuvia, joissa saa fiilistellä. Tämä on juurikin se fiilisobjektiivi. Suuren valovoiman ja ensiluokkaisen linssitekniikan ansiosta se on ihanteellinen sellaisiin kuviin, joihin haluaa kauniin epäterävän taustan ja voimakkaan kontrastin. Suosikkiobjektiivillani kuvaan suurimman osan ruokakuvauksistani, mutta myös potretteihin ja luontokuviin se on aivan lyömätön. Silloin kun en halua kuvata ihan yksityiskohtia tämän suosikkiobiskani kanssa, saan ottaa muutaman askeleen taaksepäin, jotta kaikki tarvittava mahtuu kuvaan. Pieni vaiva kuitenkin kuvan laatuun nähden.
Vinkki! Kuvaa aina luonnonvalossa, mikäli suinkin mahdollista.
Vinkki! Välillä hämärään vuodenaikaan kuvattaessa suurennan ISO-arvoa, jotta saan kuvaan tarpeeksi valoa. Jalusta on tällöin paikallaan, ettei kuva tärähdä.
Vinkki! Tunnelmaa ruokakuviin saat rouheilla tekstiileillä, luonnonkukilla sekä rustiikkisilla astioilla.
Vinkki! Viistosti ikkunasta yhdestä suunnasta tuleva valo tuo ruokakuviin taianomaista tunnelmaa.
Aika usein sisustuskuvia tulee otettua 25 m f/1.8 -objektiivillä, johon mahtuu taas hieman enemmän kuvaan kuin tuohon suosikkilinssiini. Reilu vuosi takaperin ostin 17 mm f/1.8 ja sillä saa jo ihan mukavan laajan kulman kuviin sisällä mutta myös ulkona. Esimerkiksi New Yorkin kaupunkikuvissa tämä linssi oli ihan ykkönen. Kampanjan myötä sain testiin elämäni ensimmäisen macro-objektiivin Olympus M.Zuiko digital ED 30mm 1:3.5 MACRO –objektiivin ja nyt täytyy rehellisesti tunnustaa, että ensirakkauteni 45 mm f/1.8 on tuntenut ehkä olonsa hieman syrjäytetyksi viime aikoina. Sillä tuo pienikokoinen nopeasti tarkentava macro-objektiivi on vienyt sydämeni. Sillä saa loistavia yleiskuvia ja sen lisäksi pääsee ihan mielettömän lähelle kuvattavaa. Miettikää, tuolla macro-obiskalla saa 1,4 cm pituisen kohteen täyttämään koko kuva-alan.
Vinkki! Testaa eri objektiiveja samasta kohdasta. Alla olevissa kuvissa ensin olen ottanut kuvan 30 mm -objektiivilla, jotta saan rantakallionkin kuvaan. Toisessa kuvassa näkyy, miten kuva rajautuu vaihdettaessa 45 mm -objektiiviin.
Haluaisin tässä vaiheessa jakaa teille kolme neuvoa, jotka omasta mielestäni ovat valokuvaukseni perusta ja kantava tukipilari. Palataan lisää tuonnempana niihin tunnelmallisiin kuviin ja siihen, miten vangita tunnelma kameran välityksellä.
♡ Mikäli satsaat laadukkaaseen järjestelmäkameraan, niin opettele käyttämään sitä. Ei ole oikein mitään turhempaa kuin se, että käyttäisi kameran automaattiasetusta, kun mahdollisuudet olisi paljon parempaankin. Itse opettelin järkkäreiden käytön tuolla A-asetuksella ja sillä kuvaan edelleen, jos on vähän kiire. Mutta useimmiten tulee kuvattua M eli manuaaliasetuksella, jossa saa säätää itse kaikki mahdolliset säädöt. Niin, mitkä säädöt? Mikä f-luku, ISO tai valotus/suljinaika? Kerrataan nämä nopeasti, mutta esimerkiksi Emiliaselitti omassa postauksessaan nämä hienosti, joten kannattaa käydä katsomassa sieltä lisätietoa.
F-luku eli aukko: määrittää kuinka paljon valoa pääsee objektiivin läpi pääsee eli tämä vaikuttaa suoraan kuvan valoisuuteen. Lisäksi aukko eli f-luku on se, joka näyttelee suurta osaa fiiliskuvissa. Tunnelman luomiseksi epäselvä tausta on mielestäni usein se juttu. Eli mitä suurempi aukko (pienempi f-luku)l niin sitä sumeampi tausta. Objektiivit, joissa päästään f/1.8 -lukuun ovat siis omiaan fiiliskuviin. Mutta kuten totesin, niin eipä tuo macro-objektiivin f/3.5 huononna kuvan tunnelmaa lainkaan.
ISO-arvo: joskus on tilanteita, että valo ei vain riitä. Silloin täytyy nostaa ISO-arvoa eli herkkyyttä, joka kameran kennolla on valoa kohtaan. Varsinkin noissa tummanpuhuvissa ruokakuvissani talviaikaan, joudun nostamaan ISO-arvoa, jotta saan kuviin valoa. Siinä täytyy tosin olla tarkkana, ettei kuva mene liian rakeiseksi. Tasapainoilua. Sitä se valokuvaus välillä haastavissa olosuhteissa on.
Valotus/suljinaika: valotus- tai suljinaika määrää sen kuinka kauan valoa pääsee kameran kennolle. F-luku määräsi sen, kuinka paljon valoa ja valotusaika kuinka kauan valoa pääsee.
♡ RAW-kuvien kuvaaminen antaa sinulle mahdollisuudet käsitellä kuvia paremmin kuin esimerkiksi jpeg-muotoisten kuvien kohdalla. RAW-kuva on sananmukaisesti raakaversio, jossa on työstön mahdollisuutta huomattavasti enemmän, esimerkiksi liian pimeän tai ylivalottuneen kuvan kohdalla. Joten, mikäli mahdollista, kuvatkaa RAW-kuvia!
♡ Kuvaa, kuvaa ja vielä kerran kuvaa. En edes tiedä, kuinka monta tuntia olen elämässäni kuvannut. Uskon, että periaatteessa valokuvauksenkin oppii vain tekemällä. Toki manuaaleista ja näistä ohjeistani voi olla hyötyä, mutta parhaiten oppii tuntemaan oman kameransa asetukset ja omat kuvausmieltymykset runsaalla kuvaamisella. Nykyäänhän tämä on tehty melko helpoksi, kun ei tarvitse säästellä filmiä. ISO-arvo, f-luku ja valotus/suljinaika vaikuttavat kaikki kuvan muodostumiseen, joten näiden opetteluun kannattaa käyttää aikaa. Kokeile ja kikkaile. Niin mäkin olen tehnyt 🙂 Jo kuvaustilanteessa kannattaa tarkistaa muutama asia kameran säätöjen lisäksi. Se, että kuva on jo kuvattaessa suorassa ja että sen on rajattu niin kuin sen haluaa rajata. Tämä helpottaa myöhemmin kuvankäsittelytilanteessa ja säästää aikaa.
Vinkki! Käytä hyväksesi laskevaa aurinkoa ja kuvaa vastavaloon.
Vinkki! Mitä edempänä taustastaan kohde on, sen kauniimman sumeampi taustasta tulee.
Tunnelmakuvat, oli kyse sitten auringonlaskusta tai perjantaimyyssikuvista ruokineen, ovat omia suosikkejani. Taidan fiilistellä elämää sen joka osa-alueella, myös valokuvauksen suhteen. Kamera on toki se, mikä tekee työn myös tunnelmakuvauksessa, mutta on myös pari muuta huomioon otettavaa tekijää. Onnistuneen tunnelman vangitsemiseen kuviin vaikuttaa:
♡ Oma fiilis. Parhaimmat tunnelmat olen saanut vangittua kuviin silloin, kun itsellä on hyvä olla. Kun hymyilee sisäisesti. Usein perjantai-illan ruokakuvat ovat tällaisia. Raskaan työviikon jäljiltä on helpottunut ja leppoisa olo. Oma fiilis vaikuttaa myös siihen, että kuvaukselle tulee annettua enemmän aikaa. Kuvaaminen ei saa olla pakkopullaa ja sitä se harvemmin onkaan. Leppoisa kesäilta mökillä ja auringonlasku. Fiilis katossa ja sitä myötä kuvat puhuvat puolestaan. Parhaimmillaan hienosti onnistuneesta kuvasta saa niin hyvät kiksit, että juoksulenkkien myötä koettu endorfiinipiikkikin jää kakkoseksi.
♡ Vuorokauden aika. Eittämättä voin vannoa, että parhaimman fiiliksen kuviin saa joko aamuauringon kajastaessa tai illan pehmeässä valossa. Keskipäivän raaka aurinko ei tee kuville hyvää. Mieluummin kuvaan vaikka talven hämärissä olosuhteissa kuin liian kovassa valossa.
♡ Vastavalo. Varsinkin potrettikuvissa ja luonnon fiiliskuvissa ihan ehdoton. Ilta-aurinko, joka paistaa matalalta on iso etu. Vastavalon avulla kuvaan saa vangittua niin paljon tunnelmaa, että harva kuvausympäristö siihen yltää.
♡ Värit. Vaikka trendinä on ollut pitkään valkoiset, kuvat joissa saturaatio on laitettu minimiin, niin itse olen ollut jo pitkään tummanpuhuvien ja osaltaan värikylläistenkin kuvien puolestapuhuja. Niillä saa kuvaan juurikin sitä haluttua tunnelmaa. Vai mitä mieltä olisitte ruokakuvasta, jossa värikkään ja herkullisen salaatin värit olisivat sammuneet? Tai auringonlaskusta, jossa ei näkyisi kullan keltaista tai viileän pinkkiä? Suomen vihreästä kullasta, metsästä, joka näyttäisi surullisen harmaalta?
♡ Sommittelu. Joka auttaa varsinkin tuossa syväterävyydessä. En sano, etteikö kokonaan terävä kuva voisi olla tunnelmallinen, mutta tietyissä olosuhteissa himmeä tausta (tai muu osa kuvasta) antaa kuvalle juuri sen tunnelman. Mitä edempänä kohde on taustastaan, sitä sumeammalta tausta näyttää.
♡ Kuvankäsittely. Se välttämätön paha, jonka puolesta puhuja itse kuitenkin olen. Kun kuvaa RAW-kuvia, niin kuvat tulee rakentaa kuvankäsittelyn myötä. Lisätä niihin värit nyt ensinnäkin, säätää valokylläisyyttä, kontrastia, terävyyttä muun muassa. Käytän pääasiassa vain Lightroomia ja olen ostanut muutaman VSCO-filtteripaketin. Pikkuhiljaa olen itsekin opetellut luomaan filttereitä erilaisiin kuviin ja tallentamaan niitä tuonne presetseihin.
Vinkki! Sen sijaan, että sumentaisit kuvan takaosan, yritä sumentaa kuvan etualalla olevat asiat kuten alla olevassa kuvassa.
Olen tämän postauksen kuviin kirjoitellut tietoja siitä, millä objektiivilla ja millä asetuksilla ne on kuvattu. Tätä olette toivoneet pitkään ja pahoitteluni, että vasta nyt sain nämä aikaiseksi. Te, ketkä haette kuviin kaunista hämyisää taustaa, kiinnittäkäähän huomiota tuohon f-lukuun kuvissa. Aiemmin kuvasin melkein pelkästään f/1.8 :lla, mutta olen huomannut, että kun sitä aukkoa hieman pienentää (eli isontaa f-lukua), niin terävyysalue hieman kasvaa, mutta haluttu tausta pysyy epätarkkana. Joissain kuvissa tämä on ihan ehdoton edellytys, ettei mitään tärkeää tai kuvan kannalta oleellista jää terävyysalueen ulkopuolelle.
Valokuvaus on vienyt minut mennessään ja tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on monta kohtalotoveria. Senpä takia minulla on ilo antaa teille alennuskoodi:
Koodilla ”Atmarias” saatte Olympus Shopista kaikista OM-D E-M10 Mark II -kameroista -15% ja 30mm Macro- & 45mm F1.8 -objektiiveista -20% alennusta. Alennus on voimassa 15.8. asti.
Minä, Olympus OM-D E-M10 Mark II -kamerani ja tuo uusi monipuolinen lemppariobjektiivini eli 30 mm Macro muiden obiskaystäviensä kera tulemme jatkossakin tekemään parhaamme, jotta blogini visuaalinen ilme vastaisi sitä tasoa, johon täällä on totuttu. Aloitteleville bloggaajille antaisin yhden vinkin; satsatkaa kameraan ja satsatkaa myös objektiiveihin. Nyt siihen on hyvä tilaisuus tuon alekoodin ansiosta!
Kiitos kaikille teille ihanille ihan hurjan paljon, kun jaksoitte lukea tämän maratonpituisen postaukseni. Toivottavasti tästä postauksesta oli apua. Juttua olisi riittänyt vielä lisääkin valokuvauksesta, mutta jatketaan uudemman kerran 🙂
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Loppukesän välikausivaatetuksessa näkyy tänä vuonna kukkia, farkkua, röyhelöitä ja pastellisävyjä. Kuulostaa ihanan naiselliselta eikö? Perinteisen collegepaidan sijaan elokuussa pukeudun astetta fiinimpään collegepaitaan. Ellos Collectionin roosanvärinen 
