Ihan pakko kysyä heti alkuun, että mikä toi tollanen ”hyssy” -sana on? Tai siis onko se edes suomenkielen sana? 😀 Mulla on tänä lauantaiaamuna pyörinyt mielessäni, että onpas ihana aamun hyssy. Tarkoittaen sitä, että vaikka ulkona on syksyistä, niin sisällä on tunnelmallista. Hyssykästä 😉 Hämärän hyssyä. Kyllä te tiedätte. Perjantaimyyssi ja aamuhyssy. Samaan kategoriaan menevät. Tässä hyssyn hämyssä olen miettinyt, että vaikka päätettiin ettei ikinä enää remontoida, niin makuuhuoneen voisi maalata. Taidan vilauttaa sitä teille lähipäivinä. Makkarissa meinaan on joku, joka ei nyt natsaa. Se on liian iso ollakseen valkoinen ja niin vähillä kalusteilla kalustettu. Harmaat seinät toisivat mukavasti tunnelmaa.
Mies lähti golfkisoihin heti aamutuimaan ja ette ikinä arvaa, mihin itse kohta suuntaan…no sokkotreffeille. Tai sokkitreffeille, kuten tuo toinen sokkotreffien osapuoli asian ilmaisi 😀 Wish me luck. Ei vaiskaan, näen erään blogini lukijan, Minnan, kuka on matkustanut toiselta puolen Suomea Tampereelle. Jännittää kuin ensitreffeille mennessä. Mutta kuitenkin iloisin mielin ollaan, sillä tiedän, että meiltä ei juttu lopu kesken.
Sosiaalisten suhteinen jälleen virittäminen oli meillä puheissa tuossa pari viikkoa sitten. Nyt olen kunnostautunut asian tiimoilta. Elämään on tullut yllättäen sisältöä. Tänään sokkotreffit, maanantai-iltana bestis perheineen kylään lasagnelle ja torstaina parin sielunsiskon kanssa kohti Tallinnaa. Kuukauden päästä toisen bestiksen treffaus rapakon tuolla puolen. Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään ihminen. Joten nyt on kalenteri mukavasti buukattu täyteen ystiksillä.
No mutta, nyt äkkiä sohvatyynyt ojennukseen. Se eilinen siivousprojekti ei ottanut oikein tuulta purjeisiinsa. Saas nähdä koska uskallan viedä imurin lähelle miesluolaa; tytöt ystävänsä kera valtasivat kellarikerroksen eilen illalla 🙂 Toivottavasti sielläkin on aamun hyssyt kohdillaan ♥
Voisin aloittaa postauksen sanomalla, että heiiii, se olis taas perjantai! 🙂 Mutta taidan aloittaa kertomalla, että nyt ei hommat mennytkään niin kuin Strömsössä. Eka viikko töissä oli ihana. Olinkin sitä kovin odottanut ja niin kiva oli olla ”ihmisten ilmoilla”. Näprätä numeroiden kanssa ja painaa hommia kelloa vastaan. Nauraa työkavereiden kanssa ja huomata, että se sisarellinen naljailu koko työyhteisössä elää yhä. Tykkään, että oli oikea aika palata takaisin töihintöihin.
Kolikon kääntöpuoli on sitten taas se, että siinä missä nautin suunnattomasti töissä olemisesta kaihersi takaraivossa tietynlainen kaiho siitä, että en ehdikään blogin pariin päivittäin. Olin kirjoitellut tälle viikolle postauksia valmiiksi, mutta ei tuntunut oikealta laittaa niitä eetteriin. Yksittäisiä juttuja ilman sen päivän akuutteja juttuja. Tavallaan koen, että blogissani on joku punainen linja. Jatkumo. Jonka varassa blogini hengittää.
Osaltaan senkin takia ehkä uusien lukijoiden on vaikea hypätä mukaan, sillä tarina jatkuu aika usein siitä, mihin se on jäänyt. Historia peilaa teksteissäni vahvasti. Täällä ei nähdä lyhytnovelleja vaan kyseessä on romaani, jolle ei loppua näy. Toki aiheet vaihtelevat (heh, teidän onneksi), mutta oletteko samaa mieltä kanssani, että on mielekkäämpää, kun jutulla on joku juoni? Sisältö, joka kertoo enemmän kuin tuotetietoja tai vain listaa allekkain arkiruokamme ainesosat. Että sieltä tekstin alta paljastuu henkilö, johon samaistua. Iloineen, mutta myös suruineen.
Näin hyvinvoinnin vuotena tuo lempeys ja armo itseään kohtaan on nostanut päätään. Voimakkaammin kuin aiemmin. Tällä viikolla olen joutunut pohdiskelemaan sitä, että miten saavuttaa se kultainen keskitie töiden ja blogin (joka toki vielä on sivutyöni) välillä. Ajanhallinta on noussut yhdeksi isoksi asiaksi. Iltaisin töiden jälkeen en ole halunnut avata tietokonetta. Olen halunnut viettää aikaa perheen kanssa. Uusi arki on ottanut voimille myös lapsille. Koirasta puhumattakaan. Toinen protestoi ja näyttää mieltä siinä, missä ihmislapsetkin 😉
Samalla, niin hölmöltä kun se kuulostaakin olen tuntenut, en nyt varsinaista syyllisyyttä mutta jotain, siitä että ei ole ollut päivittäin resursseja blogiin. Ehkä se jokin on ikävää. Blogi ja te kun olette kuitenkin olleet jo monet vuodet suuri osa päivittäistä elämääni.
Muistelin tuossa, että miten mä aiemmin handlasin näiden kahden lempityöni yhdistämisen. Taisin silloin ruokiksella valmistella postauksia. Nyt tällä viikolla olen ruokiksella, mitäs muutakaan, kuin syönyt 😀 Päätin, että ei tehdä tästä nyt ongelmaa. Jo ihan oman mielenrauhanikin takia. Joten, tästä lähtien en edes yritä tehdä viikon postauksia valmiiksi etukäteen. Ainakaan kokonaan. Olkoon vaikka kuinka ammattimaista tuo suunnitelmallisuus, niin mä tunnen että vaikka se joillekin sopii, niin minulle ei. Postauksia tulee silloin, kun niille on aika tulla.
Taidan elää hetkessä niin voimakkaasti, että myös tämä bloggaaminen elää hetkessä. Mä ja mun blogi ollaan kokonaisuus eikä niitä voi erottaa toisistaan. Parhaimmat blogipostaukset syntyvät silloin kun tulee tarve avata kone ja kirjoittaa. Tavallaan bloggaaminen on niitä ”kutsumusammatteja”, sillä ainakin itse olen sitä mieltä, että teksteistä kuultaa läpi heti, ellei niitä ole tehty hyvällä fiiliksellä. Pakkopullateksteihin tulee törmättyä valitettavan usein. Itse en halua, enkä suostu sille tielle lähtemään.
Semmoisia mielen päällä tänään. Päivänä, joka on omistettu blogille. Seuraavaksi vuorossa kuvailuja ensi viikon yhtä kamppista varten, tekstin tuottamista, sähköposteihin vastaamista ja hei, siivoamista. Mulla on huomenna sokkotreffit ja kutsuin tuon sokkotreffikumppanin (terkkuja sinne! 🙂 meille kylään! Tänä iltana myysseillään, mutta katsotaan myysseilläänkö blogiin asti. Instagramissa nyt sitten ainakin perjantaimyyssitunnelmia. Ja huomenna, pitkästä aikaa, pääsee mökille. Sitä odotellessa.
Pikkuisen hävettää myöntää, mutta olen vasta parin viime vuoden aikana kiinnittänyt vaatteideni hoitamiseen enemmän huomiota. Sitä ennen ihmettelin, miksi mustat housut menettivät värinsä. Miksi valkoinen paita alkoi ajan saatossa muuttua sävylliseksi. Miksi kirkkaimmat vaatteet menettivät sitä hohdettaan. Eikä ole ensimmäinen tai toinen kerta, kun olen pesukoneesta nostanut paidan, joka sinne mennessään on ollut omaa kokoani vastaava. Sieltä pois tullessaan on sopinut paremmin esikoiselle kokonsa puolesta. Bio Luvilin ja Comfortin kaupallisen yhteistyön myötä pääsen kertomaan teille syksyisen vaatekaappini kulmakivistä sekä siitä, miten pidän nykyään huolen vaatteistani.
Vuodesta toiseen on tiettyjä vaatteita, jotka muodostavat vaatekaappini perusrungon. Vaatteita, joihin ehkä tulee satsattua enemmän rahallisesti. Laadukkaatkin vaatteet kuitenkin tuppaavat huononemaan käytössä mikäli niistä ei pidä hyvää huolta. Sen olen joutunut opettelemaan kantapään kautta. Ennen kuin esittelen teille vaatekaappini kulmakivet haluaisin kertoa teille hieman meidän pyykinpesujutuista. Meillä on pyykkihuolto sijoitettu pesukoneen ja kuivausrummun osalta yläkerran kylpyhuoneeseen. Siellä sijaitsevat myös kaksi likapyykkikoria. Toinen valkoisille ja toinen värillisille. Yleensä siitä ollaan laitettu valkoiset omaan pesuunsa, värilliset omaansa ja sitten toki mustat vielä omaansa. Vasta viime aikoina olen kiinnittänyt enemmän huomiota vaatteiden pesuohjeisiin. Välillä etsinyt netistä symboleja kuvaavia merkkejä selityksineen. Pesuohjeen puuttuessa hyvä ohjenuora on pestä vaatteet 30 asteessa ja pikaohjelmalla.
Lajittelu värien, pesulämpötilojen, materiaalin ja likaisuuden mukaan on ihan ensimmäinen huomioon otettava asia pyykinpesussa. Pesuainemerkintöjen tarkistaminen kannattaa aina. Nimimerkillä kantapään kautta oppinut. Lisäksi olisi hyvä jos kaapista löytyisi erikseen pesuaineet värilliselle, valkoiselle, mustalle ja erikoispyykille, kuten villalle. Pyykinpesuaine kannattaa aina valita pestävän pyykin mukaan. Mikä siinä onkaan, että sitä yleensä tarttuu kaupan pesuainehyllyllä siihen yhteen ja samaan pyykinpesuaineeseen. Meillä se on ollut nestemäinen Bio Luvil Classic. Olen pessyt sillä niin mustat farkut kuin valkoiset paidatkin (onneksi ei samassa koneellisessa). Tämän asian suhteen olen myös skarpannut viimeisen vuoden suhteen. Asia, jonka suhteen silmäni aukesivat vasta tämän kampanjan myötä on huuhteluaine. Huuhteluaine antaa pestävälle vaatteelle viimeisen silauksen. Käytättekö te huuhteluainetta? Itse käytän varsin satunnaisesti. Tai olen tätä ennen käyttänyt. Nyt siihen asiaan tuli muutos.
Huuhteluaine antaa vaatteille ihanaa pehmeyttä. Vaatteet ovat sen myötä miellyttävämpiä iholla. Se myös poistaa sähköisyyttä ja yllätyin kuinka paljon huuhteluaine vaikuttaa vaatteen silitettävyyteen. Koska meillä kuivatetaan suurin osa vaatteista kuivausrummussa auttaa huuhteluaine suojaamaan vaatteita mekaaniselta kulutukselta. Ei vain kuivausrummun osalta vaan myös pesukoneen osalta. Kuten pyykinpesuaine niin myös huuhteluaine auttaa säilyttämään vaatteiden värin kirkkaimpina pidempään. Se, mikä itselleni tuli uutena tietona on, että huuhteluaine nopeuttaa vaatteiden kuivumista! Kun pyykinpesukone on sammunut ja pyykit ripustettu kuivumaan, niin on tärkeää muistaa jättää pyykinpesukoneen ovi auki.
Näiden neuvojen ja vinkkien myötä siirrytään sinne vaatekaappini kulmakiviin. Niihin, joiden varaan turvaan vuodesta toiseen. Ollakin, että kulmakivien lisäksi vaatekaappi täydentyy aina jolloin uudella idealla. Kuten tänä syksynä värillisillä kukkapaidoilla. Vaatekaappini kulmakiven muodostavat mustat kapeat housut, valkoiset tai vaaleat kauluspaidat sekä villatakit ja -paidat. Näin syksyllä villatakit ja -paidat saavat olla ihanan muhkeita ja lämmittäviä.
MUSTAT KAPEAT HOUSUT. Syksystä kevääseen. Kesällä nämä yleensä jäävät käyttämättä. Laskin tuossa, että minulta löytyy mustia kapeita housuja tällä hetkellä kaapista yhdeksät. Joista kahdet ovat jo jonkin verran kulahtaneet. Mustat kapeat housut istuvat silloin hyvin päälleni, kun niissä on hieman strechiä ja mitä enemmän ikää tulee, niin sitä enemmän sitä arvostaa korkeaa vyötäröä. Pesuaineista näille sopii parhaiten Bio Luvil Black, joka on kehitetty erityisesti mustille ja tummille vaatteille. Pesuaineessa ei ole värejä haalistavaa valkaisuainetta, minkä ansiosta se pitää tummat värit tummina. Nestemäinen pesuaine pesee ja huuhtoutuu hyvin myös matalammissa lämpötiloissa. Muutamat mustat housuni pesen 30 asteessa, sillä pelkään niiden kutistuvan isommissa lämpötiloissa, vaikka ohjeen mukaan ne voisikin pestä 40 asteessa.
Huuhteluainetta en suosittele strech-housuille, ettei elastisuus vain katoa. Mustia housujani en laita kuivausrumpuun juuri kutistumisvaaran takia. Sen vuoksi meillä on kuivausteline kovassa käytössä. Tykkään kuitenkin pestä housut muutaman käyttökerran jälkeen.
VALKOISET JA VAALEAT KAULUSPAIDAT. Ihan perinteiset sellaiset sekä nyt viime aikoina kauluspaidat, joissa on joku juju. Esimerkiksi rypytyksiä tai koristeellisemmat napit. Toimistolle tykkään pukea hieman skarpimman kauluspaidan, kun taas kotitoimistolla saatan viihtyä pehmeässä ja sallittavissa määrin ryppyisessä kauluspaidassa. Meillä mies käyttää työnsä puolesta aina välillä valkoista kauluspaitaa ja olen huomannut niin hänen kuin omienkin kauluspaitojen kaulusten välillä ottavan ihosta väriä ja kellertyvän. Bio Luvil Classic, joka meillä on ollut käytössä jo vuosikausia, sopii valkoisen ja vaalean, sekä yleispyykin pesuun. Sitä löytyy myös valkaisuaineellisena jauheena, joka on omiaan valkoisille kauluspaidoille, sillä pesee tehokkaasti, mutta hellävaraisesti, pois nuo pinttymät kauluksista.
Vaikken strech-housuihin käytäkään huuhteluainetta, niin kauluspaitoihin kuten myös niihin kauluspaitoihini, joissa on ihan vähäsen strechiä käytän huuhteluainetta. Comfort Sensitive -huuhteluaine on hajuton ja herkälle iholle suunniteltu huuhteluaine. Kun pyykinpesuaineessa on tuoksu, niin yleensä se jo itsessään riittää tuomaan vaatteisiin tarpeeksi tuoksua. Lakanat ja pyyhkeet ovat sellaisia, joihin lisään hajusteellista huuhteluainetta. Comfort Lavender Fields -huuhteluaine tuoksuu nimensä mukaisesti laventelille. Se suojaa ikäviltä hajuilta ja säilyttää raikkauden pidempään. Mikäs sen ihanampaa kuin sujahtaa nukkumaan laventelilta tuoksuvien puhtaiden lakanoiden syleilyyn.
MUHKEAT VILLATAKIT JA -PAIDAT. Syksyssä rakastan ehkä eniten sitä, että saa kietoutua muhkeisiin neuleisiin. Meillä on töissä melko viileää ja työpöytäni edessä olevasta ikkunasta käy vetoa, niin villatakit tulevat tarpeeseen. Ainoa haittapuoli on se, että harvoin omistamistani villatakeista löytyy merkintä, joka sallisi pesukoneessa pesun. Eli käsinpesuksi menee. Muutamia neuleita onneksi saan pestä pyykinpesukoneen villaohjelmalla. Oli kyse sitten käsinpesusta tai koneen villaohjelmasta, niin pyykinpesuaineeksi kannattaa ehdottomasti valita hellävarainen pesuneste. Bio Luvil Wool & Silk on kehitetty erityisesti villan ja silkin pesuun, mutta sopii myös yleisesti kaiken käsin pestävän pyykin pesemiseen. Se ei sisällä villan ja silkin proteiineille haitallisia entsyymejä, vaan pesee luonnonkuidut niitä heikentämättä.
Villatakkien ja -paitojen pesun yhteydessä skippaan huuhteluaineen, kuten myös strech-housujenkin kanssa. Myöskään muiden elastaania sisältävien vaatteiden kanssa en käytä huuhteluainetta, ettei vaatteen joustavuus kärsi.
Tämän syksyn hitti vaatekaapissani on nuo kukkapaidat, joista olikin jo juttua viime viikolla. Niiden pesemiseen käytän Bio Luvil Color -pyykinpesunestettä, joka on suunniteltu kirjopyykille. Mikäli haluaa vielä saada pyykkiinsä ihania kesämuistoja, kannattaa pesun yhteydessä lurauttaa koneeseen hieman Comfort Sunburst -huuhteluainetta. Aurinkopesua vaatteille. Tuoksun muodossa, värit säilyttäen 🙂
Mikäli kaipaatte lisää neuvoja ja vinkkejä pyykinpesuun tai tuotetietoa, niin niitä löydätte Bio Luvilin ja Comfortin sivuilta!
Löytyykö sieltä samanlaisia vaatekaapin kulmakiviä? Kerrohan kommenttiosiossa oman vaatekaappisi kulmakivet ja voit voittaa hemmottelupaketin vaatteillesi. Sain luvan arpoa teidän kesken kolme vaatteita hellivää pakettia, jotka sisältävät Bio Luvil -pyykinpesunesteen ja Comfort -huuhteluaineen. Arvonnan säännöt löydätte täältä. Arvonta alkaa nyt ja loppuu viikon päästä torstaina 14.9. klo 12.00.
TORSTAITERKUIN,
PS. Comfort haastoi minut testailemaan huuhteluainetta laajemminkin arkikäytössä. Testitulokset löydätte täältä.
Puhutaanko onnellisuudesta, jälleen? Onnellisuus. Kaunis sanana, vielä kauniimpi kannettuna. Huomasin viime viikon torstaina katsovani erästä Insta storyn videotani uudelleen ja uudelleen. Sitä, missä tuo mieheni hymyilee. Jäähallin pihassa. Intoa täynnä. Onnellisena. Taidan rakastua ehkä vielä syvemmin, mikäli mahdollista. Mikä tässä videossa on se, joka eroaa muista? Se on se tunne, jonka olen saanut vangittua. Toisen suunnaton onni. Onni niinkin pienestä asiasta kuin uuden jäähallin näkemisestä. Hokkareiden äänestä. Tuoksusta, josta voidaan olla eri mieltä. Pienestä mahdollisuudesta siihen, että vielä joskus uskaltaisi jäille. Onnellisuus kaunistaa. Ja komistaa.
Ihmiset voivat hymyillä eikä heistä silti välity tunne. Hymy on kuitenkin siitä huolimatta ihana asia. Vaikkei se hymy yletäkään silmiin asti. Mutta silloin kun ihmisestä huokuu ulos se vilpitön onni, on hymy erittäin voimaannuttavaa. Tarttuvaa. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin pienistä jutuista syntyvä onni. Onnellisuus voi huokua ihmisestä myös muullakin tavoin. Ei aina tarvita silmiin asti ulottuvaa hymyä. Joskus pelkkä ulkoinen tyyneys riittää viestimään siitä, että elämässä on kaikki hyvin. Seesteisyys, jota voi vain ihailla.
Äidin sairastamisen aikoihin muistan katsoneeni kuviani ja miettineeni, että tuo en ole minä. Siltä puuttuu sielu. Sisin ei loista ulos. Aivan ymmärrettävää tuollaisessa tilanteessa. Kun elämässä on jokin iso asia vinossa, niin silloin väistämättä se näkyy myös ulospäin. Niinpä olen ajatellut, että niinä hetkinä kun on helppo hymyillä annan hymyn tulla. Koskaan kun ei tiedä koska tulee jälleen hetki, kun sielu ei hymyile. Kun onnellisuudesta puuttuu se terä. Kun paha olo näkyy ulos päin. Murto-osan siitä, mitä se tuntuu sisällä päin.
Kerroinkin eilen, että esittelen teille tällä viikolla hyvinvointi-idolini. Hänestä juttua huomenna (edit: perjantaina :). Hän on hieno esimerkki siitä, kuinka kaikki eleet ja ilmeet viestivät sisäisestä rauhasta. Onnellisuudesta ja tasapainosta. Siinä yhdelle ihmiselle ihan hirmuisen paljon, jota tavoitella tämän elämän aikana.
Ja hei hulinaa, sillä lailla tämä viikko on kuulkaas täällä alkanut. Nyt kun tajusin aamulla, että jatkossa tiistaista torstaihin en ehdi todennäköisesti tekemään blogipostauksia, niin sehän vaatii jo sitä suunnitelmallisuutta ja etukäteisvalmisteluja bloggaamisen suhteen. Toki silloin aiemminkin pärjäsin blogin kanssa hienosti työskennellessäni täyttä työaikaa, mutta onhan se nyt selvä, että viimeisen vuoden ajan minulla on ollut ruhtinaallisesti aikaa blogiin. Kun olen tehnyt tätä päätyökseni. Istuin aamulla tietokoneen äärelle ja sitten se iski; totaalinen jumitus. Writer’s block. Ehkä toista kertaa ikinä. Siinä ei auttanut kuin heittää juoksuvaatteet niskaan ja käydä lenkillä. Jo alkoi postauksia syntymään pään sisällä. Rakastan liikuntaa jo senkin takia, että se vapauttaa aivoista tilaa ajatuksille.
Niin, kerroinkos muuten teille, että fyssarini kanssa nivelrikkoepikriisiä tutkiessamme tulimme tulokseen, että ei se juokseminen ole pois laskuista. Voi elämä, mikä onni! Sitä pitää vaan osata juosta oikeassa asennossa, maltilla ja sellaisella alustalla (& sellaisilla kengillä) ettei selkä ole kovilla. Joten nyt aloittelen alusta koko juoksuharrastusta. Sillain järki päässä pitäen. Tässä välissä olen tehnyt corea ja yrittänyt löytää ne syvät vatsalihakset. Jotka oikeasti olivatkin ihan jossain muualla kuin missä niiden kuvittelin olevan. Onneksi on asiantunteva fysioterapeutti, jonka avulla olen tehnyt harjoitteita ko. lihasten löytämiseen 🙂
Viikko alkoi siis juoksulenkillä ja sitä myöden taas terveellisemmällä otteella elämään. Täysin en ole gluteenia onnistunut pitämään pois ruokavaliosta. Koska mitään oireita selässä ei ole. Sehän on ihan hölmöä, että ajattelen näin. Niitä oireita pitäisi ennalta ehkäistä eikä vasta sitten alkaa tekemään asialle jotain, kun selkä oireilee. Vinkkasitte viimeksi ihania gluteenittomia tuotteita. Nyt mä tulin vinkkaamaan teille uusimman löytöni. Kikhernepastan. Aivan tajuttoman hyvää. En tiedä onko olemassa erimerkkisiä kikhernepastoja, mutta meidän kaapista löytyi kaksi Palmuston kikhernepastapussia, jotka olin aiemmin ostanut. Siinä pastaa keitellessäni tutkailin pussia tarkemmin. Made in Nokia. Ihan tuossa vieressä. Lähellä sitä rakasta elämäntyötäni, perheyritystämme.
Aineksina vain kikhernettä ja vettä. Yllätyin kuinka hyvä suutuntumakin oli. Mausta puhumattakaan. Tähän väliin täytyy sanoa, että tämä ei ole maksettu mainos 😉 Pastan kanssa nautin vihreää pestoa ja voi, kuinka haluaisin kertoa valmistaneeni tuon peston itse. Mutta ei, se oli kaupan hyllyltä. Lisäksi suomalaisia kirsikkatomaatteja ja italialaista parmesan-juustoa muutama lastu. Se, missä aiemmin olen vältellyt pastaa lounaalla on johtunut siitä, että loppupäivä on kulunut jokseenkin ähkyssä. Nyt pari tuntia pastan syömisen jälkeen olo on edelleen energinen eikä ole tullut sitä järkkyä makeanhimoakaan niin kuin yleensä perinteisen pastan syömisen jälkeen.
LOUNASPASTA
puoli pussia kikhernepastaa keitettynä
1 rkl vihreää pestoa 8 kirsikkatomaattia muutama lastu parmesan juustoa tuoretta timjamia
-sekoita ainekset keskenään
-nauti ♥
Oletteko muuten kokeilleet kikhernepastaa? Oikeasti tuo annos riittäisi kahdelle, mutta itselläni oli vain niin julmettu nälkä juoksulenkin jälkeen, että kiskaisin sen sitten itse menemään. Hei, tästä on hyvä polkaista viikko käyntiin. Nyt kun tämän viikon bloggaukset on suunniteltu etukäteen, niin minulla on ilo kertoa teille, että ohjelmistosta löytyy hyvinvointi-idolini esittelyä, vähän taas analysointia onnellisuudesta, vaatteiden huoltoa sekä perjantaimyyssejä. Sekalaisessa järjestyksessä. Noh, ehkä perjantaimyyssien ajankohta tulee olemaan perjantai 😀
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
VALKOISET JA VAALEAT KAULUSPAIDAT.
MUHKEAT VILLATAKIT JA -PAIDAT.
Tämän syksyn hitti vaatekaapissani on nuo kukkapaidat, joista olikin jo juttua viime viikolla. Niiden pesemiseen käytän Bio Luvil Color -pyykinpesunestettä, joka on suunniteltu kirjopyykille. Mikäli haluaa vielä saada pyykkiinsä ihania kesämuistoja, kannattaa pesun yhteydessä lurauttaa koneeseen hieman Comfort Sunburst -huuhteluainetta. Aurinkopesua vaatteille. Tuoksun muodossa, värit säilyttäen 🙂
Viikko alkoi siis juoksulenkillä ja sitä myöden taas terveellisemmällä otteella elämään. Täysin en ole gluteenia onnistunut pitämään pois ruokavaliosta. Koska mitään oireita selässä ei ole. Sehän on ihan hölmöä, että ajattelen näin. Niitä oireita pitäisi ennalta ehkäistä eikä vasta sitten alkaa tekemään asialle jotain, kun selkä oireilee. Vinkkasitte viimeksi ihania gluteenittomia tuotteita. Nyt mä tulin vinkkaamaan teille uusimman löytöni. Kikhernepastan. Aivan tajuttoman hyvää. En tiedä onko olemassa erimerkkisiä kikhernepastoja, mutta meidän kaapista löytyi kaksi Palmuston kikhernepastapussia, jotka olin aiemmin ostanut. Siinä pastaa keitellessäni tutkailin pussia tarkemmin. Made in Nokia. Ihan tuossa vieressä. Lähellä sitä rakasta elämäntyötäni, perheyritystämme.
