HELLUREI IHANAT!

Niin vain piti tulla eilen illalla heti jakamaan ihanan illan tunnelmia, mutta päädyimme istumaan miehen kanssa tuossa terassilla ystävien lähdettyä. Toinen kannettavan kanssa (when man’s gotta work, man’s gotta work 😉 ja mä silmät sirrillään omenapuun takaa laskevaa aurinkoa ihastellen.  Ajatellen, että ääsh – ehtiihän sitä koneelle huomennakin. Ensimmäinen oikein lämmin kesäilta omalla terassilla istuttuna tuntui ihanalle!

Tykkään kyllä kestitä vieraita ympäri vuoden, mutta kesävieraiden kestimisessä on sellainen tietynlainen letkeys. Ei se ole koskaan niin justiinsa, mutta kesällä vielä vähemmän. Suurin osa tarjottavista oli purkista suoraan tarjoiluastioihin kaadettuja. Osa ei ehtinyt edes tarjoiluastioihin.

Pöydän äärelle istui rakkaat ystävät, joiden kanssa suuntaamme kuun lopussa Toscanaan. Tarkoituksena oli suunnitella vähän reissua, kunnes illan päätteeksi huomasimme jutelleemme ihan muita. Niitä näitä, elämästä. Kesäisen kepeitä, mutta myös niistä elämän varjopuolista. Päätimme ottaa reissun päällä päivän kerrallaan ja tehdä suunnitelmat fiiliksen mukaan. Niin kuin lomalla kuuluukin. Ei stressiä, onneksi ollaan kaikki samoilla linjoilla.

Jälleen kerran eilen totesin, että minä ja gluteeniton leivonta ei tulla ihan juttuun. Focacciaan ei tullut sitä kuohkeutta, jota kaipasin. Siitä tuli jotenkin kosteaa ja ehkä vähän sitkeää. Mutta edes tämä ei lannistanut kesäillan fiilistä. Oliivien, maa-artisokan sydämien, juustojen, marjojen, kasvisten ja hummusdipin lisäksi tarjolle tein hunajameloni-mozzarella-parmankinkkusalaattia. Meloni kuin meloni toimii kesäillassa loistavasti. Lapsille ja miehille oli jälkkäriksi gelatoa. Me naisväki nautimme muutamista kesäisistä kuplista lasissa. Ajoi jälkiruoan aseman loistavasti.

Talvella tuntuu, että arki imaisee mukaansa eikä ehdi niin nähdä ystäviä. Sitä kaivautuu niinä vapaahetkinä vällyjen alle epäsosiaalistumaan. Tänä kesänä mulla on missiona treffata ystäviä koko vuoden edestä. Muutamat treffit onkin jo laitettu kalenteriin. Toiset niistä sellaiset, että tulee nähtyä monta ystävää kerralla. Mitenkähän se saunalautta heinäkuisessa illassa Näsijärvellä kelluu?  Kesä ja ystävät ♥

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

HELLUREI!

Tänään kävin nopsaa ruokiksella vaihdattamassa autooni kesärenkaat ja jouduin niin sankan lumipyryn keskelle ihan meidän kotihuudseilla, että mietin hetken aikaa tuota renkaanvaihtoa. Onneksi lumi suli samantien pois. Jännityksellä odotan, miten nuo hallaharsoni kestivät mahdolliset tulevat lumisateet. Hieman huolestuneena olen katsonut lähipäivien säätä ja noita pakkaslukemia joita yöaikaan on luvattu. -4 astetta on aika paljon. Wikipedian mukaan kyse olisi jo ankarasta hallasta. Mitenkähän mun kasvimaan käykään! Riskin otin, joten riskin kannan. Mutta silti peukut pysyy pystyssä 🙂

Retiisit, herneet, tilli ja persilja ovat itäneet hienosti. Ja se basilikakin on vielä hengissä. Tai oli ainakin toistaiseksi 😉 Tomaatti alkoi oireilemaan jo sisällä ollessaan valkaistuneilla lehdillä ja näköjään jatkaa sitä ulkoilmassa. Satoa silti tuottaa oikein hyvin. Alimmassa kuvassa näkyy hyvin tuo lehtien valkaistuminen. Eivät siis välttämättä ole lainkaan liian kuivat. Ei sellaiset rapsakat.

Punainen mansikankukka yllätti, itse kun olen aiemmin nähnyt vain valkoisia mansikankukkia. Veljen pihalta sain muutaman raparperin alun ja ne pukkaavat hirmuista vauhtia uutta kasvustoa. Ne eivät taida välittää siitä, että ovat liki savimaalla. Muiden istutusten edestä olen ottanut savea pois ja korvannut sitä mullalla (tai mullan ja hiekan yhdistelmällä).

Vappuaattona tilanne kasvimaalla oli kuvien mukainen. Toiveikas. En tiedä uskallanko mennä kohottamaan yhden hallaharson kulmaa ja katsomaan miltä siellä nyt näyttää 😉 Toisaalta – nämä ovat niitä asioita, jotka otetaan muitta mukisematta vastaan. Asioita, joille me ei voida yhtään mitään. Villasukat jalkaan ja takkaan tuli. Kyllä se siitä ♥

TORSTAITERKUIN,