lauantai 06. joulukuun 2014

Itsenäisyyspäivän kattaus

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEIPPAHEI!

Ja Ihanaa itsenäisyyspäivää ♥ Jotenkin tämä päivä on aina ollut se, josta allekirjoittanut nauttii. Päivä, josta joulunodotus alkaa virallisesti. Päivä, jolloin kotona paistettiin peltikaupalla Paula Mamsellin reseptin mukaan tehtyjä joulupipareita. Siellä nuo pikkuiset serkukset ovat itse asiassa tänäänkin mummun kanssa paistaneet peltikaupalla pipareita naapurissa. Nyt taitaa olla koristelutalkoot jo menossa.

Itse jätin pipareiden paiston toiseen päivään. Mummu on tulossa meille tänään syömään, joten katoin ajan kanssa pöydän viidelle. Itsenäisyyspäivän kunniaksi hieman juhlavampi kattaus. Vaikka ruoka ei niin kovin juhlavaa tänä(kään) vuonna ole. Raclette-pannu pitäisi jälleen sovittaa kattaukseen ja se tuottaa suunnatonta päänvaivaa 🙂 Uskon, että tuo kattaus herää illan tullen henkiin, kun kipot ja kapot saavat täytettä. Eilen illalla olimme kylässä veljen perheen kotona, kun kuuden jälkeen muistin, että kupliva pullo pitää vielä hakea tätä juhlapäivää varten. Siihen sain vastauksen, että liian myöhään olen liikenteessä. Hmph. Onneksi veljen jääkaapista löytyi meille yksi kupliva pullo. Ei sillä, että se nyt ihan välttämätön olisi edes ollut 🙂

Vaikka tämän illan ruoka on ihan jotain muuta kuin suomalaista, niin kattauksessa meillä on suomalaisia suosikkejani; Arabiaa, Iittalaa ja Pentikiä. Vuosi vuodelta tämä rakas kotimaa merkitsee mulle enemmän ja enemmän. Kun katsoo, mitä maailmalla tapahtuu, niin onnellinen saa olla, että asuu täällä takapajulassa. Ollakin, että moni asia voisi olla paremminkin. Jahka tuo talouskasvu saadaan jollain ilveellä taas nousuun, niin eiköhän piskuinen Suomi porskuta taas täysillä eteenpäin. Muistan yhden hetken vuosia, vuosia (siis 20 vuotta sitten) sitten, joka oli erityisen silmäni avaava. Olimme ajamassa kotiin päin Helsinki-Vantaalta. Olin juuri palannut kotiin reilun vuoden ulkomailla asumisen jälkeen. Keskellä moottoritietä aloin ihastelemaan, kuinka kauniin vehreää täällä meillä on. Metsää siellä ja metsää täällä. Joka kerta lentokentälle laskeuduttaessa jaksan edelleen ihastella vihreitä saaria, jotka lentokoneesta näkyvät. Metsää ja peltoa, joille ei näy loppua. Tänä päivänä Suomessa parasta mun mielestä on tuo vihreä kulta. Metsästä saa niin huikeasti voimaa!

Ollakin, että me suomalaiset olemme niin kovin juroja yleisesti ottaen, niin ehkä se on kuitenkin se, joka tekee meistä suomalaisia. Sitkeitä sissejä, jotka olivat ja ovat valmiita taistelemaan tämän pienen maansa puolesta. Pitääksen sen omanaan. Historia on varmasti jättänyt kansaamme jäljen. Vielä kun osaisimme olla siitä ylpeitä ja näyttää sen. Samanlailla ehkä pitäisi taistella tässä talousahdingossa, jolle ei toistaiseksi loppua näy. Taistella samalla myös ihmisten henkisen hyvinvoinnin puolesta. Jostain syövereistä pitäisi kaivaa se yrittämisen ja tekemisen meininki. Itseensä ja tekemisiinsä luottaminen. Sama sinnikkyys, jota nähtiin tuolloin 97 vuotta sitten ja sen jälkeenkin rintamalla pappojemme, ukkiemme ja vaariemme osalta. Lottia unohtamatta. Kiitos ja onnea Suomi ♥

No mutta, mentiinpäs taas vähän sivuraiteille. Kattausjuttuja tulin taas tänne pölisemään, mutta kuinka ollakaan sitä taas parannetaan maailmaa. Ei se niin vakavaa ole. Blogini on tällainen sekametelisoppa. Sitkeä sissi sekin 😀

SULOISTA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ,

alle


perjantai 05. joulukuun 2014

Kaunis joulukoti

1345-hvid-jul-i-hoersholm-41345-hvid-jul-i-hoersholm-6 1345-hvid-jul-i-hoersholm-10 1345-hvid-jul-i-hoersholm-9 1345-hvid-jul-i-hoersholm-71345-hvid-jul-i-hoersholm-2 1345-hvid-jul-i-hoersholm-3 1345-hvid-jul-i-hoersholm-1

photos: Femina.dk

 PERJANTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Vaikka ulkona näyttääkin siltä, että joulusta ei ole tietoakaan, niin silti jossain siellä syvällä sielun syövereissä sitä on valmistautunut jouluun. Justiinsa työkaverin kanssa muisteltiin niitä paria joulua tuossa lähimenneisyydessä, kun lunta oli kinoksittain. Se taisi olla pari vuotta sitten Itsenäisyyspäivänä, kun kävin juoksulenkillä Pispalassa ja maisema oli kuin postikortista; puut nuokkuivat lumen painosta ja tähtitaivas loisti kirkkaana. Oih ja voih, miksei nyt voisi olla samanlaista? Kuumat kesät ja kylmät talvet lumikinoksineen. Siinä olisi mun mielestä se paras combo.

Pitkästä, pitkästä aikaa inspiraatiopostaus. Kuvat lainattu iki-ihanasta Feminasta. Siellä on ollut ihan tajuttoman hienoja joulukoteja aiempinakin vuosina esillä. Kannattaa käydä katsomassa hakusanalla jul hem. Ja sitten ottaa kuppia kuumaa glögiä käteen ja vain ihastella. Kyllä tanskalaiset osaa! 🙂  Tässä tämän kertaisessa inspiraatiokodissa muhun oikeastaan kolahti kaikki, mutta eritoten tuo runsas luonnonmateriaalien käyttö. Täytyykin ennen töistä kotiin kurvaamista mennä tuonne tontin perälle ”metsään” vähän havuja hakemaan. Sain juurikin inspiraation huomiseen kattaukseen tuosta kattauskuvasta. Lisäksi pohdin tuossa, että josko askartelisi sellaisen samanlaisen risutähden kuin viime vuonna. Sen taisin heittää roskiin heti joulun jälkeen, sillä se ei oikein pysynyt kasassa. Joten havujen lisäksi haen mukaani risukasan. Siinä on taas miehellä ihmettelemistä, kun kotiudun karahkojen kanssa 😉 Yllä olevista kuvista muistin myös kaivata pari viikkoa sitten Ellokselta tilaamaani harmaata lampaantaljaa. Kuinka kauan teillä on kestänyt Ellokselta toimitukset? Kun mun mielestä ne on yleensä tullut suhteellisen nopsaa…mutta nyt kestää. Lisäksi bongasin kuvista mistelinoksia roikkumassa. Saakohan niitä Suomesta mistään? Olis hyvä syy pussailla miehen kanssa mennen tullen ;D

Hei, oikein ihanaa alkavaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolen ♥

PERJANTAITERKUIN,

alle

PS. blogini lukijailtaan on vielä muutama paikka vapaana, katsokaahan tarkemmat speksit täältä 🙂


keskiviikko 03. joulukuun 2014

Takkahuoneen muutos ♥

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

HEISSULIVEISSULI IHANAT!

Täällä ollaan kuulkaas nautittu täysin rinnoin maalin tuoksusta (vesiohenteiset seinämaalit oikeasti tuoksuu hyvälle) ja siitä tunteesta, kun tela viistää seinää. Voi olla vähän puolueellista sanoa näin, mutta kannatan kokeilemaan seinien maalaamista ihan aivojen nollaustakin varten 😉 Aamulla käväisin töissä ja hain mukaani täyshimmeää sisustusmaalia. Aluksi ajattelin, että sävytän sen mustaksi, mutta otinkin ihan tumman harmaan sävyn. Makuuhuoneeseemme valitsin silloin elokuussa sävyn NCS S 6500-N, joten otin siitä pari pykälää vielä tummemman eli NCS S 8500-N. Vink vink; sävyistä sen verran, että itse luotan noihin ”N”-loppuisiin NCS-kartan sävyihin. Ne kun ovat niitä neutraaleja värejä, jotka eivät sinerrä, punerra, kellerrä tai viherrä.

Kyllä, nyt on meidän greige-kausi ohi ja mustanharmaata pukkaa oikein kunnolla. Sen verran maalia jäi tuon purkin pohjalle, että se riittäisi just ruokatilan seinän maalaukseen. Enää tarvitsee ylipuhua tuo mies sen tummentamiseen. Alunperin ajattelin tuohon takkahuoneen seinälle päälle vielä jotain ”glitter”-efektiä, mutta naaah, ei se sellaisia tarvitse. Ihanan tunnelmallinen tuli omasta mielestäni. Mitäs te tykkäätte? Miehen kanssa tuossa tuumattiin, että pitäiskös valkaista tuo tiiliseinä…punertavaksi tiileksi sitä ei kyllä sitten enää ihan helposti kyllä saa. Joten mennään hetki näillä ja tutkaillaan ajan kanssa. Vai mitäs jos tuon tiiliseinän laittaisi mustaksi…sittenhän takka tulisi kauniisti esiin tuolta nurkastaan?

Olen muuten ollut supertyytyväinen tuohon Annon mustaan tarjotinpöytään, jotka alennussetelin kera kuukausi takaperin ostin. Meillä ei takkahuoneeseen mahdu kunnon sohvapöytää, sillä lapset usein makailee tuossa maassa, kun katsomme telkkaria. Tuollaisen kevyen sivupöydän saa helposti kannettua sivuun. Lisäksi tuo musta tarjotin on hyötykäytössä, kun kantelen meidän aikuisten iltapalat takkahuoneeseen lasten mentyä nukkumaan.

Palataan kommenttiboksin puolella illemmalla, tytsyt tarvitsevat nyt apua huomisen jouludiskon vaatetuksen kanssa. Kysyin ihan pilanpäiten, että tanssitaankos siellä hitaita. Toiset ihmettelivät, että mitä ne on. Voi että on ajat muuttunut sitten meikäläiseten kouludiskojen 😀

KESKIVIIKKOTERKKUSIN,

alle


maanantai 01. joulukuun 2014

DIY: jouluinen taulu

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
ILTAA IHANAT!

Marraskuu on selätetty ja virallinen joulunodotuskuukausi on täällä. Huomaan, että aina tällain ennen joulua alkaa askartelusormea syyhyttämään. En todellakaan ole mikään askarteluihminen, mutta joulun aikaan tykkään näperrellä kaikkea kivaa. Kuten niitä joulukortteja. Tähän tauluun (kuten moneen muuhunkin ideaan) sain inspiraation Kaisan kauniista blogista. Kiitos Kaisa 🙂

Ihan ultimaattisen loistava idea tuo kastehelmikuviointi noissa massasydämissä ja -tähdissä. Antaa kivasti tekstuuria ja vaikkei sitä tuosta taulusta kaukaa katsottuna huomaakaan, niin sopivat nätisti tuota mustaa taustaa vasten kuvioituna. Taulua varten tarvitset siis:

-kehykset
-mustaa liitutaulutarraa
-valkoisia massasydämiä tai -tähtiä
-narua

Ekaksi irrotin tuon lasin kehyksestä ja varovasti pankkikortin avulla pingotin siihen päälle liitutaulutarraa. Suuremmilta kuplilta vältyttiin. Pujotin massasydämiin ja -tähtiin narun kaksinkertaisesti, mallailin alustaan ja kiinnitin narun lasin nurjalle puolelle teipillä. Vinkkinä, että massakuvioihin saa tehtyä mukavasti tuollaisen ripustusreiän pillillä! Sitten vaan kehys ja takakansi kiinni lasiin. Eikä kuulkaas aikaa kulunut kuin vartti.

Oih, mä olen leikkinyt matkatoimistovirkailijaa liki koko päivän töissä. Toiveammattini oli joskus tuo matkatoimistovirkailija. Lufthansan lakko meinasi pilata työkaverin perheen matkasuunnitelmat. Vaikken mä mitään konkreettista saanut aikaan, niin ainakin sain muisteltua aikoinaan lukiossa opiskelemaani saksan kieltä kuunnellessani noita Lufthansan puhelinvastaajia. Loppu hyvin ja kaikki hyvin, työkaveri pääsee ansaitsemalleen lomalle 🙂

MAANANTAITERKUIN
ihanaa alkanutta joulukuuta toivotellen,

alle


sunnuntai 30. marraskuun 2014

1. adventtisunnuntai

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOIKKAMOI!

Ja Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita! Täällä on kuunneltu heti aamusta Hoosiannaa ja fiiilistelty. Samalla kun ollaan etsitty niitä himskatin adventtikynttilöiden numeroita. Näitä. Käänsin kaikki kaapit ja laatikot ympäri enkä löytänyt. Sitten päätin, että meille ei adventtikynttelikköä tänä vuonna tehdä. Joka tapauksessa unohtaisin polttaa noita kynttilöitä. Ja tuntuu, että koska ostin tuollaisen joulukalenterikynttilän, jota poltella joka päivä, niin ehkä tässä joulunalusajassa olisi ollut liikaa muuttuvia tekijöitä 😀 Ehkä ensi vuonna sitten, jos nuo numerot jostain löytyvät.

Granitista menneellä viikolla ostin siis tuon kalenterikynttilän. Muistan, että meillä oli pienenä kotona samanlainen. Välillä unohdettiin sitä polttaa ja joinain päivinä poltettiin monen päivän edestä. Granitista raahasin mukanani myös nuo betonituikkukupit, joita olenkin jo vähän miettinyt toiseen tarkoitukseenkin. Voiskohan noista tarjota alkupalasalaatit? Sellaiset ”keittiön tervehdykset”? Vai tarttuukohan ruokaan myrkkyjä… Vois testata ihan omalla porukalla aluksi 😉

Meillä kävi anoppi ja appiukko kylässä ja pöytään pääsi eilinen raakakakku. Eivät kuulemma olisi tienneet olleen raakakakku, ellen olisi kertonut. Sen verran hyvää tuo tosiaan on (tai oli…). Kauppareissulla ostin lisää avokadoja ja banaaneja, ihana Taina vinkkasi eiliseen postaukseen helpolta ja herkulliselta tuntuvan raakakakkuohjeen. Ihan kokonaan raakaruokaan en pystyisi siirtymään, mutta tuo makea puoli, kahvileivonnaiset, taidan vastedes korvata näillä raakakakuilla.

Naapurissamme on meneillään asuntoesittely ja mielenkiinnolla odotan saammeko uudet naapurit. Ei sillä, että olisin valmis luopumaan noista nykyisistä. Aamulla laitoin hihat heilumaan; meillä on etupiha ollut hunningolla koko syksyn; haravoinnit suorittamatta sun muut asianmukaiset siivoukset. Tänään sitä aamupäivällä vähän siivoilin ja virittelin jouluvalot ulos. Mutta mikäköhän siinä on, että joka ikinen vuosi joku käy sotkemassa nuo valosarjojen johdot tuolla varastossa. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kun setviä niitä auki. Joku patentti pitää keksiä 🙂

Hei, kiitos ihanat taas aktiivisesta kommentoinnistanne ♥ Mäkin aktivoidun vastailemaan tuossa vähän myöhemmin. Nyt vähän sellaisia schofförin hommeleita tiedossa. Enää pari viikkoa ja sitten tuo hipsteripotilas pääsee itse rattiin. Aika rientää hirmuista vauhtia!

SULOISTA SUNNUNTAITA,

alle