…kesällä illalla!

HEI HUOMENTA!

Meillä olikin poikkeuksellisesti kello soittamassa jo ysiltä; laiturilta kuuluu vasaran naputusta ja tyttöjen huoneesta unituhinaa. Keittiön täyttää tietokoneen naputus. Tein tuossa parit työjutut ja ajattelinpas tehdä heti tähän perään postauksenkin. Ennen vieraiden tuloa. Jo kelpaa muuten vieraiden tulla; laiturimiehet saivat eilen laiturin fiksattua puolen yön jälkeen. Olinkin jo unohtanut, millainen kiva lisä mökkielämään tuo laituri on. Aika olennainen osa esim. uimaan menon kannalta, ellei sitten halua kahlata rannasta uimaan 😉

Mä eilen instagramin puolella totesinkin, että näin kesällä elämä alkaa vasta illalla. Sinänsä vähän hassu juttu, että ihan muun osan vuodesta olen aivan illan torkku! Mutta en kesällä – kun kello alkaa olemaan niin paljon, että aurinko paistaa alhaalta, niin meillä alkaa iltatohinat; mökki siivotaan, valot sytytellään, poltetaan kynttilöitä, pidetään ovet auki ulos asti ja annetaan mökin tuulettua. Sängyt avataan valmiiksi, lämmitetään saunaa ja pelaillaan. Ihan paras hetki koko päivässä. Vielä ennen nukkumaanmenoa kokoonnutaan ruokapöydän ääreen katsomaan auringonlaskua ja syömään kevyttä iltapalaa. Eilen illalla tosin tehtiin kaikki paria tuntia myöhemmin; auringon alkaessa laskemaan soudimme tyttöjen kanssa hakemaan miehen vastarannalta. Kello taisi olla puolen yön paremmalla puolella, kun virittelin meille iltapalat kesähuoneeseen. Kvinoasalaattia ja pestoleipiä. Perästä kuuluu 🙂 Kolmas Pancolin kirja vei niin mennessään, että kahden aikaan yöllä sammutin valot. Voi olla, että tänä iltana nukkumatti korjaa ajoissa…

Nyt aamu-uinnille ja valmistelemaan tarjottavia vieraita varten. Huomenna onkin edessä roadtrip. Taas. Yritän suostutella tuon shoföörin kurvaamaan Loviisan Aitan kautta!

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,

MOIKKAMOI!

Toivottavasti teilläkin on ollut ihana viikonloppu 🙂 Vähän meinasi kyllä eilen näyttää siltä, että syksy tulee; aamusta alkaen puhisi puissa siihen malliin, että risusavotta on edessä. Sade piiskasi ikkunoihin ja vaahtopäät raiskasivat kalliota. Silloin kun tuulee pohjoisesta, meidän mökillä on ihanan lämmintä. Mutta tuollain etelä- ja lounaistuulen aikaan on kylmä. Isolla koolla. Tuuli vihmoo sisään hirsien välistä ja huomasinpas sellaisenkin seikan, että ikkunat kaipaavat tiivistämistä. Käytiin pikaisesti mökkikaupungissa ja vaikka tuo venematka ei ole kuin sen reilu 200 metriä, niin jo keikkui. Mulle tulee herkästi matkapahoinvointia laivassakin, joten nyt oli ekaa kertaa sellainen epämiellyttävä olo vatsassa tuolla venematkallakin.

Jälleen tehtiin kirpparilta löytöjä; ja enemmänkin olisi tehty! Kuulkaas siellä oli neljä valkoista pinnatuolia. Hyvässä kunnossa. Ja yhdestä katsoin hintaa ja meinasin tiputtaa silmät päästäni. 12 euroa! Jos ne on kaikki tuon hintaisia, niin pitäisi käydä hakemassa pois. Ei sillä, että meillä nyt niille tarvetta olisi, mutta eihän sitä koskaan tiedä 😉 Meillä mies on sellainen, että kaikki turha joutaa pois nurkista. Musta on tullut näin vanhemmiten pieni hamsteri…ajattelin noita pinnatuoleja mökin ruokatilaan. Niin ihana kuin tuo vanha sohvaryhmä onkin, niin kaipaisin siihen valkoista pöytää ja valkoisia tuoleja. Seiniä kun en lähtisi sittenkään vielä maalaamaan valkoisiksi. Huomaatteko? Mä olen kyllä just niin nainen näissä jutuissa. Viime viikolla olin vielä sitä mieltä, että tuo vanha mökki maalataan sisäseinistä valkoisiksi. Onneksi en ehtinyt vielä tarttumaan pensseliin. Tää on just tätä 😀

Takaisin mökille mentäessä vene keikkui vielä ihan hitokseen paljon, mutta onneksi aurinko alkoi pilkottamaan. Silti pidettiin takassa tulta ja tehtiin munkin syömiskisa; ei saa lipoa huulia tai suupieliä. Ihan himskatin vaikeaa! Päikkärit – nekin ehdittiin nukkua. Saunottiin, paljuteltiin, syötiin, pelailtiin. Samaa rataa kuin jok’ikinen viikonloppu. Kaikista ihaninta tässä koko mökkeilyssä on se, että näkee, miten lapset nauttii. Äiskällä ja iskällä ei ole kiire minnekään ja ne työnarkomaanit ovat läsnäkin tuolla mökillä. Se on kyllä kumma juttu, miten työ- ja arkihuolet jäävät tuonne vastarannalle!

Lauantai-iltana oli ihanan aurinkoista ja kuvailinkin tuota meidän pientä mökkikylää vähän laajemmin. Kalliorannalla huomasin, että vesi oli laskenut. Hyvä niin, saadaan meidän tikkupullan paistopaikka esiin veden alta. Alimmaisessa kuvassa on tuo meidän päämökin vanha osa. Se osa, missä on keittiö, ruokatila ja ns ”sisävessa”. Kokoa tuolla on ehkä maksimissaan 20 neliötä. Mun mielestä tuo on se meidän mökin paras osa. Tunnelmallisin paikka. Ja se kaikista mökkimäisin osa. Ihanaa ajatella, että tuolla on viihdytty jo vuodesta 1963 alkaen. Ja monta vuosikymmentä tuo pikkuinen päämökki olikin nelihenkisen perheen kesämökki. Ei sitä aiemmin tarvittu niin paljon tilaa kuin tänä päivänä. Heillä oli sauna tuossa, missä nykyään on ”sisäveski” (vasemman käden puolella kuvassa). Uskoisin, että keittiön kohdalla on ollut makuualkovi ja ruokatilassa tupa. Hyvin pienellä tilalla on menty.

Mutta kuulkaas, mä alan nyt käsittelemään kuvia huomiseen postaukseen. Tuli tehtyä niin tajunnanräjäyttävän hyvä piirakka, että oksat pois. Vaikka itse sanonkin 😀 Vastailen illemmalla eilen postauksen kommentteihin. Kiitos kaunis niistä ♥

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,

PS. on muuten ihan uskomatonta, että lapsilla on enää viikkoa koulua! Ihanaa, pitkän kesäloman heille suokin 🙂