HEIPPAHEI IHANAT!

Torstai on toivoa täynnä – varsinkin tänään Toivon nimpparipäivänä 🙂 Vaikka yleensä aika tarkka olenkin kodin siisteydestä, niin näin kesällä katson sotkuista kotia pikkuisen sormien lävitse. Tiettyyn pisteeseen saakka. Elämä on siirtynyt ulos. Kotona käydään kääntymässä. Hiekanmuruset tarttuvat paljaisiin jalkapohjiin tuulikaapissa vieden hiekkaa ympäri kämppää, pyykkivuori kasvaa kasvamistaan sohvalla, leikkokukat repsottavat maljakoissa reppanoina ja lasten tavaroita on hujan hajan siellä täällä.

Onko tuttua? 🙂 Kuten totesin, niin tiettyyn pisteeseen asti jaksan katsella epäjärjestystä. Ja tietyillä ehdoilla. Vaikka muu koti on kuin jyrän alle jäänyt, niin tiskipöytä ja suurin osa keittiötä pitää olla puhdas. Makuuhuone pitää olla järjestyksessä myös. On katsokaas ainakin pari paikkaa, minne paeta epäjärjestystä 😉 Eilen oli onneksi se myrskypäivä. Kuppi meni nurin aamulla epäjärjestystä katsoessani ja päästiin siihen pisteeseen, että koti tuli loppujen lopuksi puunattua kertalaakista oikein kunnolla. Meillä tuoksui kuulemma joulu (Vim-puhdistusaine…). Pesin ovenkarmeja etikalla ja sain kuin sainkin rasvaiset sormen jäljet lähtemään. Huomasin pikkuisia sormenjälkiä olkkarin tapetissa siellä sun täällä ja testasin vähän tapetin päälle maalatun maalin pesunkestoa. Kumitin (siis oikein totta) lyijykynäkirjoituksen yhdestä seinän nurkasta. Oli kuulemma ollut siinä jo iät ja ajat. Kuusi koneellista pyykkiä tuli viikattua ja haettua luonnonantimia maljakkoihin. Myös tuo talvella ostamani musta tarjotinpöytä muutti takkahuoneen nurkasta olkkariin. Nelisen tuntia siihen siivousprojektiin meni, mutta kuitenkin ihan superpienillä muutoksilla sai megalomaanisen paljon hyvää mieltä.  Ei ole siivotun kodin voittanutta! Pieniä juttuja, suuria muutoksia. Ehkä suurin erävoitto se, että sai itsestään irti aloittaa siivousrupeaman.

Hei, muistattehan että tänä iltana loppuu tuo julistearvonta? Jollette ole vielä osallistuneet, niin käykäähän osallistumassa! Suoritan arvonnan sitten huomenna. Nyt juoksuvermeet päälle ja pimpottelemaan veljen vaimon ovikelloa. Työkaveri puhui aamulla uudesta lenkkeilymetodistaan ja pakko sitä on mennä heti kokeilemaan. Minuutti reipasta kävelyä ja kaksi minuuttia loppua kohden kiihtyvää juoksua. Tunnin ajan. Vielä tarttis valita reitti niin, ettei tuo mojova tuuli tule vastaan …jos vain juoksis tuulesta poispäin ja tulis linja-autolla kotiin päin? 😀

TORSTAITERKKUSIN,