HELLUREI!

Näin kauan maltoin olla pois blogista. Vähän reilun 48 tuntia. Sunnuntaina vielä tuntui, että maailma kaatuu päälle ja blogi on se, mistä karsitaan. Mutta en mä osaa olla kuulkaas pois täältä 🙂 Tämä on mulle se hengähdyspaikka. Ollaan miehen kanssa luettu teidän ihania kommentteja illan vaikeina hetkinä ja ammennettu niistä voimaa sekä lohdutusta. Kiitos ihanat, ette arvaakaan kuinka suuri vaikutus teillä ja sanoillanne on ♥ Tuntuu, että samalla kun olen menettämässä elämässä jotain ainutlaatuista ja korvaamatonta olen kuitenkin saanut tilalle jotain arvokasta. Toivottavasti pystyn antamaan takaisin samalla mitalla. Nyt kun olokin alkaa kaikin puolin olemaan parempi. Kuumeeni nousi vielä sunnuntai-iltana huippulukemiin ja olo oli muutenkin kuin jyrän alle jäänyt. Koko illan odottelin soittoa sairaalasta. Mutta sitä ei kuulunut, ei ole vielä kuulunut. Suurimmat itkut on nyt itketty. Monet itkut tullaan vielä itkemään. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan, mutta sisimpänä on se rauhallisuus ja se tietynlainen elämän tosiasoiden hyväksyminen. Oman perheen kesken oleilu on ollut pop. Sitä on taas avannut silmänsä ja rakastaa toisia vielä enemmän, jos mahdollista.

Viime viikolla yhtenä päivänä pikkuisempi kysyi, että koska voisin tehdä raparperipiirakkaa. Tänään yllätin koululaiset ja tein välipalaksi raparperipiirakkaa. Sen helpoimman kautta eli valmis muropohja, jonka päälle raparperia, kermaviilipurkki, rahkapurkki, kaksi munaa ja 1,5 dl sokeria. Ja sitten uuniin 175 asteeseen noin 40-45 minuuttia. Vetäisin pisteet kotiin, kun tarjosin vielä lisänä vaniljakastiketta ja jädeä 🙂 Kaksi suu hymyssä olevaa natiaista nuoleskeli tyytyväisenä suupieliään.

Äiti oli tänään ekaa kertaa sunnuntain jälkeen reagoinut hoitotoimenpiteisiin. Avannut silmiä ja räpytellyt. Tullut hetkeksi lähemmäs meitä. Illalla siellä käydessämme kyllä totesimme, että kyllä äiti on jo jossain aika kaukana. Toki, jos tilanne vielä muuttuu ja ”elonmerkkejä” tulee lisää, niin on syytä tsekata tilanne lääkärin kanssa. Elämä jatkuu ja samalla kun tässä on luopumisproggis käynnissä on myös esikoisen kaverisynttärien suunnitteluproggista. Viikonloppuna on luvassa taas yön yli synttärit. Tekee hyvää meille kaikille. Tällä kertaa en ajatellut potea huonoa omaatuntoa siitä, että meidän synttäritarjottavat ostetaan kaupasta…nuttura on tainnut löystyä tässä matkan varrella. Enkä pidä sitä lainkaan huonona asiana 😀

Palataan taas, fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Viimeistään sitten loppuviikolla kevätjuhlatunnelmien kera!

AURINKOISIN TERKKUSIN,

PS. OBH Nordica Legacy -kahvinkeittimen voitti Ansu kommentilla: ”Ennen kuin muu perhe on herännyt, niin kupponen vahvaa luomukahvia on parasta aamun Hesaria lueskellessa. Siitä se päivä lähtee käyntiin :)” Onnea Ansu, laitoin sinulle tuossa päivällä spostia, joten katsohan postilaatikkoosi!

PPS. jos ihmettelette, että onnistuinko mä näin nopsaa tappamaan sen verenpisaran, niin se on siinä ja siinä. Toinen ei tainnut tykätä liian aurinkoisesta takapihasta, joten siirtyi etupihalle tokenemaan. Tosin eipä se amppelin terassille tippuminenkaan hyvää kukalle tehnyt 😉