HEIPPULIHEI VAAN IHANAT!
Töihinpaluu on ihanaa, mutta se, mikä ei ole kivaa on päälle jäänyt kesärytmi. Tai se on ihanaa silloin puolen yön jälkeen, kun fiilistelee pimentyviä öitä. Aamulla, kun kello soittaa 06.30 ei tunnu lainkaan ihanalta. Mä luotan siihen, että kunhan lasten koulu alkaa, niin rytmikin menee kohdilleen. Vaikka tänään väsyttää, niin se on kaiken sen valvomisen arvoista. Meillä oli eilen illalla miehen kanssa treffi-ilta. Kippisteltiin Tampereen kattojen yllä ja käytiin syömässä. Vahva suositus edelleen Izikaya Nomulle. Ne maut on vaan niin ihania. Koska meillä ei ole Tomi Björckin ravintolaa Tampereella (vink vink, sitä odotellessa), niin tämä on hyvä korvike sille. Kotiin päästyämme katsoimme vielä leffan. En muistakaan ihan heti, koska viimeksi oltaisiin katsottu Netflixistä jotain muuta kuin sarjoja. Tai koska viimeksi olisin pysynyt hereillä koko leffan ajan. Onneksi tänään haetaan lapset kotiin veljen perheen mökiltä, ettei elämä mene turhan hempeilyksi ja romanttiseksi. Mutta oikeesti, on se välillä ihan sairaan siistiä käyttäytyä kuin vastarakastuneet. Suosittelen 😀
Postauksen kuvat ovat viime lauantailta, kun saimme ystäväperheen mökille kylään. Tällä viikolla kaupungissa olen huomannut, että mökillä on jotenkin kaikki niin kovin mutkatonta. Ruoka tehdään usein helpoimman kaavan mukaan ja eikä ole niin justiinsa, jos kaikkia pihanpientareita ei ole laitettu kuntoon. Yleensä oleminen on paljon helpompaa kuin kotona. Ehkä sitä kaupungissa on asettanut itselleen jotkut kriteerit, joiden mukaan toimia. Toisin kuin mökillä. Siellä mennään fiiliksen mukaan. Eletään vähän kuin pellossa. Kauniisti sanottuna 🙂 Aamulla saa nousta hiukset pystyssä sängystä ylös ja jos jaksaa, niin hiuksille saa näyttää harjaa. Meikkipussi lojuu usein koskemattomana monta päivää. Pikkuinen tahra siinä lempparikesämekossakaan ei haittaa. Silti sitä pystyy käyttämään. Lapsetkin saavat ihan vapaasti kulkea mustikkamaitoviiksissään. Kyllä ne sitten viimeistään saunassa lähtee. Kotona olen ylitarkka siitä, että juomalasit ovat tahrattomia…toisin se on mökillä. Luonnon antimet korvaavat leikkokukat. Kanervat alkavat olla muuten nyt kauneimmillaan ja ilokseni huomaan, että vuosi vuodelta niitä puskee enemmän mustikkavarpujen seasta. Mökkioleilussa ihanaa on myös se, että ei tarvitse tehdä mitään, jos ei jaksa. Kaupungissa helposti tulee mentyä sata lasissa nukkumaanmenoon asti.
Ehkä pitäisi osata taas löysätä sitä nutturaa kotonakin (kröhöm, pyykkikasojen koon perusteella voisi kyllä siltä jo vaikuttaa, että nuttura on purkaantunut ;). Sillä eihän se elämä voi olla vain mutkatonta mökkielämää. Kivaa kaupunkielämää, sitä se kyllä tällä hetkellä on. Kesäinen kaupunki on kaunis ja kesätyöpäivät ovat leppoisia. Tuntuu, että asiakkaat ovat vielä astetta iloisempia ja ihanat kuluttajat supersuloisia kysymyksineen!
ILOISIN TORSTAITERKUIN,
PS. piti muuten antaa ruokavinkki; nuo uunissa paahdetut perunat ja pesto ovat aivan lyömätön yhdistelmä!
Images via 
Klapihommien lisäksi ollaan tänään siivottu vierasmökkiä. Tehty sinne lokoisat oltavat ja lueskeltu kynttilänvalossa. Sain vihdosta viimein reilun kuukausi sitten aloittamani kirjan päätökseen ja sain ottaa luettavaksi Katherine Pancolin Mimmit-trilogian. Viime vuonna ahmin ko. kirjoittajalta Krokotiilin keltaiset silmät
