tiistai 11. lokakuun 2016

Paahdettu myskikurpitsakakku

9

HEIHEIHEIIII!

Tänään tekisi taas mieli halata koko maailmaa. Veikkaan, että eilen illan semisynkistely johtui vaan siitä, että asiat ovat kasaantuneet. Mä olen ihan mestari multitaskingissä, mutta silloin kun on liian monta kysymystä ilman vastausta tai liian monta tulipaloa sammutettavana niin jossain vaiheessa tulee stoppi. Ei ne asiat siitä yön tai tämän päivän aikana ole minnekään kadonneet, otin vain uuden suhtautumistavan. Ja tällä suhtautumistavalla muutto tien toiselle puolellekin saattaa olla vasta ensi kesänä. No stress, katsokaas! Sitä on jotenkin kuitenkin sellainen perfektionisti/suorittajaluonne, että pitäisi saada koko ajan niin mahdottomasti aikaan ja pitäisi sitä sun tätä. Ja tuota. Mutta hei, vaikken leikkokukkia ehtinytkään tänään hakemaan, niin keittiötä koristaa ”kukat”. Suvin blogissa ihastelin näitä kuivahtaneita koiranputkia ja nappasin koiranulkoitusmatkalla muutaman mukaan.pumpkin-pie-1-of-9 pumpkin-pie-6-of-9 pumpkin-pie-4-of-9
Kuppi kahvia ja pala kurpitsakakkua auttaa aina. Kanadassa asuessani lemppariherkkuni oli juurikin Thanksgiving-kauden aikaan nautittu pumpkin pie. Tosin nyt tein kurpitsapiirakan tuosta myskikurpitsasta. Ostin taannoin kaksi myskikurpitsaa ja toinen pääsi siihen suloisen samettiseen keittoon ja nyt toinen tähän piirakkaan. Voihan nam! Vaniljajäde olisi toiminut tämän kanssa loistavasti. Tai kermavaahto. Mutta meni se näinkin. Mies soitti pienellä varoitusajalla, että keittäisinkö kahvit. Tuli kotona käymään kesken työpäivän. Yllätys oli, että pöydässä oli myös kakkua 🙂 Tämä kaakku oli tekeytymässä pakkasessa puoli tuntia, mutta tehkää te tämä ajan kanssa. Kunnon jäähdytys ja pari tuntia jääkaapissa. Seuraavana päivänä kaikista parasta!

PAAHDETTU MYSKIKURPITSAKAKKU

pohja
kaupan valmis murotaikina

täyte
1 myskikurpitsa
3 munaa
50 gr voita
2 dl intiaanisokeria
2 tl kanelia
2 tl neilikkaa
1 tl muskottipähkinää
1 tl inkivääriä
ripaus suolaa

-halkaise myskikurpitsa neljään osaan pituussuunnassa ja paahda uunissa 225 asteessa noin 40 minuuttia
-kaavi lusikalla kurpitsa ulos kuorestaan (ei siemeniä mukaan 😉
-soseuta myskikurpitsa ja anna hieman jäähtyä
-vatkaa munat kuohkeaksi, lisää intiaanisokeri ja pehmennyt voi
-sekoita mausteet kurpitsasoseeseen ja lisää munasokerivoivaahtoon
-painele murotaikina piirakkavuoan (tai irtopohjavuoan) reunoille ja pohjalle
-lisää täyte
-paista 200 asteessa uunin alatasolla noin tunti
-anna jäähtyä huoneenlämmössä ja siirrä pariksi tunniksi jääkaappiin tekeytymäänpumpkin-pie-7-of-9pumpkin-pie-5-of-9pumpkin-pie-9-of-9

Meillä onkin ollut tänään sairastupapäivä; esikoinen herätti viime yönä kurkku- ja pääkivuissaan. Tänä aamuna heräsi tukkoisena ja lämpöisenä. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tauti menee levolla ohi. Parin yön päästä kun pitäisi lentää ja se ei ole mukavaa puuhaa flunssaisena. Onneksi toinen on nyt malttanut levätä koko päivän ja lämpökin on pois. Tarvittaessa lepäillään vielä huominen päivä. Pikkuinen karvakaveri sai tänään tehosterokotuksen ja rabiesrokotuksen ja voi, kun pikkuisen pisti itkettämään tuo rabies. Väsyttää myös siinä määrin, että on nukkunut aina leikkien välissä. Sylivauvana on myös ollut ja paljon rapsutuksia on saanut. Reppis! ♥ Meillä muuten on nyt tullut uutena tuo, että Toby kerjää syliin. Pitäiskös sitä vaan ignoorata? Sillä en mä ainakaan pysty. Jos istun jossain (esim. työpöydän äärellä) niin nousee takajaloilleen ja alkaa kapuamaan syliä kohti. Katsoo nappisilmillään ja ehkä päästää pienen ujelluksen ”huomaa mut”. Muuten ei kyllä hypi tms. Ja rauhoittuu samantien syliin päästessään. 

Onko meillä Suomessa muuten saatavilla kurpitsasosetta säilykepurkissa? Kovin olen etsinyt ja nettaillut sellaisen perään, mutta en ole löytänyt. Sellaisestahan kurpitsapiirakka/kakku valmistuisi kädenkäänteessä. Muistaakseni Kanadassa tuossa valmissoseessa oli jo tarvittavat mausteetkin. Mikä helpointa, niin sillä mennään 😉

TIISTAITERKKUSIN,

alle


sunnuntai 09. lokakuun 2016

Höstmys ☆☆☆

2

sunday-13-of-15sunday-14-of-15 sunday-12-of-15 sunday-15-of-15

MOIKKAMOI IHANAT!

Toivottavasti siellä vietellään sunnuntaita mukavissa merkeissä. Täällä on perusihana sunnuntai-ilta meneillään. Pyykinpesukone rullaa, keittiöstä tulee tuoreiden sämpylöiden tuoksu ja kynttilänliekit lepattavat. Yksi pikkuinen näkee ilmeisesti kovasti unia, sillä meidän sängystä kuuluu vikinää ja murinaa vuorotellen. Hei, tiesittekö muuten että tänään vietetään auringonpäivää? Juu, sain tuossa juuri tietää, että sunnuntai, Sunday on ollut jo muinaisten egyptiläisten mukaan juhlapäivä auringolle. Ja paistoihan se aurinko tänään loppujen lopuksi! Maanantai, Monday, taasen on ollut oodi kuulle. Ihanaa nippelinappelitietoa. I’m full of useless information ;D

Tein sämpylätaikinaa tuplasatsin, jotta sitä riittää myös viikolle. Ties vaikka huomenna aamulla ehtisi paistaa sämpylät ennen töihin lähtöä. Muutenkin tämä höstmys on aivan sangen kivaa aikaa. Kynttilänvaloa ja mausteisia sävyjä. Kaivoin pitkästä aikaa myös tuon luumunvärisen tuikkukiponkin esille ja se värinä miellyttää silmääni erittäin paljon. Näin syksyllä myös tuo tummanharmaa (tai vaaleanmusta, miten sen ottaa) ruokatilan seinä tuo sitä kaivattua kotoisuutta. Tekee ruokatilasta himpun verran pienemmän oloisen. Olenkin kovin miettinyt tuota uutta kotia ja sitä, sopiiko sinne tummaa seinää mihinkään. Näillä näkymin tumma seinä on tulossa keittiön u-sakaran päätyyn. Sinne missä on liesikin. Lisäksi rappukäytävän päätyseinä tullee tummaksi. Sopii hienosti tuon puulle jätettävän sormipaneelikaton seuraksi. Ehkä lukunurkkaukseen takkatulen ääreen tulee myös tummaa seinää. Tiedä häntä, pitää makustella, että mitä mieltä tuo talovanhus sellaisista olisi.

En ole yleensä teen juoja, mutta näin syksyllä alkaa aina teehammastakin kolottamaan. Arlandasta Emilian esimerkkiä seuraten ostin Kusmi teetä. Oi pojat, se tuoksu ja se maku! Ja hei, se saapuu sieltä salakavalasti. Se, minkä nimeä ei vielä saa sanoa. Mutta sen kunniaksi lämmitettiin jo yksi ilta glögitkin 🙂 Ai että, josko tämä joulu (oho, sorry…sanoin sen sittenkin ääneen) olisi enemmän onnekkaampi kuin viimeiset viisi joulua (klik). Oli miten oli, niin ihan pikkuisen tunnen jo sellaisen lämmön ja kutkutuksen tuolla jossain syvällä sisimmässä. Siellä missä ne nisset ja nasset saavat vielä vähän ottaa lepoa.

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


perjantai 07. lokakuun 2016

Perjantai ♡

15

perjantai-1-of-1perjantai-4-of-10perjantai-6-of-10perjantai-1-of-10 perjantai-3-of-10perjantai-10-of-10 perjantai-5-of-10 perjantai-7-of-10 perjantai-8-of-10 HELLUREI

ja hellät tunteet! Tänä perjantaina on monta syytä heittää kannat kattoon. Syitä, jotka saattavat jonkun korvaan kuulostaa ihan ylimalkaisen tavallisille. Pikkujuttuja monelle, mutta mulle just tällä hetkellä tosi tärkeitä. Ihan ensinnäkin tämä perjantai tuo miehen takaisin kotiin työreissusta. Onkin ollut ikävä! Tämä perjantai oli pitkästä aikaa ensimmäinen kokonainen työpäiväni. Teki hyvää käydä välillä töissä vaihtamassa kuulumisia ja saada tiedot miten maalikauppa makaa ajan tasalle. Tuli hoidettua siinä sivussa yksi tuikitärkeä palaverikin. Maanantaina vielä toinen kokonainen työpäivä. Heh, älkäähän käsittäkö väärin; kyllä mä töitä teen kotonakin, mutta puhun tuosta töissäkäymisestä, kun lähden töihin sinne maalitehtaaseen paikan päälle. Perjantai tiesi myös älyttömän hyvää lounaspitsaa hyvässä seurassa. Pitsaa, jonka jälkeen on turha haaveilla sen kummemmin mistään ruokaan liittyvästä fredagsmysistä 😉 Ähky on aikamoinen. Perjantain viimeiset minuutit töissä oli tulipalokiireisiä, sitä sai venyttää itsensä taas vähän tehokkaammaksi. Sekin oli kivaa pitkästä aikaa!

Perjantain kunniaksi kotiin tullessani sain tuplamäärän määrän suukkoja karvaiselta kaverilta verrattuna normikotiinpaluuseen. Myös kaksi kullannuppua ovat olleet kaulassa kiinni tämän tästä. Jännä juttu muuten, että niin kauan kuin oli työvaatteet päällä, kukaan noista kolmesta ei rauhoittunut. Nyt kun on työvaatteet vaihtuneet risoihin farkkuihin ja college-paitaan uskalsi koirakin ummistaa silmänsä jalkojeni juureen. Tytsytkin puuhailevat rauhassa omiaan. Tähän väliin ajattelin ottaa puolen tunnin tehosiivouksen. Tää on se kohta ”kannat kattoon” by me 😉 Kuvissa näkyvä näkymä onkin ainoa, jossa ei vallitse kaaos. Sitten voisi käydä kaupassa ja tehdä raksulle ruokaa. Suunnata kohti lentokenttää ja aloittaa viikonloppu koko perheen voimin. Ja hei, kommentteihinkin kyllä ajattelin tässä tämän illan aikana palata.

Huomen aamulla suuntamme pitkästä aikaa mökille! Vähiin alkavat mökkiviikonloput käymään ennen talven tuloa, joten pitää nauttia näistä viimeisistä. Muistutan jälleen teitä tuosta Instasta ja Snäpistä (atmarias), johon päivittyy fiiliksiä reaaliajassa…blogiin sitten seuraavan kerran ehkä sunnuntaina tai huomenna, mikäli jaksan avata mökillä tietokoneen 🙂

SUPERIHANAA PERJANTAI-ILTAA,

alle

PS. missä vaiheessa tuon karvaisen kaverin karvoja voi vähän itse leikata? Eihän tuo reppana näe mitään tuolta karvakasan alta 😀


keskiviikko 28. syyskuun 2016

Etenee…

23

 

mummula-1-of-5ILTAA IHANAT!

Tulin pikaisesti huikkaamaan, että hei – homma etenee! Ekaa kertaa mummulan tyhjäysprojektissa mulla on tunne, että me ollaan saatu jotain aikaiseksi 😀 On se kuulkaas tuollaisen 200 neliöisen talon nurkkien putsaus aikaavievää hommaa; vintit oli ahdettu ääriään myöten täyteen, samoin kellari. Kyllähän sitä reilussa kolmessakymmenessä vuodessa ihmisille kertyy tavaraa. Varsinkin ihmisille, jotka ovat eläneet piheyden kautta ja sen ajan lapsuuden, kun ei ollut kaikkeen varaa. Vintillä on säästelty mm. vanhoja helloja ja astianpesukoneita. Äiskän iäsyyden vanha pinkki kelloradiokin löytyi sieltä. Ei vissiin ole raaskittu heittää pois, jos vaikka joskus sellaista tarvitsee. Toisaalta hyvä juttu, sillä mä olen himpun verran vastaan tätä nykyajan kulutusyhteiskuntaa ja sitä, että aina ostetaan uutta ja viedään vanhat kaatopaikalle.

Ylimmäisen kuvan (kännykkä sellaisen, so sorry) näkymä tulee olemaan ehkä ainoa, mikä tulee jäämään tällaiseksi. Musta sivupöytä ja peili sekä takka. Tuon korituolin kohtalo on vielä avoin. Sarvet jäävät seinälle ja kausivalot myös. Mitäs mieltä olette tuosta lattiasta…pari vuotta sitten laitettu erittäin laadukas parketti, kannattaako maalauttaa valkoiseksi? Näissä kuvissa se ehkä näkyy paremmin.  Hei ja noissa kuvissa vilahtaa äiskäkin ♥ Mulla mielipide vaihtelee tuon lattian suhteen päivittäin. Välillä tykkään tuosta puun väristä ja välillä taas ajattelen, että maalaamalla sen saisi raikkaammaksi. Jotenkin tuo kolmisauvaisuuskaan ei ihan iske tällä hetkellä., mutta ehkä joskus. Kotoisuutta ja lämpöä tuo, se on vissi!

Nyt x-asentoon muutamaksi tunniksi. Huomenna jatkuu projektit! Ainakin näkee kättensä työn tuloksen, jos ei muuta…

VIIKON PUOLIVÄLITERKUIN,

alle


keskiviikko 21. syyskuun 2016

Sohvahaaveiluja

16

HEIPSANKEIPSAN,

heti aamusta treffasimme veljen vaimon kanssa mummulassa ja liki koko päivä touhutettiin menemään. Vaikkei se tuossa äidin vaatteita läpikäydessä kovin pahalta tuntunutkaan, niin nyt on henkisesti aivan kaputt. Tai siis joku ylitsepääsemätön väsymys iski päälle yllättäen. Sitä ei varmastikaan aivot pysy mukana koko touhussa, mutta syvällä sisimmässään prosessoi asioita. Jännä tunne. Mummula alkaa pikkuhiljaa tyhjenemään, vaikka paljon on vielä tyhjennettävää. Ennen remonttia. Joka sekin nyt tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Kunpa joku vain tulisi ja sanoisi, että näin tehdään, tässä rahat remppaa varten ja tässä suunnitelmat – soitamme kun voitte muuttaa sisään 😀

No mutta hei, jotain positiivista; olohuone tulee olemaan yksi niistä harvoista huoneista, joka jää pohjaltaan ja käyttötarkoitukseltaan entisenlaisekseen. Se onkin ainoa huone, johon olen jo mallannut meidän huonekalut. Ja varsin hyvin pärjäisimme olemassa olevilla huonekaluilla, mutta jotenkin uuteen muutettaessa tekisi mieli uusia sohvat. Eihän kuusi vuotta sitten ostetuissa Ikean Kivikeissä mitään vikaa ole, mutta jos mies huolisi ne telkkarihuoneeseensa ja mä saisin olkkariin uudet… Olen pyöritellyt muutamaa vaihtoehtoa:

GERVASONI GHOST (kuva täältä)

ghost_12_1

Valkoisena ja kahtena kappaleena kiitos. Ainoa pieni este on hinta. Joten hyvänä kakkoshaaveena toimii:

LE GRAND AIR (kuvat täältä)

legrandair2_9 legrandair3_10

Onko teillä kokemuksia jommasta kummasta sohvasta? Olen alkanut olemaan avoin jollekin muulle sohvan värille kuin valkoiselle. Esimerkiksi hiekka tai harmaa sohvan värinä toimisi tuolla vanhassa talossa aivan loistavasti! Sohvan lisäksi olen haaveillut sohvapöydästä. Näinköhän se on, että hitaana hämäläisenä alan ”jo tässä vaiheessa” syttymään marmoripöydälle? 😉 Ruokatilan paikka muuttuu siitä, mitä alunperin suunnittelimme. Se tietää pienemmän ruokapöydän ostamista. Tosin se ei ole ongelma, sillä ongelma on ollut nykyinen ruokapöytä. Tai sen liian iso koko. Kattaminen on perin hankalaa ja pienempi pöytä mahdollistaa kodikkaammat kattailut. Muutenkin sitä on alkanut ajattelemaan koko rempan suhteen sitä, että mikä on järkevintä ja kotoisinta. Kuinka paljon lisää tilaa sitä ihminen tarvitsee? Käyttääkö kaikki sallitut neliöt vai yrittääkö pärjätä niillä mitä on?

Nyt hetkeksi tuulettumaan ulos, ehkä sen jälkeen remppakaaoskin näyttää taas selkeämmältä! 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle


« Vanhemmat
Uudemmat »