MOIMOI MURUT
ja huisin ihanaa alkanutta viikkoa! Kello soi kukonlaulun aikaan ja vetäisin lenkkivaatteet päälle alta aikayksikön. Ne, jotka olin eilen illalla asetellut nätisti sängyn jalkopäässä olevalle tuolille. Ajattelin aloittaa viikon liikunnallisissa merkeissä. Sillä nyt se kroppa ei enää sano asiaansa niin kiltisti kuin taannoin. Nyt se viestittelee moninaisine kolotuksineen ja särkyineen siitä, että tarttis tehdä jotain. Mitä tekee lenkkikamuni, tuo valkoinen karvainen otus? Venyttelee, löntystelee perässäni alakertaan ja kun otan hihnan esiin huomaan, että toinen on piiloutunut sohvalle tyynyjen taakse kuorsaamaan 😀 Enhän mä siinä sitten pystynyt lenkille lähtemään, sillä toisella olisi voinut sillä aikaa tulla hätä. Hei, huomenna uusi yritys! Tälle päivälle ohjelmassa blogitöitä. Kuvauksia, kuvankäsittelyä ja kirjoittamista. Ainoa, mikä pitäisi ennen kuvauksia löytää on silitysrauta. Mihinköhän sellainenkin on tullut laitettua muuton yhteydessä? 😉
Tällä kertaa kurkistetaan kodin sydämeen eli keittiöön. Keittiöön pääsee aulasta heti vasemmalle käännyttäessä. Rakastan tuota uutta keittiötämme ja jo tämän reilun viikon käyttökokemuksen jälkeen voin sanoa, että se on oikein toimiva. Vaikkei yläkaappeja olekaan, niin enpäs ole niitä kertaakaan kaivannut. Astianpesukone on nostettu mikron alapuolelle, mikä on edelliseen astianpesukoneeseemme ihan luksusta. Ei sillä, lautaset ovat alalaatikossa astianpesukonetta vastapäätä säilössä, joten pikkuisen kumartumista tulee 🙂





Säilytystilaa on oikein loistavasti, vaikka aluksi uumoilin, että täytyy viritellä lisää avohyllyjä. Huomaan, että meillä on aiemmin hamstrattu säilykkeitä ja kuivamuonaa. Enemmän kuin tarve vaatii. Ja totta tosiaan, osa astioista ja kodinkoneista odottaa vielä alakerran bistron kaappeihin pääsyä. Joten hyvin on pärjätty olemassa olevalla säilytystilalla. Mikäli muuten haluatte, voin tehdä keittiön säilytystilasta erillisen postauksen? Pitääkin pitää kaapit järjestyksessä sitä varten.
Edellisessä kodissa meillä oli keraaminen liesi ja tämä uusi on induktioliesi. Meillä on tällä hetkellä vain kolme kattilaa, jotka siinä toimivat. Täytyy tuoda mökiltä lisää, sillä aikoinaan veimme sinne induktioliesikattiloita. Uuni on osoittautunut ihan älyttömän tehokkaaksi. En malta odottaa, että saan joulukinkun tuonne uuniin. Uuni pitää sisällään kaikkia hienoja toimintoja, joita varten täytyy vielä joku päivä tutustua manuaaliin perinpohjin. Jos sinne uuniin huutaisi, että yksi savustettu nieriä, niin tulisikohan sellainen? 😀
Alunperin tilasimme Festivon jääkaappipakastinyhdistelmän rosterisena, mutta ah, miten onnellinen olen, että saimme sen vielä tilauksen jälkeen vaihdettua valkoiseksi. Tuo korkea seinä koostuu jääkaapin, mikron ja astiapesukoneen lisäksi kuivamuonakaapista. Apteekkarin kaappia siihen suunnittelimme, mutta päädyimmekin korkean kaapin sisällä oleviin ulosvedettäviin laatikkoihin.







Tasot ovat vielä ihanan tyhjät (omaan silmääni, mutta kyllähän sieltä jo nyt tavaraa löytyy). Voi kunpa ne tuollaisina saataisiin pysymäänkin! Sitä vain kertyy keittiön tasolle niin helposti kaikkea roinaa. Päädyimme tasomateriaalissa valkoiseen kvartsiin. Valkoiset kvartsitasot ovat Kivijalosteelta (*näistä saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan) ja palaan niihin vielä tuonnempana. Laitetaan ne oikein kunnon testiin ja palataan testituloksiin myöhemmin 🙂
Pienennetty ikkuna kaipaa vielä sälekaihtimia sekä puuttuvaa ikkuna-avainta karmeineen tuohon tuuletusikkunaan. Jälkeenpäin on tullut monta kertaa mietittyä kuinka hyvä päätös oli nostaa ikkunan alareunaa. Aiemmalla ikkunalla, kun ei olisi saatu tasoa yhtenäiseksi, vaan siihen olisi pitänyt tehdä madallus ikkunan eteen. Ikkunan edessä on patteri, joten kivitasossa on siinä kohden ritilät. Patterin säätövipstaakkeli taas löytyy yhden laatikon takaa.
Kyllä, keittiölle pisteet 5/5. Yritin etsiä ennen kuvaa, mutta harmikseni olen poistanut muistikortilta kaikki viime vuoden ”turhat” kuvat. Keittiö oli pyökinvärinen. Kaunis ja tunnelmallinen. Mutta ei meidän makuumme. Joku voisi sanoa, että keittiön kuuluisi olla vanhan talon henkeä kuvaava. Ehkä näinkin, mutta meille on tärkeää, että keittiö on meidän näköisemme ♥
ILOISIN MAANANTAITERKUIN,
![]()
PS. Täältä vanhasta postauksesta löytyy keittiön suunnittelukuvat. Aika hyvin tuli suunnitelman mukainen, eikö? 🙂





Olohuone kylpee ilta-auringossa. Sohvatyynyt ovat vähän niin ja näin ja Tobyn luita lattia täynnä. Koti on varsin kodikas. Vähän aikaa asumatta olleessa talossa on kuulkaas jo näin viikon jälkeen



Tällä hetkellä päänvaivaa tuottaa ruokapöydän paikka. Sitä siis ei vielä ole. Tuohon keittiön viereen lukunurkkaukseen se menisi luonnostaan, mutta tila on vain 2 metriä leveä ja 180 cm pitkä. Olohuoneeseessa taas olisi leveyttä tilassa 2,5 metriä ja pituutta hur så mycket. Vanha pöytä jäi vanhaan kotiin, joten uusi pöytä täytyy hankkia. Te, keillä on 80-90 cm leveitä pöytiä, niin olisi kiva kuulla, onko helppo kattaa. Kiitos jo etukäteen 🙂

HEIPSULI!
Ensimmäistä kertaa ikinä me ollaan ehkä vähän törmäyskurssilla tuon rakkaan aviomieheni kanssa. Sisustamisesta. Ei mitenkään pahasti eikä kumpikaan ole aloittanut mykkäkoulua. Ei ole tapana. Naureskellen olemme vielä voineet sisustamisjutuista puhua. Tiedän, että tuo kellarikerros on miehen valtakuntaa ja hänelle olen ilomielin suonut vapaat kädet sisustaa sen, mutta. Mutta. Ensinnäkin kulmasohva kotiteatterihuoneeseen. Vaikka tunnen tuon mieheni enemmän kuin hyvin, niin en silti ole ihan varma höpöttääkö toinen tosissaan sellaisesta keinonahkaisesta recliner-sohvasta. Tiedättekö, missä tulee kaikille ne jalkatasot sieltä sohvan alta esiin samalla kun selkänoja kaartuu taaksepäin…hmmm. 



Tässä välissä haluan korostaa, että tarkoitukseni ole mitenkään mollata toisen sisustusmakua vaan kertoa teille, kuinka meillä ollaan vähän eri mieltä kellarikerroksen sisustamisen suhteen. Edelleen annan miehelleni vapaat kädet sen tehdä ja onnellinen olen, että hän haluaa tehdä siitä oman näköisensä. Miehen sanoja siteeraten: ”Se on mancave, naisen kädenjälki ei saa näkyä!” Ihana nähdä lopputulos!

Elämme kerrassaan mielenkiintoisia aikoja. Onneksi kuvia niistä sivupöydistä, joiden jalat koostuivat jääkiekkoilijan jaloista ja mailasta ei ole enää mulle vilauteltu. Muutenkin ajattelin pitää suuta vähän soukemmalla, sillä sellainen sormenjälkitunnistusovenavautumismekanismi (voiko tuo olla yhdyssana?!) kuulemma on saatavilla rappusten yläpäähän 😀
