sisustus Archives - Sivu 45 95:stä - Marian Bistro & Lifestyle

maanantai 14. elokuun 2017

Jotain vanhaa, jotain uutta – olohuoneessa

HEIPPAHEI!

Ja hurjan ihanaa maanantaita 🙂 Aamulla koiran kanssa lenkillä ollessani tuoksutin sen. Saapuvan syksyn nimittäin. Ihanan raikas ja kuulas tuoksu. Sellainen tuoksu, joka saa ajatukset vaatekomeroa siivoamaan. Siirtämään ne kesähepeneet (jep, just ne, joille on tänä kesänä ollut hirmuisen paljon käyttöä ;D) taaemmas ja ottamaan isot villatakit etualalle. Tosin päivästähän sukeutui varsin lämmin. Oikein mukava sisällä toimistossa istumista ajatellen. Eilen miehen kanssa kiepsautimme olkkarin siihen malliin, jossa se on ollut viimeiset neljä vuotta. Eri kalusteilla tosin. Äidillä oli tämä ihan tismalleen samanlainen järjestys ja täytyy kyllä todeta, että se vaan sopii tuohon olohuoneeseen. Olohuone aukeaa jotenkin nätimmin ja pianon eteen jää hyvää tilaa. Tilaa heittää siihen se jumppamatto aamujumppia varten. Tilaa leikkiä koiran kanssa. Tilaa lasten legoleikeille (kyllä, legot ovat vieläkin pop!). Tilaa parkettien partaveitsille.

Tuo Kate Moss kaipailee rinnalleen kaveria. Eilen siihen mallailimme, tosin ilman Katea, muutamaa grafiikkateosta ja saas nähdä. Itse en ole vielä niihin syttynyt, mutta ehkä ne joku päivä pääsevät seinälle. Lukunurkkauksen tuoli pääsi olkkariin mustan tason viereen. Se toimii tällä hetkellä lähinnä karvaisen kaverin tutkapaikkana. En tiedä mistä johtuu, mutta huh tuo koiruli on alkanut vahtimaan reviiriään; liekö siitä, että meillä on piha täynnä remonttimiehiä tämän tästä ja toinen puolustaa perhettään. Jostain muistan lukeneeni, että tällaista ns. vahtihaukkumista ei saisi kieltää koiralta.

Onneksi sunnuntaisin ei hauku, jos jotain positiivista 😉 Sen lisäksi pitää omana reviirinään vielä tuota tien toisella puolella olevaa vanhaa kotia ja haukkuu sinnekin menevät ”tunkeilijat”. Lue: asunnon uudet omistajat. Reppana, kun niin paljon pitää vahtia ♥

Nyt on keskikerros melkein valmis. Niin onnellinen olen, että saimme järjestettyä tilaa myös tv-huoneelle. Ja että ruokapöytä sujahti luontevasti paikoilleen. Työhuoneessa on vielä vähän säätämistä. Tällä hetkellä meillä on sekä kotoa töitä tekevän miehen että minun isot tietokoneruudut samalla pöydällä ja ai että tekee silmälle pahaa 😉 Usein itse käyn käsittelemässä vain kuvat tuolla isolla näytöllä ja muuten teen työt läppärillä keittiön pöydän äärellä. Jokin ratkaisu tosin tähän kotitoimistosysteemiin pitää saada!

Lauantain juhlista kotiin lähtiessämme sain mukaani neljä ihanaa syyshortensian oksaa veljen vaimolta. Jotenkin ne ovat niin kauniin raikkaita. Liki keväisen värisiä. Alunperin suunnittelimme tekevämme, tai no teettävämme, pihan vasta keväällä, mutta viikonlopun sateiden jälkeen olen sitä mieltä, että piha on pakko saada kuntoon vielä syksyllä. Se on sellaista mutavelliä, että ei muusta väliä. Ja olishan se ihanaa keväällä lumien sulettua nähdä jotain muutakin kuin mutaa. Illalla kumpparit jalkaan ja kohti vadelmapuskia. Suurimpien mutakasojen poisvienti on tehnyt jo pienen upliftin muuten mutaiseen pihaan. Siellä näyttäisi olevan yhdessä puskassa myös mustia viinimarjojakin. Kauneus on katsojan silmissä 🙂

Toivottavasti siellä on viikko alkanut mukavissa merkeissä ♥

MAANANTAITERKUIN,

sunnuntai 13. elokuun 2017

Sunnuntai on saunapäivä

HEISSULIVEI!

Kiitos hurjan paljon rohkaisevista kommenteistanne tähän selkäkipuun (jep, se tuli takaisin – kiitos eilisten juhlien ja liian pitkään istumisen) ♥ Palaan kommentteihinne tuonnempana. Nyt ajattelin viedä teidät ekaa kertaa visiitille tuonne miehen valtakuntaan, man caveen, jossa sijaitsee saunaosastomme. Koska sunnuntai on meillä perinteisesti saunapäivä. Viimeiset 15 vuotta sauna on ollut yläkerrassa meidän vaatehuoneen tilalla, mutta silloin kun tähän kotiin aikoinaan muutimme, vuonna 1982, niin sauna oli kellarissa. Harmi, kun ei ole kuvia tuosta alkuperäisestä saunasta, mutta voitteko uskoa, että se oli maalattu entisten asukkaiden toimesta? Kyllä, seinät punaisella, lauteet vihreällä ja kaiteet sinisellä. Ihan oikein kunnon maalilla. Sanomattakin selvää, että armas ahteri kaipasi allensa peflettiä. Enemmän kuin koskaan 😀 Emme ajatelleet vaalia historiaa, vaan teimme saunasta oman näköisemme. Pukuhuoneen kohdalle tuli poreamme ja pientä jumppaa käytiin kantavan seinän kanssa, joka erotti pukuhuoneen suihkutilasta. Sen osittainen purkaminen onneksi onnistui, rautaisten tukipalkkien avulla ja saimme tilaan avaruutta. Aiemmassa kodissa meillä oli kaksi suihkua, joita harvoin käytettiin yhtä aikaa. Sen takia uskalsimme päätyä vain yhteen suihkuun. Tai onhan tuossa tuo katon rajassa oleva lautassuihku ja tavallinen käsisuihku, jos molempien tyttöjen pitää päästä suihkuun samaan aikaan. Alunperin mietimme osittaisen lasiseinän tekemistä saunan ja suihkutilan väliin, mutta jossain vaiheessa ajatus kokolasiseinästä nosti päätään. Ja hetkeäkään emme ole tuote päätöstä katuneet.

Kuten emme myöskään sitä, että lauteet tehtiin leveämmästä laudasta kuin normaalisti. Saunaosastolle kuin koko kellarikerrokseenkin halusimme hämyistä tunnelmaa. Täällä meillä on aika paljon rautaa vedessä, joten jo senkin takia valkoiset laatat ovat aika hankalat suihkutiloissa. Kuparinhohtoista mustaa 10 x 10 laattaa laitoimme lattiaan, sillä toiveemme isommista lattialaatoista ja unidraineista taisi tulla kaatojen suhteen liian myöhään 😉 Seinille tiililadonnalla Aitokiven Drizzle Black -keraamista laattaa*. Se on musta, mutta ei liian jyrkkä. Hieman elävä pinta tekee siitä kodikkaan. Suihkun taakse meille tuli tehostejuova Aitokiven Black QR Mosaic -kivimosaiikkilaatalla*.

Tuota samaa mosaiikkilaattaa on myös kantavassa kattopalkissa. Kivimosaiikki olisi mahdollista käsitellä Kivimestareiden Kiviöljyllä, jolloin mosaiikin sävy tummenee. Ehkä tuo käsittely tehdään vielä jossain välissä 🙂

Tuntuu, että tuo kellarikerros on vielä niin täynnä remppapölyä, että vaikka olemme moneen kertaan saunaosaston pesseet, niin silti sitä pölyä aina jostain sinne tulee. Jahka saadaan bistrokeittiö valmiiksi tämän kuun lopulla niin sitten helpottaa pölyn kanssa 🙂 Tuo mummulan vanha pöytä pääsi kellarin aulaan. Tuo tummanpuhuvaan kerrokseen ihanasti lämpöä. Huomenna luvassa katsaus uusittuun olkkariin! Mutta nyt on pakko nousta jaloittelemaan ja laittaa iltaruoka uuniin. Ostoslistalla on sellainen sähköinen pöytä. Kotitoimistolle ja töihin. Huomaan, että tuo istuminen ei ole hyvästä. Ja hei, ei kai se ole hyvästä kellekkään 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

*-merkityistä tuotteista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan

perjantai 11. elokuun 2017

Ruokapöytä löysi paikkansa (& selkäkuulumisia)

MOIKKAMOI!

Heiiii, se olis perjis perjantai. Ihan mahtavaa! Tätä viikonloppua olen odottanut, sillä huomenna on ihanat juhlat tiedossa; veljen perheessä on 80-vuotisjuhlat (40+40). Toivotaan, että se meteorologien ennustama loppukesän myrsky ei yllä tänne meille asti, sillä tuo kaunis puutarha kutsuu juhlimaan ulos. Kyseessä on koko perheen juhlat, joten vipinää ja vilskettä riittää!

Kerroinkin eilen, että ruokapöytä on nyt löytänyt paikkansa. Vaikka mittanauhan kanssa mittailin ja sovittelin sitä tuohon keittiön viereen, niin aina tulin siihen tulokseen, että menee liian ahtaalle. Toissapäivänä huikkasin esikoiselle, että josko vähän rymsteerattaisiin. Jotenkin takaraivossa siinti ajatus, että periksi ei anneta ennen kuin ollaan pöytää tuohon tilaan kokeiltu. Meillä taitaa kulkea tämä rymsteeraus suvussa (mieheltä tosin rymsteerausgeeniä ei löydy ;)), sillä eipä lapsiakaan tarvitse ko. hommaan montaa kertaa kehottaa.

No sopiko pöytä siihen tilaan? Sopi kuulkaa aivan täydellisesti ♥ Tilaa jäi molemmille puolen pöytää eikä käynti keittiöönkään mennyt ahtaaksi. Pidempään mukana pysyneet lukijat tietävätkin mun fiksaatiosta aamuaurinkoon. Siihen, että rakastan koteja, joissa keittiö ja ruokatila on sijoittunut aamuauringon puolelle. Yhtä asuntoa lukuunottamatta meillä onkin näin ollut.

Pöytää en ole vielä lähtenyt käsittelemään mitenkään. Jotenkin tuntuu, että se ei välttämättä riitele enää niin paljon tuon lattian kanssa kuin olohuoneessa. Itseni tuntien pöytä kyllä vaihtaa väriä nopsaa, jos sikseen tulee 🙂 Kun ulko-ovesta tullaan sisään ja astutaan muutamat rappuset ylös on edessä tuo aulatila takkoineen sekä ruokapöytä. Kaunis näky. Ja hei, en joutunut luopumaan pöydän siirtämisen myötä siitä ihanasta ajatuksesta, että ruokapöydän äärellä istuessa näkyy takkaan.

Koska te olette olleet jälleen mun ykköstsemppareita tämän rakkaan kroppani kipujen kanssa, niin päivitetään tännekin kuulumiset. Lääkäri soitti eilen lannerangan röntgenistä ja aloitti, että mitään selkärankareumaan liittyvää täältä ei näy, mutta…tuo mutta sana sai sydämen kimpoamaan hetkeksi kurkkuun. S1-nivelessä sekä kolmessa selkärangan nivelessä on kuvien perusteella aika pitkälle edennyt nivelrikko. Nivelrikkoahan tulee varmaan kaikille maailman ihmisille vanhuuden myötä johonkin niveleen, mutta meillä tuo nivelrikko kulkee äidiltä tyttärelle. En vain aluksi tajunnut, että sitä voi olla selässäkin. Mummulla ja äidillä sitä oli sormissa ja olkapäissä. Muistaakseni.

Alkuun diagnoosi sai mut huokaisemaan helpotuksesta, mutta vähän ajan kuluttua alkoi suunnaton ketutus. Lääkäri mainitsi liikuntamuodot, joita ei kannata harjoittaa. Mun rakas henkireikä, juokseminen, on yksi näistä. Lääkäri ei ottanut kantaa, mutta itse veikkaan hajottaneeni tuon selän taannoin paljasjalkalenkkareilla asfalttiteitä juostessani. Niin, tuolloin en tiennyt, että mulla on skolioosi. Jos olisin tiennyt, niin olisin ehkä juossut vähän vähemmän ja katsonut reittivalinnat tarkemmin. Kyllä ihmettelin jo silloin pitkillä lenkeillä, kun jalat aina silloin tällöin puutuivat ja tuntuivat ihan eriparisilta. Mä olen muuten tainnut täälläkin ihmetellä noita eriparijalkoja taannoin.

Erään tuttavan kanssa eilen asiasta juteltuani sain osakseni vähän sääliä, joka oli kyllä pakko lähettää samaa tietä takaisin. Totesin, että kyllä tämä on oikeastaan helpotus. Diagnoosi, joka ei ole parantumaton aggressiivinen syöpä, pitkälle edennyt sepelvaltimotauti tai joku muu parantumaton ja elämänlaatua merkittävästi heikentävä tauti on mannaa korvilleni. Nivelrikko ei tuosta parane ja varmasti tulee vielä monet itkut kivusta itkettyä, mutta nyt on pakko tehdä kaikkensa sen eteen, että tauti ei etene. Pahenemisvaiheissa muistaa levätä ja antaa periksi särkylääkkeille (olen maailman huonoin lääkkeiden syöjä). Silloin kun ei satu, liikkua kroppaa kuunnellen. Nyt jos koskaan on ryhdyttävä sanoista tekoihin.

Hiihtokautta siis odotellaan täällä kovin, sillä mistään muusta urheilulajista en saa yhtä hyvää endorfiinipiikkiä kuin juoksusta tai hiihdosta. Hei, nyt siirrän kotitoimistoni tuonne ruokapöydän ääreen ja vastailen kommentteihinne. Ikkuna tosin täytyy sulkea, sillä meillä on meneillään sellainen myllerrys kaivinkoneineen päivineen tuolla takapihalla että oksat pois! Jahka saadaan tuo ulkoremppakin valmiiksi, niin edessä on ikkunoiden peseminen. Niin ovat pölyssä, ettei juuri tarvitse sälekaihtimia kiinni pitää 😉

IHANAA PERJANTAITA,

PS. jälleen kerran aloin miettimään ruokavalion merkitystä. Jostain muistan lukeneeni, että viljatuotteet tekevät nivelille hallaa. Taitaa olla edessä parin kuukauden gluteeniton testijakso…

tiistai 08. elokuun 2017

Toivepostaus: keittiömme säilytysratkaisut

MOIKKAMOI IHANAT!

Piti tulla jo eilen teille kertomaan meidän keittiön säilytysratkaisuista, mutta tuntui, että minua tarvittiin enemmän muualla. Kuin tietokoneen äärellä. Kesälomien jälkeen ensimmäinen kokonainen päivä (työtyöpäivä) erossa lapsista ja koirasta tuntui hieman hassulta. Kotiintullessani sain pususateen koiralta, mutta kyllä ne lapsetkin kuulemma olivat kaivanneet 😉 Jännä juttu, että vaikkei lapset enää ole siinä iässä, että protestoisivat äipän poissaoloa, niin tuo koira hoitelee sen homman kyllä. Pususateen jälkeen alkoi osoittamaan hiukkasen mieltään. Päivän aikana poislähtenyttä ponnaria ei olisi saanut laittaa takaisin ja muutenkin luimisteli alakuloisen näköisenä sohvalla. Onneksi siitä heltyi, reppana. Sylihauvana oli koko illan.

RvaManteli siellä viime keittiöpostauksessani kertoi, että heillä on keittiöremppaa tulossa tai meneillään, joten kerrotaan tähän väliin meidän keittiön säilytysratkaisuista, pistokkeista sun muista tuiki tärkeistä asioista, joihin täytyy keittiösuunnittelussa panostaa. Aloitetaan säilytyskalusteista ison ikkunan alla. Ikkunaseinällä meillä on kolme 800 mm leveää laatikkokalustetta. Kussakin kalusteessa on kolme ulosvedettävää laatikkoa. Alhaalla korkein, keskellä vähän matalampi ja ylimpänä ihan matalin laatikko. Alalaatikoissa meillä säilytetään mm. tarjoiluastioita, arkikäytössä olevia ruokalautasia ja korkeutta vaativia kuivamuonapaketteja. Keskilokeroissa on lisää tarjoiluastioita, arkikäytössä olevia laseja, kahvikuppeja ja kuivamuonaa. Ylimmät eli nuo matalimmat laatikot kätkevät sisäänsä servetit,arkikäytössä olevat leipälautaset ja sitten myös pussimausteet.

U-mallinen keittiöhaaveemme meinasi jo tyssätä noihin kulmiin. En pidä yhtään kulmakaapeista. Varsinkaan niistä, joissa on vain hyllylevyt. Joten molemmissa kulmissa meillä on LeMans ulosliukuva hyllymekanismi. Toisessa kulmassa säilytämme kattiloita ja paistinpannuja, toisessa on leivontavälineitä, uunivuokia ja säilytysrasioita. Uunin vieressä on kapea kaappi leivinpeltien säilytykselle. Lisäksi tuolta ylähyllyltä löytyy tilaa leivinpapereille, foliolle ja talouspaperirullille.

Se, mistä olen ollut tuiki onnellinen on tuo lieden paikka; molemmilla puolin on laskutasoa reilusti. Ikkunaseinää vastapäätä olevalla seinällä sijaitsee allas, jätevaunu ja jätevaunun vieressä laatikosto. Laatikostosta löytyy aterimet, purkkimausteet ja kaiken maailman kihvelikahvelit. Ensimmäinen korkea kaluste kätkee sisäänsä integroidun astianpesukoneen, joka on nostettu ylemmäksi. Sen ylhäällä on mikro (lapset onneksi ylettävät hyvin!) ja mikron yläpuolella yksi kaappi, jossa on tällä hetkellä maljakoita yms. Astianpesukoneen alhaalle saatiin vielä mahtumaan yksi matala laatikko, joka on kuin tehty tarjottimille. Ennen Festivoa on vielä minun mielestäni keittiömme paras ratkaisu; 400 mm leveä kaappi, jossa on neljä ulos vedettävää laatikkoa. Ylhäältä löytyy vielä kolme avohyllyä. Ulosvedettävissä laatikoissa on yksi laatikko Tobyn ruoille (ilmatiivissä laatikossa), yksi laatikko perunajauhoille, sokereille ja muille kuivamuonille. Kahdesta laatikosta löytyvät nuo rakastamani macajauheet, chiat, mantelijauheet sun muut hyvää tekevät jutut 🙂

Säilytyskalusteisiin luen myös tuon 1700 mm leveän avohyllyn, johon asennettiin kannattimia niin paljon, että kestäisi enemmänkin painolastia. Siinä säilytän osaa keittokirjoistani. Lisäksi siitä löytyvät aamiaispuurokulhot ja joitain laseja. Ja sitten viimeisenä tosiaan on se Festivo. Festivo otti tosin nokkiinsa, kun ensimmäisen kerran latasimme sen täyteen ruokaa; tiputtelee vettä takaseinää pitkin. Välillä aika runsaastikin. Huoltomies on onneksi tilattu! Muutama asia kaipaa vielä keittiössämme hiomista. Tai lähinnä muutamien asioiden säilyttäminen. Nämä ovat; leivät, aamulehdet, tyhjät pullot. Missä teillä säilytetään leipiä, sanomalehtiä ja tyhjiä pulloja?

Pistorasiat meillä on upotettu työtasoon. Eli nousevat sieltä. Molemmissa u-sakaran kulmissa sellaiset ovat. Yhteensä kuusi pistorasiaa ja ovat riittäneet hienosti ainakin tähän asti. Hei huomasitteko muuten, että minun pieni oranssi aamujen piristäjäni on korvattu isommalla kahvinkeittimellä? Jep, kellarin bistro on työtasoa ja kaapin ovia vailla, joten oranssi hurmuri odottaa siellä tositoimiin pääsyä.

Neljä isoa pahvilaatikkoa keittiötarvikkeita on purkamatta kellarissa. Osa niistä menee bistron kaappeihin, mutta osa on sellaista lasitavaraa, että niitä varten täytyy ostaa iso vitriini. Katsotaan, kun tuo kellari valmistuu, että josko ruokatila siirtyisi omaan huoneeseensa (tv-huoneeseen). Sinne takaseinälle sopisi hienosti iso musta vitriini. Yhden hienon vitriinin löysinkin jo, mutta hinta oli niin suolainen, että pitänee soveltaa. Käytetty patinoitunut vitriini on siis hakusessa. Värin ei niin väliä, kun maalaan sen kuitenkin mustaksi 🙂

Ai niin, keittiöhanaksi valitsimme Oras Optiman, jossa on ns. älykäs pesukoneventtiili. Ei tarvitse muistaa itse sulkea sitä, kun sulkee itse itsensä. Olen myös tykännyt tuosta EasyGrip -vivusta, vaikka aluksi ajattelin, että se ei ulkonäöllisesti ehkä ole se mun juttuni.

Mutta mikä on mun juttuni, niin terveellinen herkutteleminen. Tähän väliin käyn laittamassa pakkaseen eräänlaisen jäätelökokeilun. Iltapäiväkahvihetkeä varten. Jos jäde onnistuu, niin se pääsee kyllä blogiinkin asti 🙂 Sitten palaan vastailemaan edellisten postausten kommentteihin ♥

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

PS. Insta Storyssa vilautin eilen meidän saunaosastoa. Siitä tulossa myös blogiin myöhemmin tällä viikolla. Eilen saunottiin ensimmäisen kerran ja voi pojat, miten täydelliset löylyt!

torstai 03. elokuun 2017

Ruokatila

HEIPSULIHEI!

Toivottavasti teille kuuluu hyvää ♥ Mulla on harvoin niitä päiviä, kun mikään ei kulje. Tänään on yksi sellainen. Koko päivä on hösätty menemään sinne tänne, lääkäriä, apteekkia, töitätöitä ja eräänlaista remppaa. Ja kremppaa. Se selkä, joka alkoi ennen muuttoa vaivaamaan ei ole tykännyt muuttotouhuista sitten yhtään. Venyttelystä veti todella herneet nenään. Tällä viikolla olen herännyt aamuyöstä kipuun, illan lihasrelaksanteista ja kipulääkkeistä huolimatta. Aamuisin on tullut vengottua itsensä ihan ihme asennoissa ylös sängystä. Ärsyttää itseänikin tämä jääräpäisyyteni lääkäriin menon suhteen, mutta olisihan siellä voinut käydä aiemminkin.

Aamulla sain lääkäriltä uudet lääkkeet, kanto- ja nostokiellon lisäksi ja lähetteen lannerangan röntgeniin, johon on lähtö ihan pian. Poissuljetaan murtumat sun muut luissa. Kaaduin aika pahasti talvella hiihtolenkillä ja siitä lähtien tuo selkä on vihoitellut tasaisin väliajoin. Yleensä kyllä vähemmän aikaa kerrallaan. No mutta, nyt on hoitoputki auki ja odotan ihmeparannusta. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin jatkuva kipu. Sellainen, jonka terän saa vain vaimenemaan särkylääkkeillä. Iso hatunnosto ja tsemppihali teille, jotka siitä joka päivä kärsitte.

Sairauskertomuksesta päivän aiheeseen; hei, meillä on ruokapöytä. Ihanaa! Ja se sopii tuohon tilaan niin nätisti. Vähän vielä pohdin, että onko nyt liian paljon puupintaa. Että maalaisko kuitenkin pöydän valkoiseksi tai kenties mustaksi. Puupinta on kyllä kaunis, sitä en kiellä, mutta se on nyt siinä rajoilla alkaako menemään vähän liian kotoisaksi tämä sisustus 🙂 Pöytähän on mun vanhempieni vanha. Se on vain ollut tuossa naapureilla lainassa viimeiset neljä vuotta. Arvostan sitä, että se on aivan täyttä puuta. Painaakin sen mukaisesti.

Ruokapöytä on 95 cm x 180 cm, joten sopii kuudelle vallan mainiosti. Tarpeen tullen saa päähän vielä istuinpaikat. Mallailin tuota pöytää myös keittiön jatkeeksi, mutta aivan liian ahtaaksi kävi tila. Ja hei, mikä hienoa niin nyt ruokapöydästä näkyy tv-huoneen telkkari. Pari viikkoa ilman ruokapöytää ja lapset tottuivat syömään sohvalla. Nyt on pieni siitä poisopettelun paikka… Eilen ruokapöydän äärellä sadepäivää fiilistellessäni ja töitä tehdessä huomasin monen eri ihmisen pysähtyvän kadulla katsomaan meille sisään. Iltaisin on kyllä syytä pitää verhot kiinni, sen verran näyteikkunalla ollaan. Ruokapöydän sijainti on muuten mieleeni. Tykkään, että siitä näkee myös takan.

Järkyttävää, kuinka paljon vielä remppapölyä leijuu tuolta kellarista ylös ja ulkoa sisälle. En edes huomannut sitä ennen kuin näin alla olevan kuvan. Tsekatkaa tuo peilin alunen! Huh, jahka remontti on kokonaan valmis, niin on pakko puunata nurkat uudemman kerran.