torstai 11. huhtikuun 2019

Lapset kasvavat, elämä helpottuu

2

HEI HELLUREI IHANAT!

Niin vain sitä Oslon keväiset maisemat ovat vaihtuneet Tampereen keväisiin maisemiin (lumi takapihalla hieman kieltämättä romuttaa illuusiota keväästä ;). Kerroinkin teille, että meillä on huhtikuussa juhlahumua, kun molemmat tytöt viettävät synttäreitään. Tulevana viikonloppuna juhlitaan tyttöjen sukulaissynttäreitä ja yhtään ajatusta en ole tarjoiluille antanut. Ellei oteta huomioon sitä, että tänä aamuna Jussinhannan leipomossa kahvilla käydessäni menin ja tein jotain, mitä en ole ikinä ennen tehnyt. Tilasin nimittäin kinuskikakun synttäreille. Ihan ex-tempore. Minä, joka olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki tehdään itse. Ja että tarjolla pitää olla sen seitsemää sorttia kakkua ja keksiä 😀

Ja tiedättekö, hetken tunsin tunteen, josta en pitänyt. Tietynlaista syyllisyyttä siitä, että menin tilaamaan täytekakun. Vaikka mulla ihan hyvin aikaa olisi sellainen leipoakin. Ihmismieli on jännä. Aloin heti perustelemaan tuota tilausta itselleni sillä, että sain annettua tamperelaiselle yritykselle töitä. Ihan hölmöläisen hommaa tuollainen itsensä syyllistäminen, sanon minä. Muiden tarjoilujen osalta otetaan myös löysin rantein. Josko suolaisen piirakan leipoisi. Laittaisi lisäksi hummusta ja kasviksia pöytään. Ja hei, onneksi lapset ovat jo siinä iässä, että ovat ajatelleet itse leipoa mokkapaloja ja jonkun suklaakakun.

Vaikka tietynlainen haikeus valtaa mielen aina, kun lapset täyttävät vuosia, niin täytyy sanoa, että kyllä elämä helpottuu, mitä isommaksi lapset kasvavat. Vaikka aina sanotaan sitä, että mitä isommat lapset, sitä isommat murheet. Meillä ei onneksi vielä tämä sanonta ole toteutunut. Ja mikäli äitinsä tyttöjä ovat, niin ei tule toteutumaankaan. Itselläni kun ei ollut minkäänlaista teini-iän angstia päällä ja päästin vanhempani suht’ helpolla 😉

En tiedä onko sillä vaikutusta asiaan, mutta edelleen teemme perheenä paljon asioita. Ihan pieniä juttuja arjessa, jotta yhteys noihin lapsiin säilyy. Jotta se perheen välinen yhteys ylipäätään säilyisi, vaikka kasvukivut kuinka myllertäisi. Ymmärtääkseni teini-iässä vanhemmat voivat tuntua vähän mälsiltä. Ja niinhän me vähän väliä tunnutaankin, mutta siinä hetkessä, kun ollaan kaikki keittiön pöydän ääressä ja pelataan lautapelejä, kaikki tuo unohtuu. Ne meidän isot lapset muuttuvat hetkeksi taas pieniksi. Sellaisiksi, että tekee mieli rutistaa ja pyytää pysymään juuri sellaisena kuin on.

Lasten kasvaessa se ei ole vain se lapsi, joka kasvukipuilee. Itse ainakin kipuilen hiukkasen myös. Vaikka elämä vuosien saatossa on helpottunut hurjasti, niin sitä joutuu itsekin miettimään toimintatapoja uudelleen. Oppimaan suodattamaan osan lasten sanoista ja pistämään teini-iän piikkiin. Antamaan siimaa ja luottamaan. Vaikka haluan olla vanhempi, niin mitä isommaksi lapset kasvavat, niin huomaan meneväni myös ystävärooliin. Se, jos mikä on myös tärkeää. Olla lapsensa ystävä.

Nyt tämä lasten ystävä menee lukemaan ruotsin ja matikan kokeisiin. Aika aikaansa kutakin  ♥

TORSTAITERKUIN,


sunnuntai 07. huhtikuun 2019

Puutarhaunelmia & -suunnitelmia

8

HEIPSUN!

Ja suloista sunnuntai-iltapäivää…tai iltahan jo tuota pikaa onkin 🙂 Olen somessa ihastellut kuvia Kevätmessuilta ja miettinyt, että olisi muuten ollut hyvä aika käydä messuilemassa. Pihasuunnitelmat kun elävät päivittäin ja olisin kipeästi kaivannut ajatusteni kanssa apua. Mutta hei, onneksi olette te siellä ruudun toisella puolella. Tiedän, että siellä on multasormia ja puutarhaihmisiä. Joten tulin kertomaan teille haaveeni. Kiitollinen olisin, jos kertoisitte, että onko tässä yhtään mitään järkeä. Vai menevätkö rahat kankkulan kaivoon.

Tällä hetkellähän piha on kuin tyhjä kanvas. Osin vielä jäässä ja routinut, mutta onneksi tässä on ainakin muutama viikko aikaa saada lopulliset suunnitelmani oikein paperille. Ennen kuin suuntaan puutarhalle.

Mitä haluan puutarhalta?

🌸Runsautta, kukkivia kukkia, kerroksellisuutta, toiminnallisuutta, antimia pöydän herkkuihin, suojaisaa oleskelua, tuoksuja

Millaisen värimaailman haluan?

🌸pinkkiä, roosaa, lemmikinsinistä, violettia, ruiskaunokin sinistä, valkoista, oliivinvihreää

Millaisia kasveja olen suunnitellut istuttavani?

🌸 pioneja, hortensioita, syreenejä, perennoja…jotain korkeaa ja jotain matalaa, pääasia että koko ajan olisi joku kukka kukassa  ID

Photo credits for photos above found in here

Olen suunnitellut kaksi kukkapenkkiä. Toinen tulee terassin päähän koko leveydeltään. Toinen tulee takapihan viheriön ja muurin väliin sekä muurin alle. Jälkimmäisessä saan himpun verran enemmän sitä kerroksellisuutta. Rinnetonttia kun ei tällä hetkellä löydy, niin tuollainen porrastus saa kelvata. Terassin päätyyn laitan perennoja (salviaa, verenkurjenpolvea, myskimalvaa ja punatähkää) sekä ehkä pioneja, mutta siihen koska tila on noin seitsemän metriä leveä, niin haluaisin siihen myös jotain ”puustoa”. Osaksi tuomaan myös näkösuojaa terassille. Onko ihan hölmö ja tuulessa temmattu idea istuttaa tuohon seitsemän metrin pätkälle, perennapenkkiin, myös pari pensasta tai puuta? Haaveilen kaikista ihanista kirsikkapuista ja esimerkiksi rusokirsikka olisi niin kaunis. Mutta kuinkahan perennat selviävät ja saavat maasta ravinnetta, jos heidän tontillansa on puu?

Tuohon muurin eteen ehkä jotain kukkivaa, parissa laadussa ja muurin ylle jotain pensasta. Joka ei kuitenkaan tule ajan saatossa leviämään tuohon puttausgriinille. Tai jos leviää,  niin tehköön sen vai vihkaa mun puolesta 😉

Meillä tulee terassin toiseen päätyyn L-mallinen korkeahko istutusallas, joka on toiselta sivultaan kolme ja toiselta neljä metriä. Tuo sivu on kadulle päin ja siihen en haluaisi istuttaa tuijia, mutta kun tuijat ovat ehkä näkösuojaesteenä niitä parhaimpia. Vai ovatko? Toisaalta haaveilen taas jostain ihanasta säleiköstä, joka toimisi näköesteenä kauniin kasvin kera. Köynnösruusun, esimerkiksi. Ongelmani puutarhurina on ehkä se, että tämä ”kaiken pitäisi olla samantien kukassa” -ajatusmalli. Eli jos sellaiseen köynnösruusuun päätyisin, niin senhän täytyisi olla heti valmis ja peittävä…

Tiedättekö, ehkä siinä on juuri se jutun juoni; puutarhanhoito kiinnostaa senkin takia tällä hetkellä niin paljon, että tiedän sen opettavan mulle sitä kärsivällisyyttä. Joka on vuosien saatossa jäänyt jonnekinmatkan varrelle.

Meillä pitäisi tulla kivetys pääsiäisalusviikolla, mutta katsotaan nyt millainen takatalvi ensi viikolla saapuu. Sormet ristissä, ettei millainenkaan. Tämän aiemmin antimultasormen multasormea syyhyttää ihan mahottomasti. Eilen istutin laventelia, ruohosipulia ja basilikaa itämään. Haaveissa on ne siirtää sitten hyötypuutarhaani. Joka tulee viime vuonna istuttamieni pensasmustikoiden ja mustaviinimarjojen viereen tontin nurkkaan. Täältä löysin muuten ihan huikeita istutusideoita yrteille ja vihanneksille.

Kävin räpsimässä pihassa muutaman kuvan, tässä tunnelmia tältä sunnuntailta…hei mitäs mieltä muuten olette meidän industriaalihenkisestä lipputangosta? ;D

Pihahan oli aiemmin runsas ja ihana. Kukkivan hehkeä. Mutta meidän oli pakko tuoda tontille kalustoa maalämpöpumpun porauksen ja salaojien kaivuun takia. Jos minä olisin saanut päättää, niin pihaa ei olisi saanut runnella. Mutta toisaalta, sitten meillä ei olisi ollut terveitä talon rakenteita, joiden päälle pystyttää uusi koti. Joten parempi näin.

Kiitos muuten ihanista kommenteistanne jälleen perjantain postaukseen ♥ Te olette parhaita, kun olette niin hengessä mukana. Niin iloissa kuin suruissakin. Hei, meillä aloitetaan tänä iltana grillikausi, joten nyt valmistelemaan siihen tarjottavia. Tai ei ihan vielä, eka kommenttien kimppuun 🙂

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,

PS. lisää tunnelmia viimeisen vuoden aikana tehdystä piharemontista löytyy IG-tilini (@atmarias)  ”Garden” -kohokohdasta!


torstai 04. huhtikuun 2019

Pupurakkautta & pieniä mietteitä pääsiäisestä

0

HEISSUN!

Tuossa harrastuskuskauksista kotiinpäin ajellessani (ja jälleen rantatunnelin vetämättömyyttä tuskaillessani) mietin, että sisäinen kelloni taitaa olla nyt pääsiäisessä. Tai oikeastaan on ollut sitä jo muutaman viikon. Mikäli yhden kuihtuneen ja roskiin heitetyn rairuohon kantilta asiaa katsoo. Pääsiäinen on yksi lempparijuhlistani. Neljä päivää leppoisaa yhdessäoloa, syömistä ja nukkumista. Usein pääsiäinen on sisältänyt myös valkoisia rinteitä, laskettelusuksien suhinaa ja auringosta punottavia poskia. Tänä vuonna tuo Lapin keikka saattaa jäädä väliin.

Kolme päivää perillä olisi suhteellisen lyhyt aika siihen, että koissulia pitää lääkitä mennen tullen. Mutta, olemme sopineet että päätämme Pyhälle lähdöstä vasta päivää ennen eli silloin keskiviikkona. Jos näyttää siltä, että mökkijärvi ei ole sulanut (ole pliis pliis sulanut!), niin Pyhä on erittäin varteenotettava vaihtoehto. Lähtö tapahtuisi torstaina koulun ja töiden jälkeen. Päivä kerrallaan siis mennään. Meidän perhe kun harrastaa nopeita lähtöjä niin äkkiäkös tuollaiset laskettelu- ja hiihtokamatkin nyt suksiboksiin heittää ja boksin katolle 😀

Joko siellä on laitettu pääsiäistä esille? Mä olen, pienesti. Niiden koristeiden myötä, mitä löysin. En ymmärrä, mihin olen kaikki edellisvuosien sulat ja munat piilottanut. Joten pupujutuilla mennään. En ole niinkään tipuihminen, mutta pääsiäispuput, kaikissa muodoissa on heikkouteni. Varsinkin tuo yksi kulho, jota pupu pitelee avosylin. Kulhot odottelevat vielä täytettä, mutta hirmuisesti ennen pääsiäistä ei kannata mitään herkkuja esille laittaa. Vaikken itse sokeria syö, niin meillä asuu kolme sokerihiirtä 🙂

Meillä taitaa olla tänä vuonna eka vuosi, kun lapset eivät mene virpomaan. Toiveissa toki on, että oven takana käy monta pikkunoitaa. Virpomistouhu kun kuuluu olennaisena osana pääsiäiseen. Tai ainakin niiden pikkunoitien näkeminen ♥ Nyt valmistautumaan Tapparan voittokulkuun. Pääsiäisen ohella selvä merkki keväästä on se, että kulutan sohvaa lätkän katsomisen merkeissä. Toivottavasti tänäkin vuonna loppuun asti!

TORSTAITERKUIN,


sunnuntai 31. maaliskuun 2019

Lastenhuoneista nuorten neitien huoneiksi

10

HELLUREI IHANAT

ja mitä mainiointa sunnuntai-iltaa! Hei miettikääs, että kello on jotakuinkin puoli seitsemän nyt kun tätä postausta kirjoitan ja ulkona paistaa aurinko. Ollakin, että tämä päivä on mennyt ihan sikamaisen nopeasti, kiitos kellojen siirron. Ja kiitos erittäin ihanan seuran; sielunsiskoni Johanna tuli Tampereelle ja totta maar me nyt sitten treffattiin. Kolme tuntia meni höpisten ja seuraavaa Tallinnan reissua suunnitellessa. Terkkuja sinne Kotkaan sielunsiskolle, joka ei tällä kertaa päässyt treffeille mukaan ♥

Jos tänään on aika mennyt nopeaa, niin sitä se on mennyt viime vuodet muutenkin. Ei siitä ole kauaa aikaa, kun tyttöjen huoneissa tasoilla oli prinsessalegorakennelmia, lelulaatikoissa Furbyja (jotka muuten pitivät semmoista meteliä, että ei ole ikävä ;D) ja sänkyjä koristeli prinsessaverhot. Vaaleanpunainen oli sisustusväreistä se nro 1 ja yleensä huoneiden lattiat olivat niin täynnä leluja, että ilman legon päälle astumista et päässyt huoneen toiseen nurkkaan. Silloin sitä lelukaaosta tuli välillä tuskailtua, mutta kuulkaas nyt sitä on jopa vähän ikävä.

Meillä tytöt saivat tänä vuonna synttärilahjaksi 120 cm leveät sängyt ja pikkuisempi myös toivomansa lipaston ja yöpöydän. Pitkään ovat haaveilleet leveämmistä sängyistä ja nyt löysin moiset hyvään hintaan ja vielä suomalaista tekoa. Eilinen meni osin stailatessa tyttöjen huoneita ja huonekaluja kootessa. Viimeisen silauksen stailauksiin tekivät tytöt itse ja tänä aamuna huhuilivat katsomaan huoneitaan. Aluksi mietin, että jotain puuttuu. Väriä ja ne legorakennelmat. Mutta sitten ajattelin, että ehkä on ihan normaalia, että nuo huhtikuussa 12- ja 14-vuotta täyttävät eivät enää elä sitä vaaleanpunaista hattaraelämää, vaan huoneet ovat iän myötä pelkistetympiä. Furbyjen sijaan laatikoista löytyy jos jonninmoisia vartalosuihkeita ja kosmetiikkatavaraa.

Musta tuntuu, että molemmissa tytöissä asuu pieni konmarittaja. Eivät juuri kerää materiaa. Edes tuo pikkuisempi, joka vielä muutama vuosi sitten säilytti kaikki pääsiäismunista tulleet jutut sun muut pikkutilpehöörit. Joilla et oikeastaan tee mitään, mutta jotka pienen mielestä ovat aarteita. Pienemmän huoneessa on tuo vanha työpöytäni, jonka ostin edelliseen kotiin kotitoimistonurkkaukseeni. Edelleen olen siihen vallan ihastunut ja haluan jossain vaiheessa sen tämän Boknäs/Billnäs/Björknäs -pöydän tilalle. Tulisi nykyinen työhuoneeni vähän valoisammaksi 🙂

Suloinen sunnuntai kumuloituu seuraavaksi saunaan ja uusimpaan Blacklistin jaksoon!

IHANAA SUNNUNTAI-ILLAN JATKOA SINNEKIN,

PS. tuo pikkuisemman huoneessa oleva ”koulutuoli” joutaa vielä vaihtoon; pikku-Toby aikoinaan jyrsi sen tuohon kuntoon. Ehkä se on tarpeeksi kauan palvellut, sillä ostin sen v.1995 kotoa poismuuttaessani koulutuolikseni!

 


keskiviikko 13. maaliskuun 2019

Olohuoneen muutos

12

MOIKKAMOI IHANAT!

Ja saaneen ilolla ilmoittaa, että I’m back. Siis sellaisena omana itsenäni. Eka aamu reissun jälkeen, kun ei tunnu ihan höpöltä. Kymmenen tunnin yöunilla saattaapi olla osuutta asiaan. Tiedättekö, kun on sellainen veto pois -olo, niin sitä helposti jää sellaiseen kierteeseen. Eilen illalla töiden jälkeen välikuolemissani sohvalla päätin, että ei tästä tule nyt yhtään mitään. Mies reippaili hiihtoladulla ja mä podin reissussa murtunutta varvastani, joka ei tällä hetkellä kärsi edes kävelemistä. Kiitos parin korkkaripäivän töissä. Manailu loppui lyhyeen, kun sain esikoisen suostuteltua kanssani pieneen projektiin. 

Tai pieneen ja pieneen. En muistanutkaan, että noiden sohvien laittaminen palasiksi ja päällysten vaihto vie niin kauan aikaa. Varsinkin, kun välineet eivät olleet kunnossa. Ostin vajaa pari vuotta sitten meidän sohviin Ikean alesta uudet päälliset. Vaaleanharmaat, omaksi yllätyksekseni. Valkoiset, vanhat päälliset olivat jo niin likaiset, etteivät lähteneet pesussa kunnolla puhtaaksi, vaikka valkaisuainettakin välillä käytin. Aluksi mietin, että ei välttämättä kannata tummentaa olkkarin ilmettä kesää kohden mentäessä tummemmilla päällisillä, mutta hei – nuo vaaleanharmaat päälliset toivat just sitä kodikkuutta jota kaipasin. Illan hämyssä olkkari oli ihanan kutsuva. Ja lisäksi passaavat niin hyvin yhteen tuon jokakeväisen pinkin värin kanssa.

Valkoiset sohvan päälliset joutivat jälleen kerran pesuun, mutta elleivät lähde puhtaaksi, niin joutavat roskiin. Harmi, ettei näihin sohviin myydä enää valkoisia päällisiä. Päällisten vaihdon myötä tuntuu, että meillä on uudet sohvat. Nuo pian yhdeksän vuotta vanhat sohvat ovat kyllä olleet koko rahansa arvoiset. Silloin maksoivat muistaakseni yhteensä viisisataa euroa. Juuri sen summan, jonka saimme myydessämme vanhan sohvan uusien alta. Uudet päälliset tekivät istuinpehmusteista taas jämäkät. Siinä, missä ne vanhat päälliset olivat jo kovin antaneet myöden ja sohvat olivat jotenkin nuhjaantuneen näköiset. 

Pienellä ja kohtuu edullisesti aika iso muutos olohuoneen ilmeeseen. Vai mitä mieltä olette? 🙂 Ainut mikä nyt kaipaa uudistusta on tuo matto! Valkoinen matto sopisi paremmin, mutta tällä mennään tähän hätään. Myös valkoiset seinät ovat haaveena, mutta mikä siinä onkaan, että maalitelaan tarttuminen ei oikein nappaa. Varsinkaan kun kyseessä on näin iso tila.

KESKIVIIKKOTERKUIN,

 

 


« Vanhemmat
Uudemmat »