ILTAA IHANAT!

Joka ikinen aamu, klo 11 jälkeen herätessämme, päätämme miehen kanssa, että seuraavana aamuna laitamme kellon herättämään. Hmph, kertaakaan ei olla tätä tehty, mutta hei – lomalla saa nukkua. Tosin, itse olen sitä mieltä, että kun aamulla herää aiemmin on päivässä enemmän tunteja. Vaikka sitten menisikin illalla aiemmin nukkumaan. Huomen aamulla on pakko herätä, kiitos toisen lapsen hammaslääkäriajan klo 08.00.

Meidän piti tulla vasta tänään mökiltä kotiin aamusella, mutta eilen iltasaunan jälkeen tytöt kysyivät, että mitäs jos mentäisiinkin jo illalla eikä aamulla. Aamulla, kun olisi ollut mökillä aikainen herätys, jotta tytöt ehtivät ystävänsä rippijuhliin. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun olimme jo veneessä soutamassa (jep, moottorivene on korjaamolla) kohti venelaituria. Kympin aikaan illalla, kun saavuimme kotiin näytti kesäilta kaupungissakin ihanalle. Orapihlaja-aidan toisella puolella oli bileet ja musiikkilista vakuutti niin, että jäimme miehen kanssa ulos istuskelemaan. Aurinko ei enää pihalle paistanut, mutta loisti vaaleanpunaisena taivaanrannassa.

Korkkasimme skumpan ja höpisimme niitä näitä. Välillä grillasimme hiukopalaa ja puolen yön jälkeen kömmimme viileään kellariin nukkumaan. Ei ole kesäiltojen mökin terassilla voittanutta, mutta ei kesäilta kaupungissakaan hassumpi ollut. Vihdosta viimein mulla oli aikaa siihen, mistä olin koko talven ja kevään haaveillut; haahuilin pihassa kesäillan hämyssä istutuksia ihastelemassa. Niitä, jotka vielä alkukesästä oli pikkuisia. Jotka nyt jo ihan kivasti rönsyilevät. Gladioluksetkin ovat vihdosta viimein siinä vaiheessa, että taitavat puhjeta viikolla kukkaan. Liljat myös. Molemmissa ruusuissa on nuppuja ja malvat alkavat olla jo ehtoopuolella. Pystyyn kuollut hakuropaju näyttää elpymisen merkkejä ja petuniatkin virkistyivät pienen nyppimisen jälkeen.

Nyt kun illat alkavat hämärtymään, on aika virittää terassille tunnelmavaloja. Sellaisia, jotka saisivat viettämään aikaa ulkona vielä elokuun iltoinakin. Vielä kun saisi päätettyä millaisen sohvaratkaisun tuohon terassille ostaisi (nyt on muuten alkanut hyvät alet ulkokalusteista!), niin olisi terassi kalustuksen osaltakin valmis. Tänä kesänä piti öljytä terassi, mutta mikä siinä on, että kaikki tuollainen kunnossapitotyö nyt tökkii. Yksi autokatoskin odottaa maalausta, mutta onhan tässä maalauskelejä toivottavasti vielä jäljellä…

Mutta nyt totta totisesti pitää mennä pian nukkumaan, jotta herää aamulla kellon soittaessa! Josko sitä suuntaisi hammaslääkärin jälkeen ajoissa aamukahville torille. Mutta ennen nukkumaanmenoa on kyllä pakko käydä uimassa. En muista toista kesää, jolloin olisin uinut yhtä paljon. Yleensä kastan talviturkin heinä-elokuun taitteessa ja that’s it. Nyt olen jopa ottanut muutamia vetoja järveen päästyäni. Kunnes olen muistanut ne hauet ja muut pedot ja noussut järvestä kiireen vilkkaa 😉

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,

HELLUREI IHANAT!

Niin vain piti tulla eilen illalla heti jakamaan ihanan illan tunnelmia, mutta päädyimme istumaan miehen kanssa tuossa terassilla ystävien lähdettyä. Toinen kannettavan kanssa (when man’s gotta work, man’s gotta work 😉 ja mä silmät sirrillään omenapuun takaa laskevaa aurinkoa ihastellen.  Ajatellen, että ääsh – ehtiihän sitä koneelle huomennakin. Ensimmäinen oikein lämmin kesäilta omalla terassilla istuttuna tuntui ihanalle!

Tykkään kyllä kestitä vieraita ympäri vuoden, mutta kesävieraiden kestimisessä on sellainen tietynlainen letkeys. Ei se ole koskaan niin justiinsa, mutta kesällä vielä vähemmän. Suurin osa tarjottavista oli purkista suoraan tarjoiluastioihin kaadettuja. Osa ei ehtinyt edes tarjoiluastioihin.

Pöydän äärelle istui rakkaat ystävät, joiden kanssa suuntaamme kuun lopussa Toscanaan. Tarkoituksena oli suunnitella vähän reissua, kunnes illan päätteeksi huomasimme jutelleemme ihan muita. Niitä näitä, elämästä. Kesäisen kepeitä, mutta myös niistä elämän varjopuolista. Päätimme ottaa reissun päällä päivän kerrallaan ja tehdä suunnitelmat fiiliksen mukaan. Niin kuin lomalla kuuluukin. Ei stressiä, onneksi ollaan kaikki samoilla linjoilla.

Jälleen kerran eilen totesin, että minä ja gluteeniton leivonta ei tulla ihan juttuun. Focacciaan ei tullut sitä kuohkeutta, jota kaipasin. Siitä tuli jotenkin kosteaa ja ehkä vähän sitkeää. Mutta edes tämä ei lannistanut kesäillan fiilistä. Oliivien, maa-artisokan sydämien, juustojen, marjojen, kasvisten ja hummusdipin lisäksi tarjolle tein hunajameloni-mozzarella-parmankinkkusalaattia. Meloni kuin meloni toimii kesäillassa loistavasti. Lapsille ja miehille oli jälkkäriksi gelatoa. Me naisväki nautimme muutamista kesäisistä kuplista lasissa. Ajoi jälkiruoan aseman loistavasti.

Talvella tuntuu, että arki imaisee mukaansa eikä ehdi niin nähdä ystäviä. Sitä kaivautuu niinä vapaahetkinä vällyjen alle epäsosiaalistumaan. Tänä kesänä mulla on missiona treffata ystäviä koko vuoden edestä. Muutamat treffit onkin jo laitettu kalenteriin. Toiset niistä sellaiset, että tulee nähtyä monta ystävää kerralla. Mitenkähän se saunalautta heinäkuisessa illassa Näsijärvellä kelluu?  Kesä ja ystävät ♥

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,