keskiviikko 10. heinäkuun 2019

Musta senkki ♥

HIPSHEI HELLUREI JA HYVÄÄ KESKIVIIKKOILTAA!

Mikä siinä onkaan, että kun aamulla herätyskello soi ja silmät ristissä suorittaa aamutoimenpiteet, sitä aina vannoo menevänsä illalla ajoissa nukkumaan. Joka ikinen kerta. Tämä harvoin pätee talvella, mutta vielä harvemmin kesällä. Täällä sitä kukutaan, vaikka jälleen huomen aamulla se kello pirisee. Ja jälleen tietää suorittavansa ne aamutoimenpiteet silmät ristissä. Oh well, kerrankos sitä vaan kesää vuodessa vietetään 😀

Kerroin IG:n puolella, että mulla on ollut pitkästä aikaa tietynlaista reissun jälkeistä haikeutta ilmassa. Yleensä kotihiirenä olen niin innoissani kotiinpaluusta, että reissuhaikeutta ei ole tullut. Mutta tällä kertaa on vähän ollut sopeutumisvaikeuksia. Tai sitten tämä pätkittäin lomien pitäminen ei oikein sovi minulle. Ehkä ensi vuonna saa pidettyä lomat taas putkeen. Olen jo pidempään miettinyt, että tuo äidin ja iskän senkki voisi siirtyä vaihteeksi ruokatilasta olohuoneeseen. Juurikin tuohon samaan paikkaan, missä se aina oli. Se on tottunut olemaan siinä ruskeana, mutta parin vuoden takaisen öljyvahakäsittelyni jälkeen siitä tuli musta. Mustana siinä näkyy nuo patinoituneet kohdatkin jotenkin selvemmin. Tuoden senkille sielun.

Tänään sain esikoisen ylipuhuttua rymsteeraustalkoisiin. Tuo senkki painaa tsiljoona kiloa, mutta pyyhkeiden avulla saimme sen siirrettyä. Ja avot, siihen omalle paikalleen se sopii kuin nakutettu. Siinä on tällä hetkellä päällä nuo samat valaisimet, jotka äidilläkin siinä oli. Valaisimet, sisutustavara ja seinällä olevat jutut vielä hakevat paikkaansa, mutta jotenkin rymsteeraamisen ansiosta se reissuhaikeuskin hieman lieveni.

Senkin päällä tuo sunnuntaina takapihalta poimimani kimppu jatkaa kukoistamistaan. Ei ihan heti uskoisi, että nuo valkoiset hörselöt ovat korianteria. Eivät tosin tuo sitä korianterin saippuaisuutta sisustukseen tuoksun muodossa, mutta muuten ovat ilo silmälle. Tänään on rymsteerauksen lisäksi ehditty myös golfkurssille ja laitepilatekseen. Siirretty muutama puska ja istutettu jasmike. Töiden lisäksi. Toisaalta nautin näistä herätyskellon herättämistä päivistä. Ainakin ehtii tehdä paljon – ehtii nauttimaan kesästä täysillä! 🙂

KESKIVIIKKOTERKKUSIN,

 


keskiviikko 19. kesäkuun 2019

Mitä meidän pihassa kasvaa?

HELLUREI JA ERITTÄIN NIHKEÄN HELTEISET TERKUT TAMPEREELTA! 🙂

Ukkonen on jyrissyt vähän väliä ja välillä tulee vettäkin kuin saavista kaatamalla. Minuutin verran kerrallaan. Suomen suvi  Saan liki päivittän IG:n puolella kysymyksiä, että voisinko esitellä meidän pihan kasvustoa tarkemmin. Te lukijat olette eläneet ihanasti mukana tässä meidän pihaprojektissa ja olen saanut teiltä hirmuisen paljon tietoa ja tukea. Minulta on kysytty usein myös sitä, että onko meillä ollut pihasuunnittelija käytössä. Ei ole, vaan se oli sellainen asia, jossa pihistettiin. Pihan suunnittelimme miehen kanssa ihan alusta asti itse ja ainakin tällä haavaa näyttäisi, että kaikki tehdyt valinnat ovat menneet putkeen. Vaikea uskoa, että tuo oli vielä vuosi sitten aivan mutavelliä koko piha!

Kasvimaan puolella ollaan vietetty aikaa paljonkin niin blogissa kuin IG:ssäkin, mutta perennapenkit sun muut ovat tyystin jääneet esittelemättä. Syy tälle on se, että koska monet kukat kasvatin sipuleista, niin en ole viitsinyt kuvailla niitä juuri ennen kuin ovat maan pinnalle puskeneet 🙂 Eiväthän ne vieläkään kuki juuri mikään, mutta ovat jo vihreinä. Tällaiselle puutarhajutuissa ”peukalo keskellä kämmentä” -tyypille jo tuo on suuren suuri saavutus.

Takapihan muurin edessä kasvaa kuunliljoja (kahta eri sorttia; victory & albopicta) sekä LA-hybridi Richmond -liljoja. Haaveissa oli laittaa myös ”toisen kotini” mukaan Saskatchewan liljoja, mutta en ole sellaisia täältä Suomesta löytänyt. Vai mahtaako tuo olla vain kanadalaisten nimi jollekin liljalaadulle, joka meiltäkin on saatavilla?

Puttigriinin lähellä on myös yksi ”kukkapenkki”, joka kyllä on sijainniltaan hiukka mietittänyt. On pikkuisessa rinteessä, joten jos sitä joutuu kastelemaan, niin vesi valuu alimpiin kukkasiin herkimmin. Kukkapenkissä kasvaa gladioluksia (Glamini Eva, Emily & Christopher sekä Parrot Vladivostok) ja leinikkejä pastellisävyissä. Gladiolukset ovat kasvaneet hienosti, leinikit vähän hitaammin. Jostain luin näin jälkikäteen, että gladiolukset olisi kannattanut istuttaa ja idättää sisällä ennen ulos istuttamista. Toivotaan, että ehtivät kuitenkin kukkimaan. Kukkamaan sivussa on viime syksynä jänöjen syömä syyshortensia limelight.

Terassin toiseen päätyyn teimme rajaavaksi elementiksi koko terassin leveydeltä kukkapenkin. Tähän penkkiin halusin vaaleanpunapurppuravivahteen ja sinne istutettiin loistosalviaa, verikurjenpolvea, idänkurjenpolvea, myskimalvaa, kaunopunahattua ja punatähkää. Lisäksi kukkapenkin sivuun halusimme pensasmaista runsautta ja istutimme siihen koivu- ja rinneangervoa. Myös tähän kukkapenkkiin pääsi yksi jänöille maistunut hortensia, joka näyttää elpyneen ihan kivasti.

Kukkamaan takana kasvaa kolme tuijaa ja niiden suojissa pari austinruusua. Etupihalta löytyy myös Moskovan Kaunotar jalosyreeni, sekä kolme pihasyreeniä ja muutama maksaruoho. Oven vieressä olevassa penkissä on pari (erittäin huonossa hapessa olevaa) pionia sekä yksi rungollinen syreeni ja muutama kivikkokasvi ja tuivio. Tuon rungollisen syreenin ajattelin siirtää, sillä se on pahasti juurikin vesikourun alla. Eli tulee olemaan ehkä liian kostea paikka pidemmän päälle.

Veikkaanpa, että pionitkin nauttisivat, jos pääsisivät aurinkoiselle paikalle varjopaikalta. Mutta jostain muistan lukeneeni, että pionit eivät juuri siirtelystä perusta. Tosin noiden kahden raakun kohdalla tilanne ei voi enää mennä huonommaksi ;D

Takapihan puolelta löytyy tänä vuonna istutettuina alppiruusu, luumupuu ja omenapuu. Lisäksi istutin kaksi syyshortensiaa roskasyvennyksen viereen tuomaan hieman herkkyyttä, muuten karuun ympäristöön. Marjoista meillä on neljä pensasmustikkaa (joista kaksi pupun syömiä), punainen ja musta viinimarjapensas. Viime kesänä isoon ruukkuun istuttamani hakuropaju nauttii olostaan, vaikka hieman emmin, että miten se kestää kovalumisen talven. Mutta hienosti talvehti tuossa ulkosalla.

Tällä hetkellä tuntuu, että piha on valmis, mutta never say never. Odotan kovasti, että nuo pikkuiset tuolta maasta ponnistaa ja rehevöittää pihaa. Voikukat kasvaa ihanan nopeasti, mutta nuo muut – odottavan aika on pitkä. Vielä mietin sellaisia leikkokukkajuttuja jonnekin. Mitkä olisivat sellaisia, joita saisi pitkin kesää poimia maljakkoon ja jotka kasvaisivat nyt ja heti kukkiviksi? Siinä säästäisi pitkän pennin, jos ei kesällä ostaisi lainkaan leikkokukkia. Siinä missä aiemmin tuli istutettua ruukkuihinkin vain valkoisia kukkia on muuttunut väriloiston haaveiluun. Kun sisällä on aika monotoniset värit, niin ulkona saa olla väri-iloittelua 

ILOISIN KESKIVIIKKOILTATERKUIN,


torstai 06. kesäkuun 2019

Kesä & ystävät

HELLUREI IHANAT!

Niin vain piti tulla eilen illalla heti jakamaan ihanan illan tunnelmia, mutta päädyimme istumaan miehen kanssa tuossa terassilla ystävien lähdettyä. Toinen kannettavan kanssa (when man’s gotta work, man’s gotta work 😉 ja mä silmät sirrillään omenapuun takaa laskevaa aurinkoa ihastellen.  Ajatellen, että ääsh – ehtiihän sitä koneelle huomennakin. Ensimmäinen oikein lämmin kesäilta omalla terassilla istuttuna tuntui ihanalle!

Tykkään kyllä kestitä vieraita ympäri vuoden, mutta kesävieraiden kestimisessä on sellainen tietynlainen letkeys. Ei se ole koskaan niin justiinsa, mutta kesällä vielä vähemmän. Suurin osa tarjottavista oli purkista suoraan tarjoiluastioihin kaadettuja. Osa ei ehtinyt edes tarjoiluastioihin.

Pöydän äärelle istui rakkaat ystävät, joiden kanssa suuntaamme kuun lopussa Toscanaan. Tarkoituksena oli suunnitella vähän reissua, kunnes illan päätteeksi huomasimme jutelleemme ihan muita. Niitä näitä, elämästä. Kesäisen kepeitä, mutta myös niistä elämän varjopuolista. Päätimme ottaa reissun päällä päivän kerrallaan ja tehdä suunnitelmat fiiliksen mukaan. Niin kuin lomalla kuuluukin. Ei stressiä, onneksi ollaan kaikki samoilla linjoilla.

Jälleen kerran eilen totesin, että minä ja gluteeniton leivonta ei tulla ihan juttuun. Focacciaan ei tullut sitä kuohkeutta, jota kaipasin. Siitä tuli jotenkin kosteaa ja ehkä vähän sitkeää. Mutta edes tämä ei lannistanut kesäillan fiilistä. Oliivien, maa-artisokan sydämien, juustojen, marjojen, kasvisten ja hummusdipin lisäksi tarjolle tein hunajameloni-mozzarella-parmankinkkusalaattia. Meloni kuin meloni toimii kesäillassa loistavasti. Lapsille ja miehille oli jälkkäriksi gelatoa. Me naisväki nautimme muutamista kesäisistä kuplista lasissa. Ajoi jälkiruoan aseman loistavasti.

Talvella tuntuu, että arki imaisee mukaansa eikä ehdi niin nähdä ystäviä. Sitä kaivautuu niinä vapaahetkinä vällyjen alle epäsosiaalistumaan. Tänä kesänä mulla on missiona treffata ystäviä koko vuoden edestä. Muutamat treffit onkin jo laitettu kalenteriin. Toiset niistä sellaiset, että tulee nähtyä monta ystävää kerralla. Mitenkähän se saunalautta heinäkuisessa illassa Näsijärvellä kelluu?  Kesä ja ystävät ♥

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

 

 


tiistai 04. kesäkuun 2019

Muista elää elämäsi parasta aikaa ♥

ILTAA IHANAT!

Tuossa hetkessä, kun hipsuttelin paljain jaloin takapihalla ja ihastelin lempeää iltaa, mietin kuinka elän tällä hetkellä elämäni parasta aikaa. Jälleen. Suunnaton onni on tuo tunne, kun pystyy toteamaan elävänsä elämänsä parasta aikaa. Elämäni parasta aikaa olen elänyt myös silloin, kun olin umpivastarakastunut tuohon mieheeni. Tänä aamuna, kun heräsin tuon miehen viereltä. Silloin kun sain vastasyntyneen käärön rinnan päälle. Kun tultiin ekaa kertaa kotiin Tobyn kanssa ja toinen nukahti suorilta jaloin kesken leikin.

Kun pikkutyttönä pääsin kesällä heppaleirille ja se ratsastamani musta poni päätti karata kiitolaukkaa maastosta omaan pilttuuseen. Tunsin vauhdin hurman ja jännityksen vatsanpohjassa. Olen elänyt elämäni parasta aikaa sinä iltana, kun kannoimme muuttokuorman nykyiseen kotiimme. Kun istuin sohvalla ja tuoksutin veljen vaimon tuoman vaaleanpunaisen pionin tuoksun sohvapöydältä. Kun tunsin tulleeni kotiin.

Elin elämäni parasta aikaa niinä lapsuuden kesinä, kun veneilimme paljon. Ankkuroimme illan suussa aution saaren eteen ja pesimme hampaat järvivedellä. Kun yöunet maistuivat makoisalle veneen kajuutassa. Silloin kun purkkihernekeitto veneessä valmistettuna maistui taivaalliselle. Kämmenniemen sillan kupeessa syötynä. Muistan vieläkin pelastusliivien tutun tuoksun.

Miksei voisi aina elää elämänsä parasta aikaa? Sen takia, että pystyäkseen tuntemaan elävänsä elämänsä parasta aikaa pitää pystyä tuntemaan myös elämän rajallisuuden. Kivun ja huolen. Talven kylmyyden ja tuskaisen hikiset kesäyöt. Hyväksyä osana elämää myös toisen ääripään tunteet. Vasta silloin osaa nauttia elämästä niin, että pystyy sanomaan elävänsä elämänsä parasta aikaa. Elämän ei kuulu aina olla kivaa, mutta hitto vie, se osaa sitä aika usein olla.

Silloin kun kaikki on hyvin. Kun antaa sille mahdollisuuden. Kun kesäkuisessa illassa tarkenee paljain varpain ja hellemekolla. Hiukset sinne sun tänne sojottaen. Pulun kujertaessa jossain taustalla. Kun nenään kantautuu jostain hiiligrillillä grillatun ruoan herkullinen tuoksu. Kun löytää jalan juurestaan neliapilan ja sen päältä seitsemällä pisteellä varustetun leppäkertun. Silloin kun elämä on näin hyvin sitä on helppo olla lempeä ympäröivää maailmaa kohtaan. Myös niille voikukille. Joita juuri viime viikolla koitti nujertaa. Turhaan. Antaa niidenkin kasvaa. Kukaties, nekin elää juuri nyt elämänsä parasta aikaa  – muistattehan tekin elää 

AURINKOISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,

 


sunnuntai 26. toukokuun 2019

Rakastan ♥

Rakastan herätä sunnuntaiaamuisin koira polvitaipeisiini käpertyneenä. Rakastan tuota pientä nokinenää, joka tulee antamaan heti aamulla eskimosuudelman, kun herää. Rakastan oranssipartaista parasta ystävääni. Niitä kahta rakastan myös syvästi. Niitä, jotka juuri kysyivät, että voitaisiinko leipoa suklaahippukeksejä sadesunnuntain kunniaksi.

Rakastan pikkuisemman silmien säihkettä hyvin menneen cheerleading-viikonlopun jäljiltä. Intoa ja halua jatkaa vielä pitkään. Rakastan sitä hetkeä, kun saan huutaa muun perheen syömään. Kun hellan ääreltä kääntyessäni huomaan sen karvaisen ystävän olevan paikalla ekana. Näyttäen siltä, että juuri siihen tupsahti, vaikka veikkaan, että tuoksujen perässä oli tullut jo aikapäiviä sitten. Rakastan siivota keittiön yhdessä tyttöjen kanssa. Pyytämättä.

Rakastan kesäisiä sadepäiviä. Sateenropinaa ikkunaan, takkatulta, kynttilän lepattavaa liekkiä. Sohvalle myttyyn jääneitä vilttejä ja kesken luettuja lehtiä. Astiapesukoneen hurinaa taustalla ja kahvikoneen porinaa. Keittiön avoimesta ikkunasta tulvivaa märän nurmikon tuoksua.

Rakastan elämää. Ja musta tuntuu, että sen takia elämä rakastaa minua. Rakastan ihania ihmisiä ympärilläni. Muistoja ystävien kanssa vietetystä hääjuhlasta. Tänä aamuna facebook muistutti vuoden takaisesta. Rakkauden juhlasta, kuvalla jossa oli se suurin rakkauteni.

Rakastan myös itseäni. Olen opetellut sen kantapään kautta. Ennen kuin voi estotta rakastaa muita, on opittava rakastamaan itseään. Rakastan vihdosta viimein myös näitä hiuksiani. Ohuita ja kaltoin kohtelemiani hiuksia. Joiden tahtoa olen 43 vuotta yrittänyt latistaa. Anna asioille vapaus tapahtua ja asiat usein tapahtuvat niin kuin niiden on tarkoitus tapahtua. Rakastan sitä, että loppuviimein ne sävyt ja ne ulkoiset piirteet, jotka meille Luoja on aikoinaan luonut ovat ne, jotka sopivat meille parhaiten. Rakastan sitä, että helpommalla pääsee, kun ei taistele tietyissä asioissa vastaan.

Rakastan suomalaisuuttani ja niitä juuria, jotka ovat syvällä tässä maassa. Rakastan myös sitä maata rapakon takana, joka osakseen teki minusta sen, kuka tänä päivänä olen. Jonne juurruin myös vahvasti. Tänä iltana nuo kaksi rakkauttani kohtaa. Jännittää!

Muistakaa rakastaa. Se mitä tai ketä rakastaa on toisarvoista. Pääasia, että rakastaa 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,