lauantai 09. marraskuun 2019

Marraskuun hämyiset päivät ♥

8

MOIKKAMOI IHANAT

ja hei nähtiinkö siellä teilläkin eilen illalla kunnon winter wonderland -maisemia? Oli kyllä niin tajuttoman kaunista, että meinasi sielu pakahtua. Tänä aamuna avasin sälekaihtimet (10,5 tunnin unien jälkeen 🙏🏼) ja ihan ekana totesin miehelle, että onpas marraskuinen keli. Siellä täällä näkyi vielä vähän lunta, mutta muuten sade piiskasi armottomasti lumitöppöjä olemattomiin.

Tuohon hetkeen pysähdyin ja mietin, että hei – nyt pieni asenteen muutos ja päivä näyttäytyy paljon paremmalta. Omalla asenteella, kun pystyy vaikuttamaan ihan järkyttävän paljon näihin juttuihin. Jopa marraskuun pimeisiin päiviin suhtautumiseen. Itselläni tänään on ollut hymy herkässä, sillä saamme tuossa parin tunnin päästä ihanat ystävät kylään. Kotkasta asti. Kinkkupiirakka on paistettu, ceasarsalaatin kastike tehty, lämminsavulohisalaatti ajatuksen asteella ja jälkkäritarjotin koristeltu.

Kuohuviinikin on pitkästä aikaa kylmässä. Ulkona ei ole juuri tilanne aamusta muuttunut. Mitä nyt sade on tehnyt lumelle tehtävänsä. Olen ottanut hämyisestä päivästä kaiken irti. Viettänyt suurimman osan siitä keittiöstä. Pitkästä aikaa sitäkin.

Pieni huoli pikkuisesta karvaisesta kaverista on kalvanut muutaman päivän takaraivossa; vein aamulla pissanäytteen ja se oli onneksi puhdas. Vahinkopisuja on alkanut tulla sisälle ja vielä yleensä sen jälkeen, kun ollaan oltu ulkona. Ihan kuin ei osaisi pidätellä. Protestipissoiltakaan nuo ei vaikuta, kun ei toinen ole sellaista kovin protestoivaa tyyppiä. Paitsi, jos häntä komennetaan 😉 Katsotaan, josko ensi viikolla tilanne ei parane, niin käydään ultraamassa virtsarakko. Se on jännä, että tuo jollekin ”se on vaan koira” on meille rakas perheenjäsen. Sellainen, josta kannetaan huolta ja jonka terveydestä huolehditaan yhtä paljon kuin meidän ihmistenkin.

Mutta nyt kuulkaas vielä vessan siivous, suihku ja sitten – ihanaa iltaa viettämään. Huomisellekin on suunnitelmissa mukavia vierailuja; maailman parasta taataa menemme onnittelemaan anoppilaan, siinä sivussa näemme pitkästä aikaa miehen muutakin sukua ja sitten illalla vielä oman perheen kesken syömään. Mikäli en huomenna ennätä koneelle, niin toivotetaan nyt jo hieman etuajassa…

RAKKAUDENTÄYTEISTÄ ISÄNPÄIVÄÄ &
SITÄ ENNEN LEPPOISAA LAUANTAITA ♥


sunnuntai 27. lokakuun 2019

Tunti lisää vuorokauteen vai…

5

…pitkän ja pimeän kauden tuskainen aloitus?

MOIKKAMOI!

Aamulla somekierroksen päätteeksi mietin, että olipas harvinaisen paljon itkuvirsiä somessa 😀 Siitä, että nyt se sit on lopun alkua; pimeys lankeaa yhä aikaisemmin. Ja taas tunsin itseni vastarannan kiiskeksi. Mä katsokaas koen saaneeni vuorokauteen yhden ylimääräisen tunnin kellojen siirtämisen myötä. Saa nukkua tunnin myöhempään. Jos haluaa. Itse heräsin sunnuntaiaamuksi harvinaisen aikaisin ja ennen rakkaiden kanssa brunssille suuntaamista ehdin jo häärätä tunnin verran keittiössä ruokavalmistelujen parissa.

Nyt kun kello lähenee neljää alkaa päivä jo pikkuhiljaa hämärtymään, mutta mulla ei ole mitään sitä vastaan, että vaikka iltaviideltä olisi pilkkopimeää. Toki se haittaa blogityötä siinä määrin, että töiden jälkeen ei enää ehdi valoisalla kuvata. Mutta muuten mulla ei ole mitään sellaista harrastusta tai muuta toimintaa elämässäni, mikä niin kovasti tuosta aiemmin tulevasta pimeydestä kärsisi. Silloin kun lapset olivat pienempiä muistan ehkä olleeni toista mieltä; eihän niitä naperoita edes erottanut pimeydessä sieltä hiekkalaatikon syövereistä 😉

Niin kuin olen tainnut aiemminkin kertoa, niin marraskuu on yksi suosikkikuukausistani. Joulunodotuskuukausi, jolloin tuntuu että kaikki muut maailman ihmiset ovat hautautuneet vällyjen alle. Kyllähän mäkin siellä vällyjen alla viihdyn, mutta vielä enemmän viihdyn marraskuun loskamoskassa juoksulenkeillä. Voi mennä montakin iltaa, että vastaan ei tulee yh-tään ihmistä. Ei sitten ainuttakaan. Mutta ne rohkeat, jotka ovat lenkille pimeyteen lähteneet ovat sellaisia sanattomia hengenheimolaisia. Sellaisia, joiden kanssa tekisi mieli heittää yläfemmat…kato säkin oot uskaltautunut ulos.

Ja hei, jälleen ollaan kuitenkin niiden kysymysten äärellä. Niiden ”accept the things you can not change”. Eli niin kauan kuin meillä siirretään kelloja kaksi kertaa vuodessa, niin eipäs tuolle ystävät rakkaat mitään voi. Sitäpaitsi, vajaan kahden kuukauden päästä alkaakin jo päivä pitenemään. Nopeaahan tämä loppuvuosi tästä hujahtaa.

Varsinkin, kun keskittyy manaamisen sijaan vaikka tuohon lähestyvään jouluun. Me oltiin vähän aikaa iltapäivästä haravoimassa ja kun päästiin sisään näkyi ikkunasta näky, joka sai sen ihanan kutkuttavan olotilan jonnekin tuonne sielun syövereihin. Ulkona nimittäin leijaili isoja valkoisia lumihiutaleita. Hetken aikaa toki vain, mutta se riitti. Nyt lähden kaivamaan kellarista joulutähdet olohuoneen ikkunoihin. Josko sitä laittaisi glögitkin tulille ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


perjantai 25. lokakuun 2019

Näiden seinien sisällä

8

MOIKKAMOI PERJANTAIHIN IHANAT!

Jestas, miten pimiää on 🙂 Tunnelmallista kyllä, mutta tämä pimeys asettaa pieniä haasteita parin kampanjan kuvauksille. Kuvauksille, jotka piti kuvaamani jo eilen, mutta jotka siirsin tälle päivälle muiden kiireiden tieltä. Mutta jotka siirtynevät huomiseen aamupäivään, sillä siellä näkyi pienen pieni pilkahdus aurinkoa sääennustuksessa. Sitten on jo pakko kuvata, oli valoa tai ei 😀

Pimeys ei ole aina lainkaan huono asia. Itse asiassa mä rakastan tätä vuodenaikaa, kun saa käpertyä kotiin. Mutta jotta voin rakastaa tuota kotiin ja näiden seinien sisään käpertymistä, edellyttää se kuitenkin, että käy aina silloin tällöin fiilistelemässä pimeyttä myös ulkona. Eilen iltamyöhäsellä lenkillä ollessamme silmä tottui pimeään yllättävänkin nopeasti. Pimeys ei tuntunut ihan niin kaikkivoipaiselta kuin mitä se tuntuu sisältäpäin katsottaessa. Syksyllä ihaninta on palata kotiin; mikään ei ole yhtä lohdullista kuin illan pimeydessä avata kotiovi. Kun vastaan tulvahtaa se lämpö ja valot. Oman kodin tuoksu. 

Ja se, että on ylipäätään koti minne hyvillä mielin tulla, on jo taas ihan oma juttu sinänsä. Tyydyn vain tässä toteamaan, että tämänkin suhteen tunnen suuren suurta kiitollisuutta. Varsinkin nyt kun mieleeni palaa väkisinkin ne omin pikku kätösin rakentamiensa telttojen suojissa asuvat siellä Hollywoodin yhden sillan alla. Jotka illan viiletessä eivät välttämättä saa edes turvaa toisistaan. Päinvastoin. Jotka joutuvat olemaan kokoa ajan vähän varpaillaan. Pelkäämään.

Vaikka ulkona on pimeää, niin näiden seinien sisällä asuu valo. Kynttilät ja lamput valaisevat toki, mutta se, mikä saa kodin tuntumaan kodilta on nuo mun omat ihmiset. Se nauru ja ilo, joka täällä raikaa, vaikka ulkona olisikin maailmanlopun (pimeyden suhteen) meininki. Silloin kun on paljon ihmisiä ympärillä keitä rakastaa ja keiltä saada rakkautta, sitä kestää mitä vain. Selviää ihan mistä vain.  ID

Mitäs viikonloppusuunnitelmia siellä on? Meillä on huomenna kummityttöjen synttärijuhlat ja sitten sunnuntaina mennään rakkaiden ystävien kanssa brunssille. Ja jos oikein hyvä säkä käy, niin sitä pääsee nuuskuttelemaan pikkuisten vauvojen tuoksua pitkästä aikaa ♥ Muuten viikonlopulle ei ole mitään muuta ohjelmaa kuin rentoilua. Tänä iltana tyttöjen kesken pizzaa ja Vain elämää. Sitä ennen ehkä lenkki myrskyävässä (!) perjantai-illassa 🙂 

PERJANTAITERKUIN,


perjantai 27. syyskuun 2019

Pieni sisustuksellinen muutos, isosti ilmettä

2

HEIPPATIRALLAA!

Nyt täytyy sanoa, että vaikka joka viikko perjantai otetaan vastaan ilolla, niin tänä perjantaina tuntuu, siltä että ”It was about time…”. Viikko on ollut jotenkin todella kiireinen ja täynnä. Ehkä se viime viikonlopun flunssakin on pienesti verottanut. On ollut blogitöitä, töitä ja eilen vielä tiukan myyntikokouspäivän jälkeen koulua. Mutta en valita, silloin taotaan, kun rauta on kuumaa. Kroppa yleensä kertoo, milloin on aika hidastaa. Ja se oli tänä aamuna.

Tänä aamuna heräsin nimittäin migreeniin, pitkästä aikaa. Tällä kertaa migreeni ei juurikaan ilmene pääkipuna, ellei ota huomioon tuota pientä jomotusta. Mutta enemmänkin sellaisena aivosumuna ja näkösumuna. Valonarkuutena. Vähän myös tuntuu, että olisi peruna suussa, kun puhuu 😀 Veikkaan, että viime yönä on tullut narskutettua oikein olan takaa hampaita yhteen. Leuat eivät oikein aukea.

No mutta hei, onneksi on viikonloppu edessä ja akkujen latausta tiedossa. Ehkä vimppa mökkiyö tälle vuodelle odottaa. Ensi viikonloppuna mennäänkin jo laittamaan mökki talviteloille. Nyt kun alkaa olemaan pikkupakkasia aamuyöstä, niin on syytä laittaa pumput talvikuntoon. Meillä on pari kertaa rikkoutunut pumppu ihan pienestä pakkasestakin; pieni vesipisara on saanut jäätyessään suurta vahinkoa aikaan ja ollaan jouduttu pumppuostoksille. Nyt ei oteta riskejä sen suhteen.

Mökkikauden lopettaminen tietää sitä, että kotoilu lisääntyy. Tässä vaiheessa mökkikautta odotan kyllä kieltämättä jo niitä kaupunkiviikonloppujakin. Lauantaikahvitteluja kaupungilla ja pikkuhiljaa kodin laittamista kohti tulevaa talvea. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja kokeilin vihdosta viimein olohuoneessa ollutta peiliä ruokatilaan. Jonkin aikaa olen siirrosta haaveillut, mutta aina se on jäänyt. Ja voi vitsit, että tuo sopii tuohon ruokatilaan kivasti!

Avartaa tilan ja mikä parasta; toistaa siivotun keittiön näkymää. Juju piileekin siinä, että tykkään peileistä ja tykkään, että peilien kautta näkyy siisti maisema. Gulps, on pidettävä keittiö siistinä jatkossakin 🙂 Pieni muutos toi aikaan lisäavaruutta ja ilmettä. Jokohan sitä viitisi viritellä kausivalot tuon peilin ympärille? 😉

Toivottavasti sielläkin on kaikkea kivaa ja rentouttavaa tekemistä tiedossa viikonlopulle ♥ Tälle päivälle on enää yhden kirjareflektion tekeminen ja sitten kone säppiin!

PERJANTAITERKUIN,


maanantai 23. syyskuun 2019

Vähän erilainen things to do -lista

0

HEIPSAN!

Toivottavasti siellä oli rentouttava viikonloppu. Niin kuin lauantaiaamun postaukseen kirjoittelin, niin suunnitelmissa oli palautua. Sitä tein oikein olan takaa. Liekö pienen syysflunssan ansiota vai minkä, mutta nukuin viikonloppuna viidet päikkärit. Kyllä, viidet. Sen lisäksi reilut yöunet. Ilman minkäänlaista huonoa omaatuntoa siitä, että sohvannurkka kului ja jotkut kotityöt jäivät tekemättä. Silloin kun kroppa kaipaa lepoa, on tuota pyyntöä syytä kuunnella. Jos suinkin pystyy. Mä olen ollut maailman huonoin sairastaja aiemmin, mutta kantapään kautta olen opetellut lepäämään. Ihan pienessäkin flunssassa.

Tiedättekö, kun aina sitä tulee tehtyä maanantaiaamuna sellainen things to do -lista niistä asioista, joita on ”pakko” saada tehtyä tuona päivänä tai tulevalla viikolla. Itse ainakin teen tuollaisen listan, jotta muistan tehdä kaiken. Tälle viikolle tein toki tuon listan (sama pää kesät talvet, eikä muuten voisi muistaa tehdä kaikkia), mutta sen lisäksi tein sellaisen toisenlaisen listan. Listan, jossa on vain ja ainoastaan hyvinvointiani tukevia asioita.

Tällä viikolla aion:

Kuvata ruskan värejä. Rakastan valokuvausta. Se on yksi niistä rentoutuskeinoista, joka on helposti toteutettavissa. Liian harvoin tulee otettua kameraa ulos mukaan, mutta onneksi kännykkä kulkee kätsysti taskussa ja sen avulla saa kuvattua jo hienossa alussa olevaa väriloistoa.

Vähentää kahvin juontia. Kyllä, parhaimpina (tai pitäisikö sanoa pahimpina) päivinä kahvia tulee kitattua helpostikin 6-8 kuppia, sillä juon kahvini sellaisesta iiisosta kupista, joka vastaa kahta kuppia. Tällä viikolla mä en ajatellut enää juoda kahvia kello 14 jälkeen. Se tarkoittaa sitä, että töissä iltapäiväkahvitauolle keitän teetä. Karpalo-kinuskirooboisteetä. Nam!

Mennä sänkyyn joka ilta klo 21.30 mennessä. Kerroinkin taannoin tehneeni empiiristä tutkimusta itse itseni kanssa siitä, miten mun kroppa reagoi, jos menee ajoissa sänkyyn. Nuo kaksi yötä, kun menin sänkyyn jo ysin jälkeen ja nukahdin ennen kymmentä olivat parhaita ikinä. Silloin kun mies on työreissussa tämä on helppo toteuttaa. Silloin kun toinen on kotona, niin sitä ei malta mennä muka ajoissa nukkumaan. Nyt ajattelin koklata.

Käydä vaahtokylvyssä. Mehän laitettiin saunan yhteyteen poreamme. Ollaan käytetty sitä ehkä yhteensä vajaa kymmenen kertaa. Lapset siellä kavereidensa kanssa polskivat aina silloin tällöin, mutta itse olen siellä ollut maksimissaan viisi kertaa. Joku ilta töiden jälkeen laitan oikein ihanan tuokuista kylpyvaahtoainetta ammeeseen, kynttilöitä palamaan ja menen nauttimaan. Yksin. Ilman äänikirjoja tai seuraa.

Pitää kauneusiltaman. Ehkä yhdistän tämän tuohon vaahtokylpyiltaan. Eli kuorin vartalon ihoni, teen jalkahoidon. Kuorin kasvot ja laitan kasvonaamion. Värjään ja nypin kulmakarvat. Uusin kynsilakat. Valelen jälkikäteen itseni jollain ihanalla ja kosteuttavalla vartalovoiteella. Kasvoihin taputtelen elvyttävän seerumin.ID

Jännä, miten jo pelkkä ajatuskin näistä piristää! Arki kun on usein aika rutiininomaista puurtamista, niin mä tykkään, että siinä arjessa saa nauttia kyllä ihan täysin rinnoin vähän pienestä hemmottelustakin, eiks niin. Tälle viikolle on muuten luvassa ruokajuttuja. Pitkästä aikaa. Paljon on pyydetty juttua edullisista arkiruoista. Joten sellaisilla jutuilla jatketaan huomenna 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


« Vanhemmat
Uudemmat »