sunnuntai 27. lokakuun 2019

Tunti lisää vuorokauteen vai…

5

…pitkän ja pimeän kauden tuskainen aloitus?

MOIKKAMOI!

Aamulla somekierroksen päätteeksi mietin, että olipas harvinaisen paljon itkuvirsiä somessa 😀 Siitä, että nyt se sit on lopun alkua; pimeys lankeaa yhä aikaisemmin. Ja taas tunsin itseni vastarannan kiiskeksi. Mä katsokaas koen saaneeni vuorokauteen yhden ylimääräisen tunnin kellojen siirtämisen myötä. Saa nukkua tunnin myöhempään. Jos haluaa. Itse heräsin sunnuntaiaamuksi harvinaisen aikaisin ja ennen rakkaiden kanssa brunssille suuntaamista ehdin jo häärätä tunnin verran keittiössä ruokavalmistelujen parissa.

Nyt kun kello lähenee neljää alkaa päivä jo pikkuhiljaa hämärtymään, mutta mulla ei ole mitään sitä vastaan, että vaikka iltaviideltä olisi pilkkopimeää. Toki se haittaa blogityötä siinä määrin, että töiden jälkeen ei enää ehdi valoisalla kuvata. Mutta muuten mulla ei ole mitään sellaista harrastusta tai muuta toimintaa elämässäni, mikä niin kovasti tuosta aiemmin tulevasta pimeydestä kärsisi. Silloin kun lapset olivat pienempiä muistan ehkä olleeni toista mieltä; eihän niitä naperoita edes erottanut pimeydessä sieltä hiekkalaatikon syövereistä 😉

Niin kuin olen tainnut aiemminkin kertoa, niin marraskuu on yksi suosikkikuukausistani. Joulunodotuskuukausi, jolloin tuntuu että kaikki muut maailman ihmiset ovat hautautuneet vällyjen alle. Kyllähän mäkin siellä vällyjen alla viihdyn, mutta vielä enemmän viihdyn marraskuun loskamoskassa juoksulenkeillä. Voi mennä montakin iltaa, että vastaan ei tulee yh-tään ihmistä. Ei sitten ainuttakaan. Mutta ne rohkeat, jotka ovat lenkille pimeyteen lähteneet ovat sellaisia sanattomia hengenheimolaisia. Sellaisia, joiden kanssa tekisi mieli heittää yläfemmat…kato säkin oot uskaltautunut ulos.

Ja hei, jälleen ollaan kuitenkin niiden kysymysten äärellä. Niiden ”accept the things you can not change”. Eli niin kauan kuin meillä siirretään kelloja kaksi kertaa vuodessa, niin eipäs tuolle ystävät rakkaat mitään voi. Sitäpaitsi, vajaan kahden kuukauden päästä alkaakin jo päivä pitenemään. Nopeaahan tämä loppuvuosi tästä hujahtaa.

Varsinkin, kun keskittyy manaamisen sijaan vaikka tuohon lähestyvään jouluun. Me oltiin vähän aikaa iltapäivästä haravoimassa ja kun päästiin sisään näkyi ikkunasta näky, joka sai sen ihanan kutkuttavan olotilan jonnekin tuonne sielun syövereihin. Ulkona nimittäin leijaili isoja valkoisia lumihiutaleita. Hetken aikaa toki vain, mutta se riitti. Nyt lähden kaivamaan kellarista joulutähdet olohuoneen ikkunoihin. Josko sitä laittaisi glögitkin tulille ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


perjantai 25. lokakuun 2019

Näiden seinien sisällä

8

MOIKKAMOI PERJANTAIHIN IHANAT!

Jestas, miten pimiää on 🙂 Tunnelmallista kyllä, mutta tämä pimeys asettaa pieniä haasteita parin kampanjan kuvauksille. Kuvauksille, jotka piti kuvaamani jo eilen, mutta jotka siirsin tälle päivälle muiden kiireiden tieltä. Mutta jotka siirtynevät huomiseen aamupäivään, sillä siellä näkyi pienen pieni pilkahdus aurinkoa sääennustuksessa. Sitten on jo pakko kuvata, oli valoa tai ei 😀

Pimeys ei ole aina lainkaan huono asia. Itse asiassa mä rakastan tätä vuodenaikaa, kun saa käpertyä kotiin. Mutta jotta voin rakastaa tuota kotiin ja näiden seinien sisään käpertymistä, edellyttää se kuitenkin, että käy aina silloin tällöin fiilistelemässä pimeyttä myös ulkona. Eilen iltamyöhäsellä lenkillä ollessamme silmä tottui pimeään yllättävänkin nopeasti. Pimeys ei tuntunut ihan niin kaikkivoipaiselta kuin mitä se tuntuu sisältäpäin katsottaessa. Syksyllä ihaninta on palata kotiin; mikään ei ole yhtä lohdullista kuin illan pimeydessä avata kotiovi. Kun vastaan tulvahtaa se lämpö ja valot. Oman kodin tuoksu. 

Ja se, että on ylipäätään koti minne hyvillä mielin tulla, on jo taas ihan oma juttu sinänsä. Tyydyn vain tässä toteamaan, että tämänkin suhteen tunnen suuren suurta kiitollisuutta. Varsinkin nyt kun mieleeni palaa väkisinkin ne omin pikku kätösin rakentamiensa telttojen suojissa asuvat siellä Hollywoodin yhden sillan alla. Jotka illan viiletessä eivät välttämättä saa edes turvaa toisistaan. Päinvastoin. Jotka joutuvat olemaan kokoa ajan vähän varpaillaan. Pelkäämään.

Vaikka ulkona on pimeää, niin näiden seinien sisällä asuu valo. Kynttilät ja lamput valaisevat toki, mutta se, mikä saa kodin tuntumaan kodilta on nuo mun omat ihmiset. Se nauru ja ilo, joka täällä raikaa, vaikka ulkona olisikin maailmanlopun (pimeyden suhteen) meininki. Silloin kun on paljon ihmisiä ympärillä keitä rakastaa ja keiltä saada rakkautta, sitä kestää mitä vain. Selviää ihan mistä vain.  ID

Mitäs viikonloppusuunnitelmia siellä on? Meillä on huomenna kummityttöjen synttärijuhlat ja sitten sunnuntaina mennään rakkaiden ystävien kanssa brunssille. Ja jos oikein hyvä säkä käy, niin sitä pääsee nuuskuttelemaan pikkuisten vauvojen tuoksua pitkästä aikaa ♥ Muuten viikonlopulle ei ole mitään muuta ohjelmaa kuin rentoilua. Tänä iltana tyttöjen kesken pizzaa ja Vain elämää. Sitä ennen ehkä lenkki myrskyävässä (!) perjantai-illassa 🙂 

PERJANTAITERKUIN,


perjantai 27. syyskuun 2019

Pieni sisustuksellinen muutos, isosti ilmettä

2

HEIPPATIRALLAA!

Nyt täytyy sanoa, että vaikka joka viikko perjantai otetaan vastaan ilolla, niin tänä perjantaina tuntuu, siltä että ”It was about time…”. Viikko on ollut jotenkin todella kiireinen ja täynnä. Ehkä se viime viikonlopun flunssakin on pienesti verottanut. On ollut blogitöitä, töitä ja eilen vielä tiukan myyntikokouspäivän jälkeen koulua. Mutta en valita, silloin taotaan, kun rauta on kuumaa. Kroppa yleensä kertoo, milloin on aika hidastaa. Ja se oli tänä aamuna.

Tänä aamuna heräsin nimittäin migreeniin, pitkästä aikaa. Tällä kertaa migreeni ei juurikaan ilmene pääkipuna, ellei ota huomioon tuota pientä jomotusta. Mutta enemmänkin sellaisena aivosumuna ja näkösumuna. Valonarkuutena. Vähän myös tuntuu, että olisi peruna suussa, kun puhuu 😀 Veikkaan, että viime yönä on tullut narskutettua oikein olan takaa hampaita yhteen. Leuat eivät oikein aukea.

No mutta hei, onneksi on viikonloppu edessä ja akkujen latausta tiedossa. Ehkä vimppa mökkiyö tälle vuodelle odottaa. Ensi viikonloppuna mennäänkin jo laittamaan mökki talviteloille. Nyt kun alkaa olemaan pikkupakkasia aamuyöstä, niin on syytä laittaa pumput talvikuntoon. Meillä on pari kertaa rikkoutunut pumppu ihan pienestä pakkasestakin; pieni vesipisara on saanut jäätyessään suurta vahinkoa aikaan ja ollaan jouduttu pumppuostoksille. Nyt ei oteta riskejä sen suhteen.

Mökkikauden lopettaminen tietää sitä, että kotoilu lisääntyy. Tässä vaiheessa mökkikautta odotan kyllä kieltämättä jo niitä kaupunkiviikonloppujakin. Lauantaikahvitteluja kaupungilla ja pikkuhiljaa kodin laittamista kohti tulevaa talvea. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja kokeilin vihdosta viimein olohuoneessa ollutta peiliä ruokatilaan. Jonkin aikaa olen siirrosta haaveillut, mutta aina se on jäänyt. Ja voi vitsit, että tuo sopii tuohon ruokatilaan kivasti!

Avartaa tilan ja mikä parasta; toistaa siivotun keittiön näkymää. Juju piileekin siinä, että tykkään peileistä ja tykkään, että peilien kautta näkyy siisti maisema. Gulps, on pidettävä keittiö siistinä jatkossakin 🙂 Pieni muutos toi aikaan lisäavaruutta ja ilmettä. Jokohan sitä viitisi viritellä kausivalot tuon peilin ympärille? 😉

Toivottavasti sielläkin on kaikkea kivaa ja rentouttavaa tekemistä tiedossa viikonlopulle ♥ Tälle päivälle on enää yhden kirjareflektion tekeminen ja sitten kone säppiin!

PERJANTAITERKUIN,


maanantai 23. syyskuun 2019

Vähän erilainen things to do -lista

0

HEIPSAN!

Toivottavasti siellä oli rentouttava viikonloppu. Niin kuin lauantaiaamun postaukseen kirjoittelin, niin suunnitelmissa oli palautua. Sitä tein oikein olan takaa. Liekö pienen syysflunssan ansiota vai minkä, mutta nukuin viikonloppuna viidet päikkärit. Kyllä, viidet. Sen lisäksi reilut yöunet. Ilman minkäänlaista huonoa omaatuntoa siitä, että sohvannurkka kului ja jotkut kotityöt jäivät tekemättä. Silloin kun kroppa kaipaa lepoa, on tuota pyyntöä syytä kuunnella. Jos suinkin pystyy. Mä olen ollut maailman huonoin sairastaja aiemmin, mutta kantapään kautta olen opetellut lepäämään. Ihan pienessäkin flunssassa.

Tiedättekö, kun aina sitä tulee tehtyä maanantaiaamuna sellainen things to do -lista niistä asioista, joita on ”pakko” saada tehtyä tuona päivänä tai tulevalla viikolla. Itse ainakin teen tuollaisen listan, jotta muistan tehdä kaiken. Tälle viikolle tein toki tuon listan (sama pää kesät talvet, eikä muuten voisi muistaa tehdä kaikkia), mutta sen lisäksi tein sellaisen toisenlaisen listan. Listan, jossa on vain ja ainoastaan hyvinvointiani tukevia asioita.

Tällä viikolla aion:

Kuvata ruskan värejä. Rakastan valokuvausta. Se on yksi niistä rentoutuskeinoista, joka on helposti toteutettavissa. Liian harvoin tulee otettua kameraa ulos mukaan, mutta onneksi kännykkä kulkee kätsysti taskussa ja sen avulla saa kuvattua jo hienossa alussa olevaa väriloistoa.

Vähentää kahvin juontia. Kyllä, parhaimpina (tai pitäisikö sanoa pahimpina) päivinä kahvia tulee kitattua helpostikin 6-8 kuppia, sillä juon kahvini sellaisesta iiisosta kupista, joka vastaa kahta kuppia. Tällä viikolla mä en ajatellut enää juoda kahvia kello 14 jälkeen. Se tarkoittaa sitä, että töissä iltapäiväkahvitauolle keitän teetä. Karpalo-kinuskirooboisteetä. Nam!

Mennä sänkyyn joka ilta klo 21.30 mennessä. Kerroinkin taannoin tehneeni empiiristä tutkimusta itse itseni kanssa siitä, miten mun kroppa reagoi, jos menee ajoissa sänkyyn. Nuo kaksi yötä, kun menin sänkyyn jo ysin jälkeen ja nukahdin ennen kymmentä olivat parhaita ikinä. Silloin kun mies on työreissussa tämä on helppo toteuttaa. Silloin kun toinen on kotona, niin sitä ei malta mennä muka ajoissa nukkumaan. Nyt ajattelin koklata.

Käydä vaahtokylvyssä. Mehän laitettiin saunan yhteyteen poreamme. Ollaan käytetty sitä ehkä yhteensä vajaa kymmenen kertaa. Lapset siellä kavereidensa kanssa polskivat aina silloin tällöin, mutta itse olen siellä ollut maksimissaan viisi kertaa. Joku ilta töiden jälkeen laitan oikein ihanan tuokuista kylpyvaahtoainetta ammeeseen, kynttilöitä palamaan ja menen nauttimaan. Yksin. Ilman äänikirjoja tai seuraa.

Pitää kauneusiltaman. Ehkä yhdistän tämän tuohon vaahtokylpyiltaan. Eli kuorin vartalon ihoni, teen jalkahoidon. Kuorin kasvot ja laitan kasvonaamion. Värjään ja nypin kulmakarvat. Uusin kynsilakat. Valelen jälkikäteen itseni jollain ihanalla ja kosteuttavalla vartalovoiteella. Kasvoihin taputtelen elvyttävän seerumin.ID

Jännä, miten jo pelkkä ajatuskin näistä piristää! Arki kun on usein aika rutiininomaista puurtamista, niin mä tykkään, että siinä arjessa saa nauttia kyllä ihan täysin rinnoin vähän pienestä hemmottelustakin, eiks niin. Tälle viikolle on muuten luvassa ruokajuttuja. Pitkästä aikaa. Paljon on pyydetty juttua edullisista arkiruoista. Joten sellaisilla jutuilla jatketaan huomenna 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


lauantai 21. syyskuun 2019

Kuinka usein…

0

HEI HUOMENTA

täältä mökiltä! Takassa rätisee tuli ja ikkunasta näkyy kaunis suomalainen syysmaisema. Ei voi kuulkaa valittaa. Luonto ja luonnosta nauttiminen näyttelee suuren suurta osaa elämässäni. Saan voimaa ihan vain luontoa tuijotellessani. Parhaimmillani siellä kulkiessani.

Rakas ja ihana ystäväni Karoliina (ikävä, koska nähdään?) kirjoitteli blogissaan viikko takaperin siitä, että kuinka usein tekee tiettyjä asioita. Näitä on ollut kiva lukea blogeista, joten päätin minäkin pitkästä aikaa tarttua haasteeseen. 

Vaihdat lakanat. Mikään ei voita puhtaisiin lakanoihin pujahtamista. Silti tämä on asia, jota haluaisin tehdä useammin. Parin kolmen viikon välein tulee vaihdettua lakanat, mutta olisi ihana vaihtaa vaikka viikoittain. Tähän toimenpiteeseen liittyy sellainen pieni kompastuskivi, että olen hurjan tehokas ottamaan lakanat pesuun. Sitten illalla nukkumaan mennessä kiroan sitä, että en taaskaan ollut laittanut puhtaita lakanoita samantien. Puoliväsyneenä uusien lakanoiden laittaminen on jotenkin tosi työlästä.
Vaihdat pyyhkeet. Keittiön pyyhkeet varmaan päivittäin. Musta tuntuu, että lapset kasvavat, mutta keittiöpyyhkeiden sotkuisuus lisääntyy. Yleensä keittiöpyyhkeistä pystyn tulkitsemaan, mitä on syöty koulun jälkeen välipalaksi 😉 Yläkerran veskin pyyhe vaihtuu liki päivittäin, keskiveskin pari kertaa viikossa. Älkää nyt pyörtykö, mutta tuon alakerran (mancaven) veskin pyyhe vaihtuu ehkä kerran puoleen vuoteen. Syystä, että tuolla vessassa käydään ehkä kerran kuussa 😀
Peset hiukset. Ehkä viisi kertaa viikossa. Joka hikitreenin jälkeen on pakko. Silloin, kun olin curly girl -metodilla sain pitkitettyä hiustenpesua niin, että pesin kaksi kertaa viikossa.
Soitat isälle/äidille. Tänä päivänä en enää soita, mutta jos eläisivät, niin soittaisin edelleen yhtä useasti kuin silloin kun elivät. Äiskän kanssa juteltiin noin 10 kertaa päivässä puhelimessa 😀 Iskänkin kanssa ehkä kerran päivässä. Se oli ehkä vaikeinta vanhempien kuoleman jälkeen, kun ei yhtäkkiä voinutkaan soittaa. Mulla oli oikeesti tapana raportoida meidän äidille ihan kaikesta. Mitenköhän se jaksoi mua, kun koko ajan soittelin? 😉
Näet vanhempiasi. Ks. edellinen kohta. Asuttiin tien toisella puolella ja nähtiin päivittäin. Monta kertaa. Jos oli päivä, ettei nähty niin oli kyllä outoa. Mun vanhemmat eivät olleet sitä sorttia, että olisivat tulleet meille koputtelemaan. Mutta mä kyllä olin se rasittava (?) lapsi, joka astui koputtamatta sisään monta kertaa päivässä. Lösähti sohvalle, otti uusimmat sisustuslehdet viereen ja nautti, kun kahvi kannettiin kuumana käteen.
Käyt leffassa. Ehkä kerran vuodessa, mutta just miehen kanssa puhuttiin, että pitäisi taas mennä!
Föönaat hiukset. Tällä hetkellä taas ehkä liian usein. Mulla on sellainen hiuslaatu, että se kikkurustuu ja pörhöstyy yksin kuivaessaan. Sen takia se CG-metodi oli mun hiuksille hyvä. Tykkäsivät kovin. Föönaan hiukset ehkä kolme kertaa viikossa.
Putsaat lattiakaivot. Miehen hommia 😉 Tosin tässä uudessa kodissa ei ole vissiin tuota hommaa vielä kertaakaan tehnyt. Pitääkin muistutella.
Käyt metsässä. Pyrin käymään metsässä monta kertaa viikossa. Jos en ihan Pyynikin metsiin asti lähde, niin sitten ihan tuohon meidän lähimetsään. Rakastan metsää. Meillä on Orivedellä metsää ja siellä kävimme joskus alan asiantuntijan kanssa metsänrajat läpi. Tuolloin päätin, että menen sinne samoilemaan joku päivä. Ihanaa jäkälä-kallio-mänty-maisemaa, jylhiä kuusia ja metsän tuoksuja. Tuosta päätöksestäni on nyt kuusi vuotta aikaa enkä vielä ole Orivedelle asti ennättänyt…
Käyt suihkussa. Joka päivä, usein kahdesti. Suihkun kestoa olen viime vuosina lyhentänyt ja pärjään pikasuihkuilla. Mä en osaa mennä nukkumaan, ellen ole käynyt suihkussa/saunassa ja suihkussa.
Sanot läheisille, että rakastat heitä. Joka päivä jollain tavalla. Perhe whatsup -ryhmässä tulee muruille muistuteltua asiasta, vaikka mieluummin näytän sen teoilla.
Sanot miehellesi rakastavasi tätä. Jollain tavalla hänellekin sanon sen joka päivä ♥ 
Tarkistat kuivakaapin sisällön. Viikottain tulee tehtyä inventaario ennen ruokakauppaostoksien suorittamista. Mulla on paha tapa hamstrata kuivakaappeihin tarvikkeita. Mieleen tulee Oriveden mummuni, jolla oli säilykkeitä vuodeksi eteenpäin siltä varalta, jos jompikumpi naapurivaltioista hyökkää.
Luuttuat lattiat. Aivan liian harvoin. Meillä käy siivooja kerran kuussa ja he pesevät lattiat. Keittiössä tosin tulee pyyhittyä lattiaa aina, kun tarvetta on.
Peset vessan. Mä olen vähän sellainen veskinpesijä, että saatan pestä peiliä ja lavuaaria monta kertaa viikossa. Mutta wc-istuimen pesen parin viikon välein.
Puhdistat liesituulettimen. Vanhassa kodissa puhdistin sen kerran vuoteen. Mutta hyvä Karo, kun muistutit, täytyisi putsata uudessakin (onko uusi, jos muutosta on kaksi vuotta ? 😉 kodissa.
Syöt noutoruokaa. Kerran pari kuussa, yleensä siipiä. Mä rakastan siipiä tai lähinnä sitä hot-kastiketta. Sitä on saatava aina tasaisin väliajoin.
Valehtelet. En tykkää valehdella enkä juuri valehtelekaan. Tai jos valehtelen ne ovat sellaisia valkoisia valheita. Esimerkiksi lapsille, jos viestittävä voinko tulla hakemaan koulusta saatan laittaa viestin, että olen aloittelmassa juuri puhelinpalaveria (kävely tekee hyvää ;).
Riitelet suhteessa. Me ollaan ehkä sillä tavalla epänormaaleja, että ei riidellä. Silti rakastetaan kovin. Jotenkin tää yhteiselo sujuu niin mutkattomasti, että ei riidellä tai edes kinastella.
Sheivaat. Liki joka päivä. Kävin elämäni ekan kerran sokeroinnissa kesällä ja päätin jatkaa tuota, niin ihanaa oli, kun ei tarvinnut sheivata. Tarkoitus hyvä kymmenen, mutta käytännön toteutus sokerointiin uupuu.
Vaihdat hammasharjan. Parin kuukauden välein. Tykkään pestä hampaita ja hammasharjalla on tuossa touhussa niin suuri osuus!
Käyt kirjastossa. Silloin kun lapset olivat pieniä, kävimme kirjastossa monta kertaa viikossa. Jossain vaiheessa löysin kirjaston uudelleen, mutta äänikirjojen myötä kirjastossa käyminen on jäänyt. Paitsi nyt taas koulukirjojen myötä olen käynyt kirjastossa. Rakastan kirjastoja ja niiden tunnelmaa!
Peset peitot ja tyynyt. Aivan liian harvoin. Jouluna nyt ainakin.
Syöt herkkuja. Mikä on herkku? Karkki tai pulla? Aika harvoin. Herkuttelen hummuksella ja porkkanatikuilla. Raakasuklaalla ja lasillisella punaviinia.
Soitat anopille. Ehkä kerran pariin kuukauteen. Pitäisi soitella useammin!
Peset rintsikat. Kerran viikkoon keskimäärin. 
Leivot. Tää vaihtelee tosi paljon. Joskus tulee leivottua pari kertaa viikossa, joskus saattaa tulla kuukaudenkin tauko!
Siivoat jääkaapin. Joka viikko ennen viikkomaitokauppaostoksia.
Käyt puntarilla. Ehkä kerran viiteen vuoteen 😀 Mä en ole missään määrin kiinnostunut siitä, kuinka paljon painan. Oma hyvä olo ja housujen vyötärö kertovat missä mennään.
Komennat miestäsi. No en ikinä! Komentaako joku miestään? En näe yhtään syytä, miksi ketään aikuista ihmistä pitäisi komentaa.
Syöt irtokarkkeja. Aiemmin oli pakko saada joka viikonloppu irttaripussi (salmiakkipääkalloja), mutta lopulta mulle tuli sokeriövereistä niin huono olo, että vierottauduin tuosta tavasta. Nyt saatan nappaista lasten viikonloppupussista irttarin tai pari.
Vierailet isovanhempiesi luona. Silloin kun elivät kävin Tampereen mummulassa ehkä kerran pariin viikkoon ja Oriveden mummulassa kerran kuussa. Ne olivat ihania vierailuja. Isovanhempani olivat todella viisaita ja ihania ihmisiä.
Imuroit kotisi. Meillä mies on vastuussa imuroinnista, mutta eilen kun mökille lähdimme imuri oli mun jäljiltä keskellä olkkarin lattiaa. Jotenkin tuntuu, että näin syksyllä tulee sisään jos jonkinmoista moskaa, joten meillä imuroidaan liki joka päivä.
Perheessä kinataan vaatetuksesta. No tuota, aina silloin nyt ainakin, kun ilmat kylmenevät. Kuulemma kukaan muukaan ei pidä hanskoja tai pipoja. Kenenkään muun vanhemmat eivät edes vaadi pitämään pakkasella sellaisia kenkiä, että nilkat peittyvät 😉
Käyt hammaslääkärissä. Siinä missä rakastan pestä hampaita, rakastan kyllä hammaslääkärissäkin käyntiä. Käyn hammaslääkärissä nykyään parin vuoden välein, suuhygienistillä kerran vuodessa. 
Käyt kaupassa. Tällä hetkellä ehkä kerran pari viikkoon ostamassa maitoa tai leipää, tai yllättäviä puutteita, joita en tajunnut ostaa viikkomaitokauppakasseissa.
Peset ikkunat. Ostin taannoin miehelle sellaisen hienon setin, jolla pestä ikkunat. Hän siis pesee ne pari kertaa vuodessa.
Vaihdat sukat. No joka päivä ja jos treenaan, niin sitten pari kertaa päivässä!
Olet eri mieltä miehen kanssa. Ollaan harvinaisen yksimielisiä. Paitsi välillä ruutuajasta, jos makkarissa pauhaa telkkari ja pädi samaan aikaan, niin sitten voin kysäistä mieheltä, joka katsoo puhelimesta jotain videoo, että voisko jonkun laitteen sammuttaa 😀
Ostat uusia vaatteita. Kompressiojuoksuhousut ostin nyt viikolla, mutta sellaisia muita vaatteita olen ostanut viimeksi toukokuussa. Aiemmin ostin melkein aina jonkun uuden vaatteen, kun oli joku meno tai tilaisuus. Vaikka vaatekaapissa olisi varmasti ollut sopivaa päällepantavaa. Nyt musta on tullut harkitsevampi.
Siivoat. Joka päivä ja koko ajan ohikulkiessani tulee jotain pientä siivottua. Isommin sitten yleensä torstai-iltana.
Olet tehnyt raskaustestin. Jos sanon 20 kertaa, niin ei varmaan paljoa heitä 😀
Tarkistat toimiiko palovaroitin. Meillä on kotona palovaroittimet liitettynä hälytysjärjestelmään ja lisäksi meillä on sähköllä toimivat palovaroittimet. Eipä ole tullut testattua. Mökillä palovaroitin alkaa piippaamaan, kun patteri alkaa menemään.
Peset autosi. Rakastan puhdasta autoa, mutta siitä huolimatta pesen auton liian harvoin. Aiemmin mulla oli valkoinen auto, jossa näkyi kaikki lika. Nykyinen harmaa on aika kiva sen takia, että siinä ei juuri lika näy.
Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit. Vaatekaapit siivoan noin kvartaaleittain. Muut kaapit inspiraation iskiessä. Ehkä noin kerran vuoteen.
Siivoat lääkekaapin. Aivan liian harvoin senkin…jos sanon, että kerran pariin vuoteen?
Puhdistat hiukset harjasta. Joka päivä!

Toivottavasti jaksoitte lukea maratonpostauksen tänne asti 🙂 Ja hei jos on jotain muuta ”Kuinka usein ” -tyylistä, mitä haluatte kysyä, niin kysykäähän ihmeessä! Nyt jatkan sitä, mikä tässäkin lauantaissa on tärkeintä; palautuminen. Miehen piti nyt aamupäivästä lähteä hakemaan tyttöjä ystävältään mökille. Suunnitelmissa oli bostonkakun ja pizzan tekemistä…mutta tuossa herätessämme mietimme molemmat, että mitäs jos mentäisiinkiin tänään kotiin. Syksyinen saari ja mökki on ihana, mutta varsinkin nyt pienen flunssan kourissa tuntuu tavattoman kolealta. Kellarin sohva, leffa (onko vinkata mitään hyvää toimintajännäriä?) villasukat, viltti ja noutopizza kuulostavat tähän hetkeen just hyviltä ♥

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »