tiistai 12. heinäkuun 2016

Kodin hinta

Koti (2 of 4)Koti (4 of 10) Koti (3 of 4)Koti (8 of 10) Koti (1 of 10) Koti (5 of 10) Koti (6 of 10) Koti (7 of 10) Koti (1 of 1)

MOIKKAMOI!

Enpäs olisi uskonut, että koen näin suurta mökki-ikävää kotona ollessamme. Onneksi perjantaina pääsemme suoraan lentokentältä möksälle! Näin kesällä koti toimii pääosin pysähtymispaikkana. Ja siltä se kuulkaas näyttääkin 🙂 Tai näyttikin vielä eilen aamulla. Ei ollut ainakaan pelisilmän puutetta, että kutsuimme ystävät meille kotiin kylään emmekä mökille. Oli pakko siivota. Nelisen tuntia siihen hurahti ja koti oli jälleen kodin näköinen ja tuoksuinen. Ei koti ole vielä lähellekään niin siisti, että mitään asuntoesittelyjä pystyisi pitämään, mutta eiköhän sitä varten vielä puunata oikein kunnolla. Tämä viikko on aika haipakkaa, mutta ensi viikolle täytyy pyytää kiinteistönvälittäjä kylään. Pieni osviitta kotimme hinnasta on, mutta pitänee vielä pyytää ammattilaisen apua. Olemmekin saaneet jonkin verran jo kyselyjä tuttavilta ja ystäviltä. Mä uskon, että kyllä me meidän koti myytyä saadaan. Tältä alueelta kuitenkin tulee harvoin tämän kokoisia asuntoja myyntiin.

Uusi omistaja tulee saamaan kodin kauniit kuoret, mutta se, mille ei voi hintaa määrittää on kaikki ne tunteet ja ihanat tapahtumat, joita olemme täällä kodissa saaneet kokea. Muutimme tänne eräänä pimeänä tammikuun 13. päivänä, joka sattui vielä kaiken lisäksi olemaan perjantai. Täällä esikoisemme on elänyt liki koko elämänsä, pikkuisempi koko elämänsä. Jotenkin tuntuu hirmuisen haikealta muuttaa. Vaikka samaan aikaan muutto tien toiselle puolelle tuntuu äärettömän ihanalta. Kaipaan elämääni perusturvallisuutta ja sen takia olen ihminen, joka voisi asua loppuelämänsä samassa talossa. Opiskeluaikoina tuli muutettua viisi kertaa ja muistan kuinka kiva oli aina päästä sisustamaan uutta kotia. Olen tainnut tulla vanhaksi, mutta jotenkin tuntuu, että näin aikuisiällä musta ei olisi muuttamaan enää muuta kuin tämän yhden kerran. Noh, ehkä eläkeiässä sitten sinne keskustan jugendtaloon…

Ihan hirvittää jo tavaramääränkin puolesta. 150 neliöön kun mahtuu himpun verran enemmän omaisuutta kuin niihin opiskelijayksiöihin/kaksioihin 😉 Koska kokemusta muutoista ei juuri ole, niin en edes tiedä mistä aloittaa. Vaatehuoneiden karsimisestako? Kirpparipöydän varaamisesta? Astiakaappien tavaroiden läpikäymisestä? Jos siellä ruudun toisella puolella on muuttokonkareita, niin saa kertoa kommenttiboksin puolella vinkkejä. Ja hei, kysehän kun ei ole vain siitä, että me muuttaisimme tyhjään taloon vaan meillä on aikas iso projekti tuossa mummulan talon tyhjäämisessä. Kolmeen kerrokseen mahtuu muistojen lisäksi myös aivan ääretön määrä tavaraa. Se täytyy ottaa tavallaan osana surutyötä, ei tule olemaan helppoa käydä äiskän ja iskän omaisuutta läpi. Iso roskalava pihaan ja sinne ensinnä ne tavarat, jotka kuuluvat kaatopaikalle. Muistot laatikoihin ja huonekalut myyntiin tori.fi:n. Pihakirppistä tuossa jo ehdottelin, eikä se olisi laisinkaan hassumpi idea!

Nyt piirtämään nuo mummulan pohjat vielä kertaalleen, ne alkavat olla nyt viimeistä silausta vailla valmiit. Hiukkasen niihin tuli muutoksia, mutta nyt on toimivat pohjat ja mikä pääasia; toteuttamiskelpoiset! Katsotaan ehdinkö ennen Köpiksen reissua kuvailemaan niitä teille tänne, mutta viimeistään sitten viikonloppuna/ensi viikolla 🙂

TIISTAITERKUIN,

alle


maanantai 04. heinäkuun 2016

Raikkautta mökin sisustukseen

P7030624P7030627P7030613P7030629 P7030619
MOIKKAMOI

ja tervepä terve, taas! Mä en kaipaa blogista lomaa, mutta kaipaatteko te musta lomaa? 😀 Nyt on vain jotenkin niin mahdottoman hyvä buugi tämän bloggaustouhun kanssa meneillään, että ei malttaisi himmailla. Muistatteko sen mäntypuisen telkkaritason, joka meillä oli täällä mökillä aiemmin? Sen, jonka mun piti sutia valkoiseksi jo kolme kesää sitten? Jota en koskaan ehtinyt/jaksanut/muistanut sutia? Jep, se on nyt vihdosta viimein syrjäytetty. Pala mummulaa tuli mökille. Televisiotason ja tuon valaisimen myötä. Niin useasti olen todennut, että meidän äiskällä on kautta aikain ollut sitten hyvä maku. Mitä tulee pukeutumiseen, mutta myös mitä tulee sisustamiseen. Äiti osti vaatteita ja huonekaluja harvoin. Mutta sitäkin laadukkaampia. Oli hullaantunut skottiruudullisiin lepotuoleihin. Sikarituoleihin ja lukunurkkaustuoleihin. Hei, mistä tuli mieleeni, että mä olen unohtanut haaveilla viime aikoina siitä konjakinruskeasta patinoituneesta sikarituolista 😀 No takaisin äippäliiniin palatakseni, äiskän maku sisustusesineisiinkin oli loistava. Kynttilänjalkoihin, tauluihin, sisustustyynyihin. Astioista puhumattakaan. Huonekalujen osalta tein käännytystyötä Ikeoiden suhteen aika paljon ja vihdosta viimein antoi periksi 🙂 Muistaakseni tämä tv-taso on sieltä. Sopii tänne meille hienosti!

Kyllä se valkoinen raikastaa puupintoja! Seinät olkkarissa ja makuuhuoneissa maalasimme silloin taannoin valkoiseksi. Katon maalausta pohdimme vielä. Tuo vanha pyöröhirsiseinä tv-tason takana saa olla ja pysyä tummana. Se on vuonna 1963 rakennetun alkuperäisen mökin julkisivua. Tykkään, että on kivasti jätetty näkyville laajennuksen yhteydessä. Television yläpuolella oleva taulu on mökin entisten omistajien miehen ottama valokuva hirsipinnasta. Muistoja ja tunnearvoa sieltä menneiltä vuosilta. Huomaan, että se jokin vanhan vaalija minussa on heräämässä henkiin…

Tänään vielä mökkeillään ja illasta/huomen aamusta suuntaamme kaupunkiin. Lauantaisten hautajaisten tiimoilta alkaa olemaan jo pikkuisen perhosia vatsassa. Tähän asti on mennyt hyvin, mutta nyt alkaa jänskättämään. Onneksi saimme ihan aamusiunauksen, niin ei tarvitse koko pitkää päivää odotella. Hautajaisten osalta on vielä jos jonkinlaista puuhaa, joten tiistaipäivän olen pyhittänyt niille. Laitan teille ajastettuna kuitenkin huomiselle iloisia tunnelmia viime viikolta. Siltä illalta, kun veljen perhe oli meillä viettämässä iltaa hyvän ruoan ja juoman merkeissä ja kun ämyreistä raikasi Bailando sekä muut espanjapopit 😉

Mitäs mieltä olette, raikastuiko ilme? Täältä postauksesta muuten näkyy meidän mökkiä ennen kaikkia maalausremppoja sun muita 🙂

AURINKOISIN MAANANTAITERKUIN,

alle

PS. edit: no vitsit, mähän olen ihan lomalla ja puhun läpiä päähäni – espanjalaisesta illanvietosta juttua keskiviikkona…onneksi satuin vilaisemaan kalenteriani 😀


maanantai 27. kesäkuun 2016

Maanantaiset & Kirami-arvonnan voittajat

P6271576 P6271579P6271582 P6271583 P6271584MOIKKULIMOI!

Ensimmäinen virallinen lomapäivä alkoi herätyskellon pirinällä. Jep 😀 Johan tuossa tuli juhannuksen pyhinä nukuttua. Olen sellainen ihmistyyppi, joka haluaa hoitaa kaikki hommelit alta pois nopsaa. Ennen puolta päivää olin saanut kaikki ”pakolliset” tehtävät tehtyä. Kurvannut leipomon kautta sairaalalle kiittämään ihania hoitajia ja lääkäreitä kera kahden uunituoreen mansikkawienerpitkon. Saanut hieman henkistä apua hoitajilta, muisteluiden merkeissä. Ottanut mukaan hautausluvan ja äidin korut. Kiikuttanut hautausluvan hautaustoimistolle ja ajanut töihin. Laskenut hautajaisvieraiden määrän ja kartoittanut muistotilaisuuspaikkoja. Alun perin oli puhetta, että pidämme muistotilaisuuden mummulassa, mutta väkimäärä kasvoi niin isoksi, että eihän me sinne mahdutakkaan. Loppujen lopuksi sain varattua tilan ja päätettyä tarjoilut. Savulohivoileipäkakkua ja kesäistä mansikkakakkua. Kaneliässiä ja karjalanpiirakoita. Ei tehrä tästä ny numeroa – oli äidin lempisanonta. Sillä mennään. Varmistanut hautapaikan vieraan paikkakunnan seurakunnasta. Äiti pääsee iskän viereen lepäilemään ♥ Hoidellut uurnan laskemiseen liityvät jutut ja kaivanut esiin isän hautajaisten ohjelmalehtisen. Todennut virret aikaa kestäviksi ja päättänyt, että niillä mennään nytkin. Toki veljeltä aina kaikkiin päätöksiin luvan saaden. Huomiselle jäi vielä kukkien tilaaminen. Päätimme, että saattoväki saa paikan päällä kauniit ruusut, jotka viedään alttarille maljakkoon. Äidin tyyliä mukaellen.

Eikä siinä kuulkaas vielä kaikki. Sitten kun olin saanut nämä ns. ikävimmät jutut pois alta, niin menin ja varasin meille sen Köpiksen matkan. Hautajaisten jälkeisellä viikolla lentää hurautamme isommalla porukalla Nyhavniin voileiville ja Tivolin vilskeeseen. Hotellikin onnistui kuin ihmeen kaupalla. Tuossa vähän aika sitten katsoessani kaikki kohtuuhintaiset perhehuoneet oli myyty loppuun, mutta nyt niitä onneksi oli pari ilmaantunut. Niin, että miltäs kuuloistasi Marian kokonaisvaltainen järjestelypalvelu Oy Ab? Mä olen tehokkaimmillani, kun saan tehdä ja järjestellä. Bookkailla ja suunnitella. Lisäksi olen tässä miettinyt, että Marian iloisempi hautajaispalvelu Oy tulisi tarpeeseen myös. Toki hautajaiset ovat surullinen tapahtuma, mutta silti näen, että kuolemassa ja hautajaisissa on myös toivoa. Suuria tunteita, joita ei tule peitellä. Saa itkeä kuin itkettää, mutta kyllä mun mielestä saa myös nauraa ja hymyillä kun siltä tuntuu. Toki näin karun sairauden sivusta seuranneelle hautajaiset ovat tavallaan helpotus ja ne ilon tunteetkin sallitumpia. Toista se oli silloin isän äkillisen poismenon kanssa. Muistan kyllä silloinkin ammentaneeni jostain sitä ääretöntä henkistä pääomaa, jossa toivo näytteli suurta osaa.

Sanomattakin selvää, että hiukkasen raskaan ja tiivistahtisen aamupäivän jälkeen olin valmista kauraa päikkäreille. Tunti unta palloon ja vällyjen alta heräsi uudelleen syntynyt organisoija. Siinä iltapäiväkahvin kera silmäilin mummulan pohjapiirrustuksia ja mietin, että jaksaisinkohan vielä kaivaa skissipaperin esille ja piirtää tuon keskikerroksen. Vai pitäisikö suosiolla pirauttaa ammattilainen paikalle. Kovin paljon tilaa vievä porraskäytävä tarvitsisi laittaa uuteen uskoon. Ennen skissipaperia ja sauhuavaa kynää heitämme peräkärryn kiinni autoon. Sen kerran kun mies ehdottaa Ikean reissua, niin siihen on kuulkaas suostuttava 🙂 Mökin kesähuoneen tuolit ovat niin siivottomassa kunnossa, että käydään katsomassa niiden tilalle uudet!

MAANANTAITERKKUSIN,

alle

PS. Kiramin arvonnassa onni suosi seuraavia:
Kirami Freedom-ulkotulen voitti Taina kommentilla ”Ulkotulistelupaikkaa olemme rantaan suunnitelleet – tuo Freedom-ulkotuli sopisi tyyliin, tunnelmaan mainiosti.” ja kaksi kappaletta Kirami Triholdy-sisustuselementtejä Sanna kommentilla ”Tässähän olisikin täydellinen ratkaisu meidän vielä ratkaisemattomaan polttopuusuojaongelmaan mökillä :)” Onnea onnea, laitamme teille sähköpostia mitä pikimmin!


tiistai 21. kesäkuun 2016

Satsaus syksyyn & kuulumisia

P6211549P6211543P6211539 P6211544 P6211546 P6211542 P6211552 P6211553 P6211556 P6211557
HEIPPULI!

Mä en tiedä mikä mussa on nykyään vikana, mutta kun pitäisi alkaa siivoamaan, niin keksin kaikkea ihan muuta. Mikä lie laiskamato iskenyt, mutta tämä toiminta ei ole lainkaan mulle ominaista. Aiemmin rakastin siivousta ja nyt siivoamisen aloittamista tulee pitkitettyä vaikka millä turhalla. Esim. snapchatin selailulla ja musiikin tahtiin tanssahtelulla. You name it! No sen verran siivosin, että viikkasin pyykkikasan toiselta sohvalta. Joten älkää kiinnittäkö huomiota kuvissa näkyviin pölypalloihin tai lattialla lojuviin kuivuneisiin oliivipuun lehtiin. Ne hoituu siitä kyllä tuota pikaa 😀 Tein pitkän pohdinnan jälkeen eilen investoinnin. Tähän asti on menty kannettavalla tietokoneella ja viime aikoina on tuntunut, että olisi kiva nähdä kuva isommalta ruudulta. Satsasin syksyyn ja siihen, kun hyppään vähäksi aikaa pois päivätöistä. Se, mitä silloin teen on vielä vähän auki. Blogia entistä tehokkaammin juu, mutta jotain siihen sivuun voisi kehitellä. Näin kesäisin mut valtaa aina opiskelukuume. Mutta se ala on vielä hakusessa. Toisaalta kiinnostaa ihan älyttömän paljon graafinen ala tai sitten jatkaa niitä sisustussuunnitteluopintoja. Eikä se lisurikaan ole ihan vielä poissuljettu vaihtoehto.

Sen lisäksi, että satsasin tietokoneeseen, niin satsasin uuteen kuvankäsittelyohjelmaan. Ei sillä, iPhoto ja Aperture ovat toimineet loistavasti. Näissä valokuvaus- ja kuvankäsittelyhommissa se tuppaa vaan olemaan niin, että nälkä kasvaa syödessä. Nyt aloitetaan Lightroomin opettelu. Latasin viikonloppuna siitä koeversion ja jäin koukkuun. Aikalailla samoilla periaatteilla mennään kuin Aperturessa, mutta Lightroomissa on vielä enemmän säätömahdollisuuksia. Jos teillä on vinkata nettisaittia, josta löytyy helpot ohjeet Lightroomiin, niin saa vinkata. Kiitos 🙂

Täällä odotetaan jo kovin juhannusta. Saamme juhannusaattona sittenkin vieraita mökille. Ystäväperhe, kuopuksen kummit tuosta naapurista tulevat saareen. Ihan hyvä päästä värittelemään ja parantamaan maailmaa. Eilen iltaruoan jälkeen saimme jälleen puhelun sairaalasta, että nyt voisi tulla paikan päälle. Kävimme toistamiseen kiittämässä ja hyvästelemässä. Kertomassa, että rakastetaan. Silitin poskea ja sanoin, että on ihan ookoo lähteä iskän luokse taivaaseen. Sen sijaan, että olisimme heränneet aamulla suru-uutiseen, heräsimme odottamaan. Odottavan aika on kuulkaas kovin pitkä ♥ 

Tässä odotellessa taidan pistää pölyhuiskan heilumaan ja imurin laulamaan. Grillin tulille ja Marian kokeilevan keittiön tuotokset tulemaan. Täytyy kyllä sanoa, että on tuolla maailman parhaimmalla aviomiehellä hyvät oltavat. Tulla siivottuun kotiin työreissusta ja istua katettuun pöytään. Ai niin, kerroinkos jo, että valkoviinikin on kylmässä? 😉 Muistakaa hemmotella toisianne!

TIISTAITERKUIN,

alle


sunnuntai 22. toukokuun 2016

Rakkaudesta ♥

20052016 320052016 520052016 8 20052016 4 20052016 7 20052016 6
HEISSULIVEI!

Hui, ihan tuntuu olo syntiseltä ollakseen sisällä näin kauniilla ilmalla 🙂 Mutta mä taisin saada auringosta tarpeeksi tuossa lenkin aikana. Arska porotti suoraan takaraivoon koko matkan, enkä ollut tajunnut laittaa lippistä päähän. Hei, kesä on taas täällä. Aikas mukavaa! Heti tämän postauksen jälkeen on pakko mennä ostamaan kesäkukat.

Perjantaiset yökyläsynttärit olivat superkivat. Niistä ei nauttinut vain päivänsankari ja vieraat vaan myös me vanhemmat. Pari kertaa olen tässä viikonlopun tiimellyksessä kuullut kysymyksen, että kuinka sä jaksat ja viitsit. Se on kuulkaas se suunnaton rakkaus, jonka voimalla sitä jaksaa ja viitsii. Mitä sitä ei tekisi lastensa eteen. Ollakin, että viime viikot ovat olleet vähän raskaita äidin sairauden kanssa ja vire on ollut alakantissa. Ehkäpä se on juuri osaltaan se syy, minkä takia jaksaa ja viitsii. Juhlat tulivat tarpeeseen meille kaikille!

Palkitsevinta oli se lasten kikatus. Onnellinen hymy synttärisankarin kasvoilla. Tämä pikkuisemme on luonteeltaan täydellinen. Heh, voi olla vähän puolueellisesti todettu tämä asia 😉 Jos mä olen positiivinen, niin hänessä se on jatkunut potenssiin kolme. Pikkuinen hönttätoippari, jonka jutuille saa nauraa vedet silmissä monta kertaa päivässä. Puhumattakaan ihan älyttömän svengaavista tanssimuuveista. Empaattisuus on sitä luokkaa, että voisi jakaa sitä muillekin. Tyylitajusta näytteenä tämä synttärijuhlamekko, jonka itse kaupasta oli ostanut. Kelpaisi myös äidille!

Nyt sinne kukkakauppaan, palataan illalla kommenttiboksin puolella. Lämpimät kiitokset kommenteistanne ja pahoitteluni, että vastaamiset vähän laahaa ♥ 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle