HEISSULIVEI,
onkohan siellä ruudun toisella puolella enää ketään vai onko kaikki jo kaikonneet joulukiireiden myötä joulunviettoon? 🙂 Täällä on otettu kerrankin lungisti. Eilen päätin oikaista hieman olohuoneen sohvalle lukemaan ja ihastelemaan joulukuusta. Kului tunti, kului toinen. Jossain vaiheessa mies tuli toiselle sohvalle päikkäreille. Me ei ikinä olla olkkarissa, vaan takkahuoneessa, joten tämä oli erittäin harvinaislaatuista. Toby vaelsi sohvalta toiselle ja nukkui myös päiväunia. Parin tunnin lukemisen jälkeen mietin, että josko sitä pitäisi sitten ryhdistäytyä ja alkaa tekemään jouluvalmisteluja. Huomasin miehen olevan niin sikeässä unessa, että päätin itsekin vielä lepuuttaa. Reilun kolmen tunnin jälkeen olin saanut kirjan luettua ja hyvä niin; aattoiltana ei voi aloittaa uutta kirjaa, jos on edellinen kirja kesken.
Siitä sitten joskus illan suussa nousimme sohvilta ja täytyy myöntää, että en muista koska olisin ollut niin rentoutunut. Joulumieli valtasi mielen, vaikkei mitään sen kummempaa oltu tehtykään. Keittiössäkin oli (on edelleen…) hävityksen kauhistus enkä edes hyperventiloinut. Tämä joulu on todellakin aivan poikkeus jouluvalmistelujen suhteen 😀 Siinä missä aiemmin ollaan äidin kanssa tilattu hallista kinkut vaihtui nyt ex tempore maitokauppakinkkuun. Eilen illalla tuo iso ruokakauppa oli täynnä ihmisiä. Kertaakaan ei kuitenkaan tullut sellainen ihistys kuin yleensä. Löydettiin tosi nätti reilun kilon painava kinkkurulla. Mitä sitä suotta paistaa kuuden kilon kinkkua, jos yli puolet siitä jää syömättä. Itsehän syön kinkusta vain sen verran, mitä irtoaa tuon verkon poisottamisen yhteydessä.
Erikoislaatuisen tämän vuoden jouluvalmisteluista tekee sekin, että kaikki lahjat on nyt pakattu. Ne vähät. Tänä vuonna keskitytään laatuun. Laatu oli vahvasti läsnä myös joulukorttitehtaalla, mutta arvatkaas miten kävi. Kortit jäi tänä vuonna postittamatta. Sen sijaan panostin eilen omaan itseeni tuossa sohvalla. Mielessä kyllä kävi, että pitäisikö kortit askarrella loppuun ja sujauttaa (vielä kaupassaoleviin) kirjekuoriin, mutta tulee se joulu ilman joulukorttien lähetystäkin. Se tulee myös ilman suureellisia leipomuksia. Se alun perin aattoillalle suunnittelemani karkkibuffa on kutistunut muutamaan itsetehtyyn joulumakeiseen sekä vihreisiin kuuliin. Starbucksin piparkakkukakun (piparkakkukakku…onpas hassu nimi) ja jouluisen nakukakun leivon kyllä. Ehkä myös torttuja. Piparia ja homejuustoa, lohileipiä. That’s it. 
Mä en kyllä tajua, että piti elää 41-vuotiaaksi 25-vuotiaaksi ymmärtääkseen tämän joulun ajan merkityksen. Sen, että ei tarvitse stressata, hösätä ja puunata. Ellei halua. Voi tehdä vaan niitä kivoja ja mieluisia juttuja. Voih, toivottavasti olen samaa mieltä vielä huomennakin, ettei tule viime hetken paniikkia 😀
IHANAA TORSTAITA,
PS. Mä kävin taas juomassa sieltä isosta vesiastiasta kuusen alta ja joudun kuulemma nyt pesulle; parta on aivan pihkassa <*> t. Toby
Kuusen koristelimme lauantai-iltana. Allekirjoittanut oli hieman kuumehuuruissa silloin ja eilen vähän asettelin palloja tasaisemmin. Pelkistetyltä kuusi näyttää vielä, mutta punaiset pallot odottavat ripustajaansa. En muista, että meillä näin komeaa kuusta koskaan aiemmin olisi ollutkaan. Ehkä olen itse hieman jäävi tätä toteamaan, sillä tänä vuonna kuusiraadin valitsijamiehistö oli kovin vähissä ;D Kuusi kuulemma tuoksuu ihan joululle. Sain veljeltä pari Duactia, joten ehkä tässä on vielä toivoa, että mäkin tuoksutan sen kuusen tuoksun. Joulukukat on kokolailla ostettu, tänä vuonna mennään parilla isolla ja näyttävällä valkoisella joulutähdellä. Amarylliksetkin aukenevat juuri jouluksi. Hyasinttien kanssa sama juttu. 
Olenkin tainnut teille kertoa, että mulla on ärsyttävä tapa (siis monia, mutta tässä yksi niistä). Tuijottelen autoillessa ja kävellessä ihmisten ikkunoista sisään. Mies aina tuhahtaakin, että lopeta! Kerron katsokaas myös vuolaasti ääneen havainnoistani. Tänä vuonna olen havainnut, että joulukuuset on koristeltu jo todella useassa kodissa. Mitä hemmettiä, meillä se on yleensä ollut 23.12. illalla, kun kuusi koristellaan. Lapsuudenkodistani muistan, että meillä koristeltiin kuusi vasta aattoaamuna. Sitä ennen oli suoraan sanottuna h*lvetti irti. Äiti pääsi aatonaattona töistä usein vasta neljän jälkeen, vaihtoi suitsaitsukkelaa jakkupuvun kotiasuun ja sitten se alkoi. Vimmaton puunaaminen. Matot ulos tuulettumaan, käskyjä sinne tänne 😀 Jossain välissä äippä kävi vielä ostamassa jouluruoatkin, valmisti laatikot ja laittoi kinkun uuniin. Kuitenkin aina jouluaattoaamuna alas keittiöön hipsiessäni huokaisin ihastuksesta. Koti oli kuin joulumaasta. Mattojen hapsut olivat vielä luotisuorassa ja nukkamatot ihanan pörröisiä. Edellisiltana sisään otettu kuusi oli sulanut ja oksat laskeutuneet. Kuusen alle oli jostain ilmestynyt paketteja vaikka muille jakaa. Ei ollut joulu eikä kaksi, kun iskä lähetettiin hakemaan kissojen ja koirien kanssa kuusenkynttilöitä. Yleensä niitä metsästettiin lähihuoltoasemilta, sillä kaupat eivät olleet jouluaattona auki. Lukuunottamatta ihan pikkuisia kauppoja. Yhtenä vuonna muistan äidin lähteneen iskän mukaan ostamaan kuusenkynttilöitä. Silloin me veljeni kanssa teimme pieniä reikiä kuusen alla oleviin paketteihin. Emme löytäneet väritöntä teippiä reikien paikkaukseen, joten päätimme käyttää maalarinteippiä ;D 
No mutta, palatakseni tähän kuusidilemmaan. Lapset ja mies ovat joka vuosi höntyilleet kuusenkoristelun kanssa ja aika monena vuonna meillä on kuusi otettukin sisään jo 21. tai 22. päivä. En ollut uskoa korviani, kun eilen illalla kuulin itseni sanovan ääneen, että voisi viikonloppuna koristella kuusen. Tulin siihen tulokseen, että jos lähdemme joulupäivänä pohjoiseen, niin olisi siitä kuusesta kiva nauttia sitä ennenkin. Tänään treffasimme veljen vaimon ja yhden työkaverin kanssa Lielahden Löytötavaratalon pihassa. Kuusimettällä. Sieltä muuten löytyi taas aivan mielettömän hienoja kuusia. Tämä taitaa olla jo viides tai kuudes vuosi, kun ostamme kuusen tuolta. Aiempina vuosina meillä on ollut hopeakuusi, mutta nyt muutamana vuotena ihan suomalainen kaunis taviskuusi. Olen tullut tulokseen, että nuo suomalaiset ns. metsäkuuset tuoksuvat eniten joululta. Tällä kertaa otin ilon irti korkeasta huonekorkeudesta ja veikkaanpa, että tuo meidän kuusi on korkein mikä meillä on ikinä ollut. 
Alkuviikosta Johannan kanssa juttelimme puhelimessa ja teimme eiliselle tärskyt. Olin kyllä kuvista saanut jotain osviittaa sisustuskaupan kauneudesta, mutta sisään astuessani tajusin, että liike oli vielä ihanampi kuin kuvissa. Kynttilöitä paloi siellä täällä ja tavaroiden esillelaittoon oli selvästi panostettu. Liiketilaa oli juuri joulusesonkia varten laajennettu. Ja hei, kukas se just mainosti täällä blogissa, että meillä mennään tämä joulu samoilla koristeilla kuin kolme edellistäkin joulua. Kyllä nyt on tuo väitteeni vaarassa kumoutua, sillä kovin kauniita joulukoristeita liikkeessä oli esillä. Ihastuin muuten tuossa alla olevassa kuvassa olevaan kynttiläkoristeeseen ihan täysin. 
Tuotevalikoimasta löytyy jokaiselle jotakin; kynttilöitä, lyhtyjä, servettejä, peuranpäitä, kalloja, sarvia, silkkikukkia, ruukkuja, tyynyjä, kuusenkoristeita. You name it – kaikkea löytyy. Ja hei ihan vinkkinä näin joulun alla, valmiiksi sellofaaniin paketoidut kauniit kynttilät yms. esimerkiksi päiväkodintädeille tai opettajille kiitoksena tai muistamisena. Kauniin tuotevalikoiman lisäksi tästä sisustuskaupasta saa asiantuntevaa ja iloista palvelua. Johanna ja Marjo auttavat hymyssäsuin. Myönnän, että itsekin välillä sorrun isoihin marketteihin ja kauppakeskittymiin, mutta sitten näissä kivijalkaliikkeissä käydessäni muistan, miksi tykkään niistä niin paljon. Palvelu on ihan huippuluokkaa ja tietää tukevansa suomalaista yritystä.
MoodFactory on se syy, jonka takia kannattaa tulla vähän pidemmältäkin. Myös sieltä Tampereen toiselta puolen (vinkvink teille blogini lukijat, joiden kanssa ollaan tästä keskusteltu ;). Kulkuyhteydet ovat loistavat, sillä keskustastakaan tänne ei aja montaa minuuttia. Useat linja-autot pysähtyvät Pispalan valtatiellä, josta pääsee minuutissa kävellen tunnelman pariin. Myös Nokian moottoritien pää on ihan kivenheiton päässä. 
Sain arvottavaksi teidän ihanien kesken kauniin, kolmen kynttilän setin. Kynttilät ovat kauniin hohtavan mustia ja niissä on tyylikäs hopeanvärinen koriste. Arvontaan osallistuminen menee niin, että vastaamalla tämän postauksen kommenttiboksissa kysymykseen, 
