MOIMOI IHANAT!
Nonni, nyt sitten sisustellaan oikein urakalla, kahtena päivänä peräkkäin 😉 Huomaan miettiväni tuota mummulaa ja remppaa tällä hetkellä jatkuvasti. Yksi yö valvoin keskellä yötä parisen tuntia, kun sovittelin mielessäni keittiöön kalusteita. Pitäisi alkaa taas pitää vihkoa yöpöydällä siltä varalta, että kesken unien tulee ahaa-elämyksiä. Tänään kävelylenkillä pohdin tuota tulevaa pukeutumistilaamme (walk in closettia) ja sen haasteita. Oikeastaan koko yläkerran isoimpana haasteena on laskeva katto. Meidän makuuhuoneessa, kuopuksen ja esikoisen huoneissa, siinä isossa wc+khh+suihkutilassa sekä siellä pukeutumistilassa. Kuopuksen tulevassa huoneessa, entisessä vintissä on kolme matalaa ikkunaa tuolla laskevan katon puolella. Joten sinne ei varmastikaan tule rakenneltua mitään säilytyssysteemeitä. Samoin on meidän pukeutumishuoneessa; kolme ikkunaa joista virtaa valoa huoneen matalassa päädyssä. Ikkunoiden eteen ei kyllä kärsi oikein mitään säilytysratkaisuja laittaa. Mikä toki tekee sen, että pukeutumistilasta ei ihan täyttä hyötyä saa irti. Muutenkin tuonne walk in closetiin ei taida tulla lainkaan kiinteitä kaappeja. Ainakaan ovilla, sillä tila on vähän mutkikas ja konstikas. Eli henkaritilaa, hyllyjä ja muutama lipasto. Miehelle kravattihylly ja omille kengilleni joku järkevä säilytysratkaisu. Mutta meidän makkariin tekisi mieleni teettää alla olevan kuvan mukainen säilytys/tasosysteemi. Sänky nimittäin tulee juurikin samansuuntaisesti uuteen kotiin. Ja jep, enpä panisi pahakseni tuollaista kattoikkunaakaan. Valkoisista pellavalakanoista puhumattakaan. 
Liki 10 neliön kodinhoitohuone-wc-suihku -tilan laskevan katon puolelle ajattelin jatkaa tasoa. Tason alle ovien taakse esimerkiksi likapyykkikorit. Tosin tason edessä ei kunnolla pysty seisomaan, joten sitä pohdin, että onko taso turha? Jos vain jatkaisi säilytyskalustetta kattoon asti. Pesukone ja kuivari tulevat tason alle toiselle sivulle, joten eiköhän niiden päällä ole tarpeeksi tilaa puhtaan pyykin viikkaamiseen. Uudessa kodissa ajattelin ottaa käytäntöön sen, mistä niin usein haaveilen; viikkaan pyykit suoraan kuivarista otettaessa. Enkä vasta sitten kun puhdasta pyykkiä on viisi koneellista 😀 Mä muuten olen rakastunut alla olevan kylppärin lattiaan. Aivan mielettömän makea! Lisäksi tässä koko kodissa nuo valkoiseksi maalatut parrut ihastuttavat. Täytyykin heti huomenna mennä katsomaan mummulaan, josko sielläkin jätettäisiin osa parruista näkyville.
Photos via Alvhem
Ensi viikosta tuleekin ehkä yksi talven kiireellisimmistä. Blogitöitä, töitätöitä, kampaajaa ja remppajuttuja. Kalenteri on täynnä joka päivälle. Mm. kylppärikalusteet pitää päättää/tilata ja sähkömiehen kanssa käydä läpi, minne haluamme pistokkeita. Sen olen oppinut, että sähköpistokkeita saa olla mieluummin liian paljon kuin liian vähän. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin vedellä jatkojohtoja ja koteloida niitä piiloon sillä muovikoteloinnilla. Ai niin ja takka piti päättää, jotta osataan laittaa tuo hormiliitos oikealle kohdalle. Lisäksi mummulassa riittää vielä tyhjennettävää; keittiö ja lastenhuone pitäisi saada raivattua. Ja sitä ennen peräkärry tyhjennettyä. Apua, nyt alkoi puuskututtaan jo pelkkä ajatuskin 😉 Onneksi olen parhaimmillani pienen paineen alla. Mono-tasking saa vielä odottaa, ensi viikko mennään erittäin vahvasti multi-taskingin merkeissä!
Ennen ensi viikkoa nautitaan vielä suloisesta sunnuntaista. Sunnuntaista johon on mahtunut Onnelia ja Annelia, pitkää kävelylenkkiä, perunamuusia ja käristettyä nakkikastiketta. Ja johon tulee vielä mahtumaan parit lautapeliturneet ja koiran pesuoperaatio. Ensi viikon ruokalistan suunnittelua ja kauppalistan tekemistä. Sellaisia kivoja sunnuntaipuuhia!
SUPERIA SUNNUNTAI-ILTAA ♥
Sinänsä olin jo luullut, että olen harjaantunut viherkasvien hoidossa, sillä syksyllä ostamani oliivipuu on vielä hengissä (jep, iso ruksi seinään). Mutta tämä peikonlehti -case harmittaa ihan vietävästi. Olin kuvitellut saavani tuosta monivuotisen seuralaisen. Sellaisen hätävaran, josta taittaa aina tiukan paikan tullen yhden oksan maljakkoon kahvipöytään. Kovasti yritin ja yritän edelleen, mutta onko mitään enää tehtävissä? Kevätlannoitetta, lisää kastelua, juttelua, silittelyä? Kertokaa te ihanat kukkaihmiset, mitä mun kuuluu tehdä? Vai onko tämä joku ihan selitettävissä oleva peikonlehtien rituaali, josta toipuvat yhdessä yössä?Ja hei, tämä yksi nukkuneen rukous kuvissa ei onneksi sairasta 🙂 Nuokkuu iltapäiväunillaan. Meillä on löytynyt kerrassaan ihana rytmi; aamulla nukutaan tunnin päikkärit ja näin iltapäivisin saattaa vetäistä putkeen neljä-viisi tuntia. Illalla vielä pikkutirsat ennen yöunia.
Siinä sohvalla iltaisin istuessani olen miettinyt kotiamme vuosien saatossa ja sitä, kuinka paljon se on muuttunut. Mutta kuinka kuitenkin sisustuksen punainen lanka on säilynyt. Sisustuksessa ei ole nähty ääripäitä, ei ole menty liian maalaisromanttiseen eikä liian kliinisen moderniin. Sisustus on ollut asujiensa näköinen ja elänyt kokolailla elämäntilanteiden mukaan. Huonekalutkaan eivät ole muuttuneet, mutta sisustusesineet ovat jonkin verran. Kaiholla muistelin niitä aikoja, kun meillä oli kaksi isoa rottinkilaatikkoa olohuoneessa lasten leluja varten. Niitä hetkiä päivästä, kun koti oli hiljentynyt lasten mentyä päikkäreille ja itselläni oli pakkomielle siivota kaikki lelut pois lattioilta noihin koreihin. Vain jotta pystyin istumaan sohvalle kahvikuppini kera ilman, että kompastun matkalla leluihin. Parin tunnin päästä siivouksen jäljistä ei ollut merkkiäkään, mutta hetkeksi silmä näki seesteisen olohuoneen. Silloin siihen lelurumbaan ja huonosti nukuttuihin öihin oli jopa hieman kyllästynyt. Nyt sitä toivoisi saavansa edes pienen hetken noista päivistä takaisin. Onneksi on muistot 
Yöunet jäivät vähän lyhyeksi, sillä pitkän ajomatkan jälkeen ei ihan heti tullut uni silmään. Koirulille kelpasi autossa taas vain ja ainostaan mun sylipaikka (jep, opettamisen tulos…) ja vaikka Pelkosenniemen apteekista sellaista feromonisuihketta ostimmekin, niin jouduttiin pysähtymään vielä Kemin apteekissakin. Calmex -tabun puolikas ei mennyt kokonaisuudessaan oikeaan osoitteeseen, joten meillä istuttiin visusti sylissä loppumatkakin ja hieman läähätettiin. Kurun kohdalla nukahti kolmeksi minuutiksi 😉 Jännä juttu, miten se aiemmin autossa viihtynyt koira ei sitä enää tee. Pitää ottaa jonkinsortin koulutussessiot asian tiimoilta agendaan. Innoissaan kyllä on menossa auton kyytiin. Mutta hei, kotiin tultuamme vielä paukkui ja toinen ei pelännyt. Joten ruksi seinään sen osalta!
No mutta, mitä tuo tullessaan vuosi 2017? Toivottavasti terveyttä ja tasapaksua arkea. En kaipaa mitään highlighteja, vaan haluan kokea ne ihanan kamalat maanantaiaamut, tiistai-iltojen ihanuudet, keskiviikon kauneuden, torstai-illan tanssitreenit (tytöillä siis), perjantaimyyssit, lauantai-illan leffamaratonin ja sunnuntain suloisuuden. Haluan osata olla armollisempi itselleni ja kuten eilen totesin, niin vähän epäitsekkäämpi. Haluan syödä taas hitusen terveellisemmin ja liikkua astetta monipuolisemmin. Jälkimmäisen otan työn alle heti ja ajattelin varata luisteluhiihtokurssin. Lähinnä tekniikkaa varten. Ei se kuulkaas mennytkään enää niin jouheasti kuin lukiossa 😀 Mutta niin onnellinen olen, että viitenä päivänä tuli hiihdettyä yhteensä liki 35 kilometriä. Ekat pari lenkkiä vapaalla tyylillä ja suksen siteen hajottua perinteisesti. Ihana laji, olen aivan koukussa.
