perjantai 05. tammikuun 2018

Viivy vielä hetki ♡

16

HEIPPA IHANAT!

Eilen illalla jälleen tapani mukaan istuin olohuoneen sohvalle, nostin jalat hetkeksi ylös ja vaan olla möllötin. Katselin ympärilleni ja mietin, että mikä tilasta tekee niin levollisen. Iltahämärässä jopa taianomaisen. Se kietoo mukaansa sellaiseen rauhalliseen olotilaan, jota ei usein tule koettua. Josta aina kiireen keskellä kuitenkin haaveilee. Sitten sen hoksasin; se on tuo kaunis joulukuusemme. Aiempina vuosina meillä on joulu siivottu ripeästi pois joulun jälkeen. Niin tänäkin vuonna kyllä lähti punaiset tontut heti reissusta kotiuduttuamme. Punaiset pallot riisuin kuusesta uudenvuodenaattona. Sitä silmällä pitäen, että uudenvuodenpäivänä laitamme kuusen pois.

ID

Uudenvuodenpäivänä onneksi oli sen verran muuta touhutettavaa, että kuusen riisuminen ja ulosvieminen jäivät. Hyvä niin, sillä olen tällä viikolla nauttinut kuusenkynttöiden loisteesta enemmän kuin ikinä. Istunut kuusta ihaillen iltojen lisäksi sohvalla myös aamuisin. Hymähdellyt hiljaa kuusen ylimillä oksilla oleville kahdelle pienelle puufiguurille, mummulle ja vaarille kuulemma, jotka mies sinne ripusti. MVP:t eli most valuable playersit kun ansaitsevat aitiopaikan kuusessa. Olen pohtinut myös sitä, että millä tuon kauniin ja kotoisan valon korvaan kuusen poisviemisen jälkeen. Kausivalothan on yksi ratkaisu, mutta niitä olen tottunut käyttämään vain syksyllä. Ei ne oikein keväällä taida toimia 🙂

Toivoisin tämän utuisen ja hämyisen tunnelman jatkuvan ja jatkuvan. Viipyvän vielä hetken. Kuusi kyllä varistaa armottoman paljon, joten tulevana viikonloppuna siitä pitänee luopua. Senpä takia ajattelin omistaa tämän illan vielä kuusen valossa lukemiselle. Fredagsmys -tarjoiluista juttua sitten tuonnempana. Tämä ensimmäinen työviikko loman jälkeen on ollut positiivisen kiireinen, kiitos vuodenvaihdejuttujen ja ihanien asiakkaiden. Ehkä jo senkin takia illalla on parempi priorisoida ja jättää tietokone avaamatta. Kuusen valossa lukemisen lisäksi taidetaan kaivaa pitkästä aikaa scrabble esiin! Se on tätä kotoilun kulta-aikaa jäljellä vielä muutama kuukausi. Sitten tulee taas oltua ulkona valoisassa kaikki illat. Joten hei kantsii ottaa tästä ihanasta, mutta pimeästä vuodenajasta kaikki ilo irti, eikö vaan? ♡

Koetaanko siellä ruutujen toisella puolella kuusihaikeutta?
Voihan toki olla, että tää on taas näitä ”olen tulossa vanhaksi” -juttuja 😀 Nyt takaisin ruokikselta töiden pariin, palaan edellisten postausten kommentteihin iltapäivän kahvitauolla!

IHANAA PERJANTAITA,

PS. ai niin, pahoitteluni jos aiheutin teille postauksen otsikon kanssa korvamadon.
Itselläni on soinut Mikko Alatalo, joka pyytää viipymään vielä hetken, korvissa koko päivän 😉


sunnuntai 17. joulukuun 2017

Joulukotimme 2017 (kuvatulvavaroitus)

16

ILTAA IHANAT!

Joulukuusen tuikkivat kynttilät, elävä tuli kynttilälyhdyissä ja villasukat jalassa. Sohvannurkasta siis terkkuja sunnuntai-iltaan! Tänä vuonna alitettiin rima joulusiivouksen suhteen matalammalta kuin ikinä, mutta tiedättekös mitä? Ei tunnu pahalta 🙂 Eilen illalla saavuttiin ystäviltä kotiin siinä puoli yhdeksän maissa. Mies oli imuroinut aiemmin, joten pyyhimme vain pölyt ja oioimme sohvatyynyt. Sitten oli koristelun vuoro. Tiedä häntä, minne olemme suurimman osan omista joulukoristeistamme muuton yhteydessä laittaneet, mutta onneksi löysimme osan niistä. Muuten kotimme on koristeltu pääosin mummun joulukoristeilla. Siellä täällä kurkkii nisseja ja nasseja. Isotissinen pääsi paikalleen pianon päälle. Aika maltillisesti mennään tämä joulu. Jos olisimme joulun kotona, niin olisin panostanut myös näyttäviin joulukukkiin.

Vaikka en poissulje mitään vaihtoehtoja joulukuusen suhteen tulevaisuudessa, niin silti jotenkin tuntuu että aito kuusi tuo vielä tässä vaiheessa elämää sen jouluntunteen itselle paremmin kuin tekokuusi. Vaikka niin kauniita tekokuusiakin nykyään löytyy, niin silti niistä puuttuu se itselleni olennainen osa joulua eli kuusen tuoksu. Jonain vuonna allergisoiduin joulukuuselle siinä määrin, että allergialääkettä kului pilleri päivässä. Onneksi tuo oli vain yhden joulun ”ongelma”.

Tänään pöytä notkui herkkuja, kun lähisuvun voimin kahvittelimme. Hienosti tänne meille sopi meidän 20 hengen tiivis porukka. Lapsia oli puolet, joten ääntä ja vilskettä riitti. Sopivassa määrin. Karvainen kaveri nautti huomiosta myös täysin rinnoin 🙂 Hei, huomenna olisi luvassa herkuttelua ja muutama uusi resepti. Pysykäähän kuulolla!

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,

PS. kiitsa ihanat jälleen kommenteistanne edellisiin postauksiin; nyt kun saatiin leipomisurakka päätökseen, niin kirin niihin vastaamiset kiinni tänä iltana/ huomenna ♥


lauantai 16. joulukuun 2017

Lauantain leppoisat & uusvanha ruokapöytä

8

MORO VAAN HEI!

Tiedättekö kun on niitä päiviä, että tuntuu siltä että paletti ei ihan pysy kasassa. Sillain hyvällä tavalla. Tänään on sellainen päivä. Aamusta pari tiukkaa työtuntia ja sadan kirjoitusvirheen korjauksen jälkeen lopulta tehty työ. Just ennen h-hetkeä. Hervoton stressinpurkukikatuskohtaus ja sitten kohti kuusimetsää. Kikatusta, kun kuuset (veljen perheen kuusi ja meidän) sidottiin auton katolle. Hurmurikummipojan kanssa takapenkillä jänskätystä, että tippuukohan ne tielle. Kananmunan valkuaisten erottelua niin, että sydän meinaa pysähtyä kesken kaiken. Kulhoon valuvan keltuaisvanan pelastamista viime hetkellä ja täydellisen marenkikranssin laittamista uuniin. Have a holly jolly Christmas -biisin laulamista Michael Bublen kanssa ja yksi keittiön työtasolla päätään touhuilleni pyörittelevä pyjamapäiväläinen. Miehen kanssa kikatellen sohvalla nautitut päiväsumpit samalla Netflix-sarjaa katsellen.

Ihana, ihana, ihana lauantai, joka vain paranee iltaa kohden. Pian kohti ihania ystäviä ja glögittelyä. Illalla kuusen koristelua ja kodin koristelemista kohti joulua. Ja hei, mikäs tässä koristellessa nyt kun viimeinenkin väreiltään epäsopiva huonekalu on verhoutunut mustaan. Eilen käsittelin tuon ruokapöydän. Kerran tartuntapohjamaalilla ja kaksi kertaa mustalla kalustemaalilla. Nyt kelpaa. Senkki ja pöytä mätsää toisiinsa. Toinen vähän himmeämpi kuin toinen, mutta tuo kivaa jännitettä, kun eivät ole samasta puusta veistetty. Pöydän alle sopii tuo äipän aikoinaan ostama itämainen matto erittäin hyvin. Tuo pehmeyttä ja kotoisuutta. Vielä pitäisi ostaa pari taljaa tuoleille, joilla taljoja ei ole.ID

En halua sanoa, että koti on nyt valmis, sillä eihän se koskaan sitä tule olemaan 🙂 Mutta nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, että ei tarvitse heilutella maalisutia vähään aikaan. Tänä iltana, jos vain saadaan aikaiseksi, niin vaihdetaan olohuoneen sohviin päälliset. Jos ei jakseta, niin sitten käännetään tyynyt vain puhdas puoli ylöspäin.

Nyt marenkikranssi pois uunista ja rocky roadin tekoon. Mä niin rakastan tätä joulunalusaikaa ♥ Vaikka niin pimeää onkin, että kuvaustaidot ovat koetuksella (varsinkin, kun ei jaksa käyttää jalustaa). Saa kuulkaas kääntää valotus- ja kirkkauspykälät kuvankäsittelyohjelmassa kaakkoon 😀

LEPPOISAA LAUANTAITA,

PS. jep, kyllä se valkoinen pötkylä pöydän alla on meidän Tobyn luu. Tuo on hänen salainen piilopaikkansa, minne roudaa kaikki herkut ♥


tiistai 12. joulukuun 2017

Jouluista silmänruokaa

2

HEI HUOMENTA BLOGISTANIA!

Nämä varhaisaamujen tunnit ennen töihin lähtöä ovat kultaakin kalliimpia. Usein olen ihan tekemättä mitään, mutta tänään olen viettänyt aikaa puhelin kädessä. Jep, paha tapa. Mutta tarkoitus hyvä. Sillä, annoin aivojeni lepuuttaa kauniissa jouluisissa kuvissa. Pitkästä aikaa löysin itseni Pinterestin salaisesta maailmasta. Vie mukanaan, eikö? 🙂 Vaikka meillä joulun kattaus on kokolailla suunniteltu, niin mikään ei estä vielä jatkojalostaa kattausta. Tällä hetkellä haaveilen tummansinisen ja kullan lisäksi luumun- ja vihreänsävyistä. Mausteisista sävyistä.

Mustat huonekalut, rustiikkiset pinnat, rouhea keramiikka, ryppyinen pellava – kaikki tämä hämyinen tuntuu olevan nyt niin mieleeni. Se on jännä, miten se mieltymys muuttuu myös vuodenaikojen mukaan. Keväällä sitä kaipaa taas mustien huonekalujen rinnalle vaaleanvihreää, hempeän vaaleansinistä ja hailakan keltaista. Siinä missä vielä muutama vuosi sitten tunnistin kolme väriä eli mustan, valkoisen ja harmaan, olen tullut pitkän harppauksen eteenpäin. Noiden kolmen värin lisäksi vuoden sisään omaan värirepertuaariini on tullut ruskean sävyjä ja puuteriroosaa, hailakkaa liilaa ja jopa ripaus punaista. Isoja edistysaskeleita, etten sanoisi 🙂

Mitään perinteisiä jouluisia kattauksia ei näissäkään kuvissa ole, mutta silti ne ovat omalla tavallaan kovin juhlavia. Sehän se onkin, mikä tekee joulun; juhlan tuntu. Tai se omanlaisensa juhlan tuntu. Jollekin juhlaa on ne nisset ja nasset pöydällä, toiselle kristallit ja kultaiset kynttilänjalat. Yhtäkaikki, kenenkään tapaa ei sovi väheksyä. Joulu on sen verran intiimi juhla ja jokaisella on ne omat mieltymykset, että olisi väärin sanoa, mikä on oikea tapa sitä juhlistaa ja mikä väärä.

Mutta sen kyllä sanon, että meiltä löytyy yksi tuosta alakuvasta oleva joulukoristeen kaltainen valkoinen hirmu kita auki. Ei toivottavasti joulupöydästä, mutta sieltä jaloista pyörimästä 😀 Se on taas sitten erillisen postauksen arvoinen asia tuo koiran ruoan kinuamisen lopettaminen. Veikkaan, että joku meillä sitä ruokaa ruokapöydästä salaa antaa, sillä eihän toinen osaisi sitä pyytää ellei tietäisi…

Photos with links via my Pinterest

Hei, nyt koiran kanssa ulos ja sitten autonnokka kohti töitä! Ajelkaahan varovasti, on luvattu hurrrrjia lumisateita ainakin tänne meidän suunnalle.
Ihanaa, toivottavasti nyt jäisi maahan asti ♥

TUISKUISTA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


lauantai 09. joulukuun 2017

Rakkaudesta mustiin huonekaluihin & musta senkki

20

…tai vaihtoehtoisesti Paint it black part 17!

HEIPSUNKEIPSUN IHANAT

ja superihanaa lauantai-iltaa! Tanssin joulunäytöstä ja ruokailua veljen perheen kesken. Niistä on tämä lauantai tehty tähän mennessä. Luvassa vielä sohvaröhnötystä miehen kanssa ja erään kirjan loppuun  lukemista. Illan vaativin tehtävä on pitää tulta takassa ja saada pitsapohja kohoamaan just täydellisesti. Ei huono lauantaiksi, eihän ?

Eilen vähän olin sitä mieltä, että mitenköhän mun ja öljyvahan käy tuon ruokahuoneen senkin kanssa. Kuten kerroin, niin suutarin lapsella ei ole kenkiä; puupuhtaalle puulle (käsittelemättömälle siis) tarkoitettu tuote ja yli-innokas maalari, kun eivät ole ihan paras yhdistelmä silloin, kun tietää, että käsiteltävä kohde on jollain käsitelty. Mutta kun edes olisi tiennyt millä 🙂 Lakkaa siinä ei ollut, mutta ehkä joku kylläste tai vaha. Senpä takia ihan varovasti sutaisin vaahtomuovisudilla ensiksi senkin toiseen kylkeen. Öljyvaha ei paennut, joten mitään silikonimömmöä senkin pinnassa ei ollut. Hyvä juttu. Sitten vähän isompi sutaisu sudilla ja helpotuksen huokaus siinä vaiheessa, kun huomasin, että senkin pinta imee öljyvahan sisäänsä.

Ekan kerran imi tuotteen sisäänsä täysin. Väristä tuli tummanruskea. Suutarin lapseen vedoten en malttanut odottaa toisen käsittelykerran kanssa vaan aloitin samantien sieltä senkin kuivasta (lue: siitä kauiten kuivuneesta) päädystä. Kahden kerran jälkeen senkki oli jo ihana. Musta, mutta joistain paikoin rusehtava kuulsi omaan silmääni. Vedin samantien kolmannen kerran ohuelti. Ja hei, älkäähän kokeilko tätä kotona vaan lukekaa käsittelyohjeet purkin kyljestä 😉 Antakaa minkä vaan maalituotteen kuivaa rauhassa ennen uusintakäsittelyä. Suutarin lapsella hommaan meni aikaa reilu tunti. Koska oli malttamaton. Illalla senkki oli jo täysin kuiva ja sai päällensä lamput sun muut koriste-esineet. Käsittelyn myötä senkin kaikki ”kauneusvirheet” tai rosoisuudet tulivat ihanasti esille. 

En tiedä mistä tämä rakkauteni mustiin huonekaluihin juontaa juurensa. Eikä mihin tahansa mustiin huonekaluihin vaan tällaisiin hieman rouheisiin. Ruokapöydän tartuntapohjamaali ja valkoinen kalustemaali odottavat vielä inspiraatiota. Jotenkin ehkä tekisi mieleni sutaista pöytäkin mustaksi. Mutta sitten kun se on kertaalleen vedetty tartuntapohjalla ja kalustemaalilla valkoiseksi saa sen kyllä mustaksi helposti. Eli ehkä huomenna sitten sellaista proggista! Jännä juttu muuten, miten kuva vääristä tuon senkin ja ruokapöydän välisen mitan…näyttäisi, että siinä on tosi vähän tilaa vaikka todellisuudessa siinä taitaa olla liki metri.

Nyt kädet taikinaan! Mitään peruspitsaa meillä ei taideta tänään tehdä, vaan haaveissa olisi tehdä päärynä-aurajuusto-pinjansiemenpitsaa sekä ehkä vuohenjuusto-punajuuri-rucolapitsaa. Ehkä yhden kulman voisi täyttää kinkulla ja ananaksella. Jotta lapsetkin saavat syötävää 😉

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »