tiistai 20. helmikuun 2018

Pieni helpottava tekijä arkiaamuihin

19

HEIPPATIRALLAA

ja terkkuja sairastuvalta! Miesflunssa onneksi tajusi jättää meidän huushollin, mutta molemmille tytöille nousi sunnuntai-iltana lämpö ja eilisen he makoilivatkin olohuoneen sohvilla. Karvaisen hoitajakaverinsa kera, sillä äipällä oli kädet täynnä töitä 😉 Illalla huokaisin jo helpotuksesta, kun kummankaan lämpö ei noussut. Pakattiin koulureput valmiiksi ja katsottiin vaatteet aamuksi. Aamuyöstä heräsin, kun sellainen kuuma ja pieni paketti kampesi peittoni alle. ”Oksettaa, äiti”…silloin mietin, että näinköhän meille tulee vielä uncle George kylään, mutta onneksi tuo paha olo johtui vain kuumeen äkillisestä nousemisesta kovaksi. Mies otti aamupäivävuoron sisarhentovalkoisena (teki siis töitä etänä) ja itse otin iltapäivävuoron.

Mutta mikä siinä onkaan, että kun puolen päivän jälkeen töistä ajelin kotiin niin valtasi ihan hirmuisen syyllisyys. Syyllisyys siitä, että pitäisi olla töissä. Syyllisyys siitä, että olisi pitänyt olla aamupäivän jo pikkuisen kanssa. Se taitaa olla tämä äiti-ihmisten perussairaus tuo syyllisyys. Tosin tänä vuonna, kun teemana on lempeys, heitin syyllisyysajatukset heti takavasemmalle. Jälleen näin lapsen sairastamisen aikoina olen erittäin onnellinen ollessani yrittäjä; meidän firmassa tuo alle 10-vuotiaan hoitaminen kotona kolmen päivän ajan -sääntö ei päde. Kenellekään. Jos jonkun lapsi on kovin kipeä ja luonnollisesti silloin kaipaa vanhempaa kaveriksi, niin siinä ei päiviä tai ikiä lasketa. Huominen pikkuisella nyt menee ainakin vielä kotona, sen verran korkeaksi kuume taas iltapäivästä nousi. ”Mutta kyllä sä äiti voit mennä töihin, kyllä mä pärjään.” Toinen on huolissaan tekemättömistä töistä.

Varsinkin näin, kun arkeen tulee pieni (onneksi siis kyse vain flunssasta) kuoppa, niin ne arjen rutiinit ja ennalta valmistellut asiat arjen helpottamiseksi nousevat arvoon mittaamattomaan. Kuten työ- ja kouluvaatteiden katsominen edellisenä iltana valmiiksi. Viime ajat olen tuosta laistanut ja aamuisin on välillä ollut sen takia mielessä, että ei ole mitään päällepantavaa. Vaikka oikeasti vaatekaappi pursuilee. Viikonloppuna tytöt rymsteerasivat pikkuisemman huoneessa ja käyttämättömäksi jäi tuollainen Ikean vaaterekki. Aluksi mietimme, että laitetaan se säilöön. Mutta se sopiikin tuonne meidän makuuhuoneeseen oikein hyvin.

Siihen katsoin viikon työvaatteet valmiiksi. Koska kuvaukset suoritin jo eilen, niin tangossa roikkuu neljän päivän yläosat. Alaosanahan kierrätän niitä kolmia mustia housuja, jotka omistan 😀 Paitsi mekko- tai hameviikolla. Mutta kyllä jotenkin helpotti tänäkin aamuna napata tuosta paita päälle. Ei kuulkaa tarvinnut paljoa tuskailla sen kanssa, mitä laittaa päälle! Kuten huomaatte, niin vaaleansininen on kova juttu. Se on oikeastaan ollut yksi niistä kantavista väreistä vaatekaapissani. Rakastan vaaleansinisiä paitoja! Ripsuilla, raidoilla tai ilman.

Ja hei, nyt näitte kuin varkain samalla sen kamalan mustan kapistuksen, joka rumentaa tuon varsin kauniin vanhan piirongin. Jep, jotenkin näkisin tuon piirongin päällä kauniin asetelman, johon kuuluisi valaisin, taulu ja maljakko täynnä tuoreita kukkia. Seinälle mustavalkoinen valokuvakollaasi ja piirongin avaimesta roikkumaan sellainen kaunis tasseli.

Eli vaatteet valmiiksi henkariin arkiaamuja varten. Tuorepuuro valmiiksi jääkaappiin. Kahvinkeittimen lataus jo illalla (ja ties kuinka monta pannullista meillä on vuosien varrella mennyt hukkaan, kun aina napsautan sen kahvinkeittimen illalla päälle) ja kylpytakki tossuineen ojennukseen suihkun viereen. Arkiaamut ovat aikas ihania ♥

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,


keskiviikko 07. helmikuun 2018

Tunnelmallisen makuuhuoneen salat

16

*postaus sisältää mainoslinkkejä

ILTAA IHANAT!

Kohta on edessä päivän yksi ihanimmista hetkistä; se kun saa pujahtaa suihkun raikkaana puhtaiden lakanoiden väliin. Ottaa hetkeksi kirjan käteen ja antaa unen tulla. Tunnelmallinen makuuhuone on asia, jota olen näin aikuisiällä alkanut arvostamaan. Makuuhuoneen yleinen fiilis, kun vaikuttaa ainakin omalla kohdallani unen laatuun merkittävästi. Makuuhuonepostausta olette toivoneet, joten tässä luvassa toivepostausta. Vieläkään en valitettavasti voi koko makuuhuonetta teille vilauttaa, sillä sänkyä vastapäätä sijaitsevan kauniin vanhan piirongin on vallannut hermeettisen iso ja rujo televisio. Kyllä, luitte oikein. Meillä on vielä hieman keskustelut kesken miehen kanssa siitä, kuuluuko makkarissa olla telkkaria alkujaankaan 😉

Tekstiileillä saa makuuhuoneeseenkin kivasti tunnelmaa. Viime syksynä pähkäilin täällä bloginkin puolella sitä, että mistä löytäisin noihin meidän leveisiin Hästens-sänkyihin yhtenäisen helmalakanan. Leveyttä kun sänkykokonaisuudella on 220 cm. Koska molemmat sängyt ovat moottoroituja, niin tuli fiksummaksi ostaa molempiin sänkyihin oma helmalakana. Löysinkin syksyllä mieleiset Elloksen valikoimista ja ennen kuin ehdin asiaa sen enempää miettimään, olin klikannut kauniin siniset Juliette-helmalakanat ostoskoriin. Hetken emmin, että ovatkohan nuo miehen mielestä liian romanttiset kauniine yksityiskohtineen, mutta eivät olleet.

Myös päiväpeite tuotti uusien (äidin ja isän vanhojen) sänkyjen myötä pienen ongelman. Meidän aiempi 160 cm leveä sänky kun oli siitä helppo, että siihen löysi helposti päiväpeitteen. Tuo 220 cm leveä sänky vaatisi ainakin 260 leveän päiväpeitteen. Ellei helmalakanoita olisi ollut, olisi päiväpeitteen leveys pitänyt olla omaan silmääni noin kolme metriä, jotta se olisi laskeutunut nätisti lähelle maata molemmin puolin. Mutta koska helmalakanat ja kauniit lakanat saavat näkyä, niin ostin samaan syssyyn myös harmaan 260 cm leveän Roselynn-päiväpeitteen, joka oli myös kukkarollekin sopiva. Piirun verran alle 70 euroa kun on laadukkaasta päiväpeitosta, joka on kaiken lisäksi kaunis, aika kohtuullinen hinta.

Lakanoissa olen suosinut harmaita tai valkoisia, mutta nyt hetkellisen ostosinspiraation kourissa ostin myös siniset lakanat. Jotka saavat olla ryppyiset ja pehmeät. Ovat olleet suosikkilakanamme. Harmikseni huomasin, että noita ostamiani Socorro-lakanoita ei ollut enää Elloksen valikoimissa, mutta esimerkiksi Candice-pussilakanasetti näyttää yhtä ihanalle. Tosin se on vielä kivempaa materiaalia kuin nuo meidän. Ei ole pestyn pellavan voittanutta!

Vähän pehmeää vilttiä ja taljan lämpöä (esimerkiksi Linn-lampaannahkan myötä) sängyn päälle. Lattialle ripaus mausteista sävyä vanhan itämaistyyppisen maton myötä ja hieman taittoa sisustukseen modernien valaisimien kautta. Patinoitunutta puuta ja itämaiset yöpöydät. Vaikka yleensä kevättä kohden vaalennetaan sisustusta, niin oma silmäni kaipaisi myös makuuhuoneen seiniin sävyä. Josko niihin saisi kauniin keskiharmaan tai jopa tummansinisen sävyn. Niin onnellinen olen, että olen löytänyt elämääni pitkän valkoisen kauden jälkeen myös värejä ! 🙂

Jälleen kerran näitä makuuhuonekuvia katsellessani en voi kuin miettiä sitä, että kyllä elämä on melkoista. Kaikessa ihanuudessaan että myös suruineen. Kukapa olisi uskonut vielä pari vuotta sitten, että rakennamme tunnelmallisen makuuhuoneemme lapsuudenkotiini tasan tarkkaan siihen huoneeseen, jossa aikoinaan oli se mun makuuhuoneeni. Just miehen kanssa eräänä iltana juteltiin, että tuolla huoneessa ja noissa sängyissä nukkuu ihan äärettömän hyvin ♥

Tänään on pitkästä aikaa ollut migreenipäivä, joten mieleni halajaa pimeään makuuhuoneeseen. Ehkä se kirjanlukukin jää tältä illalta väliin. Nämä tällaiset päänsärkypäivät, kun edes tuju särkylääkekombo ei auta kuin kovimman kivun taittaen, ovat kyllä tosi harvassa. Onneksi. Sen verran höntti olo kuitenkin on, että en viitsinyt lähteä revittelemään miehen mukaan hiihtoladulle. Happea on saatava, joten karvainen kamu pääsee seuraavaksi lenkille ennen iltasaunaa 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,

 


perjantai 02. helmikuun 2018

Ovi auki ystäville ♥

8

ID HEI HELLUREI IHANAT!

Ja teille, ketkä lähettelitte niin kivoja viestejä ja kommentteja erään kokkikolmosen (”vähänkö noloista nolointa, äiti”) videoista, lähettelen teille takaisin vielä kiitoksia tähän heti alkuun tätäkin kautta. Ja teille, ketkä ette vielä seuraa instan puolella (atmarias), niin mikäli haluatte nähdä meidän elämää blogin takana, niin tervetuloa seuraamaan 🙂 Tuo insta story on vähän sellainen, että välillä sinne tulee ladattua enemmän materiaalia ja välillä vähemmän. Tänään siellä katsastettiin, miltä näyttää bloggaajan päivä, kun kyseessä on yhden kaupallisen yhteistyön valmistelu. Sen ansiosta meillä on tänään nautittu rapeita riisipiirakoita munavoin kanssa.

Tässä kodissa on aina ollut ovi auki ystäville. Niin silloin kolmekymmentä vuotta sitten kuin tänäkin päivänä. Muistan jo aikoinaan, että äiti ja isä olivat niitä, jotka rohkaisivat viettämään aikaa ystävien kanssa täällä meillä. Silloin vietimme aikaa joko keittiössä tai täällä ylhäällä mun huoneessani. Tässä samassa  huoneessa, jota nykyisin meidän makuuhuoneeksi kutsutaan. Pari kertaa äiskä ja iskä saattoi hihkaista alhaalta aamuyön tunteina, että volyymia voisi laittaa pienemmälle, mutta yllättävän pitkä pinna heillä näin jälkikäteen ajateltuna oli. Joskus tulin kotiin ja löysin ystäviäni meidän olohuoneesta jutskaamasta iskän tai äidin kanssa. Ovet olivat aina auki. Silloinkin kun itse en edes ollut kotona.

Muistan saaneeni remppavaiheessa ohjeita, että rakentakaa lapsille omat tilat, niin saavat viettää siellä aikaa ystäviensä kanssa. Meillä on tytöillä omat huoneet, mutta aika usein kun ystäviä tuovat kotiin, niin viettävät aikaa kellarissa. Tai keittiössä. Harvoin omissa huoneissaan. Ja se sopii meille enemmän kuin hyvin. Tykkään, että saan jutella tyttöjen ystävien kanssa ja tiedän, keiden kanssa liikkuvat. Vielä tässä iässä ei ole syytä olla huolissaan, mutta jahka muutamia vuosia tulee lisää, niin se kaveripiiri, missä tytöt liikkuvat muodostuu tärkeäksi. Sillä ystävää ei jätetä.

Tänä perjantai-iltana Marian bistrossa tarjoillaan fredagsmyseväinä sipsiä, dippiä ja vähän namuja. Miesluolan lattialle on levitetty patjat ja telkkarissa pauhaa tanssipeli. Neljä punaposkista tyttöä ottaa hien päälle ennen saunaan menoa. Joku voisi ajatella, että meidät miehen kanssa on ajettu tänne ylös makkariin, mutta ehei – omasta tahdosta täällä ollaan. Ihana antaa lapsille tuo alakerta käyttöön. Kaadettiin lasilliset täyteläistä punaviiniä, otettiin tyttöjen valmistamat tex mex-ruoat ylös ja pidetään piknikkiä sängyllä. Samalla kun hurrataan Tapparaa voittoon. Kuten huomaatte kuvista, niin tänä perjantaina lasit on puoliksi täynnä 😉 Nämä hemmottelujutut, joista eilen juteltiin, ovat niitä joihin voisi todeta, että olkaamme onnellisia, että edes on se lasi. Kaikilla ei näin kuulkaas ole.

Pelin jälkeen ajateltiin laittaa elämä risaiseksi ja hakea muutamat palat raakasuklaata alakerrasta. Ottaa kirjat käteen ja olla möllöttää molemmat omilla puolen sänkyä. Perjantai-iltaa parhaimmillaan – elämysmatkailua omassa kodissa ♥

IHANAA PERJANTAI-ILTAA,

PS. kuron kommentit kiinni huomenissa, heti Asta-messujen jälkeen. Tulkaahan nykäisemään hihasta, jos näette tutut kasvot messuhulinassa 🙂


maanantai 09. lokakuun 2017

Clean sleeping & lempeämmin höyhensaarille

8

MORO MURUPUMPELIT!

Aaah, mä tiedän – tervehdys oli taas sitä osastoa siirappia ja hunajaa…anteeksi siitä 😀 Mutta tiedättekö mitä, näin maanantaina on niin helppo olla hyväntuulinen hyvin nukutun viikonlopun jäljiltä. Mulla on ollut elokuun ja arjen alkamisen jälkeen todella paljon vaikeuksia nukkua viikonloppuaamuisin pitkään. Kun kello soi arkena kuudelta, niin se rytmi on jäänyt viikonloppuisinkin päälle. Eikä siinä mitään, jotkut viisaat ovat sanoneet, että nukkumisrytmi pitäisi säilyttää myös viikonloppuna samana kuin viikolla. Mutta kun viikonloppuna olisi ihana nukkua pitkään, niin se kello kuuden herätys ilman kelloa ei vaan toimi. Tosin, tätä nykyä viikonloppuna sammahdan usein jo ennen kymmentä sohvalle.

Katso siinä nyt miehen kanssa leffaa, kun näet alkutekstit ja seuraavan kerran havahdut lopputekstien aikana 😉 Lauantai-iltana katsottiin (tai hän katsoi) leffaa kellarissa ja itse torkuin siinä sohvalla jostain iltaysistä lähtien. Välillä pääsin aina leffaan sisään, kunnes taas huomasin nukahtaneeni. Yhdentoista maissa mies herätteli, että josko mentäisiin sänkyyn nukkumaan. Vähän uumoilin, että mitenköhän käy, sillä heräsin täysin tuohon siirtymiseen yläkertaan. Päätettiin katsoa padilta vielä yhtä sarjaa (tai hän päätti, koska nukahdin jälleen) ja hei, seuraavan kerran heräsin sunnuntaiaamuna, kun mies herätti ja sanoi, että kello on jo puoli kymmenen.

Kellon ympäri nukuttuja öitä tulee harrastettua mökillä, mutta ei juurikaan enää kotona. Sen takia nuo yöunet tuntuivat niin äärettömän ihanilta. Samoin eilen illalla, sunnuntai-iltana sujahdin puhtaisiin lakanoihin jo hyvissä ajoin. Toki sitä ennen tuli torkuttua tapani mukaan hieman sohvallakin. Tällä hetkellä elätään siitä ihanaa aikaa, että yöunta ei tarvitse etsimällä etsiä. Laskea lampaita ja olla jo tuskastumisen partaalla nukahtamisen kanssa. Joskus on niitä aikoja, että maailman murheet painavat niin, että mulla on vaikeuksia nukahtaa. Olen luonut tiettyjä rutiineja, jotka helpottavat unen saantia noina hieman tuskaisina iltoina.

Makuuhuoneen tuuletus

Mikään ei ole ihanampaa kuin mennä nukkumaan happirikkaaseen makuuhuoneeseen. Vaikka tuntuu, että on vähän viileä, niin parempi niin. Liian lämmin makkari ei ole lainkaan mieleeni. Villasukat jalasta lähtee kyllä yön kuluessa 🙂

Lukeminen

Sen sijaan, että katsoisin sängyssä puhelinta, olen ottanut tavaksi lukea kirjaa. Montaa aukeamaa en kyllä etene, mutta nukahtamislääkkeenä lukeminen toimii kuin tauti!

Lämmin juoma

Olkoon se lämmin kuppi teetä tai kultaista maitoa, joskus jopa lämmintä kaakaota. Se rauhoittaa ja valmistaa kroppaa unille. Kuvissa näkyvä Pukka night time -unitee* (*saatu Lifestä) sisältää rauhoittavaa laventelia ja valeriaania, joka auttaa unen saannissa.

Rauhoittava musiikki

Musiikki toimii itselläni tilanteessa kuin tilanteessa; energisoivana työpäivän keskellä tai sitten illalla rauhoittumismusiikkina. Spotify on täynnä jos jonkilaista nukahtamismusiikkia! Hakusanaksi sleeping music ja jo löytyy vaikka mitä.

Liikunta illalla

Enkä nyt tarkoita juuri ennen nukkumaan menoa, vaan tuollainen puolen tunnin reipas kävelylenkki tai hölkkä iltaruoan laskeutumisen jälkeen takaa sen, että nukkumaanmeno sujuu sutjakkaasti. Vielä sauna tuon lenkin päälle, niin avot.

En muuten tainnutkaan kertoa teille taannoin sitä hyvinvointi-idoliani, kun se postaus jäi muiden akuutimpien aiheiden jalkoihin. Mutta kerrottaneen se nyt tässä yhteydessä. Hyvinvointi-idolini on kautta aikojen ollut Gwyneth Paltrow. Mikä rauha ja seesteisyys tuosta kaunottaresta huokuukaan. Gwynnie vannoo puhtaan ruoan nimeen, mutta myös puhtaamman nukkumisen nimeen. Clean sleeping pitää sisällään muun muassa vähintään kahdeksan, mieluiten 10 tunnin yöunet, puhtaan ravinnon syömisen pitkin päivää ja sen, että nukkumaan käydään ennen kello kymmentä. Lisäksi komppaan Gwynethiä siinä, että makuuhuoneesta on hyvä tehdä sellainen hämyinen piilopaikka, joka on tarkoitettu vain nukkumiseen. Ainakin itselläni näin syksyn tullen ja talven lähestyessä silmä lepää tummissa petivaatteissa. Joulun jälkeen sitten taas kevennellään ja vaallennetaan ilmettä.

Kun nukkuu hyvät yöunet, niin lounaan jälkeinen väsymyskään ei iske päälle. Voi tosin olla, että tuolla tämän päivän herkullisella kasvislounaallakin oli osuutta asiaan. Lihaton lokakuu voi alkaa myös näin puolesta välistä lokakuuta, eikö? Nyt kotitoimisto sulkee ovensa hetkeksi ja toimiston ainoa työntekijä asettautuu hetkiseksi äidin rooliin. Koulukuskaamiset odottavat. Jep, tänä sateisena maanantaina ajattelin helpottaa myös lasten viikon aloitusta ja tarjota kyytiä mennen tullen 🙂

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,

PS. hei ette tiedäkään, miten ihana on ollut lukea niitä asioita, joissa te olette hyviä ♥ Vielä on aikaa osallistua kalenteriarvontaan 🙂


perjantai 23. kesäkuun 2017

Ihanaa juhannusta!

8

HEIPPAHEI!

Juhannusaattoaamu valkeni hieman koleana, mutta ei haittaa. Mökki on nyt siivottu sisältä, seuraavaksi suuntaamme juhannuskoivujen hakuun. Sen jälkeen täytekakkuun täytteet ja lounaspiirakka uuniin. Juhannuksen ensimmäiset vieraat ovat jo matkalla 🙂

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

– Tove Jansson –

IHANAA JA TURVALLISTA JUHANNUSTA YSTÄVÄT! ❀
NAUTITAAN HETKESTÄ JA PIDETÄÄN TOISISTAMME HUOLTA! ♥


« Vanhemmat
Uudemmat »