Kuinkas siellä on viikko sujunut? Puolivälin paremmalla puolella ollaan jo, ainakin me, ketkä pääosin työskentelemme maanantaista perjantaihin. Ja vaikka itselläni ei ole kiveen hakatut työtunnit, onneksi, niin silti keskiviikkoiltana tuntuu jo jotenkin kuin toinen jalka olisi viikonlopun puolella 🙂 Näin yrittäjän päivänä sitä on tullut mietittyä näitä kahta yritystä, joissa työskentelen. Sitä päivätyötä, jossa olen osayrittäjänä ja tätä periaatteessa yksinyrittäjänä oloa täällä At Maria’s -blogissani. En osaisi ehkä olla muuta kuin yrittäjä. Se riski, mikä tähän sisältyy on jäätävä. Mutta se vapaus ja ne mahdollisuudet – ne ovat niitä syitä, miksi näitä molempia hommia teen. Ehdottomasti ollaan plussan puolella!
Yrittämisestä täydellisen samettisen uunipuuron reseptin kehittelemiseen. Tavallaan yritystä siinäkin 😀 Mutta hei, onnistui ensi yrittämällä. Aina yrittämisessä se ei todellakaan näin mene, vaan erheiden kautta kehittyy ja oppii. Elettiin hieman sateista, tälle syksylle poikkeuksellisen sateista, alkusyksyn päivää. Avonaisesta keittiön ikkunasta virtasi viileää ilmaa ja kävin laittamassa villapaidan päälle. Niin kuin aina syksyn tullen, niin myös tänä syksynä mut on vallannut puurohimotus. Uunipuuroja olen aina rakastanut. Niin helppoja ja niin helposti saa makumaailmaa muunneltua.
Tuona syksyisenä päivänä meidän uunipuurossa maistui lempeästi kookos ja suloisesti syksy. Omenien muodossa. Uunipuuron myötä kodin valtasi tuoksu, jossa oli jotain hyvin lohdullista.
KOOKOS-OMENAUUNIPUURO
3 pientä omenaa pestynä ja lohkottuna 2 dl rikottuja ohrasuurimoita 1 litra kookospähkinäjuomaa 1 tl suolaa 1 tl kanelia
-sekoita ohrasuurimot, kookospähkinäjuoma, suola ja kaneli uunivuoassa
-lado päälle siivutetut omenat
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 1 tunti 15 minuuttia
Uunipuurosta riittää neljälle niin iltapalaksi kuin vielä seuraavan aamun aamupalaksikin. Uunipuuro menee niin kylmänä kuin lämpimänäkin. Sellaisenaan tai maidon kanssa. Hei, nyt viikkaamaan miehen kauluspaitoja matkalaukkuun. Reissumies ajatteli vetää viikkoon kolme eri maata. Tietääköhän se kolmia eri tuliaisia? 😉
HYVÄÄ YRITTÄJÄN PÄIVÄÄ TEILLE YRITTÄJILLE &
KIVAA KESKIVIIKKOILTAA,
Viikko polkaistiin käyntiin anivarhain pihapalaverilla. Huomenna alkaa viimeinen osuus piharemontista eli etupihan kivetys. Vai kiveysköhän se nyt taas oli. Omaan suuhuni tuo kivetys kuulostaa enemmän suomenkieliseltä sanalta 🙂 Yritän ehtiä kuvailemaan teille pihaa tällä viikolla. Ja samalla kauniisti pyydän teidän osaavien apua istutusten suhteen, kun näytän ongelmakohdat (heh, eli näin ei puutarhaihmiselle ongelmakohtaa on tuo koko piha ;D). Syyskylvöt pitäisi vissiin aloitella pikkuhiljaa. Onneksi olen huomannut, että näin syksyllä puutarhoilla on huimia alennuksia istutuksista!
Hei, jos tekee jotain jo toista kertaa, niin tuleeko siitä tapa? Niin viime maanantaina kuin tänäänkin esittelyssä lounassalaatti. Vaikka seurana oli jälleen se hottis lounasseuralainen, niin hän livahti niin nopeasti takaisin töiden pariin, etten ehtinyt ikuistamaan muistikortille. Silmieni verkkokalvoille kuitenkin 🙂 Joten saadaankohan me tästä postaussarja aikaiseksi; maanantain vaihtuva lounassalaatti. Mitä mieltä olette, olisiko tarvetta salaattiresepteille? Talvea kohden ne varmastikin ruokaistuvat ja lämpimien salaattien osuus kasvaa.
Viikonloppuna Instagramia plärätessäni näin aivan tajuttoman herkullisen ruokakuvan. Katkarapusalaatista, joissa katkaravut oli marinoitu cajun -mausteella. Koska en tajunnut ottaa tuota reseptiä ylös, kehittelin taas oman reseptini. Eikä se lainkaan huono kuulkaas sekään ollut. Sillä hurmasin tänään lounasseuralaiseni, vaikka kerroin että vaihtoehtona on kyllä eilistä broitsua, veneperunoita ja kanttarellikastiketta. Ei ollut vaihtoehdolle tarvetta.
Mä en oikeastaan ole katkarapujen ystävä. Tai olen silloin kun ne a) ovat jäisiä ja/tai b) eivät maistu katkaravuille 😀 Eli ovat niin hyvin marinoituja, ettei maku tule läpi. Katkaravut esimerkiksi pitsassa olisi mun kauhuskenaarioruokaa. Salaatissa katkaravut menivät loistavasti, kiitos cajun- ja chilimausteen. Alla olevasta ohjeesta söi kaksi nälkäistä:
180 g pakastekatkarapuja
1 tl cajun -maustetta 1 tl kuivattuja chililastuja loraus oliiviöljyä puolikkaan limen mehu tuoretta korianteria pilkottuna
-huuhdo katkaravut kylmällä vedellä siivilässä, kunnes alkavat sulamaan
-sekoita muiden ainesten kanssa ja laita jääkaappiin tekeytymään
neljä lehtikaalen lehteä puolikas parsakaali pari kevätpunasipulia sitruunavinagrettea (käytin Hellmann’sin valmista sitruunavinagrettea)
-revi pestyt lehtikaalit pieniksi
-pilko pesty parsakaali
-siivuta punasipuli
-sekoita ainekset keskenään ja lorauta niille vinagrettea
-puristele sormin ja laita jääkaappiin tekeytymään
Tee näin:
Revi pestyjä salaatin lehtiä kulhoihin. Lisää molempiin kulhoihin marinoitu parsakaali-lehtikaaliseos, puolikas muna ja avokadoa.
Lisää päälle katkaravut. Ja hei, nauti!
Tiedättekö muuten, että eilen kun päätin päästä niskan päälle ajanhallinnan suhteen, niin tämä päivä on kuin luisteltu terävillä luistimilla. Sutjakkaasti ja sujuvasti eteenpän. Aamulla tein viikon varalle suunnitelmat sekä sitten vielä tuntiaikataulun tälle päivälle. Hih, vähän tuli mieleeni lukion lukuloma, kun silloinkin aloitin päiväni tekemällä lukuaikataulun, taukoineen kaikkineen. Mutta tuo systeemi näemmä toimii itselläni! Kahta työtä vuoron perään tehokkaasti on tehty tämä maanantai. Ilman turhia puhelimen selailuja. Suosittelen kaikille tekemään moisen ryhtiliikkeen arjessaan, mikäli tuntuu, että kiire painaa päälle. Kello on nyt 15.07 ja olen saanut tuota pikaa tehtyä päivän työt. Tänään saan sammuttaa tietokoneen klo 16.00. Se on aikamoista luksusta heti näin viikon ekalle päivälle!
Elämässä pitää olla hemmotteluhetkiä. Kun saa olla hemmoteltavana ja kun hemmotellaan. Itse rakastan hemmotella lähimmäisiäni. Hemmottelu on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi elämänlaatua hurjasti nostava asia. Niin minulle hemmottelijana kuin hemmottelun kohteena olijallekin. Sen ei tarvitse olla mitään suuren suurta ja maata mullistavaa. Se voi olla vaikka yllätysviesti koulusta pääsevälle, jossa kerron, että odotan autossa koulun parkkipaikalla. Se voi olla valmiiksi kaappiin viikatut puhtaat vaatteet tai sängyn avaaminen iltaisin. Aika usein hemmotteluni liittyy jotenkin ruokaan ja syömiseen. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Pizza-online.fi:n kanssa.
Elettiin suloista sunnuntai-iltapäivää. Esikoinen kaivautui syvemmälle sohvan syövereihin. Nenä valuen ja kurkkuaan valitellen. Flunssa oli kestänyt jo pitkän aikaa ja toinen alkoi olla jotenkin nuupahtanut. Kuumetta ei kuitenkaan ollut, mutta sen verran alamaissa pieni oli ollut, että ruokakaan ei juuri ollut maistunut. Tuntui kuin toinen olisi kokenut ihmeparantumisen sanoessani, että nyt tilataan kotiin kuljetuksella ruokaa. Kyselin, että mitä tekisi mieli syödä. Tuossa vaiheessa kun tuntui, että olisi minulle äitinä helpotus, kun näkisin toisen syövän enemmän kuin puolikkaasta perunasta puolet. Tämän yhteistyön myötä pääsin lasten hemmottelun lisäksi tutustumaan palveluun nimeltä Pizza-online.fi.
Pizza-online.fi on Suomen suurin ruoantilauksien välityspalvelu ja se on perustettu vuonna 2007. Se on melkein jokaisen saatavilla, nimittäin se kattaa 95% Suomen pinta-alasta. Valikoimaan kuuluu 1000 eri ravintolaa ja jopa puoli miljoonaa suomalaista käyttää palvelua. Miksei me olla käytetty tätä ennen? Tämän kysymyksen esitin itselleni, kun huomasin kuinka monipuolinen ja helppo tuo palvelu on. Nimi viittaisi helposti pelkkään pizzoja toimittavaan palveluun, mutta palvelu on kaikkea muuta. Toki niitä pizzojakin saa!
Latasimme puhelimiin Pizza-online.fi:n sovellukset ja samantien sovellus löysi sijaintimme. Sekunnissa ruudulle ilmestyi tieto, että meidän kotiosoitteeseen toimittaa jopa 32 ravintolaa! Tai siis enemmänkin, mutta ruksasimme kohdan ”avoinna olevat ravintolat”. Valikoimaa olisi ollut aina sushista pizzaan, vegaanisista vaihtoehdoista etnisiin, rakastamiini aasialaisiin makuihin. Mutta koska lasten ehdoilla mentiin äiti-tytär hemmotteluhetken myötä, niin lapset saivat päättää. Ruokahaluton kipuinen alkoi haaveilemaan makkaraperunoista ja tuo energiaa täynnä oleva pikkuisempi kebabista. Itse haaveilin salaatista sekä ranskalaisista. Tytöt katsoivat valikoimaa kännyköillä ja itse halusin katsoa isommalta ruudulta tietokoneelta. Tiedättekö, kun joskus vaan tuntuu, että lukeminen isolta ruudulta on helpompaa. Ja ei, en syytä keski-ikää ja ikänäköä 😉
Palvelusta pystyi suodattamaan eri ruokalajeja tarjoavat ravintolat. Löysimme hyvin nopeasti ravintolan, josta saimme tilattua jokaiselle jotakin. Teimme tilauksen ja maksoimme sen samantien. Näimme reaaliajassa, koska ravintola otti tilauksemme vastaan. Lisäksi näimme arvioidun toimitusajan ja tiedon, koska tilauksemme on valmistettavana. Tällä välin tutustuin palveluun vielä tarkemmin ja huomasin, että tuolla tosiaankin on ravintoloiden omat ruokalistat ja omat hinnat voimassa. Aika monella ravintolalla kuului kotiinkuljetus hintaan, kun tilasi yli 25 eurolla, mutta myös ruoan noutomahdollisuus on saatavilla. Löytyipäs sieltä myös ravintoloita, joissa sai tilauksen päälle limun ilmaiseksi. Puhelin piippasi reilu vartti ennen arvioitua toimitusaikaa ilmoittaen, että tilauksemme on lähtenyt matkaan. Siitä vajaan kymmenen minuutin päästä ovikello soi ja erittäin ystävällinen herrasmies ojensi tilaamamme ruoat minulle.
Koska esikoinen valitti, että ei jaksaisi nousta ruokapöytään, niin päätin yllättää tytöt hieman erilaisella ruokailuratkaisulla. Takassa loimusi tuli lämmittäen, joten vein sohvalta muutaman tyynyn tuohon takan eteen. Levitimme ruoat matolle ikään kuin piknikille ja nautimme ne samalla kun juttelimme niitä näitä. Ihan kuin esikoisenkin poskille olisi palannut väri ruokailun lomassa. Olin erittäin hyvilläni siitä, että keittiössä hääräämisen sijaan käytin tuon ruoan valmistusajan sohvalla lasten kanssa pötköttelyyn. Välillä näinkin. Siinä sivussa siis kun hemmottelin tyttöjä, hemmottelin myös tavallaan itseäni. Vaikka ruoanlaitosta pidänkin, niin välillä on hyvä saada siitäkin arkisesta touhusta vähän breikkiä.
Pizza-online.fi -palvelu toimi loistavasti hemmotteluhetkessämme. Nyt kun huomasin kuinka helppo sitä oli käyttää ja kuinka kattava valikoima ruokaa palvelun kautta on tilattavissa, keksin jo monta uutta tilaisuutta, milloin käyttää tuota palvelua. Illanistujaiset, lasten syntymäpäivät tai vaikka ihan tavallinen maanantai-ilta.
Onko Pizza online.fi teille tuttu palvelu? Missä tilanteessa sinä käyttäisit Pizza-online.fi -palvelua? Tuolla Instagramin puolella on meneillään arvonta, jossa yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa 35 euron arvoinen alennuskoodiPizza-online.fi -palveluun. Arvontaan pääsette täältätai sitten puhelimen IG-sovelluksella ”atmarias” -käyttäjätilini alta. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.
ja kuulkaas, se olisi taas uusi viikko edessä. Ehkä niitä uusia kujeitakin, tiedä häntä 🙂 Viikko startataan kokonaisella kolmella kotitoimistopäivällä ja hyvä niin. Tiedossa on kiireinen syksy bloginkin suhteen ja blogitöiden tiimoilta tulee tehtyä näinä kolmena päivänä hieman taustatutkimusta. Lisäksi piirrettyä mindmappeja, jotta hahmotan tietyt asiat paremmin itse, jotta voin ne teille selkeästi kirjoitella. Olkaamme muuten onnellisia, että tämä blogi ei toimi ihan kuin allekirjoittaneen puhe. Yleensähän puhun ennen kuin ajattelen. Saatan puhua myös niin sanotusti kesken ajatuksen, jolloin jos sen tänne kirjoittaisin, niin teillä ei olisi hajuakaan, mistä puhun. Tai kirjoitan 😀
Sovittiin aamulla ennen kuin mies lähti töihin, että treffataan kotona lounaalla. Niin huihaihaipakkaa kului aamupäivä, että jouduin laittamaan viestiä, että syödään vasta myöhemmin. Siltikin, kun mies tuli kotiin lounaalle oli lounas vielä aivan vaiheessa. Vaikka uuni hoitikin suurimman osan lounaan valmistuksesta. Itse kävin uunin hoidellessa hommansa ihan hirmuista taistelua. Nimittäin banaanikärpäsarmeijaa kohtaan. Mistä hitsistä niitä oikein sikiää? Meillä ei ole mitään hedelmiä näkyvillä ja ruoantähteetkin siivotaan saman tien pois. Ei muuta kuulkaa kuin keittiön taso tyhjäksi tavaroista, perusteellinen pesu ja tavarat paikoilleen. Ja kas, tavarat paikoilleen laitettuani huomasin, että sieltähän ne pikku sinttiäiset laskeutuu asemiinsa samantien. Nostin kädet ylös ja luovutin.
No mutta siihen lämpimään lounassalaattiin…joka syksyinen bataattihimo on nostanut päätään. Tänä vuonna tosin hieman aiemmin. Bataattia on nyt tullut syötyä varmaan sen jokaisessa muodossaan. Helpoimmin palasteltuna ja uunin kautta kypsennettynä. Niin kuin tänäänkin. Bataattikuutiot saivat kavereikseen kikherneitä ja makua niille ripsotin yrttisormisuolalla. Pyöräytin vielä ennen uuniin laittamista kaverukset oliiviöljyssä. Puolisen tuntia 220 asteessa ja avot. Herkkua sellaisenaan, mutta herkkua myös osana salaattia.
LÄMMIN LOUNASSALAATTI
kaksi bataattia purkki kikherneitä loraus oliiviöljyä ripaus yrttisormisuolaa
-kuori bataatit ja pienistele ne
-sekoita muiden ainesten kanssa uunivuoassa ja paista 220 asteessa noin puolisen tuntia
-kaada salaattipedin päälle ja lorauta päälle kastiketta
Salaatti salaattisekoitusta parsakaalia fetajuustoa punasipulia
oliiveja
-asettele salaattisekoitus lautasille
-pienistele päälle parsakaalia, fetajuustoa ja punasipulia
-lisää halutessasi oliiveja
Kastike oliiviöljyä sitruunamehua vettä suolaa hunajaa
-sekoita loraus oliiviöljyä, sitruunamehua ja vettä keskenään
-mausta suolalla ja hunajalla
Tarjoiluun: Creme Fraichea, tuorejuustoa tai turkkilaista jugurttia
Kuumaakin kuumemmasta lounaskaverista en ehtinyt ottaa kuvaa, kun lähti takaisin töihin. Porkkananpunainen parransänki, siniset safiirit silminä ja valkoinen kaunis hymy hänellä oli. Ja jotain sellaista, joka sai taas sukat pyörimään jalassa. Tehtiin koiranulkoilutustreffit jo illallekin. Niitä odotellessa ♥
Tiedättekö, että mulla on ollut koko päivän jotenkin sellainen haikea fiilis. Vähän sellainen höhlä olo. Ei nyt ihan sellainen kuin hautajaisten jälkeen, mutta jotenkin sellainen olo, että tietty aikakausi on nyt taputeltu loppuun. Pitkään mietin, että onko se eilisten mökkikauden päättäjäisten takia (vaikka meillä kyllä mökkikausi jatkuu), kunnes keksin että ei se ole. Se on kuulkaas taas tämä empatia, myötäeläminen mikä nostaa päätään. Tämä haikeus johtuu täysin tuon yhden maamme suurimman artistin lopettamiskeikasta ja tästä viikonlopusta, kun meillä on luukutettu Cheekiä lasten toimesta. Esikoinen on vähän myös allapäin, ehkä osin flunssan ansioista, mutta kysyi tuossa, että ”ketä mä nyt sit fanitan?” ♥
Eiliset rapurallaatkin tuli syötyä, harvinaista kyllä, valoisalla. Yleensä ollaan odotettu pimeän tuloa, jotta kesähuone kynttilälyhtyineen pääsee oikeuksiinsa. Nyt syötiin niin, että kun keikka alkoi televisiosta, meillä oli mukavat oltavat töllöttimen ääressä. Itse olen nähnyt Cheekin vain kaksi kertaa livenä ja molemmat keikat oli erinomaisia. Eilisen keikan tunnelman saattoi tuntea tv:n kautta. Mitä nyt sumusilmiltään telkkarista mitään näki. Superherkkänä herkistyin heti, kun lähetys alkoi.
Tiedän, että niin kuin kaikkia julkkiksia, niin myös tätä herraa kohtaan on jollain jotain hampaankolossa. Tiedän, että ei kaikkien tarvitse tykätä musiikista tai tyylistä, mutta joskus tuntuu että se on se kateus, mikä saa negatiiviset fiilikset vellomaan jonkun ihmisen ympärillä. On pakko tuoda julki, että ei arvosta eikä pidä minään. Kuka tahansa meistä voisi koittaa saavuttaa samanlaista hypeä kuin tuo vauvasta vaareihin ja mummoihin iskevä stadionit vallannut, eikö? Itse ainakin nostan hattua. Kovalla työllähän tuohon asemaan pääsee. Itse nostan hattua myös sille, että osaa viheltää pelin poikki kun on sen aika. Kun on huipulla.
Mutta hei, niihin eilisiin rapujuhliin palatakseni. Tein alkuun aivan hävyttömän hyvää tomaattikeittoa. Vaikka itse sanonkin 😀 Tätä täytyy tehdä myös jonain arki-iltana töiden jälkeen. Sen verran nopeaa valmistui!
-kuori sipulit ja pilko ne
-kuullota oliiviöljyssä noin viisi minuuttia
-lisää tomaatimurskat, reilu desi vettä ja tuoretta oreganoa
-anna porista kymmenisen minuuttia
-lisää tuorejuusto ja maun mukaan mustapippuria
-anna porista vielä muutama minuutti ja passaa vedellä koostumus sopivan keittomaiseksi
-surauta sileäksi sauvasekoittimella ja nauti
Sitten vielä vähän töitä tähän sunnuntai-iltaan, juoksulenkkiä ja saunaa. Onneksi sitä on näin vanhemmiten tullut sen verran viisaaksi, että edes rapujuhlien jälkeen ei ole estettä kunnon hikilenkille. Niin hyvää kuin tuo kuvissa näkyvä akvavit onkin, niin puolikas snapsilasillinen riitti 😉
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
180 g pakastekatkarapuja
