HEIPPULI
ja aurinkoista maanantaita! Tänä aamuna tunsi luissaan ja ytimissään, että ulkona paukkuu pakkanen. En sillä sano, että kyse olisi vanhuudesta, vaan sillä että puutalon nurkista ujelsi pakkasherra sisään 😉 Kuivat kelit ovat tervetulleet, ihan jo koiran ulkoilutuksenkin kannalta. Pikkupakkanen ja aamulla hiljalleen lentelevät lumihiutaleet saivat olon taas varsin jouluisaksi. Jouluisten herkkujen sijaan meillä tosin tehtiin tänään lounaaksi ei-niin-jouluista.
Kukaan, joka on käynyt Tanskassa, tuskin on välttynyt syömästä paikallista herkkua, smørrebrödiä…vai onko? Mies niitä hehkutti aikoinaan siellä tämän tästä työnantajansa luona käydessään. Joka päivä oli voileipälounas ja kuulemma niin tajuttoman hyviä leipiä hän ei ollut koskaan syönyt. Itsekin pääsin vuosien saatossa täytettyjen voileipien makuun. Sen jälkeen ihan turistinakin Tanskassa ollessamme olemme bruukanneet syödä ainakin kerran reissulla voileipälounaan. ”Open sandwicheja” on tarjolla liki joka ravintolassa ja kahvilassa. Usein päädyn lohileipään ja olisin kylmäsavu/kellarimestarin lohileipiä tehnyt nytkin, mutta unohdin ostaa kaupasta lohta. Toinen suosikkini on currymajoneesi-kanaleipä. Jos jotain voisin syödä tolkuttomasti niin se on currymajoneesi. Hyvää majoneesia ja currya sekaisin. Avot!
Nyt tein meille lounasleipiä valmiiksi, mutta laitoin tarjolle myös leipiä ja täytteitä erikseen, jotta raskaan työn raataja voi tehdä tarvittaessa lisäleipiä 😉 Mikä onkaan helpompaa isollekin porukalle tarjota kuin voileipäpöytä? Sellainen, että kaikki saa täyttää itse oman leipänsä. Meillä syötiin tänään lounaaksi leipiä seuraavilla täytteillä:
1. lasimestarin/tillisilliä, kurkkua, punasipulia + tilliä
2. kurkkua, sinappisilliä, kaprista, retiisiä + korianteria
3. salaatinlehti, kylmäsavupaistia, coctailkurkkua, rouheaa sinappia + ruohosipulia
4. hummusta, viinirypäleitä ja balsamicoa
5. päärynää ja sinihomejuustoa
6. keitettya munaa, currymajoneesia, korianteria, kirsikkatomaattia + ruohosipulia
Näiden voileipien kanssahan vain taivas on rajana. Meinasin tehdä myös falafel-leipiä, mutta ajattelin (ja ihan oikein ajattelinkin), että ehkä nämä kuusi leipää riittävät 🙂 Puolitettiin leivät, niin sai maistaa kaikkia makuja! Tuosta kananmuna-currymajoneesileivästä tuli oma suosikkini. Ehkä se on se currymajo, kuten kerroin! Sen verran tuhtia tavaraa osassa leivistä oli, että itselleni riitti pari leipää. 
Voikkuleipä on mielestäni turhan aliarvostettu ruoka. Meillä voileivät ainakin muodostavat arjen selkärangan. Syödäänkö siellä voikkiksia? Klo 23 aikaan, kun tulee nälkä, niin saatan nousta sängystä ja mennä tekemään keittiöön maksamakkarasuolakurkkuleivän. Namskis!.
Maanantain lounashetkestä on tullut jo traditio; niinä päivinä kun mies ei ole reissussa, hurauttaa lounaalle kotiin. Puoli tuntia laatuaikaa kesken työpäivän katkaisee alkaneen arkikiireen kerrasta. Päälle vielä kardemummalla maistettua kahvia kupillinen (ja Oatlyn iKaffea, johon olen aivan koukuttunut) ja maanantai näyttää mukavimmat puolensa!
MAANANTAITERKUIN,
Tänä maanantaina meillä ei lounastreffeillä syöty Gwynnien herkkuja, vaan lounaan valmistin nopeasti niistä aineksista, mitä jääkaapissa oli. Itse karsastan liki kaikkea valmiiksi marinoitua lihaa. Se ei ole kuulunut meidän perheen ruokavalioon vuosiin. Nyt tosin olen pikkuhiljaa lämmennyt niille pintamaustetuille jutuille. Varsinkin pintamaustetuille broitsuille, jotka eivät lillu marinadissa, vaan joissa usein on sellainen kuivamauste pinnassa. Viikonloppuna kaupassa käydessämme esikoinen nappasi mukaan persilja-valkosipulibroilerfileitä ja ne pääsivätkin tämän päivän lounaaseen. Lisäksi kolme pientä luomubataattia ja herkullisia terttukirsikkatomaatteja. Lopputulos oli uskomattoman maukas. Uuniin tökkäsin myös muutaman rosmariinin oksan ja sivutuotteena saimme aivan älyttömän hyvän huonetuoksun!
Meillä jäi perjantaista patonkia, joten söimme sen jämät itse tekemäni persiljavoin kanssa. Aika hyvä lounassetti, etten sanoisi! Hei, aamu valkeni varsin pimeänä ja kylmänä, mutta nyt aurinko paistaa. Taidan lähteä pikaiselle juoksulenkille tähän väliin. Iltapäivä kun kuluu kaunistautumisen parissa. Ei omani vaan noiden pikkuisten. ”Äiti, miksei me koskaan päästä kampaajalle?” No nyt pääsevät 
