perjantai 31. toukokuun 2019

Fredagsmys; sloppy joes & kasvimaan salaatti

0

HEI HELLUREI!

Hassu välipäivä tämä. Yksi (orastavan) manflun kourissa oleva on ollut kotitoimistolla ja itsellä on ollut myös kotitoimistopäivä. Mutta jännästi on tuntunut jotenkin sellaiselta kesäloman ekalta päivältä. Vaikka varsinaiseen kesälomaan vielä neljä viikkoa onkin. Sen kunniaksi tietokoneen silmäilyn ohella olen siivonnut. Pessyt muutaman ikkunan ja taivastellut, että miksiköhän tuota ei tullut tehtyä aiemmin. Sen takia, että ennen piharempan valmistumista ei olisi kannattanut. Mutta nyt näkee keittiön ja pikkuveskin ikkunoista ulos ja maailma avartui samantien!

Päivään mahtui myös pitkästä aikaa laitepilates. Tällä kertaa olkapää kesti sen. Nyt pitää vain tehdä maltilla ja muistaa tehdä tietyt ylävartalon liikkeet lapatuen kautta eikä tuon olkanivelen rasittamisen kautta. Lounasnälkä oli pilateksen jälkeen mahdoton ja vilkaisu jääkaappiin antoi välittömästi idean, jota olin kyllä haudutellut jo tovin; vege sloppy joet valmistuivat nanosekunnissa. Niiden lisäksi kasvimaalta hain rucolaa ja retiisiä. Retiisit ovat just nyt parhaimmillaan. Ja kaikista makoisimmillaanhan ne ovat juurikin noin, suoraan maasta vedellä huljutettuna. Joskus olen tehnyt myös hölskytysretiisejä, joten eiköhän tuosta sadosta moisiinkin riitä. Kasvimaan  salaatin kastikkeeksi laitoin öljyä, hunajaa ja mustapippuria.

Vege Sloppy Joes
3:lle

3 täysjyväsämpylää
1 pkt tomaatti Nyhtökauraa
1 prk Chili bean sin carne
loraus hunajaa
tujaus ketsuppia/tomaattipyreetä

-halkaise sämpylät ja laita ne uuniin 150 asteeseen
-sekoita kattilassa muut aineet ja anna porista noin viisi minuuttia
-täytä sämpylät nyhtisseoksella
-kaveriksi voit tarjota kermaviilipohjaista kastiketta, jos haluat
(yleensä Sloppy Joet eivät koreile majoneeseilla sun muilla)

Kastike
(kaurapohjaista) kermaviiliä
korianteria
kevätsipulia
srirachaa

-sekoita aineet keskenään

Tämä on se päivä, jolloin olen niin älyttömän onnellinen koululaisten puolesta; toinen heistä jo tuli kotiin, toinen jäi piknikille luokkakavereidensa kanssa. Huomenna molemmat hakevat vielä todistuksen ja sitten alkaa kymmenen viikon kesäloma. Näin ennen lomaahan se tuntuu järjettömän pitkältä ajalta, mutta loppuviimein tuo menee nopeasti. Kuten kerroin, niin itse aloitan virallisesti kesäloman vasta kuukauden päästä, mutta jo kesäkuulla leppoisampia kotitoimistopäiviä on tiedossa enemmän kuin työtoimistopäiviä. Jo se, ettei tarvitse aamulla lähteä ovesta ulos, tuntuu lomalta. Voi jopa mennä aamukahville terassille ja ottaa kannettavan mukaan. Yökkäri päällä. Se kuulostaa kyllä niin lomalta. Vielä kun katsoo ensi viikon lämpötiloja, niin ahhhh!

Lounaspöytään poimin retiisejä ja rucolaa hakiessani yhden oksan hevoskastanjasta. Tuo puu on kertakaikkisen upea. Korkeutta sillä on varmastikin jo viisi-kuusi metriä. Äiti ja iskä saivat sen 21 vuotta sitten 50-vuotislahjakseen. 9.6.1998 pitivät yhteisjuhlat  ja tupa oli vieraita täynnä. Silloin tuo puu oli sellainen polven korkuinen raakile. Itsekin olin himpun verran nuorempi. Raakile, minäkin. Mutta mikä jännä juttu on se, että silloin omat vanhemmat tuntuivat 50-vuotiaina ihan jo niin kuin aikuisilta. Vanhoilta! Ja hei ei tässä omiin viiskymppisiinkään enää ole kuin reilu kuusi vuotta. Toivottavasti en ehdi kuuden vuoden aikana kasvamaan aikuiseksi. Ainakaan tulemaan vanhaksi 😉

IHANAA PERJANTAITA &
SYDÄMELLISESTI ONNEA KAIKILLE KOULUNSA PÄÄTTÄVILLE JA VALMISTUVILLE ♥


tiistai 28. toukokuun 2019

Vihreän keittiön itämainen kasvissosekeitto

2

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Floran kanssa.

 

TIISTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Tehän tiedätte, että olen vannoutunut helppojen ja herkullisten ruokien ystävä. Joskus toki on kiva tehdä ruokaa pitkän kaavan mukaan, mutta näin arjessa nämä maksimissaan puolessa tunnissa valmiit ruoat ovat niitä pelastusrenkaita, joita arjen sujuvuuden kannalta tarvitaan. Helppojen ja herkullisten ruokien joukkoon olen viime vuosina nostanut yhä enempi kasvispohjaisia ruokia. Vakuuttaen vihdoin muun perheen siitä, että myös kasvisruoalla pärjää.

Ja samalla tyytyväisesti myhäillen seurannut lasten keskustelua ruokapöydässä siitä, millaisista ruokailutottumuksista maapallomme kiittää. Välillä äimistelen sitä, kuinka paljon tietoa vihreämmistä ruokailutottumuksista tytöt ovat saaneet koulun kautta. Hatunnosto kaikille aikuisille, jotka lapsia valistavat näissä asioissa. Joskus tuntuu jopa, että lapset tietävät näistä asioista enemmän kuin minä itse. Mikä ei ole suinkaan huono juttu; nuorissa makaa maapallon toivo!

Arjen pienillä teoilla on todellakin suuri merkitys. Meidän vihreän keittiön kulmakiviä ovat kasvisruokapäivien lisääminen, siirtyminen pikkuhiljaa kohti kasvispohjaisia kermoja, jugurtteja ja maitoja sekä se kierrätys. Olen tilannut meille vastikään biojäteastian ja odotan innolla, että pääsemme kierrätyksen mukaan myös biojätteiden osalta. Vihreän keittiön kulmakivenä, uutena sellaisena tähän kotiin muutettuamme, toimii myös tietynlainen omavaraisuus.

Rakastan viettää aikaa keittiössä. Keittiön ikkunasta ulos katsoessani huomaan vehreyttä. Vihreää, joka hivelee silmää. Nuo kolme kasvatuslaatikkoa, joidenka annit sulostuttavat jokaista päiväämme. Yrteillä maustetaan ruokia päivittäin. Herne- ja mansikkasatoa odotellaan vielä innokkaasti, mutta retiisejä olen käynyt jo napsimassa salaatteihin. Retiisejä pääsi myös tähän samettiseen itämaisvivahteiseen kasvissosekeittoon. Ei vain koristukseksi, vaan myös makua ja rakennetta tuomaan.

Itämainen kasvissosekeitto

3 pientä bataattia
vettä
1 salottisipuli
2 cm pätkä inkivääriä
1 valkosipulin kynsi
limen mehu
1 kasvisliemikuutio
1 prk Flora Ruoka Pehmeä Currya
loraus Flora Kokin Salaisuutta

tarjoiluun
korianteria
retiisiä

-kuori ja lohko bataatit
-laita ne kattilaan ja kaada vettä niin, että bataatin lohkot peittyvät
-laita vesi kiehumaan ja lisää kasvisliemikuutio
-kuori ja pienistele inkivääri sekä valkosipulin kynsi
-lorauta Flora Kokin Salaisuus kasvi- ja voiöljyseosta pannulle pari teelusikallista
-lisää kuumalle pannulle pienistellyt inkiväärit sekä valkosipulin kynnet, anna kuullottua hetken
-lisää pannulle myös kuorittu ja pienisteltu salottisipuli
-anna muhia noin viisi minuuttia, minkä jälkeen siirrä sipulit ja inkivääri kattilaan bataattien kanssa
-kun bataatit ovat kypsiä, soseuta keitto sauvasekoittimella
-lisää limen mehu sekä Flora Ruoka Pehmeä Curry
-sekoita ja anna lämmetä liedellä vielä vähän aikaa
-nauti korianterin ja retiisin siivujen kanssa

Tiedättekö, että en ole tätä aiemmin kertaakaan käyttänyt makukermoja. Mutta nyt täytyy tunnustaa, että jatkossa ajattelin käyttää. Sillä tuo Flora Ruoka Pehmeä Curry toi keittoon aivan uskomattoman samettisen makumaailman. Curryn maun, joka vei kielen mennessään herkullisuudellaan. Tätä voisin käyttää myös pastoihin ja kastikkeisiin. Niin älyttömän helposti saa makua ruokaan, vaivattomasti. Aasialaisherkkujen lisäksi Flora Ruoka Pehmeä Curry sopisi ihan mielettömän hyvin kana- ja kalaruokiin.

Samettisessa sopassa maistui myös makua Flora Kokin Salaisuudesta saaneet sipulit ja inkivääri. Salaisuus ei itseasiassa ole enää tämän jälkeen salaisuus, sillä kerron teille sen maun salaisuuden nyt; se on sekoitus voi-, rypsi- ja auringonkukkaöljyä. Ja voi että tuo voiöljy tuo Kokin Salaisuudelle täyteläistä makua. Niin, että se maku ei hävinnyt ruoanlaiton tuoksinnassa, vaan siirtyi suoraan lautaselle. Nyt itse oivalsin kokkien salaisuuden. Se on nimenomaan tuo öljyn ja voin yhdistäminen!

Meillä on käytetty Flora Ruokakermoja keittiössä jo iät ja ajat. Tänä vuonna rakastettu Flora juhlistaa 50-vuotista taivaltaan Suomessa. Sen kunniaksi kasvipohjaisissa Flora Ruoka-, Vanilla-, Vispi- ja Kuohu -tuotteissa on kätevä pakkausuudistus: uudelleensuljettava pakkaus. Korkin ansiosta tuotteen voi voi sulkea ja avata uudelleen ja täten taistella ruokahävikkiä vastan. Pakkaus on myös helposti kierrätettävä. 50-vuotisjuhlansa kunniaksi Flora on muuten lanseeranut kauppohin maidottoman ja maukkaan merisuolalla maustetun Flora Juhla -levitteen. Tuo pakkaus tuo niin paljon muistoja lapsuudestani mielen. Niistä ihanista kesäpäivistä mökillä, kun ruisleipäkiekosta vuoltiin veneitä ja niiden päälle sipaistiin papan kanssa aimo annos Floraa. Mummulta salaa, tietenkin 🙂

Oletteko te kokeilleet makukermoja? Mitä piditte? Täytyy myöntää, että mulla oli pieniä ennakkoluuloja. Mutta kuten melko usein, nuo ennakkoluulot romuttuivat saman tien! Ainakin tuo Pehmeä Curry vakuutti ensilautaselliselta.

TIISTAITERKKUSIN,


torstai 23. toukokuun 2019

Tankoparsaa herkullisimmillaan ♥

0

HYVÄÄ HUOMENTA!

Jälleen on tullut aika kiittää; vuoropuhelu teidän kanssa on parasta ja ei ole päivääkään ettei sitä olisi. Kiitos ♥ Ollaan käyty useiden kanssa ”kirjeenvaihtoa” tuolla IG directin puolella tästä meidän kesäruokaviikosta! Yksi teistä kysyi, että syödäänkö meillä arkena aina näin, niistä perinteisistä arkiruoista poiketen? Täytyy sanoa, että nämä ovat meille arkiruokia. Kesäisiä arkiruokia. Muun ajan vuodesta pyöritämme sitten sitä samaa nakkisoppa-uunilohi-kasvissosekeittorumbaa. Kesällä inspiraatio ruoanlaittoon on jotenkin huipussaan ja ideoita sikiää tämän tästä. Myös panostus kasvisruokapainotteiseen viikkoon on saanut paljon rohkaisua ja kannustusta. Moni (eikä syyttävä sormi osoita lainkaan tuota elämäni rakkautta tässä kohtaa 😉 luulee, että kasvisruoka ei täyttäisi ja siitä on hankala saada maistuvaa. Puppua tämä ennakkoluulo. Joka kieltämättä joskus itsellänikin oli ennen asiaan perehtymistä.

Rakastan tankoparsaa. En ihan pelkältään, mutta esimerkiksi hollandaise -kastikkeen kera. Tai sitten perinteistä tankoparsaleipää. Soppa365 -sivuilta bongasin ihanan Glorian Ruoka ja Viinin lisäämän reseptin, jossa ikään kuin yhdistyy tankoparsa ja leipä, mutta ei sitä uppomunaa, jonka itse tykkään tankoparsaleipiin laittaa. Nämä ovat makumaailmaltaan vähän samanmoisia kuin vuosi takaperin tekemäni tankoparsat. Tuo paahdetun leipämurun, cheddarjuuston ja tankoparsan yhdistelmä on vastustamaton. Mutta yhtä vastustamaton on vege Hellmann’s ja karkea sinappi sekoitettuna dipiksi. Tein ex tempore dipin näille tankoparsoille, vaikkeivat ne sitä olisi kaivanneetkaan.

Leivänmurujen kanssa paahdetut tankoparsat

1 pkt tankoparsaa
1 rkl öljyä
1,5 dl kuivahtanutta leipää (käytin kovaksi mennyttä rievää)
1,5 dl pecorino-juustoraastetta (käytin cheddaria raastettuna)
2 rkl oliiviöljyä
1 dl tuoretta lehtipersiljaa (en käyttänyt)

-laita uuni lämpiämään 220 asteeseen, pese tankoparsat ja poista kova tyvi (kuori, jos haluat)
-laita parsat uunivuokaan ja lorauta päälle öljyä
-surauta pienistellyt leivänkannikat sauvasekoittimella muruksi
-yhdistele leipämuru, juustoraaste, (pienistelty lehtipersilja) ja oliiviöljy
-kaada tankoparsojen päälle ja paista uunin keskitasolla n. 20 minuuttia

Tämän viikon tokavika kesäruokavinkki oli tässä ja hei huomenna olisi luvassa kesäruokavinkkiä fredagsmyyssien parissa. Hieman mieltä kaihertaa, ettemme pääse möksälle viikonloppuna, mutta onneksi ensi viikolla on arkipyhä, jolloin suuntaamme hippulat vinkuen mökille 🙂

KIVAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 22. toukokuun 2019

Herkullinen ja helppo lounas kahdelle

4

MOIKS!

Tänä aamuna herätessäni (herätä on ehkä liian vahva verbi, sillä en tietääkseni edes nukkunut) mietin jälleen teitä pienten lasten äidit. Tyttöjen koliikinhuuruiset yöt palasivat yön valoisina tunteina mieleeni. Tällä kertaa en hytkytellyt itkevää vauvaa, vaan itkevää hauvaa. Meillä oli eilen Tobylla selän ja lonkkien röntgen ja ko. toimenpidettä varten toinen rauhoitettiin. Illan oli kanttuvei, kunnes sitten kymmenen aikaan alkoi itkemään. Vinkui koko yön nonstoppina vissiin tuota huonoa oloa. Krapulaansa, kuten jossain sanottiin.

Ikinä ennen ei ole ollut noin itkuinen. Vaelteli pitkin poikin, tuli kylkeen kiinni ja taas lähti vaeltamaan. Itkun säestyksellä. Neljältä iski jo paniikki, sillä kello soitti kuudelta. Silmät ristissä ollaan töissä. Tänään täytyy mennä ajoissa nukkumaan ja toivoa, että toinen olisi itkunsa itkenyt. Jos on vielä kovin itkuinen työpäivän jälkeen, niin täytynee konsultoida ell:ä.

Koirajutuista viikon teemaan eli kesäisiin ruokiin. Kesäisen tämän päivän ruoasta tekee se, että tämän voi hienosti tehdä grillissä. Tällä kertaa tein pannulla ja uunissa grillivastuksen alla. Jos saisin valita yhden ruoan, jolla elää loppuelämäni olisi se falafelit. Hyvin tehdyt falafelit, ei liian teollisen makuiset. Koska en ole löytänyt kaupoista mieluisia falafeleja (saa vinkata :)), niin usein teen falafelit itse. Helposta helpoin ruoka. Ja eittämättä myös yksi maukkaimmista, varsinkin jos antaa massan tekeytyä ennen paistamista jonkin aikaa.

Kuten tiedätte, niin harvoin teen samalla reseptillä ruokaa montaa kertaa. Aina tuppaan muuttamaan jotain respan osa-aluetta. Tänään näistä helpoista falafeleistäni jätin kananmunan pois, jotta tämä koko annos on oikeasti vegaaniannos. Falafelien seuraksi tarjolla oli karamellisoitua endiiviä (ah, tuo grilliruokien suloinen kaveri, josta joko tykkää tai ei) sekä korianterichilicremeä.

Helpot falafelit
n. 10 kpl

1 prk (400 g) kikherneitä
0,5 punttia
korianteria
1 puntti persiljaa
1 tl juustokuminaa
1 sitruunan mehu
1 valkosipulin kynsi
(suolaa, jos ei kikherneet ole suolaliemessä)
vehnäjauhoja

-valuta ja huuhtele kikherneet
-surauta sauvasekoittimella sekaisin kaikki muut aineet paitsi vehnäjauhot (massa saa jäädä rouheaksi)
(tässä vaiheessa jos on aikaa, niin laita massa jääkaappiin muhimaan)
-lisää vehnäjauhoja pikkuhiljaa niin, että massasta pystyy pyörittelemään palloja
-paista pallerot oliiviöljytyllä pannulla niin, että niistä tulee rapsakoita / tai grillaa grillin parilalla

Karamellisoidut endiivit
2:lle

1 endiivi
sormisuolaa
hunajaa
mustapippuria

-halkaise endiivi ja napsaise kuivaa kantaa pois
-paista molempiin puoliin pannulla/grillissä hieman ruskeaa pintaa
-käännä halkaistu puoli ylöspäin, lorauta vähän hunajaa, lisää ripaus suolaa ja mustapippuria
-jatka paistamista vielä kymmenisen minuuttia, kunnes hunaja ja endiivi näyttävät ”muhineilta” 🙂

Korianterichilicreme

1 purkki kasvispohjaista fraichea
0,5 punttia korianteria
ripaus suolaa
kuivattua chiliä

-pienistele korianteri
-sekoita aineet keskenään

Samalla, kun falafelit ruskistuivat pannulla, lisäsin pannulle myös muutaman cashewpähkinän. Namskis! Hei, sellainen juttu kävi ilmi kananmunan poisjättämisen ansiosta, että falafeleistä ei tullut niin kauniita. Niistä tuli vähän tuollaisia kulmikkaita. Makuun ei kyllä onneksi vaikuttanut lainkaan 🙂

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

*korvakorut saatu Aarikalta


tiistai 21. toukokuun 2019

Muutama kesäinen grilliruokavinkki & omasta pihasta nauttimista

0

HEIPPARALLAA!

Ollaan nautittu tänä kesänä (tai keväänä, miltä kantilta sitä katsoo) pihastamme täysin rinnoin. Viime kesänähän meillä oli tuo piha tässä vaiheessa aivan mutavelliä. Heinäkuun lopussa saimme terassin ja se vähän helpotti pihalla oleilua. Mutta tämä fiilis, kun piha on valmis, on aivan sanoinkuvaamattoman ihana. Varsinkin näinä päivinä, kun ulko-ovea voi pitää auki aamusta myöhäiseen iltaan. Elämä on siirtynyt terassille. Ja sitä myötä ruoanlaitto on siirtynyt pitkälti terassille. Grilliruokaan.

Kesäruokaviikko jatkuu tänään parilla meidän perheen grilliruokasuosikilla. Sellaisilla, jotka menisivät lisukkeina, mutta myös pääruokana. Kesähelteillä harvoin on kovin nälkä, joten pienellä pärjää. Ei tarvitse olla lihaa, ei todellakaan. Siitä lähtien kun nuo pienet vihreät paprikat tulivat lähiruokakauppoihin, olisikohan ollut kolmisen vuotta sitten, meillä on grillattu pimientos de padron -paprikoita.

Näissä on tietynlainen viehätyksensä; vaikka suurin osa paprikoista eivät ole tulisia, on noin joka kymmenes paprika tulinen. Aina odotetaan innolla, että kuka saa sen tulisen paprikan 🙂 Sunnuntai-illan setissä ei muuten ollut yhtään tulista yksilöä, toivotaan että tänä iltana niitä löytyy sitten tuplasti!

Pimientos de padron

vihreitä pikkupaprikoita
oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

-pese ja kuivaa paprikat
-laita paprikat foliovuokaan ja lorottele päälle oliiviöljyä, ripottele sormisuolaa ja käännä pari kierrosta mustapippuria myllystä
-grillaa noin vartti (paprikat pitää osin olla tummuneita!)

Erilaisten kasvisten grillaaminen on ihan must juttu kesällä. Paprikoiden lisäksi meidän grilliin pääsee usein tomaatteja. Ihan normitomaatteja, mutta myös terttukirsikkatomaatteja. Harvoin terttutomaatteja löytyy kotikaupasta, mutta nyt löysin tuollaisen valmiin setin, jossa oli tomskut, öljy ja maustepussi. Aika kätsyä! Eli samalla tavalla valmistuvat kuin nuo pikkupaprikatkin.

Eilen käytiin hakemassa pikkuisemmalle nimpparilahja (heh, meillä ei yleensä nimppareita juhlita ainakaan lahjoin, mutta halusi peitepuikon…elämänsä eka finni oli tullut leukaan) ja samalla tutkailin marketin vegejuustohyllyä. Härregud, miten paljon siellä olikaan valikoimaa. Ostin kotiin fetamaisia kuutioita sekä sellaisen ”feta”blockin, mikä pääsee tänä iltana grilliin.

Sunnuntaina meillä oli tarkoitus grillata halloumia, mutta se oli kaupasta loppu, joten grillasimme grillijuustoa. Lisäksi salaattia, jossa maistui kvinoa, feta ja mansikat. Loraus balsamicoa ja hyvää oliiviöljyä.

Onko siellä kukaan muu hurahtanut kesäruokiin kuin mä? Meillä yleensä mies on grillivastaava, mutta tänä kesänä olen löytänyt itseni grillin ääreltä useammin kuin aiemmin. Grillaaminen on kivaa puhaa. Haaveilen sellaisesta vanhan ajan hiiligrillistä. Tai sitten avotulella grillaamisesta.

Seuraavaksi kotitoimistopäivä jatkuu ruokatunnin merkeissä. Aikaistetun sellaisen. Pakko päästä pilatekseen. Puolitoista viikkoa sitten vanha olkapäävamma äityi niin pahaksi, että fyssari kielsi kaiken rasittamisen. Olkapää saatiin kivuttomaksi tulehduskipulääkekuurilla, niin sitten äityi selkä. Veikkaanpa, että jos en nyt mene pilatekseen, niin pian hajoaa pää 😉 Jälleen kerran täytyy todeta, että vanhuus ei tule yksin. Huh! 😀

IHANAISTA TIISTAITA,

 

 


« Vanhemmat
Uudemmat »