torstai 03. helmikuun 2022

Hurmaava massaman lohi & aurinkoterapiaa

HEISSULI TORSTAIHIN!

Jo vain näyttää helmikuu parastaan. Näitä tällaisia talvia saa tulla jatkossakin, tykkään mä. Ollakin, että si-nivel hiukan vihottelee lumitöistä, mutta se on pieni paha siihen nähden, että on talvinen talvi. Nyt hiihtolomalla tulee kaksi vuotta täyteen siitä, kun olemme viimeksi olleet Thaimaan auringon alla. Kuten viime postauksessa tai sitä edellisessä taisin mainitakin, niin jotenkin sitä kaipaa Andamaanien meren aaltoihin Aasian auringon alle. Mutta yhtä kaikki, Thaimaasta kaipaan myös ruokaakin.

Onneksi thairuoan tekeminen kotioloissakin onnistuu. Tosin ihan sama juttu se ei ole syödä thairuokaa kotona kuin paikan päällä siinä lemppari muovituoliravintolassa. Same same, but diff’t. Se on se elämys, joka koostuu hikisessä illassa muovituoliin kiinni liimaantuneista reisistä, hikinorosta selkäpiissä hellemekon alla, pikkuisen tulisuudellaan potkaisevasta ruoasta, hikoilevasta juomasta ja lomamoodista 😉 Mutta hei, ikuinen optimismi minussa uskoo, että enää ei tarvitse kauaa odotella. Monethan Thaimaahan matkustavat jo nyt, mutta itselläni se on ajankohtaista vasta silloin, kun paikan päällä otettavista testeistä luovutaan.

Yksi mun all time lemppari thairuoista on massaman curry. Vegeversiona tai kanalla. Kunnes tajustin, että senhän voi tehdä myös lohesta. Täytyy sanoa, että oli aikas toimiva kombo tuo lohi ja thaimaustettu ruoka. Oikeastaan inkiväärin, kookosmaidon, kalakastikkeen, currytahnan, kookossokerin ja limen kanssahan toimisi ihan mikä vain.

Hurmaava massaman lohi

4-6 palaa lohta
2-3 rkl massaman currytahnaa
2 cm pala inkivääriä raastettuna
2 tl kanelia
2 tl kardemummaa
8-10 kirsikkatomaattia
1 tlk (400 ml) kookosmaitoa
1 limen mehu
kalakastiketta
kookossokeria

Tarjoiluun: riisiä, chiliä, korianteria

1. Paista lohen palat pannulla öljyssä
2. Nosta lohet sivuun ja lisää pannulle oliiviöljy, massaman currytahna, kaneli, kardemumma ja inkivääri. Paista hieman.
3. Lisää puolitetut kirsikkatomaatit ja kookosmaito, anna porista noin 10 minuuttia.
4. Mausta kalastikkeella, limenmehulla ja kookossokerilla.
5. Lisää lohen palat (nahka poistettu).
6. Tarjoile basmatiriisin, chilin ja korianterin kanssa

Toivottavasti siellä elämä makaa mukavasti 🙂 Täällä ollaan nautittu pitenevistä päivistä ja talvisista keleistä, työelämän monipuolisuudesta ja tavallisen arjen ihanuudesta. Hurjan nopsaahan tämä alkuvuosi on taas vierähtänyt, ei siitä pääse mihinkään. Kesää kohden mennään

TORSTAITERKUIN,


torstai 20. tammikuun 2022

Aikavarkaita ja muutama vinkki ajanhallintaan

Ajatukset harhailee, mielen valtaa se, onkohan uutiset päivittyneet. Excel-taulukko vaihtuu helposti iltapäivälehden sivuun, joka sattumoisin on välilehdellä auki. Kuinka kätevää, pääsee tsekkaan nopsaa uutiset työn teon lomassa.

Jälleen yritän keskittyä työhön, mutta puhelin piippaa. Merkkiääni kertoo viestin tulleen just siihen ryhmään, joille haluan vastata samantien. Excel-taulukko saa unohtua hetkeksi. Kunnes taas paneudun numeroiden maailmaan. Mihinkäs mä jäinkään.

Jep, nyt hommat rullaa hyvin, mutta yhtäkkiä mieleeni tuli tsekata, että mihin hintaan syyslomalle saisi lentoja New Yorkiin. Jos mä äkkiä sen vielä katson, kun se Momondokin on auki välilehdellä. Uijui, aika tyyriit on. Ei kantsi tänään enää katsoa.

Jaa, mutta se onkin lounasaika. Mutta siitä tulikin mieleeni, että onkohan kotona mitään iltaruokaa…

Tuttua?

Nykypäivän ihana ja auvoinen elomme on täynnä ärsykkeitä. Hermostomme on usein ylivireystilassa, mikä saa aikaan sen, että emme jaksa välttämättä keskittyä tekemisiimme samalla tavalla kuin ennen. Jatkuvat ulkoiset ärsykkeet ovat aikavarkaita (esim. keskeytykset) ja tekevät sen, että keskeytettyyn tehtävään palaaminen mielen tasolla saattaa viedä jopa 20 minuuttia. Sisäisiä aikavarkaitakin meiltä löytyy enenevässä määrin. Tuntuu, että välillä suurin aikavaras on meidän oma toimintamme (esim. someen / uutisvirtaan koukuttuminen, perfektionismi tai epämiellyttävien tehtävien lykkääminen).

Välillä keskeytyksiä ei voi välttää, varsinkaan ulkoisia. Mutta sisäisiin keskeytyksiin voimme itse vaikuttaa. Kyky keskittyä on yksi edellytys, jonka merkitystä en voi korostaa. Jos ajatus harhailee jatkuvasti pois työtehtävistä, niin parin minuutin hengittely hengityksen ilmavirtaan keskittyen yleensä auttaa. Muutenkin suosittelen lämpimästi kaikille nykyajan ärsykepyörteissä pyöriville säännöllisiä läsnäoloharjoituksia.

Jos mulla on joku pidempi työprojekti, niin teen usein niin, että työskentelen 50 minuuttia ja pidän 10 minuutin tauon, jolloin vastaan kiireellisiin sähköposteihin ja niihin ei niin kiireellisiin viesteihin. Tuon 50 minuutin aikana laitan puhelimen ja sähköpostipiippauksen äänettömälle. En avaa sitä iltapäivälehteä enkä momondoa. Tämä vaatii toistoa, jotta siihen tottuu. Se on vähän sama kuin kännykän kanssa. Alkuun, kun rajoitin kännykän käyttöä vapaa-ajallakin, tuntui että käsi hamusi kännykkää koko ajan. Vaikka hiirikäsi hamuaisi jotain muuta kuin sitä exceliä tai mikä ikinä sulla onkaan työn alla, niin anna sen hamuta, mutta älä toteuta ”hamuamista”.

”Ihan jäätävä kiire, en saanut juuri mitään aikaan.” -päivien jälkeen tuppaan miettimään, että mihin mun aika sitten meni. No aika usein listaamalla asiat, joita sai aikaan vie maton sen uskomuksen alta, ettei ole saanut mitään aikaan. Mutta aika usein noina päivinä on tullut vastattua whatsappeihin ja sähköposteihin heti kun niitä tulee. Tuossa 50 / 10 -mallissa käytän koko 50 minuuttia keskeytyksettä siihen hommaan, johon olen sen varannut.

Yksi asia, joka helpottaa mulla ajanhallintaa on se, että en enää kovin mielelläni ajattele kiirettä. Sillä mitä enemmän vellomme ajatuksiemme tasolle kiirettä, sitä kiireempi meillä on. Mitä enemmän nuo ajatukset sanoitamme, niin kiireen manifestointi vain vahvistaa kiirettä.

Fokusoi ja priorisoi.

Mikä on tässä päivässä kaikista tärkeintä?

  1. Kirjoittamalla ylös paperille päivän kolme tärkeintä tehtävää heti aamulla vapauttaa aivokapasiteettiamme, kun ei olla oman muistimme varassa. Ja toisaalta auttaa fokusoinnissa. Nämä kolme tehtävää voisi kirjoittaa vaikka post it -lapulle ja ne olisi hyvä olla sellaisia ”ei aikaan sidottuja”. Itse aloitan kaikista epämiellyttävimmästä tehtävästä. Kun kaikki kolme tehtävää on ruksattu tehdyksi, niin on voittajafiilis – kokeilkaa vaikka 🙂
  2. Toinen toimiva työkalu mun työviikkoihin on Eisenhowerin matriisi (googletahan tämä), jossa tehtävät ovat jaoteltu kiireellisyys- ja tärkeysnäkökulmien mukaan ja jota voi käyttää selkeyttämään sitä, mikä on sinulle tärkeää ja kiireellistä. Taulukkoa voi täyttää joko joka aamu tai sitten kerran viikossa, esimerkiksi sunnuntaisin tulevaa viikkoa suunnitellessa. Tästä usein siirrän tehtäviä päivän kolmeen tärkeimpään post it-lappuun.

En tiedä oliko näistä vinkeistä teille hyötyä, mutta aika usein valmennettavieni kanssa lähdetään selkeyttämään elämää ja keskittymään hyvinvointiin juurikin fokusoimalla ja priorisoimmalla aikaa. Selkeyttämisen jälkeen on helppo keskittyä niihin asioihin, jotka elämässä tuovat elinvoimaisuutta ja hyvinvointia. Sillä jos ei me koskaan pysähdytä sen äärelle, että a) miten me voidaan b) milloin me ollaan parhaimmillamme tai c) miten sinne tavoitetilaan päästään, niin elämästä voi jäädä helposti se oman hyvinvoinnin näkökulma uupumaan. Kenties ajaudutaan elämään elämää jonkun ulkopuolisen hyvinvointitavoitteiden mukaan.

Oman näköinen elämä, oman itsensä johtaminen, ajanhallinta, elämänhallinta, oman potentiaalin löytäminen ja sen käyttäminen. Ne on kuulkaa kaikki meidän omissa käsissä. Meidän valinnoista pitkälti kiinni.

LUMISIN TORSTAITERKUIN,

PS. Jos tuntuu, että se arkikaaos is still going strong, vaikka vuoden alussa otit ryhtiliikkeen, niin vuosi takaperin Selkeyttä arkeen äideille -valmennusta varten tekemäni työkirja on myynnissä myös ilman valmennusta verkkokaupassani hintaan 12,90 euroa. Verkkokauppaan pääset täältä.


    lauantai 08. tammikuun 2022

    Lauantai-iltana lautasella

    HEI!

    Toivottavasti siellä on viikonloppu sujunut tähän asti mukavissa merkeissä 🙂 En ihan heti muista yhtä leppoisaa lauantaita kuin tänään. Verkkainen aamu aamupalan ja kirjan lukemisen merkeissä, muutama täsmäisku kauppaan hakemaan tahranpoistoainetta (Toby oli voinut pahoin yksi työpäivä ja meidän valkoisilla matoilla on vielä pikkuisen oksijälkiä…). Hiihtolenkin heitin ekaa kertaa tänä talvena järven jäällä ja onhan se nyt ihanaa! Ei ruuhkia eikä pelottavia alamäkiä. Kauniit maisemat ja latuja silmän kantamattomiin.

    Tämän päivän ihanuus kulminoitui nyt illalla. Yhdessä tehty ruoka ja ruokailu. Ruokakuvausta pitkästä aikaa (miten olenkaan sitä kaivannut!). Kuvien käsittelyä. Teille kirjoittelua. Vuoden 2022 mottoni on jälleen ”Do more of what makes you happy”. Sitä yritän tehdä ja sitä teen. Parhaillaan, just nyt täällä mun siivotussa kotitoimistossa. Tällä mun isommalla kotikoneella, joka pitkän tauon jälkeen on taas ilahduttavan yhteistyökykyinen.

    Uusimmassa Maku-lehdessä oli kivan näköinen ruoka nimeltään Yhden pannun texmex-paistos. Siihen tuli neljää eri säilykettä mm. kanasäilykettä. Kanasäilyke ei tänään ihan uponnut (en muuten tiennyt edes sellaisen olemassaolosta). Mutta tuosta reseptistä sain inspiraation omaan yhden pannun nachodippiin. Tai toiselta nimeltäänhän tämä voisi olla Nachopelti 2.0. Älyhyvää älyhelposti!

    Yhden pannun nachodippi

    2 valkosipulin kynttä
    1 punasipuli
    400 g naudan paistijauhelihaa
    1 tacomaustepussi
    1 prk medium-vahvuista taco-salsa
    400 g tomaattimurskaa
    1 tlk säilykemaissia
    suolaa
    mustapippuria

    Tarjolle
    mustapapuja
    juustoraastetta
    punasipulia
    korianteria
    nachoja
    avokadomoussea (avokadoa, ranskankermaa, chilirouhetta, limen mehua, mustapippuria)
    pico de galloa
    ranskankermaa

    1. Kuullota kuorittuja ja pienisteltyjä sipuleita pannulla, lisää jauheliha ja ruskista
    2. Lisää muut aineet ja anna porista vartin verran
    3. Kun nachodippi on vielä kuumaa, lisää päälle juustoraastetta, mustapapuja, punasipulia pilkottuna ja korianteria
    4. Tarjoile nachojen, avokadomoussen, pico de gallon ja ranskankerman kanssa

    Kuvien määrä korreloi näemmä suoraan sen kanssa, kuinka ikävä mulla oli kuvausta. Sori kuvapläjäyksestä, mutta olipahan pitkästä aikaa ihana kuvata oikein järkkärillä. Kännykkäkuvilla on menty viime aikoina turhan usein. Hei, nyt toivottelen ihanaa illan jatkoa ja loppuviikonloppua. Mies tuolla tuhisee siihen malliin, että taitaa odottaa sarjaa katsomaan hänen kanssaan 🙂

    LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


    torstai 30. joulukuun 2021

    Vuonna 2021

    ❤️ Valmistuminen uuteen sydäntäni lähellä olevaan ammattiin. Ensimmäiset maksavat valmennusasiakkaat. Ihanat, joiden huikeilla muutospoluilla mulla oli kunnia olla mukana. Osan kanssa vielä jatketaan ensi vuonnakin.

    ❤️ Uusi toimenkuva perheyrityksessä. Hyppäys perheyrityksen puikkoihin ei ollut ajankohtana helpoin, mutta veljen loistavasti johtamaa yritystä oli helppo lähteä viemään eteenpäin. Samaan tapaan kuin aiemminkin, eli vahvasti yhdessä. Innostus ja palava halu näyttää, että aitona omana itsenäni annan myös muiden loistaa omina aitoina itsenänsä. Paljon naurua kahvitunneilla mun työperheen kanssa. Mahdottomuuksien raaka-ainesaatavuuksissa kääntämistä mahdollisiksi. ”Ei oiden” muuttamista ”juu, kyllä löytyyksi”. Milloin Barcelonasta, milloin Bernistä. Sama tahti jatkunee ainakin ensimmäisen ja toisen kvartaalin, mutta onneksi olen todennut, että paineen allakin on välillä ihan hyvä olla. Ratkaisukeskeisyys on vahvasti mulle selkärankaan piintynyt asia. Optimismi ja toivo ovat yrittäjälle myös elintärkeitä ominaisuuksia, joita on tullut vaalittua.

    ❤️ Sen uskomuksen kumoaminen, että piinkova businessmaailma ei ole mua varten. Businessmaailman ei tarvitse olla piinkova, vaan siellä pärjää – ei suinkaan olemalla teflonia – vaan olemalla ihan oma itsensä. Inhimillisyys, ilo, ihmisläheisyys, oikeudenmukaisuus, ystävällisyys ja yhdessä tekeminen ovat niitä asioita, joita haluan omilla toimillani tuoda enemmän yritysmaailmaan.

    ❤️Lifestyle-kulman mukaan ottaminen takaisin blogiin. Paluu juurilleni tuntui niin mahdottoman hyvältä ja tuntuu yhä. Uudemmat ja vanhat tutut kommentoijat. Ihan jopa sieltä vuoden 2009 lopulta asti. Ollaan kuljettu pitkä matka. Kasvettu yhdessä. Ja kasvetaan jatkossakin. Te annatte mulle niin paljon. ”Kuinka sä jaksat vielä kirjoittaa blogia päivätöiden lisäksi?” No ihan sen takia, että tämä on mulle rakas harrastus ja paikka, jossa saan jakaa ajatuksia maailman parhaimpien lukijoiden kanssa.

    ❤️ Syyn löytyminen pari vuotta jatkuneille ihmeellisille oireille. Pikkuisen ja vähän enemmänkin väsymystä. Sydämentykytyksiä ja töiden jälkeisiä päikkäreitä. Terveydestä huolta pitäminen on ollut mulle aina tärkeää, mutta tänä vuonna se konkretisoitui. Mieluumminhan sitä hoitaa terveyttä kuin sairautta, eikö? Omat valinnat ratkaisevat aika pitkälti, mutta aina nekään eivät auta. Itsemyötätunnon opetteleminen kantapään kautta. Sen, että aina ei tarvitse jaksaa. Saa olla heikko ja saa olla  väsynyt.

    Vuosi 2021 ei ollut helpoimmasta päästä, mutta toisaalta se oli sieltä opettavimmasta päästä. En panisi lainkaan pahakseni, vaikka vuosi 2022 toisi mukanaan sellaista tietynlaista rauhoittumista muutosten sijaan. Sellaista elämää, että välillä saisi miettiä, että hitsit kun on tylsää. Ja kuitenkin siinä mittakaavassa, että osaisi tuosta tylsyydestä nauttia. Ja hei, jos jotain vielä ensi vuodelle toivoisin niin sitä, että maailman pandemiatilanne paranisi. Niin että voisi taas haaveilla löhölomasta palmun alla. Lähtöskumpista Helsinki-Vantaalla ja sitä tunnetta, kun koneen renkaat irtoavat kiitoradasta.

    Kiitos teille ihanat lukijat jälleen tästäkin vuodesta – 12 blogivuotta tuli täyteen joulukuun alussa ja ilman teitä blogivuodet olisivat olleet kovin tynkiä ja yksinäisiä ❤️

    IHANIA VUODEN VIIMEISIÄ  HETKIÄ & ONNELLISTA ALKAVAA VUOTTA ❤️


    maanantai 27. joulukuun 2021

    Hyvinvoinnin tyyssija

    HEI IHANAT

    ja hyvää joulun jälkeistä aikaa! Tiedän, että joulu jatkuu vielä, mutta mun jouluni loppuu yleensä 26.12. illalla, kun viimeisen kerran syödään jouluruokaa. Joulukuusi meillä vielä on pystyssä täällä ja saa ollakin siihen asti, kunnes suunnataan kohti kotia. Saatiin veljen perhe täksi jouluksi pyhälle ja ollaan vietetty paljon aikaa porukalla.

    Etäisyys ja pysähtyminen on taas tehnyt tehtävänsä. Ihan vain neljässä päivässä. Ollaan nukuttu 11 tuntisia yöunia, päälle minipäikkäreitä, luettu joululahjakirjoja, lasketeltu, hiihdelty ja pelattu lautapelejä. Hyvin yksinkertaisista jutuista se jälleen koostuu. Hyvinvoinnin peruspilarit.

    Parasympaattista hermostoa on hellitty puhelimen jättämisellä keittiön työtasolle illaksi, luonnon ihmeiden tuijottelulla ja luvan kanssa tylsistymisellä. Raikkaan pakkasilman hengittelemisellä ja ajatusten äärelle pysähtymisellä. Tänä aamuna heräsin jo noin tunti muuta perhettä aiemmin. Sen sijaan, että olisin tarttunut kirjaan tein kehoskannauksen ja sen jälkeen mietiskelin niitä näitä. Elämää ja sen moninaisuutta.

    Näitä simppeleitä juttuja otan taas mukaan arkeeni. Hyvinvoinnista huolehtiminen ei ole rakettitiedettä. Kunhan vain aina silloin tällöin muistaisi kysyä itseltään, että mitä mulle kuuluu ja muistuttaa mieleensä ne pienet jutut, joilla helliä hyvinvointiaan.

    Ylipäätään ajatus siitä, että mieluummin hoitaa terveyttään kuin sairauttaan on vahvistunut jälleen. Eipäs tainneet äiskä ja iskä silloin 90-luvun lopulla tietää, kuinka arvokkaan sijoituksen tekivät täältä tunturin juurelta ei vain itselleen, vaan myös jälkipolvilleen, kun tämän keloparitalon ostivat. Tuntuu hyvältä, että se on sellaisessa käytössä, johon se aikoinaan ostettiin – hyvinvoinnin tyyssijana ❤️

    Huomen aamulle onkin luvattu sen verran tiukkaa pakkasta, että suosiolla hämmentelen hernesoppaa parin tunnin verran. Saa kinkun jämätkin siihen hukattua. Nyt herneet likoutumaan ja sitten Suomen peliä katsomaan.

    RENTOUTTAVIA VUODEN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ,