Moikka,
niin kiirettä on pitänyt ettei ole juurikaan edes koneelle eilisaamun jälkeen ennättänyt. Me kävimme eilen illalla anoppiappiukkolassa jo perinteeksi muodostuneilla rapujuhlilla. Sellaisilla rapujuhlilla, jossa lapsetkin on mukana ja josta kotiudutaan autolla ennen lasten nukkumaanmenoaikaa 🙂 Tytsyt halusivat pukeutua ravunpunaiseen ja sitä sitten olikin päästä varpaisiin (varsinkin koululaisella). Eikä lapsia haittaa vaikka kaikki punaiset riitelevät keskenään; pääasia, että oli päällä punaista (eikös se ole nyt ihan trendikästä yhdistellä burgundinpunaista, pinkkiä ja kirkkaan punaista ? 😉Itse pukeuduin, jälleen kerran, mustaan. Sortsit, sukkikset, pitsitoppi ja neuletakki. Harmi, ettei tuosta topista oikein saanut kuvaa; siinä on v-aukko, jota reunustaa paksu pitsikaistale. Samanlainen kaistale on tuolla helmassa. Eilen oli tarkoitukseni pitää välipäivä liikunnasta, mutta niin vain jalat vievät juoksulenkille. Tuli ihan hirmuinen kiire lähdön kanssa, joten sutaisin vain puolikuivat hiukset sykerölle takaraivolle (enkä näköjään puuteroinut tarpeeksi, kun kasvot vielä punoittavat noin lenkin jäljiltä…). Ja sitten lakkaa päälle ja menoks!
Mies mätsästi vyönsä kanssa rapupöydän sävyihin 🙂
Oli herkkua; paahtoleipää tuli syötyä enemmän kuin laki sallii. Mutta onneksi liikunnatkin näyttävät kohtalaisen hyvältä. Siitä onkin jonkin aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tänne nuo liikunnat. Ja kiitos vain sähköpostikyselyistä liikuntapäiväkirjanpidosta (sorry laiskuuteni sen suhteen), seuraavana tulee kolmen viikon liikuntapäiväkirja. Mikäli muuten haluatte nähdä nuo aiemmat liikuntapäiväkirjat ja lukea muutenkin tästä biksukunnon tavoittelemisprojektista niin sivupalkissa olevista tunnisteista tuo ”biksukuntoon” tunniste ohjaa lukemaan nuo kaikki tekstit.
Sain myös sähköpostitse kyselyä, että olenko käynyt koskaan juoksukoulussa tai teettänyt kunto-ohjelmaa PT:llä. En ole käynyt juoksukoulussa enkä teettänyt kunto-ohjelmaa. Kuten täälläkin olen kertonut, niin vielä kolme vuotta sitten olin sitä mieltä, että en osaa juosta. Juokseminen ei ollut hauskaa. Kunnes selvisi nopsasti, että kyse oli siitä etten malttanut aloittaa tarpeeksi rauhallisesti. Ja huono juoksukunto teki sen, että kymmenen minuutin juoksemisen jälkeen oli sama tunne kuin aikoinaan koulun hiihtokilpailuissa…veren maku suussa 😉 Mutta sitten maltoin ja aloitin juoksuharrastuksen alusta; aluksi kävelin yli puolet lenkistä ja pikkuhiljaa juoksun osuutta kasvattaen.
Alunperin tarkoitukseni oli osallistua 23.9 (juuri se dagen efter-päivä) Tampereen puolimaratonille, mutta ihanan ihmisen 40-vuotisbibbalot osuivat silloin lauantaille. Lauantai-aamuna päätin, että jos yritän juosta puolikkaan nyt, niin sitten illalla saa revitellä eikä tarvitse sunnuntaina mennä juoksemaan. Aloitin lenkin rauhallisesti. Niin rauhallisesti kuin vaan Pyynikin rinteillä voi mennä (oli siinäkin reittivalinta!), sitten laskettelin takaisin tasaisimmille maille ja vitsi mikä tunne oli, kun jaksoi juosta reilun puolikkaan ja vielä ihan ok aikaankin. Seuraava puolikas juostaan jo alle parin tunnin 🙂
Mitä Biksukuntoon 212 päivässä
-projektille kuuluu?
Sille kuuluu loistavaa; liikunnat ovat menneet nappiin. Yksi asia, johon mun pitää panostaa enemmän on lepo. Lepopäiviä tulee liian vähän sillä aika ajoin lihakset tuntuvat erittäin väsyneiltä. Mutta kun lähtee juoksemaan, tuo väsymys kaikkoaa. Käsivarsissa ja vatsalihaksissa huomaa salilla käymisen; kädet tuntuvat timmimmältä ja sieltä se six packkikin pian pilkottaa 😉
Syömiset ovat menneet hyvin. Mutta olen syönyt periaatteessa samaa ruokaa kuin muukin perhe; silloin kun on esim. kalaa ja riisiä, niin lautaseltani on löytynyt runsaasti kalaa ja salaattia sekä desin verran riisiä. Totaalisortumisia ei ole tullut ja karkkia on tullut syötyä vain lauantaisin. Toki viikolla on tullut leivottua ja kahvin kanssa otettua pala jos toinenkin piirakkaa, mutta en huolestuisi. Joulun jälkeen alkaa sitten loppulaskenta ja silloin olen ajatellut karsia taas nuo valkoiset jauhot, perunan, valkoisen riisin ja pastan pois. Sekä vähentää sokeria. Mutta yllätyksekseni kehtaisin nyt jo mennä biksuilla tuonne uima-altaan reunalle ilman, että tuntisi itseään rantautuneeksi valaaksi 🙂 Tuloksia saa näköjään aikas nopeaa; tosin eipä lähtötilannekaan nyt ihan katastrofaalinen ollut.
Ensi viikosta tuleekin haastava liikunnan suhteen; itse olen töissä kolmena päivänä (ja yhtenä iltana) ja lisäksi mies on reissussa liki maanantai aamusta perjantai-iltaan. Ei kannata ottaa stressiä, poljen vaikka kotona kuntopyörää.
Mutta nyt siis työ-, päiväkoti- ja kouluvaatteita laittamaan valmiiksi!
Kiitos, kun olette jaksaneet kommentoida taas niin ahkerasti, palaan vastailemaan illemmalla 🙂
Sunnuntaiterkuin,
PS. Ilokseni huomasin, että viikonlopun aikana on tullut hurjasti uusia lukijoita lisää.
Sydämellisesti tervetuloa ♥ ja ilmoitelkaahan itsestänne 🙂
