ihan kauhulla jälleen kerran siivoilin jääkaappia ja ruokakaappeja. Taivastelin sitä vanhentuneiden ruokien määrää. Vaikka kesällä päätin panostaa siihen, että meiltä ei yhtään heitetä ruokaa roskiin niin kyllä sitä taas löytyi liki yhden muovikassillisen verran; vanhentunutta (homehtunutta) leipää, viiliä, jugurttia, vihanneksia. You name it, kaikkea löytyi. Hukassa olevia pikkulusikoitakin löytyi; siellähän niitä kökötti puoliksi syötyjen jugurtti- ja viilipurkkien laitaan nojaamassa.

Mä päätin jo aiemmin, että kun olen syksyn kotona niin meillä otetaan taas käytäntöön tapa, että kerran viikossa käydään ns. viikkomaitokaupassa ja sen lisäksi vain pakolliset esim. maitoa tai leipää haetaan viikon varrella. Vielä tämä ei ole ihan toteutunut 🙂 Lisäksi olis ihan kiva, jos muistais keskittää ostokset yhteen kauppaan, mutta kun meille plompsahtelee plussapisteitä, bonuksia ja kaikenmaailman pointseja sieltä sun täältä. Ja vaikka maitokauppaostot on tällä hetkellä ihan sellaista luokkaa, etten kehtaa ääneen sanoa niin mistään ei saa kunnolla näitä ns. jälkipotkuja. Maitokauppaostoihin luen siis ruoan lisäksi kaikki siivoustarvikkeet, hygieniatavarat, maitokaupasta tehtävät sisustusostokset (oikeesti, maitokaupoista tekee välillä löytöjä!), pesuaineet sun muut.

Rahaa tupakkaan meillä ei mene, saunasiideriin ja -oluseen ehkä noin 10 euroa kuussa. Mutta tämän lisäksi maitokaupasta tarttuu aina välillä mukaan esimerkiksi lasten vaatteita, koruja tai muita tuiki tärkeellisiä tavaroita. Ruoan laadusta ei tingitä eikä vihanneksista ja hedelmistä. Em. tuotteet maksavat kyllä maltaita, mutta mieluummin pihistän jostain muualta.

Mutta, oon ajatellut yrittää, että selviäisimmekö (kaksi aikuista ja kaksi lasta) kuukaudessa alle 500 euron. (esikoinen syö koulussa päiväruoan ja kuopus 3 krt/vko päiväkodissa). Tällä hetkellä tuntuu, että tuon verran menee jo Prismaan kuukaudessa. Plus siihen pari sataa päälle Cittariin ja sitten koti-Valintataloon menee varmastikin toiset pari sataa. En edes uskalla ynnätä yhteen. Aiemmin sadalla markalla osti jo yhden kauppakassillisen ruokaa; nyt ei tunnu selviävän alle kolmella kympillä maitokaupasta. Tuo tavoite eli alle 500 euroa on sellainen summa, että voisin kuvitella siitä menevän ns. viikkomaitokauppaan 80-90 euroa/vko ja sitten täydennysostoihin 20-10 euroa/vko.

No sitten, käydäkö viikkomaitokaupassa heti maanantaina vai vasta perjantaina? Olishan se tietty kiva, että viikonlopuksi olisi tuoreita raaka-aineita ja valinnanvaraa…mutta jääkö sitten tarpeeksi ruokaa viikolle? Aluksi yritän, että maanantai on se viikkomaitokauppapäivä. Maanantaina siis katson ensin koulujen ruokalistan tulevalle viikolle ja sen pohjalta suunnittelen meidän ruokalistan. Yhtenä päivänä kalaa, yhtenä broileria ja loppuina jotain lihaa/kasvista. Lisäksi olisi tietty kätevää, että joku ruoka riittäisi esimerkiksi kahdelle illalle. Ihan simppeliä kotiruokaa arkipäivinä.

Perjantaina ja lauantaina rakastan sitä, kun saa ajan kanssa tehdä ruokaa ja ottaa lasin viiniä. Yleensä nämä ruoat ovat myös vähän arvokkaampia. Joten viikolla pihistetään ja viikonloppuna panostetaan. Aamupalaksi meillä syödään puuroa ja/tai leipää. Iltapalaksi vaihdellen leipää, pannaria, puuroa ja mitä mieli tekee. Välipaloina banaania, jugurttia, kasvisnapostelupaloja yms.

Kääk, ihan vähän jo hirvittää, sillä mikään ei ole mukavampaa ajanvietettä kuin ruoanlaitto ja leivonta. Uusien reseptien kokeileminen ei ole kyllä ihan halpaa hupia. Tai ainakin ne reseptit, jotka mua kiehtoo tuppaavat aina sisältämään jos jonkinlaista juustoa (kallista!) tai erikoisempia marjoja/vihanneksia. 

Tänään oli pannaripäivä; harmittaa ihan hirmuisesti, että olen hukannut pannarireseptini jonnekin. Se vaan oli niin paras; parempi kuin maailman paras pannari-resepti 🙂 Äiti antoi tänään neuvon; laita litra punaista maitoa, kolme munaa, sopivasti sulaa voita, ripaus suolaa ja tasoittava ripaus sokeria sekä sen verran jauhoja, että taikina tuntuu passelilta. Tämän mukaan tein ja ihan syötäviä tuli. Lisäksi omppu-ja mansikkahilloa. Omenahilloa on kyllä tehtävä lisää niin kauan kuin omppoja puussa keikkuu…

Mutta sitä ennen kaivan viime syksynä aloitetut villasukat naftaliinista ja kudon ne loppuun!