Nyt sitä lupaamaani virtuaalimatkaa, joten kiinnittäkäähän turvavyöt ja ottakaa mukava asento tuolissanne 🙂 En jäsennellyt ylläolevia kuvia, vaan ne ovat ihan sekaisin. Ajattelin kuitenkin ottaa tiettyjä pointteja käsittelyyn, josta ehkä on toivottavasti hyötyä myös teille muille Phuketiin matkustaville. Kuten monta kertaa olen aiemmin todennut, niin Aasia on vienyt sydämeni täysin. Singapore on kohteista se ykkönen, mutta hyvänä kakkosena tulee Thaimaa. Thaimaassa olen käynyt kuusi kertaa ja niin turistirysä kuin tuo Phuketin saari tällä hetkellä tietyiltä osin onkin, niin se ylittää mun mitta-asteikolla jopa Koh Samuin, jossa olimme häämatkalla. Siinä on vain sitä jotain. Bangkokista ei voi samana päivänä edes puhuakkaan, koska se kuuluu aivan eri kategoriaan 🙂 Phuketissa kävin ensimmäisen kerran viitisentoista vuotta sitten; sinne oli juuri alettu tehdä valmismatkoja Suomesta. Paljon on tapahtunut 15 vuodessa. 2004 vuoden järkyttävästä tragediastakin on päällisin puolin selvitty hyvin, vaikka varmaan päivääkään ei mennyt tälläkään lomalla, etteikö tuota ikävää luonnonmullistusta olisi otettu puheeksi. Paikallisten toimesta.

Koska tämänkin kertainenkin matkamme oli valmismatka, niin meillä oli suora lento Helsingistä Phukettiin. Lento lähti iltapäivästä kolmelta, joka tarkoitti sitä, että paikallista aikaa olimme perillä aamukuuden jälkeen. Varsinaista yölentoa ei siis ollut (Suomen ajalla mitattuna), joten yöunet jäivät pariin tuntiin. Kaikki toimi loistavasti ja Kabulin yllä näimme luonnonvoimia valloillaan ukkoskuuron ja salamoinnin myötä (nyt tämä tuntuu jo hienolta, silloin lentokoneessa ei ;). Takaisin tullessamme lento lähti Phuketista aamuysin jälkeen eli lennettiin päivä ja oltiin Suomessa iltapäivällä neljän jälkeen. Tykkäsin jälleen myös päivälennosta.

Jahka lapset vähän kasvavat, niin aiomme ottaa lennot Bangkokiin ja siitä sitten Phuketiin tai jollekin toiselle saarelle. Ja jos rahaa riittää niin Bangkokin lennot ovat Thai Airwaysillä Köpiksestä 🙂

Olimme varanneet hotellilta lentokenttäkuljetuksen. Lentokentältä hotelliimme kestää autolla noin tunnin ruuhkasta riippuen. Kävimme nyt kolmannen kerran Merlin Beach Resortissa (kaksi kertaa valmismatkalla ja kerran omatoimimatkalla), joka sijaitsee Karon Beachin ja Patongin välissä. Omalla yksityisellä rannallaan, kaukana kaikesta hustlesta ja bustlesta. Ikinä ennen lapsia emme olisi voineet kuvitella menevämme näin isoon Bamse-klubihotelliin. Mutta hei, lasten myötä alkaa ajattelemaan asian niin, että kun lapset viihtyvät, niin meillä aikuisillakin on paremmat mahdollisuudet viihtyä. Sitä paitsi, ikinä tuo hotelli ei ole tuntunut liian ruuhkaiselta; kolme isoa allasaluetta pitää huolen siitä, että kaikki mahtuvat väljästi ja omaa rauhaakin riittää.

Pari tuntia shoppailua Patongilla tai Karonilla riittää. Hotellia en henkilökohtaisesti itse sieltä ottaisi, sillä mulla ei ole mielenkiintoa istua hulinassa iltoja diskomusiikin jumputuksessa. Mutta kukin taablaa tyylillään!

Tällä kertaa otimme ensimmäiseksi viikoksi hotellin illallisbuffetin, sillä tiesimme että eka viikko menee nukkuessa eikä lähteminen meluisiin ravintoloihin houkuta. Lisäksi hotellin illallisbuffassa on vaihtuva menu, mutta joka illalle thai food corner tarjoaa myös mitä ihanimpia paikallisia herkkuja. Jälkkäripöytä notkui jos jonkinlaisia kakkuja ja jäätelöitä, mutta pääosin ainakin minulle maistuivat nuo hedelmät ja pähkinät.

Hotellin aamiainen on thaimaalaiseen tyyliin myös erittäin runsas; tarjolla on paikallisten herkkujen lisäksi myös meille länsimaalaisille tuttuja aamiaisruokia. Välillä napattiin lounas hotellin allasbaarista; valikoimaa oli aina sandwicheistä herkullisiin thairuokiin.

Hotellin vieressä olevasta Little Tiger-ravintolasta sai maailman parasta thairuokaa. Olkoon kuinka alkeelliset puitteet tuossa ravintossa hyvänsä, niin ruoka oli herkullista. Tuota ylimpien kuvien gekko-kuva oli ko. ravintolasta. Betonilla rakennettu ravintolan pohja ja puiset tuolit. Niin chic tällä hetkellä! 🙂 Tulisuusasteita oli neljä ja me otimme yleensä kakkostulisuudella. Muutenkin kun tuolla hikoili, niin mausteisen ruoan aiheuttama hiki ei siinä juuri enää häirinnyt 🙂 Patongilla, Karonilla ja Katalla löytyy runsas valikoima ravintoloita kaikkiin makuihin. On hienoja seafood-paikkoja sekä myös paikkoja, joista saa perunamuusia ja nakkeja. Halvimmillaan me söimme Patongin yhdellä sivukadulla herkullista thairuokaa. 180 bahtilla eli vähän vajaalla viidellä eurolla kaksi isoa annosta riiseineen päivineen. Yhtenä kertana tuli syötyä muuta kuin paikallista ruokaa.

Kolmannen pad thai-annoksen jälkeen ko.ruoka alkoi tökkimään. Uudeksi suosikikseni nousi green curry chickenin lisäksi Massaman chicken. Ja mikä ihmeellisintä, en ole aiemmin uskaltanut syödä Thaimaassa kanaa (se kruntsukammo!), nyt ravut tökkäsivät ja otin kanaa joka paikassa.Niin mureaa ja hyvää.

No mitäs lapset sitten söivät? Pääosin ekan viikon ranskalaisia ja kananuggetteja, mutta viimeisinä päivinä innostuivat riisistä ja keitetystä kanasta (ilman kastiketta). Lisäksi runsaasti kasviksia ja hedelmiä. Jäätelö päivässä piti myös olla. Lomalla saa herkutella!

Emme ole koskaan varoneet ruoan kanssa; salaatit, jädet, majoneesit sun muut on kuuluneet valikoimimme. Meille ruoka on niin suuri osa matkailua, että turhaa sen kanssa on mennä pihtailemaan. Terveydenkin uhalla. Sen vatsapöpön voi saada muustakin kuin ruoasta. Ainoan kerran olen saanut ulkomailla ruokamyrkytysksen  oli vuosi takaperin Kap Verdeltä; kotimatka lentokoneessa kului vessassa. Lentoemäntä empaattisesti totesi, että kaikista maailman kohteista hän on nähnyt eniten matkustajia vatsapöpön kera juuri Kap Verdeltä tullessaan. Mutta kyllähän nöitä pöpöjä on kaikkialla, joten no stress.

Tänä vuonna kävimme ensimmäistä kertaa Phuket townin iltamarkkinoilla. Ne järjestetään lauantaisin ja sunnuntaisin klo 16-22. Ja voin sanoa, että ihan turha mennä muualle, jos etsii sitä tavallista (matkamuistoja, aurinkolaseja, vaatteita, laukkuja). Kaksi tuntia kiersimme ja osa kojuista jäi käymättä läpi. Osassa kojuista oli jo valmiit hinnat; esim. aurinkolasit ostimme kojusta, jossa oli kaikki 100 bahtia (2,6 euroa). Patongilla tingaten lasit olisi saanut ehkä 150 bahtiin. Tinkaaminen on ihan kivaa puuhaa, mutta jossain vaiheessa lomaa siihen kyllästyy 🙂 Tuolla Phuket townin markkinoilla on muuten erikseen ruokapuoli; olisimme ehkä kiertäneet sitäkin enemmän, jos aikaa olisi ollut.

Patong beachin Jungceylonista (ostoskeskus) löytyy merkkikauppoja ja sen takaa Robinson tavaratalo. Myös ruokapaikat tuolla alueella olivat tosi kivoja.

Ihan ensimmäisenä päivänä Thaimaassa meidän perheen aktiviteetteihin kuuluu sen uima-altailla nukkumisen lisäksi hieronnat, jalkahoidot (pehmeät kantapäät rules!) ja meille tytöille kynsilakat. Hotellin rannalla on kolme hierontapaikkaa, josta me käytämme sitä, missä tädeillä on keltaiset paidat. Hierontapaikan kuva on noissa yläkuvissa. Reilun tunnin öljyhieronta maksaa seitsemisen euroa, manikyyrit ja pedikyyrit neljä euroa. Tyttöjen hiustenletitys yhteensä 15 euroa.

Phuket Townista etelään niemen kärjessä sijaitsee akvaario. Ei mikään hirmuisen suuri sellainen, mutta erittäin mielenkiintoinen ja lasten mieleen. Kalojen lisäksi sieltä löytyy tietoa koralleista ja niiden suojelemisesta sekä tsunamitietoutta. Huomionarvoinen seikka on se, että akvaario sulkeutuu joka päivä puoli viisi eli sinne täytyy suunnata parhaaseen auringonottoaikaan 🙂

Lisäisin nyö Phuket townin markkinat myös tähän things-to-do listaan. Aivan ykköset ja eikä ainakaan meidän siellä ollessamme olleet edes ruuhkaiset! Varmasti menemme uudelleen seuraavan kerran.

Phuket townin vanhassa kaupungissa saattoi hetkeksi kuvitella olevansa 1900-luvun alkupuolen kaduilla. Siirtomaatyylisiä rakennuksia ja hyvin vahva kiinalaisyhteisö. Kiinalaistemppeleitä ja ihania vanhoja mummuja.

Dino park, minigolfrata, sijaitsee Kata beachillä. Oli meidän lasten ja aikuisten mieleen sen verran paljon, että tällä lomalla kävimme tuolla kahdesti. Iltahämärässä pääsee oikeuksiinsa. Koko perheen golffaukset maksoivat noin 15 euroa. Vieressä on kiva ravintola, jossa hinnat ovat aika korkeita.

Sightseeing on mun lemppariaktiviteetti loikoilun lisäksi. Se, että pääsee mukavan tuktuk- tai taksikuskin viemänä katsomaan paikallisten asuinalueita. Ihan parhautta!

Hotellin oma ranta on melko korallinen (voimakas laskuvesi) eikä siinä oikeastaan tästä syystä pysty juurikaan uimaan. Snorklaamaan kylläkin. Hotellia vastapäätä oli pitkään ihana Tri trang-beach ihanan bambumajaravintolan kera. Nyt tuolle alueelle rakennetaan ja bambumajaravintola oli korvattu betonipunkkeriravintolalla.

Hotellin rannasta sai 800 bahtilla (neljä hlöä) kuljetuksen pitkähäntäveneellä yhdelle Phuketin parhaimmista rannoista; Freedom Beachille. Kuvia yllä. Tuonne ei järjestetä taksikuljetusta, joten meriteitse on ainoa keino päästä sinne.

Hotellistamme 1,5 kilometriä eteenpäin on Paradise beach, joka sekin on kuulemma ihan kiva ranta. Siellä emme ole käyneet.

Meidän makuumme Patongin ja Karonin rannat ovat liian ruuhkaisia; jetskin pärinä taustamusiikkina ei houkuttele.

Hotellilla on Patongille ja Phuket townin free shuttle bus, mutta sen kulkemisajat eivät suosi meitä, jotka olisivat valmiita lähtemään iltaostoksille/syömään vasta kuuden seitsemän maissa. Patongille bussi lähti jo 16.45. Lisäksi bussi kulkee molemmista kohteista myös takaisin hotellille.

Hotellin edessä olevilla takseilla ja tuktukeilla oli helppo matkustaa. Yhden taksikuskin kanssa teimme diilin; akvaario, Phuket townin vanha kaupunki ja markkinat tuli katsastettua parin kympin taksikyytihintaan. Aikaa meillä kului tähän reilu viisi tuntia.

Lapset olisivat reissanneet tuktukeilla vaikka kuinka. Varsinkin niillä ns. diskotuktukeilla, joissa valot vilkkuu ja musiikki pauhaa. Hotelliltamme Patongille pääsi viidellä eurolla ja Karonille vajaalla kympillä.

******************************************

Yllä jotain tärkeitä asioita reissustamme, teen erikseen vielä postauksen lasten kanssa matkustamisesta. Voipi olla, että mulla unohtui jotain tärkeää, joten jos herää kysymyksiä, niin kysykäähän ihmeessä! 🙂

Nyt banaanileipä uunista ulos. Kolmelta saamme kahvivieraita ja viideltä ruokavieraita. Veljen perhe jakaa kanssamme tämän Aasia-rakkauden. Joten ruokakin on sen mukaista. Siitä lisää ensi viikolla.

Ja jossain välissä tässä iltapäivästä pitäisi ehtiä takapihalle lunta luomaan; terassin kun saisi puhtaaksi lumesta niin se kuivuisi nopeammin (ja tulisi öljyttyä mustaksi pikemmin :)!

Kiitos ihanista kommenteistanne ed.postaukseen, palailen niihin myöhemmin! ♥