sunnuntai 07. huhtikuun 2013

Aamupalapöytäpohdintoja ja wannabe voisarvia

Suloista sunnuntaiaamua 

Pitkästä aikaa rauhallinen sunnuntaiaamu omassa kodissa, hyvän aamupalan äärellä. Kaikenlaisia juttuja jutustellen. Lomaa muistellen. Mä oon jossain määrin liian analyyttinen ihminen ja tykkään tarkkailla ihmisten käytöstä ja toimintaa. Ja sitten analysoida sitä. Hih. Tuolla lomalla aamupalalla oli hyvää aikaa seurata, miten ihmiset toimivat. Useimmat toimivat ihan kivasti; toivottivat aamulla hyvät huomenet henkilökunnalle, vastasivat hymyyn hymyllä, odottivat kiltisti pöytiin ohjausta ja sitä rataa.

Mutta sitten oli niitä, jotka oikeasti sai mun veren kiehumaan. Ja voin sanoa, että sitä ei tapahdu usein. Eräänä aamuna istuimme kaikessa rauhassa uima-altaan äärellä nauttimassa aamiaista, kun huomasin viereisen pöydän naisen noutaneen ison lautasen täyteen hedelmiä, peittävän nuo hedelmät servieteillä ja nousevan poikiensa kanssa pöydästään. Tuo hedelmälautanen kädessä. Noutopöydän päässä on ystävällinen ja kohtelias ilmoitus siitä, että noutopöydän antimet tulee syödä paikan päällä. Mikäli haluaa myös mukaan hedelmiä, niin pientä maksua vastaan tämä onnistuu. Henkilökunta auttaa mielellään. Heti, kun tämä nainen yritti paeta takavasemmalle lautasensa kanssa, eräs ystävällinen tarjoilijatar huomautti asiasta. Nainen kohautti olkapäitään, tokaisi ”I always do this”, pyöritti silmiään ja jatkoi epäkohteliaasti matkaansa. Pojat pysähtyivät, kun tarjoilijatar korotti ääntään ja pyysi pysähtymään. Tähän nainen tokaisi erittäin rumalla kielellä pojilleen, että älkää kuunnelko vaan tulkaa jo ”please, ignore her and move on”.

Toinen tapaus aamiaisella, joka sai verenpaineeni nousemaan oli, kun länsinaapuristamme oleva nainen pyysi haudutettua teetä. Henkilökunta ilmoitti, että siihen menee noin 10 minuuttia, että jaksatko odottaa. Juujuu, tuokaa tee ihan rauhassa. Parin minuutin kuluttua tämä nainen alkoi höykkäämään pöytäseurueelleen, että mikä maksaa, kun tee ei tule. Tässä vaiheessa teki mieleni sanoa,että eight more minutes to go. Mutta tämä nainen nousi isoeleisesti pöydästään ja kehotti muitakin jättämään aamupalansa kesken. Tarjoilija tuli kysymään, että etkö otakkaan sitä teetä, jota juuri haudutetaan sinua varten. Tämä nainen loi tarjoilijaan niiiin ylimielisen katseen ja tokaisi ”what do you think?!”.
Siis argh. Vaikka me länsimaalaiset maksetaan ihan kohtuullinen hinta päästäksemme tuonne Aasian lämpöön, niin ei se tarkoita, että meitä varten on siellä palvelijoita. Ihmisiä hekin vain ovat. Mutta valitettavia tapauksia ei onneksi montaa näiden lisäksi tapahtunut. Tripadvisorissa moititaan meidän hotellin henkilökunnan tylyyttä; mutta voinpa sanoa, että aina sain hymyyni vastauksena hymyn ja vielä usein kyselyt voinnistani. Tuskin kukaan henkilökunnastakaan haluaa olla ystävällinen näille harvoille ”high maintenance”-ihmisille, jotka kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Lisäksi muutamat moittivat henkilökunnan englanninkielen taitoa. Mutta hei, maassa maan tavalla. Kertaakaan ei jäänyt asiat hoitamatta, vaikkei vastapuoli ihan aina kerrasta ymmärtänytkään, vaan asialle naurettiin yhdessä ja toistettiin niin monta kertaa, että ymmärrettiin toisiamme. Hyvässä hengessä. Anna hymy, saat hymyn. Näin toimin Suomessa ja myös ulkomailla. Kokeilkaa ihmeessä, se toimii! 🙂
Huh, rauhoitutaanpas hieman :)Takaisin tähän meidän aamiaiseen. Meillä oli pakkasessa vieläkin muutama torttutaikinalevy, joista teimme wannabe croissantteja. Ihan niin lehteviä ei tullut kuin itsetehdystä voitaikinasta, mutta ihan hyvin menivät margariinin ja marmeladin kanssa. Lomalla söimme usein omeletteja kinkulla, paprikalla, sipulilla ja juustolla. Ne olivat taivaallisia. Mutta kyllä nuo tämän aamun wannabe-omeletitkin (scramble eggs 😉 ajoivat asiansa. 
Tänään ohjelmassa rentoa olemista; myöhemmin blogikierrosta ja blogikommenttien vastaamista (kiitos niistä ihanat ja anteeksi kun vastaaminen vähän laahaa ). Mutta sitä ennen boksilta pari ohjelmaa ja vielä yksi kuppi kahvia. Ja venyttelyä…huh. Pari viikkoa kun tuolla juoksenteli juoksumatolla niin olisin luullut juoksukunnon olevan ennallaan. Eilen ja toissapäivänä juoksin lenkit asfaltilla ja nyt on jalat aivan jumissa. Voi tosin johtua siitäkin, että vaihdoin kesäjuoksulenkkareihin 🙂
Suloista sunnuntaita, 
muistetaanhan hymyillä 🙂
PS. kiitokset Uudenkuun Emilialle vinkistä tuohon PicMonkey-kuvankäsittelyohjelmaan (klik). 
Photoscape, Picasa ja Pixlromatic saivat varteenotettavan kilpailijan 🙂

10 Responses to “Aamupalapöytäpohdintoja ja wannabe voisarvia”

  1. Maiju sanoo:

    Tuli hyvä mieli tuosta aamiaisestanne. 🙂 Tällaista olisin kaivannut tänään kun heräsin pari tuntia myöhemmin kuin pojat (kerrankin sai nukkua!), mutta eipä siellä ollut mitään tarjolla vaan itse piti tyhjästä jääkaapista jotain noukkia. 😀

    • Maria sanoo:

      Ihana kuulla Maiju 🙂 Ei meilläkään usein tälläistä herkkuaamiaista ole tarjolla 🙂

  2. Taru sanoo:

    Mä en myöskään voi sietää ihmisiä, jotka asettavat itsensä käytöksellään muiden yläpuolelle. :/ Itsekseni aina mietin, että johtunee kotikasvatuksesta… 😉 Käypä muuten kurkkaamassa linkin postaus, Bloginiksit-haasteen palkinnot ovat vihdoin valmiit ja takaraja osallistumiselle asetettu. 😀 Lukisin mielelläni vinkkisi! Aurinkoa sinne, meillä sataa lunta, kääk… 🙂

    http://homeatlastblog.blogspot.fi/2013/04/bloginiksit-haasteen-nosto.html

    • Maria sanoo:

      Ihan sama juttu, ylimieliset ihmiset saavat mut kananlihalle. Voipi olla, että tulee jo kotoota käsin tuo juttu.

      Hei, kiitos haasteesta, nyt heti huomen aamulla menen sen ottamaan vastaan! 🙂

      Juu, täällä myös takatalvi iski. Mutta ei muuta kuin lämmintä glögiä mukiin ja fiilistelyä talvista maisemaa katsoen 🙂

  3. No huh huh mitä toimintaa. Itse olen työskennellyt yksityisellä lääkäriasemalla ja siellä törmäsi tuohon. Kun tavallinen ihminen maksaa jostain kovan hinnan niin hän automaattisesti olettaa, että silloin saa huippu palvelua… esim. tuolla lääkäriasemalla he luulivat, etteivät joudu jonottamaan ollenkaan… jos olisivat sen tienneet niin olisivat menneet tavalliseen terv.keskukseen! Siis sanoivat (siis ei kaikki, mutta jotkut). Eli tunnistan tuon ryhmän. Onneksi pääasiassa vielä ihmiset osaavat käyttäytyä!

    • Maria sanoo:

      Eikös olekin järkyttävää toimintaa. Huhhuh, tottahan toki sitä pääsee jonojen ohi, jos maksaa 😀 Ihan oikeesti…meitä on niin moneen junaan. Ihan käsittämätöntä! Juu ja onneksi suurin osa on järki päässä, jalat maassa ihmisiä! 🙂

  4. -HEINIE- sanoo:

    Oi oi oi, tuoretta ananasta! 😉 ja sama juttu, lomalla tulee aina seurattua muita varsinkin aamupalalla 🙂 ja aina tuollaisia riittää :/…

    • Maria sanoo:

      Tuore ananas oli Prismassa tarjouksessa, ei meillä usein sitä nähdä. Nyt taisi olla reilun euron koko ananas! Ja hyvää oli 🙂

      Ennen lapsia oli ihan parhautta istua ulkokuppiloissa lomalla ja seurata ihmisiä. Onneksi noita tuollaisia vastenmielisiä ihmistyyppejä on harvassa.

  5. Rilla sanoo:

    Juu, meitä kyllä riittää joka junaan. Aina joskus toivoo, että nämä ihmiset pääsisivät katsomaan itseään ulkopuolisen silmin… Näkisivät oman typeryytensä :/ Toivoahan saa…

    Mutta, minä tulen teille kyllä aamiaiselle! Jestas, mitkä tarjoilut. Kiitos, meillekin 🙂

    • Maria sanoo:

      Juuri näin, saisivat nuo röyhkeät vähän uutta näkökulmaa käytökseensä. Harmittaa vain aina tuollaisessa tilanteessa sen puolesta, joka tälläisen ihmistyypin hyökkäyksen kohteeksi joutuu :/

      Ja hei, tervetuloa 😀 Aamiaisvieraat otetaan aina ilolla vastaan!

Kommentoi