keskiviikko 26. kesäkuun 2013

Kesäinen perunasalaatti (ja hyvällä asialla)

Huh hellettä! 🙂
Meillä on onneksi töissä ilmalämpöpumppu, mutta kotona tulee olemaan taas yksi hikinen ilta 😀 Ajattelinkin lähteä kuumuutta pakoon; shoppailemaan ilmastoituihin kauppoihin. Lapset ovat toisella mummulla hoidossa ja yön yli kyläilyllä ja mies on reissun päällä. Ihan omaa luksusaikaa! Harvinaista herkkua…
Hellepäivinä ei tee mitään lämmintä ruokaa mieli, joten eilen tekemäni perunasalaatti upposi paremmin kuin keitetyt perunat kuumina. Mulla on tapana keittää uusia perunoita silleen monen päivän tarpeet kerralla (älkää edes kysykö miksi), joten välillä niistä syntyy pyttipannua ja välillä paistettuja perunoita. Mutta eilen, kun tosiaan lämmin ruoka ei juuri uponnut, sain päähäni tehdä kylmän perunasalaatin maanantaisista perunan jämistä. Kylkeen paistoin paistinpannulla Lidlin minibratwursteja. Ja pahoitteluni jälleen näistä ”oman pään” resepteistä, joissa mitat on vähän niin ja näin…
Kesäinen perunasalaatti
pieniä keitettyjä uusia perunoita (n. 15 kpl)
1 kevätsipuli pienisteltynä
1/3 kurkkua kuutioituna
1 rkl kapriksia
tammenlehtisalaattia revittynä
basilikaa
kastike
n. desi öljyä
1-2 rkl sinappia
puolikkaan sitruunan  mehu
suolaa
mustapippuria
valkosipulia
Kuutioi perunat ja lisää muut ainekset. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kaada salaatin sekaan. 
Anna mehustua jääkaapissa puolesta tunnista tuntiin. Enjoy! 
***************************************************
Ja sitten; Taru ihanasta Home at last-blogista otti minuun yhteyttä hyvän asian puolesta; Taru on järjestänyt BESO Helsinki Hyväntekeväisyyskampanjan, joka järjestetään BESO:n FB-sivuilla. Huudettavana ovat ihanat alla olevassa kuvassa näkyvät kesäisen kauniit korut ja tuotto menee lyhentämättömänä Uusi Lastensairaala 2017 -keräykseen. Huutokauppa alkaa huomenna torstaina klo 12.00 ja päättyy perjantaina 28.6.2013 klo 16.00. 
Taru on kyllä niin hyvällä asialla; ihanaa, että jollain riittää aikaa, energiaa ja ennen kaikkea sydäntä tälläisen tempauksen järjestämiseen 


Nyt vielä pari tuntia töitä ja sitten ah, vapaus (mitenkähän mä pärjään ilman lapsia kotona? ;).
Blogihommeleita (mm. kommentteihin vastausta ja blogikierrosta) sitten illemmalla!
Helteiset keskiviikkoterkut,

sunnuntai 23. kesäkuun 2013

Juhannuksen kuvatulva

Hipshei!

Kuvatulvaa jälleen kerrakseen. Muistan opiskeluaikoinakin gradun tekemisessä vaikein osa oli se rajaus. Miten rajata aihe tarpeeksi suppeaksi? Noh, kuvien kanssa tuli myös tehtyä rajauksia. Vaikkei ihan heti sitä uskoisikaan 🙂 Kameran muistikortille tallentui kolmatta sataa kuvaa.
Juhannus alkaa kääntymään ehtoopuolelle ja päivä lyhenemään. Juhannus kului vanhempieni mökillä kera veljen perheen. Ja osaltaan äidin ja iskän kera. Kuvista päätellen olemme syöneet koko ajan. Ja siltä se itse asiassa tuntuikin. Hyvää ruokaa ja kiiretöntä menoa. Niin kovin rentouttavaa. Veneen moottoriakin käynnistelimme ekaa kertaa kolmeen vuoteen ja menomatka sujui hyvin siihen asti, kunnes moottori sanoi sopimuksensa irti. Sitten tulimme soutupelillä nöyrästi takaisin rantaa.
Ilman ”draamaa” ei juhannus sujunut; aattoyönä heräsimme miehen kanssa puolen yön jälkeen (kyllä, olimme niin aikaisin jo unilla) siihen, että ihan kuin olisimme kuulleet ylämökin pihasta puhetta. Mies meni katsomaan hetken päästä ulos, sillä mä olin jo ihan vauhkona sillä pari lapsukaista nukkui teltassa mökin pihassa ja olin ihan varma, että piha on vähintäänkin täynnä pedofiileja tai lapsen ryöstäjiä. No onneksi ei ollut. Mies yllätti neljä kuokkavierasta tuolta mökkilaiturilta. Olivat juuri menossa uimaan. Siis ihan oikeesti; missä menee ihmisten yksityisyyden raja? Toiset tuohtueena ja hämillään kyselivät, että eikö tämä olekaan yleinen ranta? No ei ole, joten get lost 🙂 Siihen vain tuli lisää mussutusta ja vastaväitteitä takaisin. Huh. Onneksi lopulta nuo kuokkavieraat lähtivät vähin äänin ilman sen kummempaa polemiikkiä. Kuitenkin loppuyön heräsin ihan jokaiseen rapsahdukseenkin. Mutta aamulla olivat telttailijatytsyt turvassa teltassaan eikä edes illalla pelkäämänsä karhut olleet käyneet kierroksella 😉
Kiitos ihanaiset mökkionnitteluista ed. postauksessa. Palailen kommentteihin illemmalla, nyt pitää saada koti siistiksi. Huomenna alkaa taas kolmen viikon työputki. Ja sitten on taas kolmen viikon lomaputki. Toisaalta ihanaa tälläinen pätkittäinen lomailukin; kulunut lomaviikko on kyllä rentouttanut kuukauden edestä! 🙂
Suloisin sunnuntaiterkuin,

tiistai 18. kesäkuun 2013

Värifarkuissa pellon laidalla

Heihoi! 🙂
Tämä aika kesästä se on vaan kivointa; leikkokukat jää suosiolla kauppaan, kun luonto tarjoaa parastaan! Koiranputket, lupiinit ja lemmikit valikoituu maljakoihin. Tänään heti aamusta haimme tyttöjen kanssa lähipellolta koiranputkia. Juhannukseksi suunnittelemani yhteistyöpostaus aikaistuikin, joten kesäfiilistähän nuo koiranputketkin tuo siinä missä juhannuskoivut, eiks jee?! Huomenna sitten sitä kesäistä fiilistä enemmän. 
Mun vadelmanpunaiset värifarkut on ollut niin kovalla käytöllä ja pesty jo monen monta kertaa, että ne alkaa ihan haalistumaan. Mutta en laita lainkaan pahakseni; ihan kivat nämä näinkin on. Ja se mistä näissä tykkään hirmuisen paljon on tuo mitta; odottelevat kyllä vähän nousuveden laskua, mutta sillain kivasti kesäisesti jäävät vajaamittaisiksi.
Nyt kuvienkäsittelyn kimppuun; mummu ihanainen tuli hakemaan lapset lounaalle ja puistoon, jotta mä saan ”työskennellä” rauhassa. Taidankin siirtää toimiston ulos aurinkoon. Se on kesä nyt! 

Aurinkoisin terkuin,
PS. kiitos kaunis jälleen kommenteistanne (ja osallistumisesta arvontaan), 
palailen noihin kommentteihin illan suussa 🙂

sunnuntai 09. kesäkuun 2013

Mansikka-Britakakkua, haaveita, hääpäivää ja synttärihumua

Heipsankeipsan! 

Meillä on tänään juhlittu isäni 65-vuotissynttäreitä ja vanhempieni 40-vuotishääpäivää. Se on kuulkaas pitkä aika olla naimisissa, eikös! 🙂 Siihen pyritään ja vähän vielä vuosia päällekin saa tulla. Ihan oman perheen kera juhlittiin. Kuvissa vilahteleekin veljeäni ja veljen vaimoa. Nyt saitte kasvot ihmisille, jotka täälläkin teksteissä välillä vilahtelee. Eikä me yleensä miehen kanssa olla näin epävireessä pukeutumisen suhteen; tällä kertaa miehellä oli sovittu golf-kierros ja nuo vihreät shortsit riitelivät ihan hiiiiirrrmuisen kamalasti mun armeijanvihreän mekon kanssa. Mutta ei anneta sen haitata! Tuo mekko on me&i:n ja malliltaan sellainen erittäin pitkä. Ohje oli leikata helmasta osa pois, mutta mä en leikannut. Mulla tämä kävi kuivarissa hieman kutistumassa. On kyllä edelleen hieman liian pitkä.

 

Kesään kuuluu Brita-kakku. Ja mieluiten mansikka sellainen. Äiskä tekee maailman parhaimmat Brita-kakut tällä ohjeella:

 

Brita-kakku
 
pohja
125 gr voita
1 dl sokeria
3 keltuaista
1 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
marenki
3 valkuaista
1 1/2 dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
täyte
2 dl kuohukermaa
3 rkl sokeria
3 dl mansikoita viipaloituna
1. Laita uuni kuumenemaan175 asteeseen.
2. Vaahdota voi ja sokeri
3. Lisää keltuaiset voimakkaasti sekoittaen ja viimeiseksi vuorotellen
jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu, ja maito. Taikina jää hyvin löysäksi.
4. Valmista marenki.Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri ja vanilliinisokeri vähitellen.
5. Levitä taikina lastan avulla uuninpellille leivinpaperin päälle hieman pitkän malliseksi pohjaksi. Levitä marenki raa’an pohjataikinan päälle kokonaiseksi levyksi.
6. Paista uunin keskiosassa noin 20-25 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja marenkinkauniin ruskea. Pohjataikina jää hieman kostean tuntuiseksi. Jäähdytä hyvin.
7. Vatkaa kerma ja sokeri paksuksi vaahdoksi.
8. Leikkaa kakkupohja kahtia ja irrota veitsellä leivinpaperista.
9. Nosta toinen puolisko kakkuvadille pohjaksi ja levitä kermavaahto ja mansikat päälle.
10. Nosta toinen pohjapuolisko täytteen päälle.
11. Koristele mansikoilla ja orvokeilla.
****************************************
Muistatteko, kun kerroin siitä yhdestä haaveesta? Noh, se ei ole vielä toteutunut. Mutta se on kesämökki. Ihka oma sellainen. Meillä on kyllä onni, että saadaan käydä kahdella kesämökillä. Mutta kovin etsitään sellaista omaa. Jonne voisi kerätä pikkuhiljaa kirpparilta vanhoja Arabioita. Jota saisi vuosien saatossa laittaa ihan oman näköiseksi. Sellaista, jonne voisi lomalla muuttaa neljäksi viikoksi ja viettää laatuaikaa oman perheen kesken. Sellaista, jonka kuistilla voisimme kullan kanssa istuskella koririipputuoleissa vielä vanhanakin ja nauttia järvimaisemasta. Me ollaan kyllä aika kranttuja kesämökin etsijöitä; ensinnäkin budjetti on pieni ja mitä enemmän mökin maisema koostuu kalliosta, jäkälästä, kanervasta ja käppyrämännyistä sen parempi. Heiniä ja lehtipuita ei tarvittaisi lainkaan. Tai mutapohjaa. Niin, ja täältä kotoa ei saisi olla pidempi kuin 45 minuutin ajomatka. Dream impossible, I would say 🙂 Yksi ihana mökki jo löydettiinkin, mutta hinta muodostui ongelmaksi. Ihan hirmuisen suurta lainaa kun ei mökkiä varten viitsisi ottaa. Mutta kaikella on tapana järjestyä, myös tällä meidän mökkidilemmalla.
Kiitos ihanat kommenteistanne Julian huoneeseen, vastailen illemmalla. Nyt saunaan ja sitten valmistautumaan työviikkoon. Aivot on kyllä vieläkin ihan narikassa lomaviikon jäljiltä, mutta eiköhän ne viimeistään huomenna aamukahvituntiin mennessä ole aktivoituneet 🙂
 
Suloista sunnuntaita 

 


keskiviikko 05. kesäkuun 2013

Yhden naisen herkutteluhetki

Moikkamoi! 🙂

Enpä olisi ikinä uskonut toteavani tätä ääneen, mutta ulkona on k u u m a. Ei ehkä sillain liian negatiivisesti sanottuna (tiedän, pian valitan sateesta ;)) vaan sanon sen sillä äänenpainolla, joka tarkoittaa että sisällä on hyvä käydä välillä viilentymässä. Esimerkiksi blogipostauksen verran 🙂
Eilen postilaatikkoon kolahtaneessa Dekossa oli aukeama, joka sai väriensä ja tunnelmansa puolesta mut huokailemaan….ettei nyt vaan kävisi niin, että minä, kesän lapsi, odotan jo syksyä ja haaveilen tummista luumun ja violetin sävyistä. Murtamaan raikasta valkoista, you know.
Nyt kun rakas on ulkomaan reissussa tämän viikon ja koska raparperinhimoni on kyltymätön niin eilen tuli tehtyä yhden henkilön annos raparperikaurapaistoksesta. Näin kupista tarjoiltuna menisi aikas kivasti kesän ruokavieraiden  jälkiruoastakin. Tein paistoksen eilen ”summa mutikassa” oman pään reseptillä, mutta alla oleva ohje ei voi varmastikaan mennä vikaan:
Raparperikaurapaistos (1 annos)

pilkottua raparperia
tilkka vettä 
sokeria maun mukaan
Anna porista kattilassa niin, että raparperit alkavat pehmetä. 
25 gr voita
1 rkl vehnäjauhoja
0,5 dl -1 dl kaurahiutaleita
maun mukaan fariinisokeria
Sulata voi kattilassa, lisää vehnäjauhot. Lisää sen verran kaurahiutaleita, että seoksesta tulee tanakkaa.
Lusikoi kupin pohjalle raparperit ja taputtele päälle kanneksi kauraseos. Paista 200 asteessa noin 25-30 minuuttia. Tarjoile vaahdotetun vaniljakastikkeen kera.
****************************************
Tähän väliin on syytä todeta, että viimeisestä juoksulenkistä on jo viikko. Mutta näillä helteillä ei tee edes mieli lähteä juoksemaankaan. Viikonlopulle suunnitelmissa sitten taas parin tunnin lenkki. Kesän ajan ajattelin ottaa nämä liikunnat löysin rantein. Kuten myös syömisetkin. Ja hei, kuulkaas kerran vuodessa sitä vaan saa syödä jätskiä helpottaakseen kuumuuden aiheuttamaa tuskaa. Life is worth it! Syksyllä sitten aloitetaan taas biksukuntoon kuuri. Ensi kevään matka polttelee jo tuolla ostoskorissa valmiina…vielä kun uskaltaisi poistua kassan kautta ulos 🙂 Mutta liikunta- ja ruoka-aiheista postausta on kyllä tulossa toiveidenne mukaan tämän kesän aikana!
Suurkiitos kivoista vinkeistä edelliseen postaukseen, vastailen päivän/illan mittaan! Ihana kuulla muistakin kotieläinpuistoista. Ne on sellaisia paikkoja, joihin meidän perhe tänä kesälomana suuntaa!
Aurinkoisin keskiviikkoterkuin,
PS. muistattehan, että vaikka blogin puolella on hiljaisempaa näin kesällä, 
niin Instagramissa (klik) tapahtuu 🙂