Huh, ehkä käykin niin hyvä säkä, että mekko lauantaisiin Inspiration blog awards -juhliin löytyy kuin löytyykin omasta vaatekaapista. Pitäiskin tehdä vaatehuoneinventaario vähän useammin. Kengät ja laukkukin tulevat olemaan the same old. Sisäänajetut mukaviksi molemmat 😉 Kirjekuorilaukku voisi olla sirompi, mutta koska ajattelin ottaa pokkarikameran mukaan, niin tällä mennään. Kengät ovat liki 10 vuotta vanhat ja ihanaa pehmennyttä nahkaa. Näillä jaksaa tepastella koko illan ihan huoletta. Ihan sama, vaikkevat olekaan ehkä viimeistä huutoa.

Mutta mekkovaihtoehtoja olisi nyt kaksi. Tai oikeastaan kolme, mikäli tämä viimekeväinen mekko otetaan myös mukaan laskuihin. Ensimmäinen vaihtoehto on tyttömäinen second hand-löytö, jossa on ihana pussimainen helma, frillaa ja taskut! Kaula-aukko on ehkä omaan tottumukseeni aavistuksen liian antelias, mutta josko tuota parilla neulanpistolla ompelisi hiukkasen kiinnipäin. Minä, joka menen ihan joka juhliin pikkumustassa, ajattelin nyt tehdä syrjähypyn, sillä jotenkin tämä mekko on niin älyttömän hyvä päällä…

…mutta niin on tämä toinen vaihtoehtokin. Viime kevään alennusmekko. Tässä olisi aavistuksen pidempi helmakin. Mutta jotenkin en tunne ehkä oloani niin kotoisaksi kullanvärisillä asusteilla. Tässä kun tuo valmiina mekkoon kuuluva koriste on ”kultaa”.

Koska en osaa jälleen kerran päättää, niin mitäs mieltä te ihanat lukijat olette? 🙂

Hiukset ja meikki ovat vielä suuri kysymysmerkki. Hiukset kiinni ja meikissäkin taidetaan mennä niillä taidoilla (huonot), jotka on. Mutta onneksi mulla on ihania bloggaajakollegoita, joilta toivottavasti löytyy kampaajan ja maskeeraajan taitoja. Heh, terkkuja vaan tytsyille, että ei mitään paineita- Cin cin vaan 😀

Ai niin, sitten ihan pakko vinkata kampanjasta, josta voi voittaa Louis Vuittonin, Pradan tai Chanelin laukun. Osallistua voit täällä vastaamalla pariin helppoon kysymykseen. Osallistumisaikaa on 17.11. ja itse arvonta suoritetaan maanantaina 18.11. Kannattaa käydä osallistumassa! 

Semmotisia aamutuimaan miettii ja kyselee hän. Nyt herättelemään lapset ja sitten kohti uutta työpäivää. Miten nämä viikot voivat mennä näin nopsaa? Justhan oli vasta viime torstai. Ai niin, huomisesta fredagsmys-postauksesta voi tulla vähän erilainen, sikäli mikäli teen ruokaa vain itselleni. Mutta saas nyt nähdä, ehtiikö tuo mies kotiutumaan lätkäpelistä ajoissa syömään!

Tahmea tiistai on täällä, mutta ei anneta sen haitata. Mieli on vahvasti jouluinen ja kuulkaas, meillä ehkä menee joulun suunnitelmat uusiksi. Tappotahti molemmilla töissä on saanut aikaan sen, että koko perhe haaveilee joulun vietosta siellä Pyhällä. Ei vain joulun välipäivien vietosta vaan itse jouluaaton vietosta. Alunperinhän suunnitelmissa oli lähteä ajelemaan pohjoiseen joulupäivän aamuna, mutta nyt meille tuli ehkä mahdollisuus lähteä jo 22.12. Ehkä. Sormet ristissä. Se rauha ja levollisuus, joka siellä vallitsee. Ilman turhaa jouluhössötystä. Sitä tällä hetkellä kaipaamme. Sininen hetki ja ympäröivä pimeys. Lapsista toinen (se joka ei oikein enää usko joulupukkiin) on jo antanut periksi sille, että pukki oli siellä viime vuonna vähän erilainen kuin täällä. Vielä pitää saada tuo pienempi uskomaan, että pohjoisen pukki on myös yhtä antelias kuin kotona käyvä pukki 🙂

Lupailin katsausta joulukorttitehtaan toimintaan tänä vuonna. Vielä ei olla saatu aikaiseksi muuta kuin se, että hopeanharmaat korttipohjat on ostettu ja kuva korttia varten otettu. Kuvankäsittelyä, tulostamista ja printtaamista vaille valmis. Helpolla mennään. Se postitus mulla yleensä on se pullonkaula tässä projektissa. Jää viime tippaan.

Mutta niin paljon teitä uusia lukijoitakin on vuoden aikana tullut, että vilautan toisen vaihtoehtoisen tavan tehdä joulukortteja. Viime vuonnahan olin syksyn kotona ja aikaa oli askarrella vaikka mitä. Niin vain tuli kiire ja kortit tehtiin materiaaleista, joita löytyi kaapeista. Keep it simple sisters!

Lasten kanssa ollaan nyt parina vuonna askarreltu massasta sydämiä. En tiedä, miten nuo postissa kestää, mutta eipä kukaan ainakaan valittanut, että kortti olisi ollut rikki. Eli valkoinen massa kaulitaan levyksi ja sitten piparimuotilla tehdään joko sydämiä tai tähtiä. Pillillä kannattaa tässä vaiheessa tehdä niihin reikä. Sitten annetaan kuivua yön yli ja that’s it. Osa menee joulukortteihin ja osa kuuseen riippumaan. Joihinkin kortteihin huovutettiin valkoisia pehmoisia sydämiä. Hyvin vähällä saa aikaan ihan kivat ja omaperäiset kortit!

Jokos teillä on joulukortit askarreltu? Mä haaveilen yhdestä päivästä, kun saisin rauhassa tössöttää joulujuttuja; askarrella, leipoa, kuvailla, laittaa kotia….mutta kovin on tulevat viikonloput buukattu täyteen. Mukavia juttuja kuitenkin, kuten ensi lauantainen Helsingin reissu Sallyn ja muiden bloggaajakollegoiden kanssa 🙂

Palailen Isänpäiväpostauksen kommentteihin myöhemmin, nyt lasten kanssa maitokauppaan; 

jääkaapissa palaa vain valo ja sunnuntain juhlakalu palailee ensi yönä nälkäisenä kotiin työreissusta 🙂

arvatkaas muuten mikä toimii pimeyttä vastaan parhaiten? Juu, sen eilen illalla Instagramissa esittelemäni iltahömpsypunaviinin lisäksi? 🙂 No se, että lähtee tuonne ulos uhmaamaan pimeyttä. Liki tunti pelattiin lasten kanssa jalkkista puistossa. Ihan hengästymiseen asti. Toiset kikatteli ja otti ihan tosissaan homman. Palattiin juuri kotiin ja nappaistiin sauna päälle. Posket punaisena lapset katselevat nyt elokuvaa, kun äiti tuli kertomaan teille ihanaisille vähän blogistaan.

Aloitin kirjoittamaan blogia alkuvuodesta 2010, aluksi arastellen ja pikkuhiljaa varmuutta sen tekemiseen saaden. Suuri kunnia kuuluu teille ihanille lukijoille, jotka ihan heti alkutaipaleelta alkoi kommentoimaan. Tuli tunne, että sittenkin nämä mun höpötykset kiinnostaa edes joitain. Alkuunhan blogini nimi oli Syrup&Honey – ei suinkaan leipomisharrastukseni takia vaan nimi tuli Duffyn samannimisestä kappaleesta, jota kuuntelin tuolloin ja paljon. Myöhemmin nimi muuttui At Maria’s -nimeksi. Jututhan ovat pääosin täältä meiltä. 

Alkuun mentiin sisustuksen voimalla, mutta myös lapsiperhearkea mahtui mukaan. Jossain vaiheessa blogini elinkaarta sivuttiin yrittämistäkin vahvasti. Silloin kuin perustin nykyisen leipätyöni (jossa olen osakkaana) lisäksi sisustussuunnittelun puitteissa toiminimen. Yrittäminen on ihanaa! Valitettavasti vain tämä nykyinen päivätyöni, henkireikäni, vei suurimman osan ajastani ja tuo toiminimi pyöri iltaisin ja viikonloppuisin. Joka oli liikaa äidille, joka halusi olla enemmän läsnä. Lopetin toiminimeni, mutta sisustussuunnittelua en suinkaan. Tällä hetkellä teen sitä ilman rahaa ihan lähipiirille, rakkaudesta koko touhuun.

Parisen vuotta sitten, kun lapset alkoivat leikkimään keskenään ilman äidin 100%:sta läsnäoloa, innostuin ruoanlaitosta ja leipomisesta. Siihen asti olin vain rakastanut ruokaa. Muiden tekemänä. Blogiin alkoi tulla pikkuhiljaa reseptejä ja kuvia kokkailuista. Huomasin, että kiinnostusta ruokapostauksiin löytyi. Blogini muuttui pikkuhiljaa vuosien saatossa sisustusblogista lifestyle-blogiksi. Sisutuksen ja ruoanlaiton lisäksi täällä käsitellään tällä hetkellä toisinaan lapsiperhearkea, mutta myös päivänasupostauksia putkahtelee eetteriin silloin tällöin. Olikohan se viime syksynä, kun liehulaihupaitoja esiteltiin ihan urakalla. Ai että ja mä rakastan niitä paitoja vieläkin! 🙂 Kuntoilupostaukset ovat viime aikoina jääneet muiden aiheiden jalkoihin, mutta eiköhän me niihinkin vielä joku päivä löydetä aikaa.

Reilu vuosi takaperin sain kunnian liittyä monen muun blogin tavoin Indiedays Inspirationiin. Muistan vieläkin sen polemiikin, joka blogimaailmassa yhden päivän aikana tästä uudesta blogiyhteisöstä käytiin. Paljon positiivisia kommentteja ja keskusteluja, mutta harmistuksekseni myös niitä negatiivisia kommentteja ja blogipostauksia aiheesta löytyi. Tällä hetkellä ilahdun siitä, että huomaan muutaman tälläisen vuosi sitten riitasointuja luoneen blogin siirtyneen näin myöhemmin myös ID Inspirationiin. Bloggaaminen on kivaa, ilman riitasointuja 🙂 Kaikille varmastikin rakas harrastus, eihän tätä muuten tulisi tehtyä. Jonkinlainen hulluus ja rakkaus koko touhuun pitää olla, kun julkisesti bloggaa. Ja vielä omien kasvojensa kera. Ihaninta on se, kun maitokaupassa tullaan nykäisemään hihasta ja kertomaan, että hei, mä luen sun blogia. 

Itse olen kasvanut näiden liki neljän vuoden aikana niin ihmisenä kuin bloggarina. Musta on tullut ehkä aikuisempi 😀 Oikeasti, jossain sisällä on se ihan hullunkurinen teini, mutta tässä bloggaamisen myötä on tullut ihan aimo ripaus vastuuntuntoa. Tässä seisoo kuitenkin sanojensa takana ja ihanat yhteistyöpostaukset, joihin olen päässyt mukaan on saanut touhuun tietynlaista kurinalaisuutta. Eikä siinä mitään, mä rakastan tätä uutta minääni. Sosiaalinen olen ollut aina, mutta nyt tuntuu, että musta on tullut yltiösosiaalinen. Kommenttienne lukeminen ja niihin vastaaminen ovat vuoropuhelua, joihin olen jäänyt aivan koukkuun. Ihania ihmisiä, joilta saan niin paljon tätä harrastusta varten. Kiitos ♥

Indiedays palkitsee blogitaivaan inspiroivimpia blogeja 16.11. ja oma blogini on ehdolla (sangen kovassa joukossa, etten sanoisi 😉 lifestyle-kategoriassa. Muita kategorioita on muoti, kauneus, sisustus ja ruoka. Täältä pääset äänestämään suosikkiasi. Äänestäjien kesken on arvonta ja palkinnotkin ovat aikas muikeat! Tehtävä on itsellekin vaikea, sillä niin monta suosikkiblogia kilpailee nyt keskenään. Saakohan siellä äänestää enempää kuin yhtä/kategoria…pitääkin mennä testaamaan 🙂

Itse inspiroidun blogeista, joissa sekä kuvat että teksti toimivat. Niin erikseen kuin yhteenkin. Inspiroidun blogeista, joista huokuu bloginkirjoittajan rakkaus kirjoittamiseen. Blogin pitämiseen. Inspiroidun myös blogeista, joissa saan vastakaikua kommentilleni. Arvostan sitä, että silloin kun harvoin ehdin kommentoimaan, niin kommenttiini vastataan. Inspiroidun blogeista, joissa käsitellään itselleni ajankohtaisia aiheita, mutta yhtä lailla tykkään seurata joitain blogeja, jotka ovat ihan ääripäitä kuin omani. 

Hei, teille kanssabloggaajille: oletteko tulossa 16.11. juhlimaan? 

Me matkataan ihanaisen Sallyn kanssa Helsinkiin, joten siellä nähdään! Cin cin:)

Mutta nyt on puna laskenut poskilta ja kiuaskivet pauhaa punaisina. 

Saunaan siis!

nyt olin kuulkaas eilen ekaa kertaa ikinä sitä mieltä, että pimeys nielaisee mut mennessään. Aivan kamala päivä! Ihan niin kuin olisi ollut maanantai. Ai oliko sittenkin maanantai? Mun tiistaitylsimykset on muuttuneet näköjään maanantaimasennukseen 🙂 Edes konetta ei jaksanut illalla avata, kerrankin näin.

Huh, mutta siitä päivästä tai lähinnä illasta selvittiin kutomalla sohvannurkassa. Pimeän maanantain kruunasi kurkkukipu ja kuume. Heh, tai siis tuntui, että kuumetta olisi ollut enemmänkin kuin se 37.1, mitä mittari näytti. Kutimet kilkattivat villamyssyä. Kymmenen sentin jälkeen tulin siihen tulokseen, että tuosta tekeleestä tulee ehkä tuubihuivi…ellen sitten kutista sitä pesukoneessa 😀

Muistatteko, kun huhuilin tuossa taannoin lankojen perään (klik)? Niin vain kävi, etten tuota lankaa mistään lisää löytänyt, joten villatakki jäi ilman hihoja. Villaliivi siitä sitten taisi tulla. Haluaisin tuohon vielä taskut ja ainakin yhteen taskuun riittänee lankaa. Ensimmäinen ikinä kutomani villatakki (ilman hihoja 😉 on valmis. Se on iiison ruksin paikka seinään. Kyllä nyt kelpaa hymyillä. Kovasti mielisin tuohon hihoja…sopiskohan mustat? Tai harmaat? 

Noista H&M:n repaleisista farkuista on tullut ihan mun suosikkifarkut. Varsinkin kotioloissa. Tilasin harmikseni vähän liian ison koon ja kovasti yritän noita kuivarissa kutistella. Ovat mukavat päällä ja pitkästä aikaa farkuissani on ihan normaalikorkuinen vyötärö. Tuntuu mukavalta päällä.

Mutta siis kyllä, tykkään tästä polvipituisesta villaliivistä ihan hirmuisesti. 

Kotioloissa nyt lähinnä sitä olen pidellyt, mutta voisin sen tänne töihinkin mukanani tuoda,

sen verran käy huiku tuossa takana olevasta ikkunasta.

Kiitos kaunis kullannuppuset kommenteistanne edelliseen postaukseen, vastailen illalla.

Nyt vielä muutamat työhommelit pois alta ja sitten kurpitsakaupoille. Mies on meidän perheen

mestari kurpitsojen kaiverruksessa….mä pitäyden sen piirakan leipomisessa. Ja kokolailla syömisessäkin 🙂