nyt olin kuulkaas eilen ekaa kertaa ikinä sitä mieltä, että pimeys nielaisee mut mennessään. Aivan kamala päivä! Ihan niin kuin olisi ollut maanantai. Ai oliko sittenkin maanantai? Mun tiistaitylsimykset on muuttuneet näköjään maanantaimasennukseen 🙂 Edes konetta ei jaksanut illalla avata, kerrankin näin.

Huh, mutta siitä päivästä tai lähinnä illasta selvittiin kutomalla sohvannurkassa. Pimeän maanantain kruunasi kurkkukipu ja kuume. Heh, tai siis tuntui, että kuumetta olisi ollut enemmänkin kuin se 37.1, mitä mittari näytti. Kutimet kilkattivat villamyssyä. Kymmenen sentin jälkeen tulin siihen tulokseen, että tuosta tekeleestä tulee ehkä tuubihuivi…ellen sitten kutista sitä pesukoneessa 😀

Muistatteko, kun huhuilin tuossa taannoin lankojen perään (klik)? Niin vain kävi, etten tuota lankaa mistään lisää löytänyt, joten villatakki jäi ilman hihoja. Villaliivi siitä sitten taisi tulla. Haluaisin tuohon vielä taskut ja ainakin yhteen taskuun riittänee lankaa. Ensimmäinen ikinä kutomani villatakki (ilman hihoja 😉 on valmis. Se on iiison ruksin paikka seinään. Kyllä nyt kelpaa hymyillä. Kovasti mielisin tuohon hihoja…sopiskohan mustat? Tai harmaat? 

Noista H&M:n repaleisista farkuista on tullut ihan mun suosikkifarkut. Varsinkin kotioloissa. Tilasin harmikseni vähän liian ison koon ja kovasti yritän noita kuivarissa kutistella. Ovat mukavat päällä ja pitkästä aikaa farkuissani on ihan normaalikorkuinen vyötärö. Tuntuu mukavalta päällä.

Mutta siis kyllä, tykkään tästä polvipituisesta villaliivistä ihan hirmuisesti. 

Kotioloissa nyt lähinnä sitä olen pidellyt, mutta voisin sen tänne töihinkin mukanani tuoda,

sen verran käy huiku tuossa takana olevasta ikkunasta.

Kiitos kaunis kullannuppuset kommenteistanne edelliseen postaukseen, vastailen illalla.

Nyt vielä muutamat työhommelit pois alta ja sitten kurpitsakaupoille. Mies on meidän perheen

mestari kurpitsojen kaiverruksessa….mä pitäyden sen piirakan leipomisessa. Ja kokolailla syömisessäkin 🙂